Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.

Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.

Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.

Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.

Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D

Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.

Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.

Miten noin täydelliset ihmiset sitten ovat vastoin tahtoaan sinkkuja? Ai niin, tässä kohtaa siirretään taas maalitolppia ja todetaan, että "eihän tässä vastoin tahtoaan sinkkuja ollakaan vaan ihan omasta halusta" - olkoonkin, että avaus antoi aivan toisin ymmärtää.

Tuo bessewisseriys, jota tässä ketjussa harrastat, on niin vastenmielinen luonteenpiirre, että en usko että koskaan kahta minuuttia pitempään edes keskustelisimme, vaikka jossain työkuvioissa tai muissa kohtaisimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.

Näillä parisuhdeläjillä on vähän romantisoitu kuva elämästä :D Eivät nuo ole mitään suuria asioita, mustasukkaisuus, epävarmuus, menettämisen pelko. Näitä tuntee sinkutkin. Ja tosiaan elämässä on aika paljon suurempiakin asioita kuin parisuhteen ongelmat. Kun on näistä selvinnyt, niin selviää ihan normaalista parisuhteestakin.. Ilmeisesti näillä, joille parisuhde on "taitojen opettelua" elämä on ollut ihan äääärettömän helppoa kun tuo jo tuntuu niin vaikealta.

No silloinhan teillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin löytää se sopiva kumppani. Omalta osaltani tämä ketju vahvisti uskoani siihen, että jos yli kolmekymppisenä on parisuhdekokematon niin taustalla on syitä, jotka eivät ole ollenkaan positiivisia.

Mitä sitten jos on taustalla ei-positiivisia syitä? Siis eikö ihmisen elämässä saa tapahtua negatiivisia asioita? Ja jos näistä on selvinnyt niin sitten on iän puolesta epäsopiva kun ei ole "kokemusta"?

Minusta ihminen ei ole selvinnyt, jos hän vielä 35-vuotiaana syyttää vanhempiaan siitä, että muuttivat maalle hänen ollessaan lapsi. Minä en voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, joka ei itse kanna vastuuta siitä, miten hänen elämänsä on sujunut.

Lisäksi yritin kysyä ap:lta millaista hänen elämänsä parisuhteessa olisi. Miten se eroaisi nykyisestä. Mitä hän esimerkiksi tänä kesänä tekisi sellaista, mitä ei nyt yksin tee. Jos hän kerran on epäsosiaalinen (oman kuvauksensa mukaan lapsuuden seurauksena), niin miten hän yhtäkkiä muuttuisi sosiaaliseksi? Vai pitäisikö elämänkumppanin hyväksyä se, että he ovat lähes aina kaksin? Tai että ap ei koskaan lähde mukaan tapaamaan sukulaisia tai yhteisiä ystäviä? Tai lähtee mutta on epäsosiaalinen?

Keskustelu ei etene, kun kysymyksiin ei saa vastauksia.

Eikö sen parisuhteen pitänyt opettaa kaikenmaailman taitoja, kuten joustavuutta? Huomaatko, kuinka joustamaton olet itse? Lataat aivan kamalasti odotuksia toista ihmistä kohtaan. Miksi et voi hyväksyä, että ihmiset ovat erilasia? Ei parisuhteessa tarvitse tehdä kaikkea yhdessä ja toisen ihmisen voi tosiaan aidosti antaa olla oma itsensä. Ei toista tarvitse yrittää muuttaa.

Kyllä minä hyväksyn ihmisten erilaisuuden. Onpa vaan sen verran elämöbkokemusta, että ap:n erilaisuus ei kelpaa minulle. Saa olla ihan vapaasti oma kokematon itsensä, mutta ei minun kanssani.

Miksi se sinua hiertää, etkö hyväksykään minulle oikeutta valita itse puolisoni?

Tottakai saat itse valita puolisosi, mutta se, että sinulla on joustamaton kuva parisuhteesta, ei tarkoita, että kaikki haluaisivat samanlaisen suhteen. Parisuhteet ja ihmiset ihan oikeasti ovat erilaisia. Ei ole mitään yleistä kaavaa.

