Karseimmat saamasi pakit?

Jokerien pakit..

^

Olin tavannut yhden miehen ja kävimme treffeillä parin kuukauden ajan. Mies kumminkin esitti niin kiireistä ettei tapaamiseen jäänyt aikaa, totuus oli toinen, miehellä oli kyllä aikaa kaikille muille ystävilleen ja toisille naisille. Sitten eräänä iltana asia selvisi. Mies oli useaan otteeseen pyytänyt minua tapaamiseen ja ilmoitti että nyt on vapaa-aikaa, uskoin. Mies ei kumminkaan vastannut puhelimeen kun meidän piti tavata, puhelin oli suljettu juuri silloin. Aiempien huonojen kokemusten takia arvasin että tässä on jotain vinossa ja odotin noin 15-30minuuttia kunnes soitin uudelleen. Ei vastausta. Koitin vielä uudelleen ja lopulta mies vastasi puhelimeen, mies vaikutti todella hermostuneelta ja puhui nopeasti. Taustalta kuului jonkun naisen aivahdus ja yskintää. Miehellä oli kaikenlaisia tekoselityksiä ettei pääse tulemaan ja leikki tiskaavansa astioita peittääkseen äänet. Siitä tiesin heti miten asian laita oikeasti oli. Yksi törkeimmistä tempuista.

Tutustuin mieheen joka esitti ylikohteliasta ja mukavaa "herrasmiestä". Heti aluksi mies aloitti halailun ja työnsi limaisen kielensä suuhuni aloittaen kuolaamisen. Kuolaa valui paidan kaulukselle, ällötti! mies piti otteessaan ja työnsi kieltään. Mies myös röyhtäili ja haisi. Mies halusi viedä minut "ravintolaan" mutta sanoikin että "tuossa on Mcdonalds mennään sinne se on halpa!" sieltä mies osti itselleen lastenaterian, valitti kalliita hintoja ja antoi minulle armostaan yhden lelun ja pari ranskanperunaa. Emme lähteneet toisille treffeille, sen jälkeen kului pari kuukautta ja mies tuli sattumalta vastaan uuden tyttöystävänsä kanssa. 

Varmaan se kun en varsinaisesti saanut pakkeja ollenkaan vaan valheellista ajanviettoa. Lukiossa eräs fiksu tapaus vietti kanssani aikaa vain säälistä (tämän sain selville jälkikäteen) vaikka oikeasti melkein ällösi minua. Sitten levitteli ihastukseni kavereilleen ja kuvittelivat etten kuullut koulun käytävillä heidän naureskeluaan.

Minut on feidattu pariinkin kertaan, mutta kurjimmat pakit tulivat ensimmäiseltä poikaystävältä ihan vain sen takia,että ne olivat ensimmäiset pakit.

Asuimme eri kaupungeissa ja näimme noin kerran kuukaudessa. Meillä oli ollut kitkaa jo pidempään ja kun mesessä sitten kysyin, milloin tulisin taas kylään, poika kommentoi ettei minun kannata tulla ja antoi sitten täyslaidallisen. Pääpointtina ryöpyssä oli se, että hänen äitinsä mielestä olin pojan kanssa vain seksin takia ja että poika alkoi olla samaa mieltä. Olin aivan ällikällä lyöty näistä syytöksistä - minähän olin rakastunut ja valmis antamaan kaikkeni. En todellakaan ollut "seksin perässä".

Noh, totuus kävikin ilmi parin päivän päästä, kun pojan irc-galleriaan olikin ilmestynyt uusia pusukuvia uuden tytön kanssa. Minut piti vain saada pois tieltä.

Kyllähän se särki 17-vuotiaan tytön sydämen ja toisaalta mursi myös seksuaalisen itsetunnon, koska huoraksihan minut siinä leimattiin pojan ja äitinsä silmissä.

Kouluaikana luokan pojat pitivät hauskaa leikkimällä olevansa ihastuneita minuun, ja jos uskoin + sallin itseni ihastua takaisin, nauroivat julkisesti porukalla päälle. Olin lapsena sellainen kiltti tyttö ja todella naiivi, joten jouduin helposti kiusatuksi ja vakuutuin jo pienenä siitä, että olen rumin ja inhottavin tyttö, joka maasta löytyy.

Sen ajan kuvista selviää, että olin täysin normaalin näköinen, keskiverto todistus jne. Aika pitkään olen miettinyt, miksi ottivat minut uhriksi, ja miten voivat elää nykyään itsensä kanssa kun jatkoivat julmuuttaan vuosikausia eri muodoissa.

