Nuori haluaa kirjailijaksi joka ei esiinny ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan mahdollista mutta vaatii suunnittelua ja markkinointia

E-kirjan julkaiseminen ei paljon maksa ja monet kirjailijat kirjoittavat suoraan äänikirjapalveluihin sarjamuotoisia juttuja. Se vaatii vaan että ensin alkaa kirjoitella tarinaa vaikka blogiin ja maksimoi sen näkyvyyden. Sitten hiioo ja täydentää tarinaa ja julkaisee sen e-kirjana. Jos ja kun kirja menestyy, osan tuotoista sijoittaa osakkeisiin joiden tuotoilla sitten joko ostaa lisää osakkeita tai rahoittaa arkensa. Jos kirjoittaa kirjasarjaa voi myös oheen suunnitella sarjaan liittyvä muita tuotteita.

Ne tuotot eivät yleensä ole kaksisia. Taskurahaa lähinnä.

Ei taskurahaa pidä väheksyä. Rahaa on sekin. Ja sen saa fiksu kasvamaan. Sä taidat olla joku pikavoiton metsästäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan mahdollista mutta vaatii suunnittelua ja markkinointia

E-kirjan julkaiseminen ei paljon maksa ja monet kirjailijat kirjoittavat suoraan äänikirjapalveluihin sarjamuotoisia juttuja. Se vaatii vaan että ensin alkaa kirjoitella tarinaa vaikka blogiin ja maksimoi sen näkyvyyden. Sitten hiioo ja täydentää tarinaa ja julkaisee sen e-kirjana. Jos ja kun kirja menestyy, osan tuotoista sijoittaa osakkeisiin joiden tuotoilla sitten joko ostaa lisää osakkeita tai rahoittaa arkensa. Jos kirjoittaa kirjasarjaa voi myös oheen suunnitella sarjaan liittyvä muita tuotteita.

Ne tuotot eivät yleensä ole kaksisia. Taskurahaa lähinnä.

Ei taskurahaa pidä väheksyä. Rahaa on sekin. Ja sen saa fiksu kasvamaan. Sä taidat olla joku pikavoiton metsästäjä.

No sijoita ihan vapaasti vaikka 5 euroa kuussa, ja elätä itsesi sillä. Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama unelma, olen keski-ikäinen. Uskoisin, että nykyään on mahdollista, jos tekstit ovat tarpeeksi hyviä ja on kykyä sekä halua markkinoida niitä itse verkossa. Omakustanteena joutuu tietysti julkaisemaan, kustantamot kyllä odottavat, että kirjailija on esillä mainostamassa niitä teoksiaan. Kannattaa myös opiskella englantia niin, että pystyy kirjoittamaan sillä, suomenkielisillä omakustannekirjoilla ei tule itseään elättämään ikipäivänä.

Hohoijaa, aika harva suomalainen kykenee kirjoittamaan muuta kuin jotain teinitason fan ficiä englanniksi :)  Tällä palstalla moni toki kuvittelee osaavansa natiivitason englantia, mutta todellisuus on vähän erilainen.

Ja montako romaaneillaan itsensä elättävää omakustannekirjailijaa tiedät? Siis suomalaista.

Ei vaadi natiivitason englantia kirjan kirjoittaminen englanniksi. Tuo on sellaisen puhetta joka ei usko itseensä vaan keksii tekosyitä tekosyiden perään. Jos sinusta ei ole siihen ei se tarkoita että muidenkin pitäisi ankeuttaa elämänsä.

Eipä ne kaikki natiivienkaan kirjoittamat kirjat mitään kielellistä ilotulitusta ole. Tämän toki tietää vain sellainen, joka lukee englanninkielistä kirjallisuutta ja muutakin kuin niitä kehutuimpia klassikoita. Ihan samalla tavoin englanniksi kirjoittavat monen tasoiset kirjailijat kuin suomeksikin, monia eri tyylilajeja.

Se, millaista kieltä käytetään ja vaaditaan riippuu myös paljon kirjan genrestä. On eri asia kirjoittaa Finlandia-palkintoa tavoittelevaa taiteellista draamaa kuin suureen yleisöön uppoavaa nopealukuista dekkaria, esimerkiksi. Hyvä tarina myös antaa anteeksi heikon kielen. Esimerkiksi True Blood-kirjat ovat aivan järkyttävän huonosti kirjoitettuja, mutta niin vain niistä tehtiin supersuosittu tv-sarja. Eivätkä Harry Potteritkaan kielen puolesta kummoisia ole (tosin tässä on huomioitava, että ovat nuorten kirjoja ja kieli siksikin aika simppeliä), mutta jälleen kerran, valtaisan suosion saavuttaneita.

