Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?
20.07.2021 |
Olisi vain jotain lyhyitä tapailujuttuja taustalla
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajuja vastauksia.
(Oli niitä ystävällisiäkin vastauksia, hienoa)Mutta ajatteleeko noin moni noin pahasti ja ilkeästi.
En ole ap, mutta nainen ja samassa tilanteessa.
En kyllä vielä ole valmis, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä tilanteeni on parempi.
Ja jos tälläistä sitten siellä vastassa?Kai ihmiset ymmärtää ettei kaikilla mene elämä niin helposti normaalia kaavaa ja samassa ajassa?
Sanoisin, että noin ilkeästi ajatellaan vain miesten kohdalla. Naiset ymmärtävät että naisten kohdalla pariutuminen on monimutkaista, mutta miesten kohdalla ajatellaan, että miehen on oltava mieleltään sairas jos ei tasokkaita naisia tunge ovista ja ikkunoista.
Kyllä minä olen miehenkin taholta saanut kuulla ikäviä asioita siitä, etten ole ollut parisuhteessa.. N31
Samoin
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.
Jokainen tekee omat hommansa eikä puutu muiden asioihin. Meitä yksinäisiä, akateemisia miehiäkin on yllättävät paljon. Erityisesti Lappeenrannan yliopisto on tunnettu tästä. Siellä on niin vähän nuoria naisia, että vähistäkin käydään verisiä tappeluita, kuin metsot soitimella. Jos alle 35-vuotiaat naiset ovat pääosin hyvin nirsoja, niin ei siinä akateemisella, hyvätuloisellakaan miehellä ole jakoa.
Itse esim. diplomi-insinööri, nettotulot 3000e/k, mutta olen asunut ja elänyt yksin koko elämäni. Olen lisäksi aika lyhyt, 170 cm eikä naisia varsinaisesti kiinnosta meidänlaiset, hiljaiset ja matemaattis-loogisesti lahjakkaat miehet. Toki meilläkin on vaatimuksensa, en esim. itse voisi huolia mitään täysin kouluja käymätöntä 50-vee naista, joka elelee valtion tuella.
M36
Inssit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Naiselta vaaditaan oikeanlaista luonnetta, jotta sekä ite mies että nainen viihtyvät.
Kontrollifriikkiys on turnoff asemaan-, tulotasoon- ja ulkonäköön katsomatta.
Ajattelin vain sanoa. Moni inssi tuntuu tykkäävän siitä että nainen laittaa kaiken valmiiksi ja "edustaa" miestään.
Ei onneksi kaikki. Alakerrassa asuu virkistävän moderni inssi pariskunta. Näitä moderneja et vaan tahdo löytää ihan joka oksalta.
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.
Jokainen tekee omat hommansa eikä puutu muiden asioihin. Meitä yksinäisiä, akateemisia miehiäkin on yllättävät paljon. Erityisesti Lappeenrannan yliopisto on tunnettu tästä. Siellä on niin vähän nuoria naisia, että vähistäkin käydään verisiä tappeluita, kuin metsot soitimella. Jos alle 35-vuotiaat naiset ovat pääosin hyvin nirsoja, niin ei siinä akateemisella, hyvätuloisellakaan miehellä ole jakoa.
Itse esim. diplomi-insinööri, nettotulot 3000e/k, mutta olen asunut ja elänyt yksin koko elämäni. Olen lisäksi aika lyhyt, 170 cm eikä naisia varsinaisesti kiinnosta meidänlaiset, hiljaiset ja matemaattis-loogisesti lahjakkaat miehet. Toki meilläkin on vaatimuksensa, en esim. itse voisi huolia mitään täysin kouluja käymätöntä 50-vee naista, joka elelee valtion tuella.
M36
Inssit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Naiselta vaaditaan oikeanlaista luonnetta, jotta sekä ite mies että nainen viihtyvät.
Kontrollifriikkiys on turnoff asemaan-, tulotasoon- ja ulkonäköön katsomatta.
Ajattelin vain sanoa. Moni inssi tuntuu tykkäävän siitä että nainen laittaa kaiken valmiiksi ja "edustaa" miestään.
Ei onneksi kaikki. Alakerrassa asuu virkistävän moderni inssi pariskunta. Näitä moderneja et vaan tahdo löytää ihan joka oksalta.