Parikymppisenä seurustelin puoli vuotta saman ikäisen pojan kanssa, joka jätti minut todella törkeillä tekstiviesteillä. Haukkui ja arvosteli kaikkea mahdollista minussa ulkoisista ominaisuuksistani lähtien. Olin aivan järkyttynyt ja rikki, koska kukaan ei ikinä ollut sanonut minulle mitään niin hirveää... Soitin itkien parhaalle ystävälleni ja kerroin hänelle mitä niissä viesteissä oli lukenut. Ystäväni alkoi nauramaan, sen jälkeen katkaisin välit myös häneen.

Upp!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:48"]

Minä olen(ollut ainakin) juuri se mies, joka hoiti jättämisen mitä typerimmällä tavalla.

Lopetin tekstarilla ja vaihdoin samantien liittymää. Kerran en vastannut yhteenkään yhteydenottoon. Olen jopa muuttanut salaa ulkomaille. Lisää löytyisi, mutta saman sorttista.

Ensiksi, haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä upeilta naisilta joille näin tein. Tuntui pahalta minustakin, mutta kun on idiootti niin on idiootti. Anteeksi.

Tehtyä en saa tekemättömäksi, mutta ymmärsin edes lopulta virheeni. Olin onnellinen, kun näin sosiaalisen median kautta, kuinka exät ovat löytäneet onnen. Paljon onnea, anteeksi että jarrutin sen löytymistä. Nyt voin vain yrittää katkaista kierteen, opettamalla omat lapseni oikeille tavoille.

[/quote]

Ja miksi mahdoit toimia noin? Etkö olisi vähän niinkuin maailmalle velkaa, että kertoisit syitä etkä vain piiloutuisi helpon idioottitermin taa? Joku muu saattaisi viisastua niitä lukiessaan.

Karsein oma kokemus, no, eihän tässä edes tiedä, kenen kokemus oli karsein, mutta kaikki taisivat tulla onnettomiksi.

Olin 14, sälli oli 20. Järkyttävää juu, mutta tuo oli aika omituinen tyyppi enkä ottanut ihan todesta hänen kiinnostustaan kai alun perinkään, iän takia. Eikä hän sitä erityisemmin alleviivannutkaan, kunhan pussailtiin innokkaasti. Sällissä taisi olla taiteilijan vikaa, ja hänen kanssaan touhuaminen oli siitä kauhean hauskaa, että se oli samaan aikaan täysin estotonta mutta kuitenkaan mitään painetta alaspäin siirtymiseen ei ollut. Hiplasi ja kutitteli selkääni ja minä hilluin orgasmin partaalla, ja se oli silmittömän hauskaa. Mutta siis hänen omanikäisempi exänsä oli tulossa juhannuksena niille kulmille, ja vuolaasti itkien kauniit vihreät silmänsä ihan punaisiksi heppu selitti minulle, että hänen on kyllä lähdettävä kokeilemaan onneaan, josko vielä heistä jotain tulisi. Tämä siis muutaman viikon kuljeksimisen jälkeen.

No, asiahan oli minulle sinänsä pelkkä helpotus, mitäpä minä olisin pitemmän päälle niin iäkkäällä poikaystävällä tehnytkään, ja olin hiukan alkanut jo ihmetellä, mitä tästä muka voi tulla. Joten toivotin kalastusonnea ja lähdin itse pyydystämään oman listani ykkösprojektia, joka oli mukavasti vain viidentoista, ja josta tulikin sitten ensimmäinen pidempiaikainen poikaystävä.

No, juhannus meni, minä olin jo ihan lääpälläni alkavassa suhteessani, kun paras ystäväni alkoi juttelemaan levottomia. Syytteli minua kaikenlaisesta ja oli aivan vainoharhaisen oloinen, enkä ymmärtänyt ollenkaan mikä vaivaa. Kävi ilmi sitten kaksi viikkoa myöhemmin, että kaksikymppinen oli tullut kalareissultaan tyhjin käsin ja alkanut kyselemään, mihin olin hävinnyt sillä välin, kun meillähän oli juttu meneillään. Hän oli siis mielestään pyytänyt pidennettyä viikonloppuvapaata ja saanut sen. No, ei neljätoistavuotiaalle ehkä tullut kuitenkaan niin pragmaattinen suhdejärjestely mieleenkään, ja se ehkä vaikutti tulkintaani. Väärinkäsitys molemmin puolin siis.

