Lue keskustelun säännöt.
Näin kasvatat lapsestasi älykkään!
27.07.2014 |
Anna lapsellesi mahdollisimman paljon virikkeitä: metsäleikit, luontoretket, pyöräretket jne. Pitää myös antaa rauhaa ja tilaa omille ja kavereiden kanssa leikitiyille leikeille.
Kannusta lastasi kaikkeen luovaan, askarteluun, käsitöihin, maalaamiseen, tarinoimiseen (voit itse toimia kirjurina).
Älä unohda fyysistä puolta, vie lapsesi johonkin harrastukseen, josta hän nauttii. Ei haittaa, vaikka niitä olisi kaksi tai useampi. Tee jo selväksi nuorella iällä, että niin kauan saa harrastaa, kunhan matkat hoidetaan itse pyöräillen tai kävellen. Tietenkin johonkin kauempana olevaan harrastukseen voidaan tarjota kyytiä.
Kannusta opiskelemaan kaikkia aineita mielenkiinnolla. Jos opiskelussa on intoa, homma hoituu leikiten. Tärkeintä ei ole ulkoaopettelu ja pänttäys, vaan että asiat osataan. Älä puutu lapsesi läksyjen tekoon, äläkä ainakaan kyttää siinä vieressä. Lapselle tulee olo, että hän ei osaa ja tarvitsee sinua. Omat vanhempani eivät ikinä puuttuneet mihinkään kouluasioihini, ja hyvin on mennyt.
Ja tässä kaikken tärkein: ole läsnä.
Kaikkia ongelmaisia kavereitani yhdistää yksi asia, heidän vanhempansa eivät ole heitä varten. Ole lapsesi kanssa, keskustele paljon, heitä välillä läppää, kehu, kun on tarvetta, komenna tiukasti, kun siihen on aihetta, mutta muista riidankin jälkeen sovitteleva keskustelu ja sovinto! Kerro, kuinka arvokas ja rakas lapsesi on sinulle.
Jos ette tienneet, niin älykkyys kehittyy lapsuudessa. Miettikääpä sitä.
Tilaa kotiisi jotain asialehtiä, kerro historiasta, opeta asioita vaivihkaan. Tämä ei ole sitä varten, että lapsesi tietäisi kaiken nippelitiedon maailmasta, vaan että lapsesi osaisi ajatella asioita laajoina kokonaisuuksina. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, kerro asioiden kaksi eri puolta. AINA.
Mistä minä tiedän tämän? Äitini on kasvatustieteiden tohtori, joten voin sanoa hänen kasvattaneen minut todella hyvin. Olen 16-vuotias, suvaitsevainen ja hyväkäytöksinen. Totta kai minä ja äiti riidellään ja joskus kapinoin häntä vastaan, mutta ikinä en haluaisi satuttaa häntä teoillani. Rakastan äitiäni ja hän rakastaa minua. Älykkyydeltäni olen aika normikauraa varmasti laajasti valtakunnallisestikin. Lukion ekan vuoden jälkeen keskiarvoni on tasan 10. En pidä sitä ihmeellisenä, sillä tiedän ekan vuoden olevan lukiossa todella helppo. Ei mulla muuta, olkaa lastenne kannssa vielä kun voitte :)
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun vanhemmat on aika wt mutta vahingossa kasvatti mut tolleen :D
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:08"]Oon kateellinen ap:lle
[/quote]
Kateellinen teinille? Joka pätee omaa tyhmyyttään mammapalstalla?
Täällä ei akateeminen äiti ja paljon puuttuu mitä olisi pitänyt tehdä eli en oo ohjannut luovuuteen, kitaraa halusi opetella soittamaan ja näyttää onnistuvan ja lukiossakin ka 9,6. Opiskelee Hgin keskustan lukiossa.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:16"]
Anna lapsellesi mahdollisimman paljon virikkeitä: metsäleikit, luontoretket, pyöräretket jne. Pitää myös antaa rauhaa ja tilaa omille ja kavereiden kanssa leikitiyille leikeille.
Kannusta lastasi kaikkeen luovaan, askarteluun, käsitöihin, maalaamiseen, tarinoimiseen (voit itse toimia kirjurina).