Onko sinulla kokemusta kaikista Suomen insinööreistä, vai suollatko palturia? Ihmiset on erilaisia, katsos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen.. Varmasti tuolla on naisia, jotka koulii mielellään. Tässä varmaan muodostuu esteeksi ulkonäkö seikat ja tätä kautta kemian puuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.
Jokainen tekee omat hommansa eikä puutu muiden asioihin. Meitä yksinäisiä, akateemisia miehiäkin on yllättävät paljon. Erityisesti Lappeenrannan yliopisto on tunnettu tästä. Siellä on niin vähän nuoria naisia, että vähistäkin käydään verisiä tappeluita, kuin metsot soitimella. Jos alle 35-vuotiaat naiset ovat pääosin hyvin nirsoja, niin ei siinä akateemisella, hyvätuloisellakaan miehellä ole jakoa.
Itse esim. diplomi-insinööri, nettotulot 3000e/k, mutta olen asunut ja elänyt yksin koko elämäni. Olen lisäksi aika lyhyt, 170 cm eikä naisia varsinaisesti kiinnosta meidänlaiset, hiljaiset ja matemaattis-loogisesti lahjakkaat miehet. Toki meilläkin on vaatimuksensa, en esim. itse voisi huolia mitään täysin kouluja käymätöntä 50-vee naista, joka elelee valtion tuella.
M36
Inssit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Naiselta vaaditaan oikeanlaista luonnetta, jotta sekä ite mies että nainen viihtyvät.
Kontrollifriikkiys on turnoff asemaan-, tulotasoon- ja ulkonäköön katsomatta.
Ajattelin vain sanoa. Moni inssi tuntuu tykkäävän siitä että nainen laittaa kaiken valmiiksi ja "edustaa" miestään.
Ei onneksi kaikki. Alakerrassa asuu virkistävän moderni inssi pariskunta. Näitä moderneja et vaan tahdo löytää ihan joka oksalta.Onko sinulla kokemusta kaikista Suomen insinööreistä, vai suollatko palturia? Ihmiset on erilaisia, katsos.
Varmasti oikeasti tasa-arvoinen inssi saisi hyvinkin helposti seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
tätä minäkin ihmettelen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Varoisin riski-ikäisiä. 30-40 vuotiaat ovat jostain syystä alkaneet heti kyselemään milloin voitaisiin ostaa sormukset ja onhan (hänen) kavereillakin jo lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen.. Varmasti tuolla on naisia, jotka koulii mielellään. Tässä varmaan muodostuu esteeksi ulkonäkö seikat ja tätä kautta kemian puuttuminen.
Veikkaan samaa. Vaikea kuvitella että hyvännäköinen mies olisi kolmevitoseksi asti päässyt ilman yhtäkään parisuhdetta, varsinkaan jos on itse suhteeseen halunnut. Vaikka luonne olisi millainen, komeilla on aina ottajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ap oikein tarkoittaa.
Ei ole päässyt seurustelemaan...?
Siis eikö kukaan ole huolinut tietyistä syistä seurustelukumppaniksi?
Vai eikö ap ole itse halunnut ketään seurustelukumppania?
Vai eikö ap:ta ole aikaisemmin kiinnostanut toinen sukupuoli, opiskelusta, rankasta työelämästä tai muusta johtuen?
Noilla on perustavaa laatua olevia merkityksiä toiselle osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ihmiset tajuta se, että yksi iso syy siihen että pitkään sinkkuna olleet ihmiset myös pysyvät sinkkuna, on tuo muiden tuomitseva asenne tätä asiaa kohtaan. Vaikka ihmisestä ei muuta tietäisi kuin että tämä ei ole koskaan seurustellut, voidaan häneen, muka täysin oikeutetusti, liittää jos jonkinlaisia toinen toistaan negatiivisempia piirteitä ja mielleyhtymiä ja suoranaista halveksuntaa toisen persoonaa ja tähän asti elettyä elämää kohtaan. Ikäänkuin tämä elämä olisi jotain jatkuvaa kilpailua jossa suhteista ja säädöistä ja kumppaneiden lukumäärästä saisi jotain sulkia hattuun joilla ylpeillä ja painaa muita alas. Välillä tuntuu että jotkut eivät ole päässeet sieltä yläasteen henkisestä maailmasta kovinkaan kauas.
