Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?
20.07.2021 |
Olisi vain jotain lyhyitä tapailujuttuja taustalla
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Taas ihan älytöntä päättelyä. Mustasukkaisuus on luonteenpiirre, jotkut on enemmän, toiset vähemmän, ei siitä useinkaan opi, toki vaikeimmat tapaukset voi sen kahdeksannen kohdalla tajuta että sama kuvio alkaa taas toistua, mitä jos tällä kertaa toimisin toisin, mutta se ei ole mikään meriitti. Jos se viides tai kahdeksas suhde on lopulta se parisuhde mikä natsaa, niin sinäkö väität ettei olisi natsannut jos se olisikin ollut se ensimmäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miitatkaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Suomi24 sinkut chat. En kylläkään voi taata varsinkaan palstamiehille, etteikö sinne eksyisi tuikitavallisia (lyhythiuksisia/pulskia) naisia.
Jos hakee kuuta taivaalta tuntuu pariutuminenkin puulta.En kokisi omaksi jutuksi, kokeilemattakin tiedän. Miestarjonta tuskin vastaa sitä mitä olen etsimässä. Haen sitä kuuta taivaalta.
Mutta varmaan jollekin muulle ihan toimiva idea. N26
Miehillä esiintyy samaa. Vuosien mittaan ollaan muodostettu kuva siitä oikeasta, ja kun aika on oikea semmoinen olisi suotavaa löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.
Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.
"Hoituu hommat"? Sä siis kuvittelet, että seurustelu = jatkuvaa seksin ilotulitusta 24/7/365?
Ehei. Se on normaalia arkista elämää, jossa käydään töissä, maksetaan laskut, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, syödään, tiskataan, paskotaan ja viedään roskapussi.
Jos nämä sinulta sujuvat, kuten aikuiselta pitäisi sujua, niin joskus sitten osuu hommiakin kohdalle. Jos nikottelematta viet roskapussia, peset ja ripustat pyykkiä jne, niin se on esileikkiä ja edistää hommiin pääsyä, kunhan et kuvittele, että on jotenkin erinomaista hoitaa omat kotityönsä. Ei niistä ketään palkita, ei myöskään sinua.
Taas joku pöntio kuvittelee että parisuhde, seurustelu ja penetraatio on synonyymejä.
Hyi hel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen.. Varmasti tuolla on naisia, jotka koulii mielellään. Tässä varmaan muodostuu esteeksi ulkonäkö seikat ja tätä kautta kemian puuttuminen.
Veikkaan samaa. Vaikea kuvitella että hyvännäköinen mies olisi kolmevitoseksi asti päässyt ilman yhtäkään parisuhdetta, varsinkaan jos on itse suhteeseen halunnut. Vaikka luonne olisi millainen, komeilla on aina ottajia.
Ei todellakaan ole, jos on heikot sosiaaliset taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.
Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.
Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.
Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miitatkaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Suomi24 sinkut chat. En kylläkään voi taata varsinkaan palstamiehille, etteikö sinne eksyisi tuikitavallisia (lyhythiuksisia/pulskia) naisia.
Jos hakee kuuta taivaalta tuntuu pariutuminenkin puulta.En kokisi omaksi jutuksi, kokeilemattakin tiedän. Miestarjonta tuskin vastaa sitä mitä olen etsimässä. Haen sitä kuuta taivaalta.
Mutta varmaan jollekin muulle ihan toimiva idea. N26
Miehillä esiintyy samaa. Vuosien mittaan ollaan muodostettu kuva siitä oikeasta, ja kun aika on oikea semmoinen olisi suotavaa löytyä.
Eikö ole vain hyvä että tietää mitä haluaa? Toki sitten ei jos sellaista aletaan vaatimalla vaatimaan ja rima on taivaissa omiin edellytyksiin nähden, mutta ainakaan minä en ole mitään vaatimassa. Tulee vastaan jos tulee. En ala etsimällä etsimään, en varsinkaan tuolta mestasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen.. Varmasti tuolla on naisia, jotka koulii mielellään. Tässä varmaan muodostuu esteeksi ulkonäkö seikat ja tätä kautta kemian puuttuminen.
Veikkaan samaa. Vaikea kuvitella että hyvännäköinen mies olisi kolmevitoseksi asti päässyt ilman yhtäkään parisuhdetta, varsinkaan jos on itse suhteeseen halunnut. Vaikka luonne olisi millainen, komeilla on aina ottajia.
Ei todellakaan ole, jos on heikot sosiaaliset taidot.
Painajainen. Tähän päälle vielä sosiaalinen paine ettei joutuisi olemaan yksin, saati ilman perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?
