Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinulle ei kerrottu raskaudesta, synnytyksestä ja siitä toipumisesta?
26.07.2014 |
Mitkä asiat teille tuli yllätyksenä raskausaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen toipumisessa? Eli mitä teille ei kerrottu missään tai mistä ette olleet lukeneet etukäteen. Tuntuu, että on monia hys hys -asioita, joista ei puhuta ääneen edes osastolla tai neuvolassa. Auttakaamme ensikertalaisia.
Kommentit (136)
83 jatkaa: imetyksen helppous myös yllätti. Olin varautunut siihen, että se sattuu, maitoa ei tule, lapsi kitisee nälkäänsä, itse itkee koko hommaa räkä poskella... Mutta vauva hoksasikin heti miten imetään, imuote oli heti oikea, tyytyväisenä lutkutti, maito nousi kunnolla heti toisena päivänä, mihinkään ei sattunut. Olikin tosi helppoa!
Itseä yllätti myös se, että puudutuksia ei noin vain saanukaan. Synnytys eteni nopeasti ja sanottiin, että "näyttää siltä, että anestesialääkäri ei nyt ehdi sinulle puudutusta laittamaan, sillä häntä tarvitaan muualla. Haluaisitko ilokaasua?" Toinen lapseni syntyi siis yöaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 22:03"]Se, että kuinka kovasti tikkaus sattui synnytyksen jälkeen. Pyysin kyllä puudutetta, en saanut. Oli kuulemma niin nopea ja kivuton synnytys, että oli mulle oikein kokea vähän kipua. Ihme kätilö.
[/quote]
? Ei varmaan ole totta? Mikä sairas sadisti sulle osui? Kai vedit oikeuteen ja vaadit kätilölle potkut???
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 23:14"]Odotin paljon pahempaa. Yllätyin monin tavoin positiivisesti: jälkivuoto niukkaa, synnytys oli rankkaa mutta se unohtui nopeasti, tunsin heti rakkautta lasta kohtaan vaikka jännitin sitä tosi paljon, maito nousi heti ja sitä tuli yli tarpeen eikä synnytyksistä jäänyt traumoja imukupeista huolimatta.
Yllätyin myös kuinka synnytyksestä voi selviytyä myös ilman kivunlievitystä, ensimmäisessä en edes ajatellut sitä mahdollisuutta kun kaikki sanoivat että "pyydä heti kaikki mahdollinen". Toisaalta eka synnytys oli erilainen kuin toka ja olen tyytyväinen että ekassa oli ne kivunlievitykset.
Yllätyin että epparin paraneminen oli hitaampaa ja kivuliaampaa kuin repeämien.
Yllätyin että käynnistys voi kestää useita vuorokausia ja toisaalta luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä kuinka paljon olin auki vaikkei supistukset olleet edes sietämättömiä kun menimme sairaalaan.
Yllätyin kuinka paljon jälkisupistukset sattuivat ekalla kerralla ja kuinka vähän toisella (vain ekassa tiputettiin oksitosiinia).
[/quote]
Mä olin tää kirjoittaja. Nyt kun luin kysymyksen uudestaan ja kysyttiin myös raskaudesta, niin yllätyin että on mahdollista voida pahoin alusta synnytykseen saakka, ympäri vuorokauden. Ja että raskauspahoinvoinnin takia voi joutua jopa tiputukseen. Ei käynyt pienessä mielessä ennen ekaa raskauttani, en ollut kuullut tälläisestä vaikka nykyään tiedän etten ole ainoa.
No, on muitakin yllätyksiä mutta tuossa nyt päällimmäiset. Ja päällimmäinen fiilis kaiken jälkeen on kuitenkin positiivinen. Eipä kai muuten tuliskaan tehtyä useampaa lasta. Ja välillä kun noita miettii niin tulee ajatelleeksi että miten sitä onkin niin tyhmä että haluaa ehdoin tahdoin käydä kaiken läpi uudestaan. Se lopputulos vaan on sen arvoista :)
Mulla kahdessa synnytyksessä tikattu ilman puudutusta, eikä ainakaan siksi että olisi liian kivuttomia olleet. Kyllä se ikävää oli mutta vähemmän se sattui kuin synnyttäminen ja supistukset.
Istukan syntyminen/vetäminen ei tuntunut yhtään pahalta pään synnyttämisen jälkeen (ilman kivunlievitystä). Enkä muista kuin että ekassa synnytyksessä kai vähän painettiin mahaa? En muista että se olisi niin kamalaa ollut.