Asettukaa hetkeksi sellaisen sinkun kenkiin, ja miettikää kuinka helppoa se olisi asettaa itsensä alttiiksi kaikelle tuollaiselle halveksivalle asenteelle sitä ensimmäistä kumppania etsiessä. Ei se ole ihmekään jos moni on varuillaan ja suojelee itseään tuollaiselta. Nykymaailmassa jaksetaan suitsuttaa jos jonkinlaista suvaitsevaisuutta ties mitä kohtaan, mutta kokemattomuutta kohtaan sitä ei haluta tuntea. Ihan kuin olisi vallalla ajatus että jos et ole kokemusta saanut tiettyyn ikään (viim. 20 vuotiaaksi) mennessä, olet ansainnut kaiken mahdollisen paskan ja halveksunnan ja ikuisen yksinäisyyden. Aika kovia arvoja parisuhteiden "aikuisiksi" kypsyttämiltä ihmisiltä.
Olen varma että kokemattomien joukossa on paljon kultakimpaleita, joita tulisi vain rohkaista kumppania etsiessään, vaikkakin vähän muita myöhemmin, eikä lytätä jo ehkä muutenkin kovia kokeneita ihmisiä. Toivotan rohkeutta kaikille rakkautta etsiville kokemattomille sinkuille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kokemus parisuhteista ei määrittele ihmistä, eikä se ole mikään validiteetti siitä kuka parisuhteeseen sopii.
Jep. Monet ihmiset, joilla korkeintaan puolen vuoden taukoja seurustelusuhteiden välissä, ovat aivan todella ongelmaisia (esim. vaikka persoonallisuushäiriöisiä) ihmisiä. Tunnen monia tällaisia itsekin. Suurin ero ikisinkkuun lienee se, että ovat saaneet varhaisessa vaiheessa onnistumisen kokemuksia, ehkä tuurilla, ja siten negatiivista lumipalloefektiä ei ole päässyt syntymään. Toinen ero voi olla se, että sarjaseurustelijat ovat perustemperamentiltaan erilaisia. Toiset ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita ongelmistaan huolimatta. Se ei tarkoita, että heillä menisi yhtään sen paremmin, vaan taustalla voi silti olla kasa yliannostuksia ja masennusjaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
No eikös se ole tullut jo hyvin (epä)selväksi?
Se on se jokin, jokin maaginen, kaikki jotka ovat parisuhteessa olleet tietävät sen.
He osaavat.
Aina.
Joka suhteessa.
He ovat niitä suuria oppineita.
Valaistuneita.
Ei voi sanoin kertoa, se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Kuvittelet siis ettei itselläsi ole enää mitään opittavaa, pelkkä omiin kaavoihisi kangistunut kehäraakki? Kuka tuollaista toinen jalka haudassa kuolemaa odottavaa tylsimystä edes riesakseen haluaisi?
Mulla on jo puoliso, mutta sinä taidat olla yksin, kyn noin kiukuttaa ja menee tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Noita taitoja oppii ihan muissakin ihmissuhteissa. Ei nuo ole mitään parisuhdetaitoja vaan yleisiä sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Olen ollut monissa suhteissa ja kaikki heistä ovat olleet aikaisemmissa suhteissa, eivät he osanneet noita.
Minulla on ystäviä jotka ovat olleet monissa suhteissa, monille heistä tuo on hankalaa.
Omat vanhempani ollut naimisissa 40 vuotta, kumpikaan heistä ei osaa näitä asioita.
Jos on ollut esim neljässä parisuhteessa ja oppinut vaikka mitä taitoja, niin miksi suhteet aina päättyvät? Olisiko kuitenkin fiksumpi ja osaavampi se, joka tietää mitä hakee, eikä lähde tuhoon tuomittuihin räpellyksiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kiitos ja näkemiin. En ota mitään koulutusprojekteja.
Mitä ihmeen koulutusta tarvii parisuhteeseen???!
Pitää osata ajatella asioita me-muodossa, eikä vain minä-minä-tavalla.