Minusta ihminen ei ole selvinnyt, jos hän vielä 35-vuotiaana syyttää vanhempiaan siitä, että muuttivat maalle hänen ollessaan lapsi. Minä en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei itse kanna vastuuta siitä, miten hänen elämänsä on sujunut.
Lisäksi yritin kysyä ap:lta millaista hänen elämänsä parisuhteessa olisi. Miten se eroaisi nykyisestä. Mitä hän esimerkiksi tänä kesänä tekisi sellaista, mitä ei nyt yksin tee. Jos hän kerran on epäsosiaalinen (oman kuvauksensa mukaan lapsuuden seurauksena), niin miten hän yhtäkkiä muuttuisi sosiaaliseksi? Vai pitäisikö elämänkumppanin hyväksyä se, että he ovat lähes aina kaksin? Tai että ap ei koskaan lähde mukaan tapaamaan sukulaisia tai yhteisiä ystäviä? Tai lähtee mutta on epäsosiaalinen?
Keskustelu ei etene, kun kysymyksiin ei saa vastauksia.
Eikö sen parisuhteen pitänyt opettaa kaikenmaailman taitoja, kuten joustavuutta? Huomaatko, kuinka joustamaton olet itse? Lataat aivan kamalasti odotuksia toista ihmistä kohtaan. Miksi et voi hyväksyä, että ihmiset ovat erilasia? Ei parisuhteessa tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja toisen ihmisen voi tosiaan aidosti antaa olla oma itsensä. Ei toista tarvitse yrittää muuttaa.
Kyllä minä hyväksyn ihmisten erilaisuuden. Onpa vaan sen verran elämöbkokemusta, että ap:n erilaisuus ei kelpaa minulle. Saa olla ihan vapaasti oma kokematon itsensä, mutta ei minun kanssani.
Miksi se sinua hiertää, etkö hyväksykään minulle oikeutta valita itse puolisoni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miitatkaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä keskustelussa ilmeisesti parisuhdekokemattomat tietävät meitä parisuhteessa olleita paremmin, miten parisuhde toimii, niin eikö teidän kannattaisi pariutua keskenänne? Tässä ketjussahan on sekä miehiä että naisia ja suunnilleen samaa ikäryhmääkin.
Kun näitä keskusteluja lukee niin mielellään sitä parituisikin toisen seurustelukokemattoman kanssa. Ikävä vaan että sellaista etsiessä saattaa vahingossa törmätä myös halveksuen suhtautuviin kokeneisiin, joten parempi kun ei etsi ollenkaan. N26
Suomi24 sinkut chat. En kylläkään voi taata varsinkaan palstamiehille, etteikö sinne eksyisi tuikitavallisia (lyhythiuksisia/pulskia) naisia.
Jos hakee kuuta taivaalta tuntuu pariutuminenkin puulta.En kokisi omaksi jutuksi, kokeilemattakin tiedän. Miestarjonta tuskin vastaa sitä mitä olen etsimässä. Haen sitä kuuta taivaalta.
Mutta varmaan jollekin muulle ihan toimiva idea. N26
Miehillä esiintyy samaa. Vuosien mittaan ollaan muodostettu kuva siitä oikeasta, ja kun aika on oikea semmoinen olisi suotavaa löytyä.
Eikö ole vain hyvä että tietää mitä haluaa? Toki sitten ei jos sellaista aletaan vaatimalla vaatimaan ja rima on taivaissa omiin edellytyksiin nähden, mutta ainakaan minä en ole mitään vaatimassa. Tulee vastaan jos tulee. En ala etsimällä etsimään, en varsinkaan tuolta mestasta.
Joo on. Kunhan sitten olisivat aidosti tyytyväisiä siihen yksinäisyyteensä eikä alettaisi valittamaan toisten ihmisten nirsoudesta tai naisten 'maksullisuudesta'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.
Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.
Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.
Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.
Noin se menee, onnellisesta suhteesta leskeytynyt löytää uuden. Ikisinkku jatkaa yleensä ikisinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
homma jäisi siihen. En ala katsomaan vierestä kun toinen opettelee parisuhdetaitoja tämän ikäisenä. Ja kyllä, parisuhdekin vaatii tiettyjä taitoja, joita voi opetella ainoastaan parisuhteessa olemalla. Jos on aloittanut tämän "harjoittelun" 20 vuotta sitten niin itse en ainakaan jaksaisi tuollaista tilannetta
Mitähän tämä mystinen salatiede oikein pitää sisällä? Osaatko kertoa?