Mutta kunpa juttu olisikin jäänyt siihen. Ystäväni oli aivan lääpällään tähän tyyppiin ja jostain onnettomasta syystä ei ollut sitä minulle kertonut lainkaan, enkä minä taas älynnyt asiaa vaikka olisi pitänyt. Sällipirulle asia sen sijaan taisi olla hyvinkin selvä, kuin myös ystävän ristiriitaiset tunteet minua kohtaan. Hän sitten piteli ystävääni hyvänä sen pari viikkoa ja satuili suut silmät täyteen, mitä kaikkea kamalaa olin muka ystävästäni sanonut. Sitten alkoi satusetää kyllästyttää ja sanoi kamulleni lähtiäisiksi, että mikään niistä puheista ei ollut totta, ja sanoin niin vain koska näytit tarvitsevan sitä ja koko heidän juttu oli vain halua kostaa minulle.

Tuloksena ystäväni meni aivan sekaisin ja julisti minulle, ettei voi enää luottaa minuun vaikkei tiedäkään mikä on totta. Minä loukkaannuin ja poistuin, eikä se ystävyys enää oikein toipunut. Itse taas kärsin kauheita syyllisyydentunteita, miksen ollut älynnyt alun perin tallaavani toisen reviirille koko hepun suhteen. Ystävällä meni sittemmin nuoruus ja osin aikuisuuskin aivan päreiksi, ja mietin edelleen mikä prosenttiosuus mahtaa olla minun vikani, ja että jos keskusteluyhteytemme olisi säilynyt ennallaan, olisiko se jotenkin helpottanut hänen aikuistumistaan.

Seuraavan kerran näin heppulin monta vuotta myöhemmin. Istui vaimonsa vieressä baarissa, ja kiekaisi minut nähdessään, miksi ihmeessä olikaan mennyt naimisiin. Onneksi oli senverran savuista, etten nähnyt vaimoparan ilmettä. Onneksi juttu ei tapahtunut nykyaikana, tupakointikiellon jälkeen, muuten varmaan potisin nyt syyllisyyttä myös sen naisen takia. Olen vasta keski-iässä tajunnut, miten ylikehittynyt syyllisyydentuntoni on. Sen rentun takia en ole kokenut silti minkäänlaista kolketta omatunto-osastolla.

Ylä-asteella olin ihastunut erääseen rinnakkaisluokkalaiseen poikaan ja laitoin sitten kavereita asialle, että kertoisivat tälle pojalle. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, mutta sitten parin viikon päästä sain galleriassa todella ruman julkisen viestin tältä pojalta. Silloin tuntui pahalta, etenkin se, että kaikki näkivät sen pojan kirjoituksen.
Muutama vuosi myöhemmin baarissa tämä samainen poika tuli iskemään minua, vastasin suunnilleen samalla lailla, kun poika oli minulle galleriaan kirjoittanut. :)

Nykyään en enää ota itseeni pakeista, ajattelen että meri on täynnä kalaa ja niiden miesten menetyshän se on, jos eivät muhun halua paremmin tutustua.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:00"]Ylä-asteella olin ihastunut erääseen rinnakkaisluokkalaiseen poikaan ja laitoin sitten kavereita asialle, että kertoisivat tälle pojalle. Vähään aikaan ei kuulunut mitään, mutta sitten parin viikon päästä sain galleriassa todella ruman julkisen viestin tältä pojalta. Silloin tuntui pahalta, etenkin se, että kaikki näkivät sen pojan kirjoituksen.
Muutama vuosi myöhemmin baarissa tämä samainen poika tuli iskemään minua, vastasin suunnilleen samalla lailla, kun poika oli minulle galleriaan kirjoittanut. :)

Nykyään en enää ota itseeni pakeista, ajattelen että meri on täynnä kalaa ja niiden miesten menetyshän se on, jos eivät muhun halua paremmin tutustua.

[/quote]

Muistatko miten poika reagoi baarissa :D

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:14"]

En nyt vihjaa täällä mitään. Sanon vaan sen verran että mies, lööpeissä oli juttua että hänellä on joku heila, ilmoittaa lehteen ettei ole ja juttu oli sitten siinä :D Jos joku arvaa oikein niin saatan tunnustaa

[/quote]

Mieleen tulevia ehdokkaita: Hjallis Harkimo, Sauli Niinistö, Vesa Keskinen, Matti Vanhanen...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 20:14"]

En nyt vihjaa täällä mitään. Sanon vaan sen verran että mies, lööpeissä oli juttua että hänellä on joku heila, ilmoittaa lehteen ettei ole ja juttu oli sitten siinä :D Jos joku arvaa oikein niin saatan tunnustaa

[/quote]

Mieleen tulevia ehdokkaita: Hjallis Harkimo, Sauli Niinistö, Vesa Keskinen, Matti Vanhanen...