Toisinsanoen, ellet ole halukas opettamaan olet silmissäni täyttä kuraa.

Tietenkään ei haluta etsiä niitä ketkä voisivat olla halukkaita opastamaan. Koska, ovat joko liian rumia tai pyytävät korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Taas joku pöntio kuvittelee että parisuhde, seurustelu ja penetraatio on synonyymejä.

Hyi hel.

Jep. Jutut on kuin 13-vuotiaalla, ja ihmettelee että mitä ihmeen parisuhdetaitoja puuttuu?

No se koko aikuisuus, näin alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.

Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.

Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.

Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.

Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D

Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.

Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.

Miten noin täydelliset ihmiset sitten ovat vastoin tahtoaan sinkkuja? Ai niin, tässä kohtaa siirretään taas maalitolppia ja todetaan, että "eihän tässä vastoin tahtoaan sinkkuja ollakaan vaan ihan omasta halusta" - olkoonkin, että avaus antoi aivan toisin ymmärtää.

Tuo bessewisseriys, jota tässä ketjussa harrastat, on niin vastenmielinen luonteenpiirre, että en usko että koskaan kahta minuuttia pitempään edes keskustelisimme, vaikka jossain työkuvioissa tai muissa kohtaisimme.

Eihän kukaan ole täydellinen. Sinkku voi olla esim työkeskeinen tai introvertti tai tosiaan elämässä voi olla niitä selvitettäviä asioita.

Tuota noin... minähän en se besserwisser ole. Tuossa juuri huomaa tuon, että kokeneisuus ei tuo itsereflketiokykyä. Omasta ongelmasta syytetään toista. Ensin parisuhteessa olevat ovat niin "kokeneita" että voivat kertoa "totuuksia". Sekö ei ole besserwisseriyttä? Sitten kun joku on eri mieltä, niin aletaan syyttelemään :D Eli ilmeisesti parisuhde ei kasvatakaan niin paljoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.

Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.

Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.

Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.

Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D

Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.

Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.

Miten noin täydelliset ihmiset sitten ovat vastoin tahtoaan sinkkuja? Ai niin, tässä kohtaa siirretään taas maalitolppia ja todetaan, että "eihän tässä vastoin tahtoaan sinkkuja ollakaan vaan ihan omasta halusta" - olkoonkin, että avaus antoi aivan toisin ymmärtää.

Tuo bessewisseriys, jota tässä ketjussa harrastat, on niin vastenmielinen luonteenpiirre, että en usko että koskaan kahta minuuttia pitempään edes keskustelisimme, vaikka jossain työkuvioissa tai muissa kohtaisimme.

Eihän kukaan ole täydellinen. Sinkku voi olla esim työkeskeinen tai introvertti tai tosiaan elämässä voi olla niitä selvitettäviä asioita.

Tuota noin... minähän en se besserwisser ole. Tuossa juuri huomaa tuon, että kokeneisuus ei tuo itsereflketiokykyä. Omasta ongelmasta syytetään toista. Ensin parisuhteessa olevat ovat niin "kokeneita" että voivat kertoa "totuuksia". Sekö ei ole besserwisseriyttä? Sitten kun joku on eri mieltä, niin aletaan syyttelemään :D Eli ilmeisesti parisuhde ei kasvatakaan niin paljoa?

Parisuhde kasvattaa parisuhteeseen, ei typerysten kanssa vääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Etkö tosiaan kykene ajattelemaan asiaa tuon laajemmin? Kaikki kokemattomat eivät ole viettäneet koko elämäänsä syrjäkylän pojankammarissa, vaan eläneet ihan täällä kaikkien meidän keskuudessa, opiskelleet, käyneet töissä, eläneet, eivät parisuhteessa mutta eläneet silti. Jos todella luulet että luettelemiasi taitoja oppii vain parisuhteessa, olet todella hakoteilla.