Ei aikuinen muutenkaan mikään lapsi ole. Tuon ikäisellä on paljon kokemusta ihmisistä, ellei ole yksin metsäpirtissä asunut. Parisuhde taas voi kahlita ihmisen henkisesti, kun ei pääse esim. näkemään maailmaa ja viettämään aikaa porukoissa. Varmaan enempi niin päin että se toinen ihmettelee seinähullua parisuhdehössöttäjää ja poistuu takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?
Minusta ihminen ei ole selvinnyt, jos hän vielä 35-vuotiaana syyttää vanhempiaan siitä, että muuttivat maalle hänen ollessaan lapsi. Minä en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei itse kanna vastuuta siitä, miten hänen elämänsä on sujunut.
Lisäksi yritin kysyä ap:lta millaista hänen elämänsä parisuhteessa olisi. Miten se eroaisi nykyisestä. Mitä hän esimerkiksi tänä kesänä tekisi sellaista, mitä ei nyt yksin tee. Jos hän kerran on epäsosiaalinen (oman kuvauksensa mukaan lapsuuden seurauksena), niin miten hän yhtäkkiä muuttuisi sosiaaliseksi? Vai pitäisikö elämänkumppanin hyväksyä se, että he ovat lähes aina kaksin? Tai että ap ei koskaan lähde mukaan tapaamaan sukulaisia tai yhteisiä ystäviä? Tai lähtee mutta on epäsosiaalinen?
Keskustelu ei etene, kun kysymyksiin ei saa vastauksia.
Eikö sen parisuhteen pitänyt opettaa kaikenmaailman taitoja, kuten joustavuutta? Huomaatko, kuinka joustamaton olet itse? Lataat aivan kamalasti odotuksia toista ihmistä kohtaan. Miksi et voi hyväksyä, että ihmiset ovat erilasia? Ei parisuhteessa tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja toisen ihmisen voi tosiaan aidosti antaa olla oma itsensä. Ei toista tarvitse yrittää muuttaa.
Juuri siksi halusin kumppanin, joka olisi omana itsenään juuri sitä, mitä minä hain. Sosiaalinen, iloinen, elämänmyönteinen, auttavainen, tasapainoinen ja tietysti kaikin muinkin tavoin puoleensavetävä. Me olimme jo yli 35-vuotiaita tavatessamme, mutta elämänkulkumme oli suunnilleen samanlainen; molemmilla taustalla yksi avioliitto, siitä jo useampia vuosia, lapset tehtyinä eikä lisää haaveissa, koulutukset, ammatit ja työt kunnossa ja samanlaiset toiveet ja odotukset loppuelämälle (terveyttä, töitä, turvattu talous, matkoja, vapaa-aikaa, kaunis koti, harrastuksia, ystävyyssuhteita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miitatkaa kirjoitti:
Lyhythiuksisia/pulskia naisia.
Miksi kenenkään tulisi viehättyä ylipainoisista ihmisistä, koska ethän sitä itsekään tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.
No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.
Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?
Minusta ihminen ei ole selvinnyt, jos hän vielä 35-vuotiaana syyttää vanhempiaan siitä, että muuttivat maalle hänen ollessaan lapsi. Minä en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei itse kanna vastuuta siitä, miten hänen elämänsä on sujunut.
Lisäksi yritin kysyä ap:lta millaista hänen elämänsä parisuhteessa olisi. Miten se eroaisi nykyisestä. Mitä hän esimerkiksi tänä kesänä tekisi sellaista, mitä ei nyt yksin tee. Jos hän kerran on epäsosiaalinen (oman kuvauksensa mukaan lapsuuden seurauksena), niin miten hän yhtäkkiä muuttuisi sosiaaliseksi? Vai pitäisikö elämänkumppanin hyväksyä se, että he ovat lähes aina kaksin? Tai että ap ei koskaan lähde mukaan tapaamaan sukulaisia tai yhteisiä ystäviä? Tai lähtee mutta on epäsosiaalinen?
Keskustelu ei etene, kun kysymyksiin ei saa vastauksia.
Eikö sen parisuhteen pitänyt opettaa kaikenmaailman taitoja, kuten joustavuutta? Huomaatko, kuinka joustamaton olet itse? Lataat aivan kamalasti odotuksia toista ihmistä kohtaan. Miksi et voi hyväksyä, että ihmiset ovat erilasia? Ei parisuhteessa tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja toisen ihmisen voi tosiaan aidosti antaa olla oma itsensä. Ei toista tarvitse yrittää muuttaa.
Kyllä minä hyväksyn ihmisten erilaisuuden. Onpa vaan sen verran elämöbkokemusta, että ap:n erilaisuus ei kelpaa minulle. Saa olla ihan vapaasti oma kokematon itsensä, mutta ei minun kanssani.