[/quote]

Nuorempi ja paremman näkönen :D

Minut on jätetty kaksi kertaa, molemmissa takana avoliitossa asumista ja molemmilla kerroilla avopuoliso löysi toisen kun olin vielä kuvioissa. Ensimmäisellä kerralla olin nuori kun tapasimme, 17-vuotias ja mies (poika vielä itsekin) kolme vuotta vanhempi. Muutettiin nopeasti yhteen, sillä se tuli kaikkein halvimmaksi, hehe. Neljä vuotta myöhemmin, kun mies oli kerran jo muuttanut pois ja sössinyt vuokra-asuntonsa kanssa sekä luottotiedot että sähkötkin pois, muutti hän takaisin. Olisi pitänyt ymmärtää, että jos toinen ei halua ollenkaan minua mukaansa mihinkään ja että työkaveritkin oli tärkeämpiä kuin minä, että ei se nyt hyvää tarkoita. Sitten alkoi puhelimen piilottelu, baarireissuilta kotiin palaamattomuus, tiuskiminen, kaikki... uudenvuodenaattona hän sitten sai rohkaistua itsensä kun oli ensin jättänyt minut yksin kotiin itkemään, soitti ja kertoi että tämä oli nyt tässä. Muualta kuulin että hänellä oli ollut toinen jo jonkun aikaa.

Muutaman sinkkuvuoden ja usean tapailun (jotka kaikki lopetin muuten minä, syyllä jos toisellakin mutta sentään kasvotuste joka kerta) tapasin elämäni miehen. Taas kävi niin, että muutin jonkun kanssa yhteen, tällä kertaa miehen taloon. Meni vuosi ja olimme onnellisia. Kunnes sitten juhannuksena olimme kaukana hänen vanhempiensa luona ja hän kerran siellä suuttui minulle kaikkien edessä nolaten minut täysin. Sellainen oli ihan outoa hänelle. Sitten taas se sama: puhelimen piilottelua, pitkiä työvuoroja, öitä poissa kotoa, ei vastausta kun soitin. Sitten kerran hänen puhelimensa meni itsestään päälle (kyllä!!) kun soitin ja kuulin hänen puhuvan jonkun naisen kanssa, kuulin kun nainen nauroi ja kuinka mies sanoi tätä rakkaakseen. 

Ja ei kun taas kamat kasaan ja muutto pois. Pitkään mietin, mikä minussa oli sellaista että jos itse rakastuin, tulin hyväksikäytetyksi. Nyt olen naimisissa ja onnellinen, mutta pieni pelko asuu minussa varmaan aina. Tuohon toiseen suhteeseen liittyi vielä muutama muu asia, mikä teki pettämisestä ja erosta melkoisen törkeää.

Oltiin seurustelu puol vuotta erään julkkiksen kanssa ja sitten lööpit sai tieto asiasta ja mut jätettiin näiden lööppien kautta ja kahden kesken mies perusteli sen niin että "en oo tarpeeks hyvän näkönen ja tienaan liian vähän"

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:42"]

Oltiin seurustelu puol vuotta erään julkkiksen kanssa ja sitten lööpit sai tieto asiasta ja mut jätettiin näiden lööppien kautta ja kahden kesken mies perusteli sen niin että "en oo tarpeeks hyvän näkönen ja tienaan liian vähän"

[/quote]

Hahaha, eikä.. Miten noloa. Kerro ihmeessä kuka kyseessä :D

nostan

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:44"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 00:21"]

"No mä luulin, että menis perille, kun mä en silloin tiistaina vastannut puhelimeen, kun yritit soittaa. Mutta ei ilmeisesti mennyt jakeluun."

Tästä ykköspaikasta kisaa vahva kilpailija, joka lähetti tekstiviestin - ihan normaalin, jonka lopussa "odotat varmaan, että sanon ne kolme sanaa, mutta en aio enää".

[/quote]

Helvetti eniten mua ärsyttää juuri nämä "olishan sun siitä pitänyt ymmärtää" tyypit. Ei vaan ole munaa avata sitä suuta, vaan pitää "antaa ymmärtää" jollakin ihme tavalla. Toisaalta Suomi on maa, jossa ex-pääministeri lemppasi tyttöystävänsä tekstarilla, joten... 

[/quote]

Matti on isokokoinen vähä-älyinen idiootti. Olevinaan valtiomies mutta katseli seuraa netistä. Voi luoja, miksihän ämmät on niin tyhmiä, nytkin sillä näyttää joku ämmä olevan.

Mulla ei mitään ihmeempiä tarinoita ole, sen vaan sanon että ei ne aikuiset miehet osaa puhua suoraan. Täältäkin suunnasta on samaa kokemusta siitä, että ne yli 20-vuotiaat miehet kuvittelee viestin vähyyden yms. muun kertovan muka suoraan naiselle, että ei miestä kiinnosta. No hitto voisitteko mieluummin sanoa suoraan ettei toinen tuhlaa aikaansa...