Tuossa juuri kuvastuu se syvä halveksunta ja itsensä korottaminen kokemattomien yläpuolelle, vaikka ilmiselvästi siihen ei ole mitään perusteita. Et voi verrata asiaa omiin ensimmäisiin parisuhteisiisi, jolloin olet itse ollut keskenkasvuinen kakara. Mihin sinä syyllistyt tässä päättelyketjussasi? Minä-minä ajatteluun, et osaa asettua toisen asemaan, näet elämän ja maailman erittäin syvältä omasta poterostasi.

Väitän että pitkään yksin eläneet saattavat usein olla jopa empaattisempia ja paremmin kykeneviä asettumaan muiden asemaan, koska ovat joutuneet kohtaamaan ongelmansa yksin ja tietävät miltä se tuntuu kun ei välttämättä ole ketään kelle jakaa vastoinkäymisiään. Tämä asia tuo myös ihan erilaista perspektiiviä arvostaa parisuhdetta, kun sellaisen lopulta saa. Sitä ei ota itsestäänselvyytenä. Minulla aina särähtää korvaan jos joku parisuhteessa tai -suhteissa elänyt puhuu kokemattoman kouluttamisesta. Siinä heijastuu täydellinen kykenemättömyys kompromisseihin. Pomottelu ja ylimielisyys ja itsensä korottaminen sen sijaan haisee vahvasti.

Voin ja vertaan ihan mihin haluan, miksi sinua suututtaa se että päätän ihan itse. Ja minulle ei mikään peräkammarinäijä kelpaa, vaikka sinua kuinka kiukuttaisi. Yrittäisit vaan kestää.

Tosiaan ketju vahvistaa näkemystä, että 34 v ja kokematon on jotakin, mistä en halua tietää lisää.

Kuulostat jotenkin lapselliselta. Tottakai saat verrata ihan mihinkä haluat, mutta mitään järkeviä tuloksia et sillä saa aikaan. Toiseksi, minua ei kiukuta, enkä ole väittänyt että sinun pitäisi huolia peräkammarinäijiä. Sinun olisi ehkä kannattanut keskittyä koulussa muuhunkin kuin poikiin, koska luetunymmärtämisessä on pahasti vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä siitä mitään ihmeempää ajattelisi. Se, että ei ole seurustellut koskaan pidempiä aikoja, ei merkitse automaattisesti sitä etteikö osaisi seurustella tai vaikka etteikö voisi käsittää millaista pitkässä parisuhteessa on.

Sama. Ei minun tartte tuikata kättäni tuleen tietääkseni, ettei se ole fiksua. Eikä minun tarvitse harjoitella toisilla ihmisillä ollakseni empaattinen, sovitteleva, neuvotteleva ja ymmärtäväni mitä parisuhde vaatii. Jos ei tähän ikään mennessä ole normaaleja ihmissuhdetaitoja ihan vaan sillä, että vanhenee ja fiksuuntuu, niin olen tietysti huolissani. Onko tässä vähän se sama ajatus, että jotkut lapsia hankkineet kuvittelevat, että jos ei hanki lasta ei koskaan kasva aikuiseksi vaan koheltaa menemään päättömänä teininä? Että jos ei koskaan ole seurustellut vakavasti, ei osaakaan seurustella ja rakastaa, vaan jää sinne teinien säätämistasolle?

Eli, ei kiinnosta miehen seurustelemattomuus. Sarjaseurustelijoista yleensä löytyy jotain sellaista, että minä ja hän emme vaan nyt ole samalla aaltopituudella.

Olen itse nainen, joka ei ihastu helposti eikä kukaan saa minua syttymään vaan sillä, että "ohhoh, onpas hyvännäköinen tyyppi! Nyt flirttiä kehiin!" Jos mies on kiinnostava (esim. samat mielenkiinnon kohteet) ja täysijärkinen, minäkin kiinnostun. Viihdyn hyvin yksin. Siksipä olenkin ollut sinkkuna kohta 20 vuotta.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.

Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.

Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.

Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.

Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D

Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.

Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.