Eikä tullut peräpukamia tai ummetusta vaikka se vessassa käynti oli aika...jännittävää aluksi.
Tätä en tiennyt sektiosta, ei herkille...
Sain kaksoset kiireellisellä sektiolla, maha oli todella järkyn näköinen, tuo leikkaushaava näytti niin kuin aukeisi koska tahansa, ja kun olin lähtenyt osastolta potilashotelliin, yksin siellä huoneessa yhtäkkiä yöllä nukkumaan mennessä näin että mahani oli kauheiden punaisten ruhjeiden peitossa, olin ihan paniikissa ja ajattelin että nyt sielä on jotain revennyt auki ja veri valunut ties mihin, soitin päivystykseen sairaalaan, ja sieltä kertoi että mahani on ruhjeilla sen takia kun lapset kaiveltiin mahasta ulos, että ne mustelmat tulee vasta jonkun ajan päästä näkyviin. Tuota yököttävää haavaa piti suihkutella, siitä jäi pyyhkeeseen aina vähän jotain ällöä ruskehtavaa, ja tikkien kohdalta iho alkoi tulehtua ja oli punainen, parani sitten kun tikit otettiin pois. Jotenkin alakautta synnyttäminen aikoinaan tikkeineen ja peräpukamineen ei ollut yhtään niin kauhea kuin sektiosta toipuminen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei kerrottu ettei maitoa kenties tule ikinä. Viikon olimme laitoksella ja vauva sai tyhjän tissin lisäksi vettä tuttipullossa. Lopuksi luvattiin ostaa äidinmaidonvastiketta mutta unohdettiin kertoa että vauva voi olla allerginen ruokakaupasta löytyville tuotteille. Kuuden viikon hervottoman itkun, oksentelun ja punnitusten jälkeen lapselle kirjoitettiin korvikeresepti.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 00:34"]
Siis miksi synnärillä laitetaan sormi tuhkaluukkuun? Ja miksi kätilö tahtoisi synnytyksen jälkeeen toistuvasti tutkia kipeää alapäätä?
Mitä siellä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu sen jälkeen kun vauva on saatu ulos?
Terveisin panikoiva ensikertalainen
[/quote]
En ole koskaan kuullut, että peräaukkoon laitettaisiin käsiä. Seuraavana päivänä synnytyksestä kätilö katsoi alapääni, että siellä oli kaikki "kunnossa". Minulle tehtiin episiotomia. Katsoi siis että ompeleet olivat kauniisti jne. Vatsaa painellaan, jotta tarkastetaan että kohtu on alkanut supistua (sinne ei ole jäänyt mitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ekassa synnytyksessä oli työntöpolttojen ällöttävyys yllätys, luulin telkkariohjelmien perusteella että se on joku kauhea viiltävä kipu ja pitää huutaa, mutta se tuntuikin oksettavalta isolta ulostushädältä, se pakko työntää tunne oli kauhea kun sitä ei voinut millään vastustaa, että en mä teekään nyt tätä, mä lähden vielä kotiin..
88
Mä en taida ikinä uskaltaa "hankkia" biologisia lapsia, apua......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt, että synnytyssalissa kätilö kysyi, haluanko, että kalvot puhkaistaan. En ollut siis mennyt käynnistykseen tms. En vieläkään tiedä syytä tähän, mutta valitsin kalvojen puhkaisun, kun tuntui, että kätilö sitä "toivoi"/suositteli. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 02:10"]Mä en taida ikinä uskaltaa "hankkia" biologisia lapsia, apua......
[/quote]
Sun kohdallesi voi osua helppo synnytys, you never know..:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt että vauvaa ei kylvetä synnytys salissa nykyään, vasta seuraavana päivänä joku hoitaja näytti miten vauva pestään vesihanan alla:o ja en tiennyt että sairaalassa on niin kamala olla ja koko ajan joku tulee kyselemään ja painelemaan mahaa ja vetämään housut pois jalasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut odottaa, että
- supistukset/avautumisvaihe ei välttämättä olekaan mitään tuntitolkulla jatkuvaa järkyttävää tuskaa.
- alapäätä tikatessa ei välttämättä käytetä puudutetta, eli kivut eivät todellakaan loppuneet siihen, kun sai puserrettua lapsen maailmaan.
- synnytyksen jälkeen alapää on niin tohjona ja todella kipeä (ekan synnytyksen jälkeen) kaksi viikkoa.
- että vatsaa painellaan synnytyksen jälkeen, ja se sattui ihan kamalasti.