Tietenkään ei-natiivi ei voi kaikkia kielen nyansseja osata, mutta edelleenkään niitä eivät hallitse kaikki natiivitkaan, edes kirjailijat. Me suomalaiset ollaan tässä mielessä kyllä todella surullista sakkia: jos joku uskaltaa jostain unelmoida, ja sen vielä ääneen sanoa, heti sen haaveen joku torppaa. Kateuttako se on, kun ei mitätöijä itse osaa, eikä viitsi opetella asioita, vai silkkaa pahansuopuutta?

Kovasti tsemppiä ap:n nuorelle kuitenkin! Unelmat on tehty toteutettaviksi. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, ja lukemalla, eikä se, ettei Suomessa kovin montaa itseään pelkkänä romaanikirjailijana elättävää olekaan, tarkoita, etteikö juuri hän voisi jonain päivänä olla yksi heistä. Uskokaa ihmiset itseenne ja unelmiinne älkääkä antako ankeuttajien lannistaa!

Jotta kirjailijan työ elättää, tarvitsee olla erittäin hyvä ja taistella tie sen pienen prosentin joukkoon joka tienaa leijonanosan markkinoiden tuotoista Tämä voi tuoda suorituspaineita joita moni kirjailija ei kaipaa luomistyötä pilaamaan. Kirjailijoiden mediaaniansio on köyhyysrajan alapuolella - olen kuullut luvuksi 2000€ vuodessa. Kirjoitusoppaita on netti väärällään, tuntuu vain että ovat yleistajuisia ja pintaa raapaisevia tai sitten kirjoittaja selittää metodin joka tuntuu toimineen vain kirjoittajalla itsellään.

Rakenne, juoni, henkilöhahmot, kaikki nämä saa kirjailija itse luoda tai apinoida parhailta. Romanttinen genre on ”helpoin” koska juonen peruspalikat ovat aina samat: He tapaavat ja rakastuvat vastuksista huolimatta, etääntyvät mutta viimeisellä mahdollisella hetkellä palaavat yhteen. Lisäksi saa miettiä näkökulmaratkaisut: ensimmäinen, toinen vai kolmas persoona, mennyt aikamuoto vai preesens, onko kertoja kaikkitietävä vai onko kertoja tarinan hahmo, tapahtuuko tarina menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa, nämä kun ovat alustavasti kunnossa alkaakin huomaamaan että tarinalta puuttuu teema: mikä on koko jutun idea, mitä oikeastaan aionkaan sanoa?

Luettavuus, rytmi, ääni paranee kun lukee kirjoittamansa ääneen ainakin mielessään. Kymmensormijärjestelmän opettelu kannattaa: pääsee kirjoittamaan tekstiä lähes ajatuksen nopeudella. Joskus sitä palaa vanhaan tekstiin ja se näyttää aivan amatöörimäiseltä ja surkealta, se tarkoittaa että on edistynyt. Kiinnostuksesta psykologiaan, sosiologiaan, narratologiaan ja semiotiikkaan ja filosofiaan on hyötyä. Klassikot on hyvä tietää ja miksi ne ovat nousseet klassikoiksi.

Parhaat fiktiokirjat tuppaavat kertomaan jotain ihmisyydestä hahmojen kautta. Lukija löytää hyvän tekstin rivien välistä tunteita, muistoja ja ajatuksia jotka ovat hänen omiaan. Tämä tuo lukukokemukseen oman henkilökohtaisen kerroksen joka on tärkeää. Jos tätä ei luettavassa kirjassa ole tai lukija ei syistä johtuen löydä sitä, kirja tipahtaa kädestä nopeasti ja tekstistä tulee huono teksti kyseiselle lukijalle. Toiselle lukijalle teksti taas voi ollakin hyvä teksti eli luettu teksti koska siinä on kosketuspintaa.

Kirjoittelen mutta en ole vielä tienannut sillä. Kirjoittelen silti koska se on ennenkaikkea hauskaa.