Miten noin täydelliset ihmiset sitten ovat vastoin tahtoaan sinkkuja? Ai niin, tässä kohtaa siirretään taas maalitolppia ja todetaan, että "eihän tässä vastoin tahtoaan sinkkuja ollakaan vaan ihan omasta halusta" - olkoonkin, että avaus antoi aivan toisin ymmärtää.

Tuo bessewisseriys, jota tässä ketjussa harrastat, on niin vastenmielinen luonteenpiirre, että en usko että koskaan kahta minuuttia pitempään edes keskustelisimme, vaikka jossain työkuvioissa tai muissa kohtaisimme.

Eihän kukaan ole täydellinen. Sinkku voi olla esim työkeskeinen tai introvertti tai tosiaan elämässä voi olla niitä selvitettäviä asioita.

Tuota noin... minähän en se besserwisser ole. Tuossa juuri huomaa tuon, että kokeneisuus ei tuo itsereflketiokykyä. Omasta ongelmasta syytetään toista. Ensin parisuhteessa olevat ovat niin "kokeneita" että voivat kertoa "totuuksia". Sekö ei ole besserwisseriyttä? Sitten kun joku on eri mieltä, niin aletaan syyttelemään :D Eli ilmeisesti parisuhde ei kasvatakaan niin paljoa?

Eri, mutta parisuhde, ainakin sitoutuneena ja ei kevytversiona, tuppaa nostamaan ihmisen mielen syvänteistä esiin kaikenlaista mielenkiintoista. Jotkut, jotka ovat vasta aikuisiällä alkaneet suhteilla, ovat kuvailleet, miten vieraalta se tuntuu, kun koko ajan se suhde ravistelee jotain syviä tunteita ja miten rauhattomaksi se tekee. Näistä jutuista tulee mieleen ammattikasvattajat, jotka ovat sittemmin saaneet ensimmäisen oman lapsen. Se omakohtaisuus on jotain, mihin on vaikea valmistautua. Ja nytkään en sano, etteikö joku voisi kokea hyvinkin voimakkaita tunteita ja vaativia tilanteita jo vaikka lapsuudenperheessä tai jossain syvissä ystävyyssuhteissa. Ja jos tässä ihmissuhteiden lajissa tulee mokailtua, sitten tietää kuitenkin, mitä ei ainakaan halua. Perusneuvottelutaidot eivät välttämättä riitä, kun on pelissä isompia ja syvempiä tunteita, niistä oppii parhaiten elämällä ne ja opettelemalla pärjäämään niiden kanssa. Ja jos ei ihan pärjääkään, ainakin tuntee itsensä ja osaa viestiä näistä piirteistään. En silti sano, etteikö kaikki voisi mennä hyvin, vaikkei ihan itseään tuntisikaan, voihan olla, ettei mitään kovin hankalaa edes nouse pintaan. Ei tämäkään selitys nyt varmaan kelpaa, mutta yritin ainakin.

Mä tapasin 40vuotiaana miehen, joka asuu sellaisella paikkakunnalla missä asuu alle 500ihmistä. Siis toooodella keskellä ei mitään. Hän on vain tehnyt töitä ja elänyt omaa elämää. Aikaisempi suhde päättyi VUOSIA VUOSIA sitten, ei ole siis kovin kummoista kokemusta naisista. Mutta mitä sitten, molemmat tykätään toisistamme ja viihdytään yhdessä. Siinä oppii toinen toisistaan ja kyllä myönnän, että parempaa miestä en voisi löytää vierelle. Kohtelee hyvin, rehellinen, auttavainen, käytöstavat ja ei juo ja örvellä. Ihan täydellinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.

Rakastutko sinä palavasti 'ihan vaan yleisesti sosiaalisesti'? Et taida olla ollut parisuhteessa. Kun mukaan tulee tunteet, ei riitä että osaa sanoa kiitos ja olehyvä, ja keskustella säästä.

Olen katsellut kun (sukupuolesta riippumatta) iäkäs yrittää seurustella. Kosahtaa viimeistään yhteenmuuttoon, ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, ettei onnistu. Tai sitten heittäytyvät "ihan sama"-linjalle, lapaseksi vailla omaa tahtoa. Ero siitäkin tulee.

