Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistien aikuiset lapset, millaisia olette?
26.06.2023 |
Olen jo lähes 50v nainen, mutta nyt vasta viimeisen 10 vuoden aikana olen katsonut tätä asiaa silmiin ja ymmärtänyt miksi olen tietynlainen.
Isäni joi viikonloput ja vapaapäivät. Töissä pystyi käymään.
Hän lupasi minulle ja äidille niin monet kerrat että lopettaa. Mutta AINA jouduin pettymään. Muutin lukion jälkeen pois ja tämä helpotti. Laitoin asian maton alle.
Nyt olen ymmärtänyt että olen todella huono sietämään pettymyksiä elämässä ha täten varaudun aina pahimpaan. En osaa iloita asioista, koska kohta kuitenkin tapahtuu jotain ikävää.
Olen niin paljon joutunut pettymään lapsuudessani ja nuoruudessani etten meinaa kestää sitä tunnetta.
Toinen asia on miellyttämisen halu. Tunnen helposti huonoa omaatuntoa jos en voi miellyttää kaikkia.
Mites te muut?
Kommentit (11)
Suoritan elämää. Olen tunnollinen työntekijä enkä saikuta. Olen työelämässä hyväksikäytetty, koska en osaa sanoa ei. Olen palanut loppuun jo kaksi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta neljänkymmenen, ja koko ikäni olen kärsinyt tuosta miellyttämisenhalusta. Valitsen sanani aina niin, etten loukkaa ketään, ja olen aina samaa mieltä kaikkien kanssa.
Olen selvin päin liian kiltti. Kärsin siitä, ja jos muka mokaan tekemällä tai sanomalla väärin, saatan vatvoa asiaa viikkotolkulla.
Minulla on myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen väkivaltainen kun käytän alkoholia (kotonakin lyötiin), huudan (kotonakin huudettiin), ja käytän tosiaan sitä alkoholia väärin. Kuten kotonakin tehtiin.
Alkoholismidiagnoosin sain 16-vuotiaana ja olen saanut raittiuteen tukea nonstop nyt yli 20 vuotta.
Valitsen lisäksi rinnalleni vääriä kumppaneita. Manipuloivia ja henkisesti väkivaltaisia sellaisia. Toisinnan sitä, mitä lapsuudenkodissani koin, koska se on tuttua ja turvallista.
Faija tossa sekopäisenä spreijaa mun huonetta kun jäi kiinni junatunnelin maalauksista mutta onhan se ollut sekopää koko ikänsä, ihmettelen vaan miks mutsi anto tussua sille aikoinaa josta meikä kärsii.....Ny se tavi haluu landelle joksikin ylipäälliköksi latoja spreijaileen
Olen tunnollinen työntekijä ja minun on vaikea saikuttaa koska pienenä jouduin hoitamaan paljon talouden asioita äidin ollessa töissä ja isän humalassa tai sammuneena. Olen miellyttämisenhaluinen ja usein mietin pahinta mahdollista, pelkään miehiä ja saatan ahdistua todella pahasti jo jonkun saunaoluestakin. Lisäksi se on muovannut minusta tosi suojelevan ja tietyllä tavalla "leijonaemon" niitä kohtaan joista välitän.
En ole isään enää väleissä ja itse juon pääsääntöisesti vain alkoholittomia juomia joskus syntymäpäivinä tms saatan juoda lasin tai pari viiniä mutta en humalaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt pitkän terapian, josta oli valtavan suuri hyöty. Silti olen edelleen miellyttämishaluinen ja koen hirveän helposti kelpaamattomuuden tunteita ja mietin, että käyttäydynkö oikein/väärin ja pidetäänkö minusta. En osaa pyytää apua, joka usein uuvuttaa. Pyrin monin tavoin täydellisyyteen.
Semmoinen kuin aika moni ikäiseni. Koulutettu, työssäkäyvä, eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin, lapset kohta aikuisia. Eli "normaali."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nyt sitten johtuu vanhemman alkoholismista ja mikä ei. Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja katastrofiajattelen asiat. Minulla on ADHD, joka on aika hyvin balanssissa elämäntavoilla. Olen ollut masentunut ja miellyttämisenhaluinen, mutta todennäköisesti ne johtuivat adhd:n aiheuttamasta huonosta itsetunnosta.
Olen ilmapiirin "haistaja". Aistin tunnelman ihan liian hyvin. Murehtija ja stressaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani erosivat silloin kun olin vielä lapsi joten vastuu perheen taloudesta jäi äidille.
Elämä oli erilaista koska isä ei antanut mitään mallia elämän suhteen.
Monelle samassa kerrostalolähiössä vastaavassa tilanteessa olleelle pojalle kävi myöhemmin huonosti työttömyyden, alkoholi- ja mielenterveysongelmien vuoksi.
Itsekin lopetin koulun käynnin heti kun se oli mahdollista ja aloin puuhastelemaan autojen ja kesäisin veneen parissa. Töitä tein vain määräaikaisesti.
Parin vuoden päästä täytän 60v ja olen edelleen työtön.
Superitsenäinen, itseriittoinen jopa. En tarvitse muita, enkä haluaa ihmisten seuraa. Olen introvertti, jopa erakko. En pidä ihmisistä. Olen myös taipuvainen alkoholismiin, taistelen pitääkseni sen kurissa.