Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?
20.07.2021 |
Olisi vain jotain lyhyitä tapailujuttuja taustalla
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut esim neljässä parisuhteessa ja oppinut vaikka mitä taitoja, niin miksi suhteet aina päättyvät? Olisiko kuitenkin fiksumpi ja osaavampi se, joka tietää mitä hakee, eikä lähde tuhoon tuomittuihin räpellyksiin mukaan.
Eikö parisuhteen eli seurustelun tarkoitus ole nimenomaan osoittaa, sovitaanko yhteen ja halutaanko samoja asioita? Vai etukäteenkö se pitäisi ihmisestä tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monetkaan vanhemmat eivät tajua mitä lapsen kasvatus on ja että lapsikin pitää sosiaalistaa siinä missä koiratkin pitää. Ei aina riitä se, että lapsi näkee koulussa luokkakavereita: koulussa tapahtuva vuorovaikutus on erilaista kuin vapaa-ajalla, että siinä mielessä vanhempiaan voi ihan hyvin syyttää surkeasta kasvatuksesta. Silti, kun siirrytään aikuisuuteen, niin oletuksena on, että aikuinen kantaa itse vastuun omasta elämästään. Jos on puuttelliset sosiaaliset taidot, niin sitten pitää alkaa opettelemaan niitä. Se onnistuu. Vanhakin koira oppii uusia temppuja, joten vanha (ja sitä nuorempikin) ihminen voi niitä oppia.
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Tinder on täynnä noita ekaa-kertaa-ongella olevia seuranhakijoita. Kilahtavat välittömästi, ellet ole jostain samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Hoikka hulmutukkainen neitsyt ei tullutkaan hakemaan ovelta. Sen sijaan sieltä saattaa saapua tukeva Mirkku. Eihän tämä käy päinsä 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Ymmärrätkö, että jokainen parisuhde on erilainen? En minä ainakaan halua miestä, joka on harjoitellut olemusta MINUN kanssani jonkun ihan TOISEN kanssa? Ymmärrätkö kuinka absurdia tuo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ihmiset tajuta se, että yksi iso syy siihen että pitkään sinkkuna olleet ihmiset myös pysyvät sinkkuna, on tuo muiden tuomitseva asenne tätä asiaa kohtaan. Vaikka ihmisestä ei muuta tietäisi kuin että tämä ei ole koskaan seurustellut, voidaan häneen, muka täysin oikeutetusti, liittää jos jonkinlaisia toinen toistaan negatiivisempia piirteitä ja mielleyhtymiä ja suoranaista halveksuntaa toisen persoonaa ja tähän asti elettyä elämää kohtaan. Ikäänkuin tämä elämä olisi jotain jatkuvaa kilpailua jossa suhteista ja säädöistä ja kumppaneiden lukumäärästä saisi jotain sulkia hattuun joilla ylpeillä ja painaa muita alas. Välillä tuntuu että jotkut eivät ole päässeet sieltä yläasteen henkisestä maailmasta kovinkaan kauas.
Asettukaa hetkeksi sellaisen sinkun kenkiin, ja miettikää kuinka helppoa se olisi asettaa itsensä alttiiksi kaikelle tuollaiselle halveksivalle asenteelle sitä ensimmäistä kumppania etsiessä. Ei se ole ihmekään jos moni on varuillaan ja suojelee itseään tuollaiselta. Nykymaailmassa jaksetaan suitsuttaa jos jonkinlaista suvaitsevaisuutta ties mitä kohtaan, mutta kokemattomuutta kohtaan sitä ei haluta tuntea. Ihan kuin olisi vallalla ajatus että jos et ole kokemusta saanut tiettyyn ikään (viim. 20 vuotiaaksi) mennessä, olet ansainnut kaiken mahdollisen paskan ja halveksunnan ja ikuisen yksinäisyyden. Aika kovia arvoja parisuhteiden "aikuisiksi" kypsyttämiltä ihmisiltä.