Joku joka vielä syyttää vanhempiaan omista AIKUISENA tehdyistä valinnoista ja elämästä....ei ikinä jatkoon.

Siis eihän se, että ei ole ollut parisuhteessa, tarkoita, etteikö olisi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita, jossa on keskustelu muustakin kuin säästä :D

Ihan ihme oletuksia taas, ei hyvänen aika.

Monilla sinkuilla on myös paljon parempi itsereflektio kuin parisuhteessa olevilla, koska ei tosiaan ole sitä toista jota haukkua ja syyttää, kun elämä kolhii.

Miten noin täydelliset ihmiset sitten ovat vastoin tahtoaan sinkkuja? Ai niin, tässä kohtaa siirretään taas maalitolppia ja todetaan, että "eihän tässä vastoin tahtoaan sinkkuja ollakaan vaan ihan omasta halusta" - olkoonkin, että avaus antoi aivan toisin ymmärtää.

Tuo bessewisseriys, jota tässä ketjussa harrastat, on niin vastenmielinen luonteenpiirre, että en usko että koskaan kahta minuuttia pitempään edes keskustelisimme, vaikka jossain työkuvioissa tai muissa kohtaisimme.

Eihän kukaan ole täydellinen. Sinkku voi olla esim työkeskeinen tai introvertti tai tosiaan elämässä voi olla niitä selvitettäviä asioita.

Tuota noin... minähän en se besserwisser ole. Tuossa juuri huomaa tuon, että kokeneisuus ei tuo itsereflketiokykyä. Omasta ongelmasta syytetään toista. Ensin parisuhteessa olevat ovat niin "kokeneita" että voivat kertoa "totuuksia". Sekö ei ole besserwisseriyttä? Sitten kun joku on eri mieltä, niin aletaan syyttelemään :D Eli ilmeisesti parisuhde ei kasvatakaan niin paljoa?

Parisuhde kasvattaa parisuhteeseen, ei typerysten kanssa vääntämiseen.

Ei ihminen ole mikään osa, kyllä jos ihminen on henkisesti kypsynyt ylipäätään elämässä, niin hän on kyspä suhteeseenkin. Sitten taas osa suhteessa olijoista ei ole ole kypsiä parisuhteeseen, koska eivät osaa itsereflektoida. Ihan tosissaan väität, että muiden kuin puolisosi kanssa et kykene reflektioon?

Mihin käytännössä törmäät ollessasi treffeillä? Joku täällä mainitsi ettei suostu tinkimään kritereistään.

Tavoitteleeko AP muitakin kuin kokemattomia konkareita ja vieläpä niin ettet halua joustaa missään/tarjota vastinetta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.

Jokainen tekee omat hommansa eikä puutu muiden asioihin. Meitä yksinäisiä, akateemisia miehiäkin on yllättävät paljon. Erityisesti Lappeenrannan yliopisto on tunnettu tästä. Siellä on niin vähän nuoria naisia, että vähistäkin käydään verisiä tappeluita, kuin metsot soitimella. Jos alle 35-vuotiaat naiset ovat pääosin hyvin nirsoja, niin ei siinä akateemisella, hyvätuloisellakaan miehellä ole jakoa. 

Itse esim. diplomi-insinööri, nettotulot 3000e/k, mutta olen asunut ja elänyt yksin koko elämäni. Olen lisäksi aika lyhyt, 170 cm eikä naisia varsinaisesti kiinnosta meidänlaiset, hiljaiset ja matemaattis-loogisesti lahjakkaat miehet. Toki meilläkin on vaatimuksensa, en esim. itse voisi huolia mitään täysin kouluja käymätöntä 50-vee naista, joka elelee valtion tuella. 