Älä unohda fyysistä puolta, vie lapsesi johonkin harrastukseen, josta hän nauttii. Ei haittaa, vaikka niitä olisi kaksi tai useampi. Tee jo selväksi nuorella iällä, että niin kauan saa harrastaa, kunhan matkat hoidetaan itse pyöräillen tai kävellen. Tietenkin johonkin kauempana olevaan harrastukseen voidaan tarjota kyytiä.
Kannusta opiskelemaan kaikkia aineita mielenkiinnolla. Jos opiskelussa on intoa, homma hoituu leikiten. Tärkeintä ei ole ulkoaopettelu ja pänttäys, vaan että asiat osataan. Älä puutu lapsesi läksyjen tekoon, äläkä ainakaan kyttää siinä vieressä. Lapselle tulee olo, että hän ei osaa ja tarvitsee sinua. Omat vanhempani eivät ikinä puuttuneet mihinkään kouluasioihini, ja hyvin on mennyt.
Ja tässä kaikken tärkein: ole läsnä.
Kaikkia ongelmaisia kavereitani yhdistää yksi asia, heidän vanhempansa eivät ole heitä varten. Ole lapsesi kanssa, keskustele paljon, heitä välillä läppää, kehu, kun on tarvetta, komenna tiukasti, kun siihen on aihetta, mutta muista riidankin jälkeen sovitteleva keskustelu ja sovinto! Kerro, kuinka arvokas ja rakas lapsesi on sinulle.
Jos ette tienneet, niin älykkyys kehittyy lapsuudessa. Miettikääpä sitä.
Tilaa kotiisi jotain asialehtiä, kerro historiasta, opeta asioita vaivihkaan. Tämä ei ole sitä varten, että lapsesi tietäisi kaiken nippelitiedon maailmasta, vaan että lapsesi osaisi ajatella asioita laajoina kokonaisuuksina. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, kerro asioiden kaksi eri puolta. AINA.
Mistä minä tiedän tämän? Äitini on kasvatustieteiden tohtori, joten voin sanoa hänen kasvattaneen minut todella hyvin. Olen 16-vuotias, suvaitsevainen ja hyväkäytöksinen. Totta kai minä ja äiti riidellään ja joskus kapinoin häntä vastaan, mutta ikinä en haluaisi satuttaa häntä teoillani. Rakastan äitiäni ja hän rakastaa minua. Älykkyydeltäni olen aika normikauraa varmasti laajasti valtakunnallisestikin. Lukion ekan vuoden jälkeen keskiarvoni on tasan 10. En pidä sitä ihmeellisenä, sillä tiedän ekan vuoden olevan lukiossa todella helppo. Ei mulla muuta, olkaa lastenne kannssa vielä kun voitte :)
[/quote] toki geeneillä oma vaikutuksensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä on aika wt, äiti on opettajana yläkoulussa, isä diplomi-insinööri. Ei mitään suurta ja mahtavaa. Olen ollut äidin ja hänen miesystävänsä kanssa viinarallia heittämässä Tallinnaan, kun haettiin juomia veljen YO-juhliin. Äidin miesystävä kulkee missäsattuu crocseissa ympäri ämpäri, piereskelee julkisesti, pukeutuu vanhoihin rytkyihin. Insinööri hänkin. Sekä äitiäni että hänen miesystävääni vaivaa lievä ylipaino, tai oikeastaan ylipaino. Molempien ruokavalio on ihan päin peppua, eivätkä edes itse sitä tajua. Ihmettelevät vain, kun eivät laihdu. Ja sitten suunnittelevat pussikeittodieettiä, kun elämäntapamuutos ei onnistu. Ei kai se onnistukaan, jos litkitään punaviiniä ja vedetään jäätelöä ja lättyä. Lomamatkat ovat kuitenkin heidän kanssaan hienoja, oltiin juuri kuukausi Ranskassa omalla autolla. Vuokrasimme vanhan huvilan keskeltä kauniimpia maaseutuja. Isän ja tämän uuden perheen kanssa kiertelemme wt all-inclusive -hotelleja, minä tykkään niistäkin. Saan päivät pitkät pelata jalkapalloa ja ties mitä. Uusia tuttavuuksiakin syntyy helposti ;)
Koen siis olevani puoli-wt, mutta mitään en vaihtaisi. Rakastan "molempia" perheitäni ja heidän kanssaan on aina yhtä hauskaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap vaikuta millään tavalla älykkäältä.