Olen varma että kokemattomien joukossa on paljon kultakimpaleita, joita tulisi vain rohkaista kumppania etsiessään, vaikkakin vähän muita myöhemmin, eikä lytätä jo ehkä muutenkin kovia kokeneita ihmisiä. Toivotan rohkeutta kaikille rakkautta etsiville kokemattomille sinkuille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kokemus parisuhteista ei määrittele ihmistä, eikä se ole mikään validiteetti siitä kuka parisuhteeseen sopii.
Aivan varmasti löytyy kultakimpaleita, joille on kertynyt kokemusta ja ymmärrystä kaikista muista suhteista paitsi parisuhteista. Jos näin ei ole, helposti syntyy sellainen asetelma, jossa ennestään parisuhteeton on se osapuoli, jonka epätyypillinen elämä tarvitsee ymmärtäjää, ja sitten toiselle puolisolle jää se ymmärtäjän, kannattelijan ja tukijan rooli. Sitten siinä ei ole tilaa omille tarpeille eikä mahdollisuutta tasapuolisuuteen. Oletus on myös, että tyypillisemmässä järjestyksessä eletty elämä on kaikin puolin tasalaatuista ja määrämittaista ja jos joskus ei ole, on se vain omaa syytä - ja samalla se syrjitty, yksinäisempi sinkku on ikuinen uhri. Tätä kaavaa kulkeviin keskusteluihin niin täällä kuin muualla olen kovin väsynyt. Eri asia, jos sillä toisella osapuolella on omat ongelmat tiedossa ja hoidossa, mutta usein ei ole. Vaikka ymmärrystä riittäisi, ei välttämättä ole voimavaroja puolisoon, joka on projekti. Jotenkin sitä tasapuolisuutta vain kaipaa, pahoittelut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Hmmm. Minä tiedän aika monta (jopa +40 vuotiaita) naista, joiden tapa "ilmaista oma kanta" on v*ttuilu, kiukuttelu ja mököttäminen. Ja kyllä, ovat olleet parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Noitahan oppii sisarusparvessa. Siellä on kaikki tunteet läsnä jatkuvasti, kauna kateus, katkeruus ja minäminä vahvimman nyrkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Suomi24 sinkut chat. En kylläkään voi taata varsinkaan palstamiehille, etteikö sinne eksyisi tuikitavallisia (lyhythiuksisia/pulskia) naisia.
Jos hakee kuuta taivaalta tuntuu pariutuminenkin puulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Etkö tosiaan kykene ajattelemaan asiaa tuon laajemmin? Kaikki kokemattomat eivät ole viettäneet koko elämäänsä syrjäkylän pojankammarissa, vaan eläneet ihan täällä kaikkien meidän keskuudessa, opiskelleet, käyneet töissä, eläneet, eivät parisuhteessa mutta eläneet silti. Jos todella luulet että luettelemiasi taitoja oppii vain parisuhteessa, olet todella hakoteilla.
Tuossa juuri kuvastuu se syvä halveksunta ja itsensä korottaminen kokemattomien yläpuolelle, vaikka ilmiselvästi siihen ei ole mitään perusteita. Et voi verrata asiaa omiin ensimmäisiin parisuhteisiisi, jolloin olet itse ollut keskenkasvuinen kakara. Mihin sinä syyllistyt tässä päättelyketjussasi? Minä-minä ajatteluun, et osaa asettua toisen asemaan, näet elämän ja maailman erittäin syvältä omasta poterostasi.
Väitän että pitkään yksin eläneet saattavat usein olla jopa empaattisempia ja paremmin kykeneviä asettumaan muiden asemaan, koska ovat joutuneet kohtaamaan ongelmansa yksin ja tietävät miltä se tuntuu kun ei välttämättä ole ketään kelle jakaa vastoinkäymisiään. Tämä asia tuo myös ihan erilaista perspektiiviä arvostaa parisuhdetta, kun sellaisen lopulta saa. Sitä ei ota itsestäänselvyytenä. Minulla aina särähtää korvaan jos joku parisuhteessa tai -suhteissa elänyt puhuu kokemattoman kouluttamisesta. Siinä heijastuu täydellinen kykenemättömyys kompromisseihin. Pomottelu ja ylimielisyys ja itsensä korottaminen sen sijaan haisee vahvasti.
Miitatkaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Suomi24 sinkut chat. En kylläkään voi taata varsinkaan palstamiehille, etteikö sinne eksyisi tuikitavallisia (lyhythiuksisia/pulskia) naisia.
Jos hakee kuuta taivaalta tuntuu pariutuminenkin puulta.
En kokisi omaksi jutuksi, kokeilemattakin tiedän. Miestarjonta tuskin vastaa sitä mitä olen etsimässä. Haen sitä kuuta taivaalta.
Mutta varmaan jollekin muulle ihan toimiva idea. N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?
Minusta ihminen ei ole selvinnyt, jos hän vielä 35-vuotiaana syyttää vanhempiaan siitä, että muuttivat maalle hänen ollessaan lapsi. Minä en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei itse kanna vastuuta siitä, miten hänen elämänsä on sujunut.
Lisäksi yritin kysyä ap:lta millaista hänen elämänsä parisuhteessa olisi. Miten se eroaisi nykyisestä. Mitä hän esimerkiksi tänä kesänä tekisi sellaista, mitä ei nyt yksin tee. Jos hän kerran on epäsosiaalinen (oman kuvauksensa mukaan lapsuuden seurauksena), niin miten hän yhtäkkiä muuttuisi sosiaaliseksi? Vai pitäisikö elämänkumppanin hyväksyä se, että he ovat lähes aina kaksin? Tai että ap ei koskaan lähde mukaan tapaamaan sukulaisia tai yhteisiä ystäviä? Tai lähtee mutta on epäsosiaalinen?
Keskustelu ei etene, kun kysymyksiin ei saa vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut esim neljässä parisuhteessa ja oppinut vaikka mitä taitoja, niin miksi suhteet aina päättyvät? Olisiko kuitenkin fiksumpi ja osaavampi se, joka tietää mitä hakee, eikä lähde tuhoon tuomittuihin räpellyksiin mukaan.
Aivan.
Ja ovatko nämä parisuhteista toiseen hyppivät sellaisia jotka aina vain etsivät uutta virkistystä elämään?
Käy vähän arkiseksi, uusi tilalle.
Ovatko he läheisriippuvaisia?
Osaavatko/ uskaltavatko edes olla yksin?
Ilman mitään suhdekyhäilyhässäköitä.
Enkä tarkoita mitään muutamaa viikkoa tai kuukautta. Tarkoitan vuotta, muutamia, jopa moni vuosia.
Kantaa itsestään vastuu, uskaltaa olla itsensä kanssa vaikka olisi tylsää tai pelottaisi.
Tarvitsevatko jonkun, vain että olisi joku?
Tälläsiä minä mietin jos olisin parisuhdetta etsimässä.
En todellakaan halua jotain joka olisin minun kanssani vain ettei tarvitse olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa siltä että nämä jotka suhteissa on ollut, eikä missään nimessä halua kokemattoman kanssa yhteen, ovat surkeimpia parisuhteessaan. 🤣
Kauheen tiukat säännöt millainen pitää toisen olla ja nähtävästi kaikki suhteet menee tasan samalla kaavalla.
Toisen täytyy itsereflektiä ja joustaa, itsessään ei mitään vikaa.
Ja muutenkin kauhean armotonta poikki pinoon mentaliteetti.
Yleensä näillä "parisuhdetaitoisilla" tai niiden perhään huutelevilla niitä suhteita on sitten ollut enemmänkin... Mistähän se sitten kertoo. Ei ainakaan niistä hyvistä parisuhdetaidoista.
Jep ja taitoja joita parisuhde ei välttämättä opeta kovin paljoa. Monesti parisuhde voi jopa heikentää noita taitoja, jos se on jotenkin epäterveellinen.