M36

Kannattaa lähteä kampukselta keskustaan päin, käväistä vaikka satamassa tai sitten Lappeenrannan lukuisissa vihervirkistyskohteissa, niin naisiakin alkaa löytyä. Meillä esim. lukioaikana käytiin Myllysaaren uimarannalla ja aikamonet heilat sieltä tuli vietyä mukaan. Tiedä sitten onko kyseinen uimaranta enää edes käytössä tai  käykö siellä kukaan, mutta ihmettelen suuresti, jos joku ei Lappeenrannasta saa naista. Sen verran paljon olen ympäri suomea asunut, niin sanoisin, että Lappeenrantalaiset juttelevat aika helposti vieraidenkin kanssa. Toki korkeakoulu tuo sitten ns. junantuomia, joilla voi olla erilaiset tavat. 

Vierailija kirjoitti:

Kohtelee hyvin, rehellinen, auttavainen, käytöstavat ja ei juo ja örvellä. Ihan täydellinen!

Kivaa että tykkäät, aika moni pitäisi pidemmän päälle liian tylsänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku pöntio kuvittelee että parisuhde, seurustelu ja penetraatio on synonyymejä.

Hyi hel.

Jep. Jutut on kuin 13-vuotiaalla, ja ihmettelee että mitä ihmeen parisuhdetaitoja puuttuu?

No se koko aikuisuus, näin alkuun.

Teoria on yksi asia ja käytäntö seurustelemattoman kanssa juuri tätä: ei tajuta edes perusasioita, että suhde ei ole yhtä kuin mekaaninen seksitaito. Jos ongelma olisi pelkkä puuttuva seksitaito, ei ongelmaa olisikaan.

Tämmöisiä ne peräkammarinpojat juuri on. Ellei sitten ole kaapissa siellä peräkammarissa, kun syrjäseudulla se julkihomous on vaikeampaa kuin kaupungissa.

Kun siihen on kuulkaapas syy, että MIKSI sitä kokemusta ei ole karttunut. Sosiaalusten taitojen puute, ongelmallinen määrä pelaamista, riippuvaisuus vanhemmista vielä keski-iän kynnykselläkin, itsekkyys, epärealistisuus, olematon libido, you name it. Minua ei kiinnosta selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtelee hyvin, rehellinen, auttavainen, käytöstavat ja ei juo ja örvellä. Ihan täydellinen!

Kivaa että tykkäät, aika moni pitäisi pidemmän päälle liian tylsänä. 

Olen joutunut kokemaan ihana kamalia kokemuksia suhteissa ja voin sanoa, että kun tavattiin tämän miehen kanssa ensimmäisen kerran, ja hän avasi minulle autonoven.. mulla meni melkein suu auki et mitä hittoa? 😄 siis mä todella arvostan mitä hän on. Minulle ei todellakaan tylsä. Vaan upea! Vaikka hänellä ei tosiaan ole kokemusta juurikaan naisista, ja pientä epävarmuutta on, mutta se tekee hänestä vielä haluttavamman, kiinnostavan, ja mystisemmän.. ja voin sanoa että nopea oppimaan 😍😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.

Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!

Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.

Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.

Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.

Minä opin nuo asiat jo lapsuuden perheessani, eikä yksikään parisuhteeni ole ollut räpellys. Ehkä sitten jotkin tulevat niin huonoista kasvuolosuhteista tai ovat niin heikkolahjaisia etteivät ole lapsuuden perheessään oppineet ottamaan toista huomioon tai käyttäytymään eri tilanteissa tai ilmaisemaan omaa kantaansa sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Sanamuoto "ei ole päässyt" kertoisi minulle riittävästi. Mies olisi yksi palstan oman elämänsä objekti -miehistä, joiden mielestä naiset, yhteiskunta, äiti tai joku muu taho on vastuussa heidän seurusteluistaan. En ymmärrä, mistä tällainen miesten joukko on ylipäänsä syntynyt. En tunne tällaisia miehiä todellisessa elämässä, vain tältä palstalta. Ihan käsittämätön avuttomuus oman elämän suhteen.

Jos mies yrittää naista, eikä nainen hyväksy miestä, niin kyllähän se on silloin naisista kiinni ettei mies naista saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen.. Varmasti tuolla on naisia, jotka koulii mielellään. Tässä varmaan muodostuu esteeksi ulkonäkö seikat ja tätä kautta kemian puuttuminen.

