Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?

Itse en olisi aiemmin asiasta välittänyt, mutta oman kokemuksen pohjalta miettisin tarkasti mitä tekisin. Seurustelin itse 12v poikamiehenä olleen 35 vuotiaan kanssa puoli vuotta ja oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna raskas puoli vuotta, vaikka hänen kanssaan viihdyin hyvin. Aikaisemmat suhteet olivat pari kolme kuukautta kestäviä nuoruudessa. Hänelle oli vaikeaa jäädä luokseni yöksi ja mieluummin lähti kotiin nukkumaan vedoten aina johonkin syyhyn. Reilu puolen vuoden aikana oli luonani noin 6 kertaa yötä. Kaikkeen oli aina syy miksi näemme niin harvoin yms, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Annoin myös aikaa hänelle sopeutua suhteessa olemiseen, koska siitäkin puhuimme. Suhteen eteneminen oli myös todella verkkaista ja sänkypuuhissa häntä kiinnosti vain oma nautinto, vaikka tästäkin asiasta puhuttiin. Ennen eroa tuntui että asiat etenevät ja hän puhui tulevaisuudesta kunnes täysin puskista ilmoitti ettei pystykkään tähän. Eikä näe yhteistä tulevaisuutta, vaikka oli edellispäivänä puhunut yhteisistä kesäsuunnitelmista yms. Ja vaikka aina sanotaan, että kyllä niitä eron merkkejä näkee niin tässä tapauksessa tuntui, että olimme lähentyneet ja vihdoin tuntui siltä että olemme oikeasti yhdessä ja pari niin toinen ahdistui ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.

Jokainen tekee omat hommansa eikä puutu muiden asioihin. Meitä yksinäisiä, akateemisia miehiäkin on yllättävät paljon. Erityisesti Lappeenrannan yliopisto on tunnettu tästä. Siellä on niin vähän nuoria naisia, että vähistäkin käydään verisiä tappeluita, kuin metsot soitimella. Jos alle 35-vuotiaat naiset ovat pääosin hyvin nirsoja, niin ei siinä akateemisella, hyvätuloisellakaan miehellä ole jakoa. 

Itse esim. diplomi-insinööri, nettotulot 3000e/k, mutta olen asunut ja elänyt yksin koko elämäni. Olen lisäksi aika lyhyt, 170 cm eikä naisia varsinaisesti kiinnosta meidänlaiset, hiljaiset ja matemaattis-loogisesti lahjakkaat miehet. Toki meilläkin on vaatimuksensa, en esim. itse voisi huolia mitään täysin kouluja käymätöntä 50-vee naista, joka elelee valtion tuella. 

M36

Äläs laita sanoja toisten suuhun, toisia naisia kiinnostaa tietynlaiset miehet ja toisia taas toisenlaiset.

Naiset saa parhaiten karkoitettua A) haukkumalla itseään ja B) käyttämällä toisista sanaa "nirso", kun heillä on omia preferenssejä.

"jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?"

Miksi oletetaan että mies ei ole päässyt seurustelemaan. Mitäs jos ei ole halunnnut? Jos ei ole tullut sitä oikeaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.

Siis jos ei löydäkään ketään jonka kanssa synkkaisi puolin ja toisin niin mitä sitten? Pitäisikö raiskata joku, että olisi kuitenkin normaali viriili nuori mies?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat yhdeltä mun frendiltä. Haki perhekeskeistä naista ja kun semmoinen vihdoin osui kohdalle iskettiin jarrut päälle.

Todennäköisesti naisessa oli sitten jokin muu ongelma (esim. ulkonäköön liittyvä) ja siksi hän iski jarrut päälle. Muuten olisi hypännyt suhteeseen riemusta kiljuen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi aiemmin asiasta välittänyt, mutta oman kokemuksen pohjalta miettisin tarkasti mitä tekisin. Seurustelin itse 12v poikamiehenä olleen 35 vuotiaan kanssa puoli vuotta ja oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna raskas puoli vuotta, vaikka hänen kanssaan viihdyin hyvin. Aikaisemmat suhteet olivat pari kolme kuukautta kestäviä nuoruudessa. Hänelle oli vaikeaa jäädä luokseni yöksi ja mieluummin lähti kotiin nukkumaan vedoten aina johonkin syyhyn. Reilu puolen vuoden aikana oli luonani noin 6 kertaa yötä. Kaikkeen oli aina syy miksi näemme niin harvoin yms, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Annoin myös aikaa hänelle sopeutua suhteessa olemiseen, koska siitäkin puhuimme. Suhteen eteneminen oli myös todella verkkaista ja sänkypuuhissa häntä kiinnosti vain oma nautinto, vaikka tästäkin asiasta puhuttiin. Ennen eroa tuntui että asiat etenevät ja hän puhui tulevaisuudesta kunnes täysin puskista ilmoitti ettei pystykkään tähän. Eikä näe yhteistä tulevaisuutta, vaikka oli edellispäivänä puhunut yhteisistä kesäsuunnitelmista yms. Ja vaikka aina sanotaan, että kyllä niitä eron merkkejä näkee niin tässä tapauksessa tuntui, että olimme lähentyneet ja vihdoin tuntui siltä että olemme oikeasti yhdessä ja pari niin toinen ahdistui ja lähti.

Olikohan kyse kuitenkaan ahdistumisesta? Kaikki miehen käytöksessä viittaa siihen, ettei vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut. Ehkä saattanut tapailla muitakin naisia samalla, mistäs noista tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi aiemmin asiasta välittänyt, mutta oman kokemuksen pohjalta miettisin tarkasti mitä tekisin. Seurustelin itse 12v poikamiehenä olleen 35 vuotiaan kanssa puoli vuotta ja oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna raskas puoli vuotta, vaikka hänen kanssaan viihdyin hyvin. Aikaisemmat suhteet olivat pari kolme kuukautta kestäviä nuoruudessa. Hänelle oli vaikeaa jäädä luokseni yöksi ja mieluummin lähti kotiin nukkumaan vedoten aina johonkin syyhyn. Reilu puolen vuoden aikana oli luonani noin 6 kertaa yötä. Kaikkeen oli aina syy miksi näemme niin harvoin yms, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Annoin myös aikaa hänelle sopeutua suhteessa olemiseen, koska siitäkin puhuimme. Suhteen eteneminen oli myös todella verkkaista ja sänkypuuhissa häntä kiinnosti vain oma nautinto, vaikka tästäkin asiasta puhuttiin. Ennen eroa tuntui että asiat etenevät ja hän puhui tulevaisuudesta kunnes täysin puskista ilmoitti ettei pystykkään tähän. Eikä näe yhteistä tulevaisuutta, vaikka oli edellispäivänä puhunut yhteisistä kesäsuunnitelmista yms. Ja vaikka aina sanotaan, että kyllä niitä eron merkkejä näkee niin tässä tapauksessa tuntui, että olimme lähentyneet ja vihdoin tuntui siltä että olemme oikeasti yhdessä ja pari niin toinen ahdistui ja lähti.

Olikohan kyse kuitenkaan ahdistumisesta? Kaikki miehen käytöksessä viittaa siihen, ettei vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut. Ehkä saattanut tapailla muitakin naisia samalla, mistäs noista tietää.

No mites se ahdistuminen sitten ilmenee, jos kaikki mitä mies tekee on vain pelkästään sitä että hän on sika pelimies? Naisella tuollainen käytös olisi arvatenkin mennyt heittämällä ahdistuneisuuden piikkiin.