Pitää sovittaa yhteen molempien tarpeet ja toiveet. Pitää osata käyttäytyä oikein myös tilanteessa josta ei pidä, pitää osata ilmaista oma kanta jämäkästi mutta loukkaamatta toista.
Näitä taitoja ei opita syrjäkylän pojankammarissa, niitä pitää harjoitella. Muistelkaapa vaan ekoja omia parisuhderäpellyksiä.
Tämä. Ja ihminen, joka ei ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, epävarmuutta, menettämisen pelkoa tai vastaavia tunteita, ei voi tietää, kuinka tulee niihin reagoimaan. On helppo sanoa etukäteen, että ei "aio" olla mustasukkainen, mutta jos ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa toisen osapuolen käytös herättää (aiheesta tai aiheetta) mustasukkaisuuden tunteita, niin mahdoton sitä on tietää, miltä silloin tuntuu ja mitä se saa tekemään. Entä kun tulee joku isompi erimielisyys; miten pystyy käsittelemään tilanteen, jossa on vihainen rakastamalleen ihmiselle. Ja mistä tietää, miten pitkään kannattaa yrittää ja missä vaiheessa on jo ihan ok ymmärtää, että tämä suhde ei toimi, ja erota. Parisuhde kun ei ole staattinen tila, johon vain "mennään" ja sitten siinä ollaan vaan se on jatkuvaa "neuvottelua", tunteiden vaihtelua, tutustumista toiseen, pettymyksiä, positiivisia yllätyksiä, epävarmuutta, hullaantumista toiseen, rakastumista, rakastamista, jälleen pettymyksiä ja epävarmuutta, yhteisten "sääntöjen" luomista jne. Voi hyvinkin olla, että vasta toinen tai viides tai kahdeksas tapailu/seurustelu johtaa siihen parisuhteeseen, johon sitoudutaan vakavasti ja muutetaan yhteen/mennään naimisiin/perustetaan perhe.
Kannattaisi ihmiset tajuta se, että yksi iso syy siihen että pitkään sinkkuna olleet ihmiset myös pysyvät sinkkuna, on tuo muiden tuomitseva asenne tätä asiaa kohtaan. Vaikka ihmisestä ei muuta tietäisi kuin että tämä ei ole koskaan seurustellut, voidaan häneen, muka täysin oikeutetusti, liittää jos jonkinlaisia toinen toistaan negatiivisempia piirteitä ja mielleyhtymiä ja suoranaista halveksuntaa toisen persoonaa ja tähän asti elettyä elämää kohtaan. Ikäänkuin tämä elämä olisi jotain jatkuvaa kilpailua jossa suhteista ja säädöistä ja kumppaneiden lukumäärästä saisi jotain sulkia hattuun joilla ylpeillä ja painaa muita alas. Välillä tuntuu että jotkut eivät ole päässeet sieltä yläasteen henkisestä maailmasta kovinkaan kauas.
Asettukaa hetkeksi sellaisen sinkun kenkiin, ja miettikää kuinka helppoa se olisi asettaa itsensä alttiiksi kaikelle tuollaiselle halveksivalle asenteelle sitä ensimmäistä kumppania etsiessä. Ei se ole ihmekään jos moni on varuillaan ja suojelee itseään tuollaiselta. Nykymaailmassa jaksetaan suitsuttaa jos jonkinlaista suvaitsevaisuutta ties mitä kohtaan, mutta kokemattomuutta kohtaan sitä ei haluta tuntea. Ihan kuin olisi vallalla ajatus että jos et ole kokemusta saanut tiettyyn ikään (viim. 20 vuotiaaksi) mennessä, olet ansainnut kaiken mahdollisen paskan ja halveksunnan ja ikuisen yksinäisyyden. Aika kovia arvoja parisuhteiden "aikuisiksi" kypsyttämiltä ihmisiltä.
Olen varma että kokemattomien joukossa on paljon kultakimpaleita, joita tulisi vain rohkaista kumppania etsiessään, vaikkakin vähän muita myöhemmin, eikä lytätä jo ehkä muutenkin kovia kokeneita ihmisiä. Toivotan rohkeutta kaikille rakkautta etsiville kokemattomille sinkuille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kokemus parisuhteista ei määrittele ihmistä, eikä se ole mikään validiteetti siitä kuka parisuhteeseen sopii.