Miksi se sinua hiertää, etkö hyväksykään minulle oikeutta valita itse puolisoni?
Tottakai saat itse valita puolisosi, mutta se, että sinulla on joustamaton kuva parisuhteesta, ei tarkoita, että kaikki haluaisivat samanlaisen suhteen. Parisuhteet ja ihmiset ihan oikeasti ovat erilaisia. Ei ole mitään yleistä kaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Etkö tosiaan kykene ajattelemaan asiaa tuon laajemmin? Kaikki kokemattomat eivät ole viettäneet koko elämäänsä syrjäkylän pojankammarissa, vaan eläneet ihan täällä kaikkien meidän keskuudessa, opiskelleet, käyneet töissä, eläneet, eivät parisuhteessa mutta eläneet silti. Jos todella luulet että luettelemiasi taitoja oppii vain parisuhteessa, olet todella hakoteilla.
Tuossa juuri kuvastuu se syvä halveksunta ja itsensä korottaminen kokemattomien yläpuolelle, vaikka ilmiselvästi siihen ei ole mitään perusteita. Et voi verrata asiaa omiin ensimmäisiin parisuhteisiisi, jolloin olet itse ollut keskenkasvuinen kakara. Mihin sinä syyllistyt tässä päättelyketjussasi? Minä-minä ajatteluun, et osaa asettua toisen asemaan, näet elämän ja maailman erittäin syvältä omasta poterostasi.
Väitän että pitkään yksin eläneet saattavat usein olla jopa empaattisempia ja paremmin kykeneviä asettumaan muiden asemaan, koska ovat joutuneet kohtaamaan ongelmansa yksin ja tietävät miltä se tuntuu kun ei välttämättä ole ketään kelle jakaa vastoinkäymisiään. Tämä asia tuo myös ihan erilaista perspektiiviä arvostaa parisuhdetta, kun sellaisen lopulta saa. Sitä ei ota itsestäänselvyytenä. Minulla aina särähtää korvaan jos joku parisuhteessa tai -suhteissa elänyt puhuu kokemattoman kouluttamisesta. Siinä heijastuu täydellinen kykenemättömyys kompromisseihin. Pomottelu ja ylimielisyys ja itsensä korottaminen sen sijaan haisee vahvasti.
Voin ja vertaan ihan mihin haluan, miksi sinua suututtaa se että päätän ihan itse. Ja minulle ei mikään peräkammarinäijä kelpaa, vaikka sinua kuinka kiukuttaisi. Yrittäisit vaan kestää.
Tosiaan ketju vahvistaa näkemystä, että 34 v ja kokematon on jotakin, mistä en halua tietää lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
homma jäisi siihen. En ala katsomaan vierestä kun toinen opettelee parisuhdetaitoja tämän ikäisenä. Ja kyllä, parisuhdekin vaatii tiettyjä taitoja, joita voi opetella ainoastaan parisuhteessa olemalla. Jos on aloittanut tämän "harjoittelun" 20 vuotta sitten niin itse en ainakaan jaksaisi tuollaista tilannetta
Mitähän tämä mystinen salatiede oikein pitää sisällä? Osaatko kertoa?
Ei aikuinen muutenkaan mikään lapsi ole. Tuon ikäisellä on paljon kokemusta ihmisistä, ellei ole yksin metsäpirtissä asunut. Parisuhde taas voi kahlita ihmisen henkisesti, kun ei pääse esim. näkemään maailmaa ja viettämään aikaa porukoissa. Varmaan enempi niin päin että se toinen ihmettelee seinähullua parisuhdehössöttäjää ja poistuu takavasemmalle.
Miksi parisuhteessa ei pääsisi näkemään maailmaa tai "viettämään aikaa porukoissa"??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.
Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.
Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.
Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.
Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D
Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.
Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.
Vierailija kirjoitti:
Miitatkaa kirjoitti:
Lyhythiuksisia/pulskia naisia.
Miksi kenenkään tulisi viehättyä ylipainoisista ihmisistä, koska ethän sitä itsekään tee?
Ei tarvi viehättyä. En vaan jaksa kuunnella kuinka hoikat kaunottaret, eivät jonota palstalaisten ovilla.
Eikö sen parisuhteen pitänyt opettaa kaikenmaailman taitoja, kuten joustavuutta? Huomaatko, kuinka joustamaton olet itse? Lataat aivan kamalasti odotuksia toista ihmistä kohtaan. Miksi et voi hyväksyä, että ihmiset ovat erilasia? Ei parisuhteessa tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja toisen ihmisen voi tosiaan aidosti antaa olla oma itsensä. Ei toista tarvitse yrittää muuttaa.