Älykkyyttä ei voi opettaa eikä opiskella. Se joko on tai ei ole.
Älykkyyttä voi aktivoida. Lueppa vähän kasvatusoppaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyyttä voi aktivoida. Lueppa vähän kasvatusoppaita...
Oppia voi vaan matkimaan ja apinoimaan. Älykkyys ei ole ajatuksen alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:16"]Tärkeintä ei ole ulkoaopettelu ja pänttäys, vaan että asiat osataan.
[/quote]
Kerro miten tämä osaaminen ja oppiminen tapahtuu? On ihmisiä, joille asiat jäävät päähän kerran kuultuaan ja toisia, joille kymmenenkään kertaa eri riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan luetaan, että osataan. Luetaan ajatuksen kanssa, se on tärkeintä. Ap
No mä olen moniongelmaisesta perheestä ja mulle ei koskaan luettu, läksyissä ei autettu, ei osattu vastata edes 6-vuotiaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Olen kokenut olevani ihan eri paria perheeni kanssa, ketään ei kiinnostanut maailmanmeno juurikaan, kaikki energia meni talous- parisuhde- ja alkoholiongelmiin. Katselin lapsena paljon televisiota ja opittuani lukemaan luin jatkuvasti. Koulussa olen aina pärjännyt vaikka läksyjä en juurikaan lukenut. Lukiosta kirjoitin kuitenkin vuosikurssini parhaat paperit. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa. Vaikka olenkin pärjännyt ihan hyvin, en voi olla miettimättä miten olisi jos vanhempani olisivat osanneet kasvattaa minut valistuneemmin. T. 22-v nainen
Ai siksi musta tuli älykäs JA ongelmainen... :D Kaikki nuo pätee. Vanhempi voi myös olla olematta läsnä, vaikka veisi jokapäivä metsäretkille tai kalastamaan :/ Mun mielestä materialla tai paikoilla, mihin lapsen vie, ei niinkään oikeasti ole väliä. Se, ettei ole ilkeä, muistaa kehua, kuunnella, ei ole väkivaltainen jne. on tärkeämpää :) En tiedä, voiko kasvatuksella niinkään vaikuttaa lapsen älykkyyteen, ja onko se tärkeimpiä ominaisuuksiakaan ihmisessä? Monesti persoonallisuushäiriöisillä ja neurologisista häiriöistä kärsivillä on esimerkiks keskimäärästä korkeempi älykkyysosamäärä, mutta ovatko he välttämättä onnellisia? Tärkeintä kai olisi auttaa lasta selviämään vaikeuksistakin ja oppimaan hyvät arvot. T.N19v.
Unohdin mainita siis, mutta äitini on juurikin antanut minulle hyvät eväät sosiaalisesti. Arvostan oikeasti kaikkia ihmisiä, keskustelen "sivistyneesti" isotätien kanssa, en menetä itsehillintääni, vaan pyrin sopimaan erimielisyydet sovittelevasti, myönnän olevani väärässä, hymyilen ja käyttäydyn ylipäätänsä reippaasti. Tämä hyvä käytökseni on tuonut minulle mm. Kesätöitä, opettajien arvostuksen, paljon ystäviä ja kavereita (minulla ei ole yhtään vihamiestä), olen myös isosena rippileireillä ja olen olllut hyvin pidetty niin ohjaajien kuin rippikoululaisten keskuudessa. Olen aika rääväsuu ollut nuorempana, mutta nykyään itsetuntoni on hyvä. Omalla rennolla asenteellani, tekemisilläni ja puheillani hitsaan hyvin porukan yhteen.
Omatunto vähän nalkuttaa... Läsnäolo, sitä en ole omille lapsilleni tarjonnut. Rahaa ja huvituksia ainoastaan...