- vaikka edellä mainitut asiat eivät ole mitään kivoja, silti halusin synnyttää kolme kertaa. Eli kuitenkin hyvä mieli jäänyt synnytyksistä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 00:34"]Siis miksi synnärillä laitetaan sormi tuhkaluukkuun? Ja miksi kätilö tahtoisi synnytyksen jälkeeen toistuvasti tutkia kipeää alapäätä?
Mitä siellä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu sen jälkeen kun vauva on saatu ulos?
Terveisin panikoiva ensikertalainen
[/quote]
Kätilö tai lääkäri saattaa laittaa yhden sormen tuhkaluukkuusi varmistaakseen paikkojen kuntoa myös sitä kautta. Tämä yleisempää vanhempien työntekijöiden keskuudessa. Nuoremmat eivät tätä kehtaa tehdä ja kokevat sen olevan synnyttäjälle ikävää.
No se ei ole. Sormi sisään, sormi ulos. Ei tunnu missään ja kätilö voi olla varmempi siitä, että kaikki on kunnossa.
Minua hoidettiin synnytyksen jälkeen hienotunteisesti, rauhallisesti ja nätisti. Ei tutkittu kovakouraisesti. Paineltiin hieman vatsaa, kurkattiin kohdunsuun tilannetta ja käytettiin sormi pepussa. Suositeltiin pissaamaan suihkussa, että olisi helpompaa.
Älä suotta panikoi! Näillä keskustelupalstoilla asioista saa negatiivisemman käsityksen kuin totuus on. Ehkä asia on niin, että suurempi osa niistä, joilla jokin meni vikaan, haluaa purkaa tuntojaan netissä, kun taas ne, joilla meni hyvin, eivät koe samanlaista tarvetta.
Juuri tuo, että aikuiset ihmiset jaksaa riehua siitä, kuinka kamala synnytys oli ja pelotella uusia synnyttäjiä. En ymmärrä, mistä tämä johtuu. Halutaan ehkä itselle kirkkaampaa kruunua?
Jos haluatte tietää niin, kyllä, supistuskivut oli todella kovat, ponnistamistarve oli tuskallinen ja vauvan pään ulos punkeminen itketti ja hikoilutti.
Mutta se siitä. Kaikki helpottaa, kaikki unohtuu. Aina on synnytetty ja aina synnyttämisestä selvitty.
Kaikki hokivat, että "kyllä sen sitten tietää, kun oikeat supistukset alkavat". No minä en tiennyt, kun odotin jotain ihan järkyttävää kipua. Onneksi olin jo valmiiksi sairaalassa (minut oli otettu sisään, ja käynnistys aloitettu, mutta synnytystä ei ollut todettu alkaneeksi), kun olo alkoi tuntua tukalalta ja hälytin apua. Olin 8 cm auki ja siitä vartin päästä aloin ponnistaa. Tuli henkilökunnalla vähän kiire, ja miehelläni, joka oli yöksi lähetetty kotiin. Tunsin itseni hölmöksi, kun en tajunnut niiden, no vähän epämukavien, mutta ei mitenkään sietämättömien tuntemusten olleen oikeita supistuksia. Eikä henkilökuntakaan osannut mitään aavistaa. Minua seurailtiin vain välillä ovelta huikkaillen, että "Miten menee?" ja minä vastasin aina, että "Eipä tässä mitään".
Peräsuolen kautta tunnustellaan myös, jos emättimen puolelta on tilattu. Näin varmistetaan, ettei tikit oo liian syvällä eli menneet suolenkin limakalvosta läpi, ettei tule tulehduksia ja pientä fistel eli reikää emättimen ja suolen välille.
Ja sinulle, joka mietit hankitko koskaan biologisia lapsia. Valtaosa kaikki nämä karmeudet läpikäyneistä on silti valmiita hankkimaan toisenkin lapsen eli asiat unohtuu nopeasti. Mäkin olin ekat 6kk sitä mieltä, ettei koskaan enää, mut niinpä se mieli muuttuu :)
Siis tikattu eikä tilattu :) p**keleen iphone...
Että imetystä voi alkaa inhota. Oma vauvani on pohjaton kuilu, joka söi kahden ensimmäisen viikon ajan koko ajan. Imetin lähes vuorokauden ympäri ja kyselin kätilöiltä ja neuvolan hoitajilta, että milloin tää helpottaa ja sanoivat, että nyt on vaan tiuhan imun päivä. Lopetin imettämisen kokonaan täysin lannistuneena sen parin viikon jälkeen.