Veikkaan samaa. Vaikea kuvitella että hyvännäköinen mies olisi kolmevitoseksi asti päässyt ilman yhtäkään parisuhdetta, varsinkaan jos on itse suhteeseen halunnut. Vaikka luonne olisi millainen, komeilla on aina ottajia.

Ei todellakaan ole, jos on heikot sosiaaliset taidot.

Jos mies ei ole edes yrittänyt etsiä parisuhdetta eikä kohtaa naisia missään niin siinä tapauksessa uskon, muuten en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanamuoto "ei ole päässyt" kertoisi minulle riittävästi. Mies olisi yksi palstan oman elämänsä objekti -miehistä, joiden mielestä naiset, yhteiskunta, äiti tai joku muu taho on vastuussa heidän seurusteluistaan. En ymmärrä, mistä tällainen miesten joukko on ylipäänsä syntynyt. En tunne tällaisia miehiä todellisessa elämässä, vain tältä palstalta. Ihan käsittämätön avuttomuus oman elämän suhteen.

Jos mies yrittää naista, eikä nainen hyväksy miestä, niin kyllähän se on silloin naisista kiinni ettei mies naista saa

Yksikään yksittäinen nainen ei ole syyllinen siihen, ettei ap ole saanut naista. Maapallolla on miljardeja naisia, millä perusteella se olisi minusta, naapurin Maijasta tai työpaikan Tiinasta kiinni, ettei ap saa naista?

Juuri tuo asenne tekee teistä niin vastenmielisiä. Tällä maapallolla on luultavasti vain kourallinen naisia, jotka ovat koskaan ylipäänsä tulleet tietoisiksi ap:n olemassaolosta, ja silti hänen naisettomuutensa on naisista kiinni. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, monestako naisesta hän on ollut kiinnostunut, miten hän on toiminut herättääkseen heidän kiinnostuksen ja mihin se on tyssännyt.

Lapsi voi kiukutella äidilleen, etteivät toiset halua leikkiä hänen kanssaan. Aikuinen ihminen ei syytä äitiä, yhteiskuntaa tai jotain epämääräistä maailmanlaajuista naisten kollektiivia siitä, ettei ole onnistunut herättämään kenenkään kiinnostusta itseään kohtaan. Hän katsoo peiliin (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti) ja miettii, miksi hänestä ei kiinnostuta, ja joko päättää tehdä asialle jotain tai ajattelee, että ellei hän kelpaa omana itsenään niin sitten saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku pöntio kuvittelee että parisuhde, seurustelu ja penetraatio on synonyymejä.

Hyi hel.

Jep. Jutut on kuin 13-vuotiaalla, ja ihmettelee että mitä ihmeen parisuhdetaitoja puuttuu?

No se koko aikuisuus, näin alkuun.

Teoria on yksi asia ja käytäntö seurustelemattoman kanssa juuri tätä: ei tajuta edes perusasioita, että suhde ei ole yhtä kuin mekaaninen seksitaito. Jos ongelma olisi pelkkä puuttuva seksitaito, ei ongelmaa olisikaan.

Tämmöisiä ne peräkammarinpojat juuri on. Ellei sitten ole kaapissa siellä peräkammarissa, kun syrjäseudulla se julkihomous on vaikeampaa kuin kaupungissa.

Kun siihen on kuulkaapas syy, että MIKSI sitä kokemusta ei ole karttunut. Sosiaalusten taitojen puute, ongelmallinen määrä pelaamista, riippuvaisuus vanhemmista vielä keski-iän kynnykselläkin, itsekkyys, epärealistisuus, olematon libido, you name it. Minua ei kiinnosta selvittää.

Aika julmasti puhut ihmisistä. Jokuhan on saattanut elää traumaattisten asioiden kanssa ja sitten hoitaa itseään aikuisiällä. Sitten olisi valmis suhteeseen, niin vastaanotto on tuollainen, että "jotain vikaa hänessä on".