Kosketuskammoinen suomalainen pelkää halaamista

Minä olen kova halailemaan. Itsestäni tuntuu, että vanhemmat ihmiset eivät pidä niin paljon halailusta ja että maalla asuville se on oudompaa kuin kaupunkilaisille. Tämä siis vaan oman kokemuksen perusteella :D Onko kukaan huomannut vastaavaa?

Kerran töissä eräs henkilö halasi japanilaista työtoveria. Hän oli todella vaivaantunut. Ja on tosi muka ihminen muuten vaikkei halailekaan.

muka=mukava

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:18"]

Minä olen kova halailemaan. Itsestäni tuntuu, että vanhemmat ihmiset eivät pidä niin paljon halailusta ja että maalla asuville se on oudompaa kuin kaupunkilaisille. Tämä siis vaan oman kokemuksen perusteella :D Onko kukaan huomannut vastaavaa?

[/quote]

Kyllä olen. Lisäksi länsisuomalaiset halaavat vähemmän kuin itä- ja eteläsuomalaiset. Itsekin tykkään halata. :) 

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:20"]

Kerran töissä eräs henkilö halasi japanilaista työtoveria. Hän oli todella vaivaantunut. Ja on tosi muka ihminen muuten vaikkei halailekaan.

[/quote]

Japanilaiset nyt ovat luku sinänsä. 

ap

Luin artikkelin ja ihmettelin, että miten yhden ihmisen henkinen epätasapaino antaa hänelle oikeuden väittää, että halaamattomuus on sekä ongelma että sen syy.

En pidä halaamisesta. Silti minulla on takanani pitkä, onnellinen parisuhde, johon ei liity väkivaltaa. Jostain syystä halaamisen apostolilla vastaavaa kokemusta ei ole. Nukun yöni rauhallisesti, en käy ylikierroksilla, en tarvitse nukahtamislääkkeitä - vaikka en pidä halaamisesta. Sen sijaan halailija ei välillä kykene lainkaan rauhoittumaan halausköyhän lapsuutensa vuoksi. Minulla oli samanlainen lapsuus enkä silti kärsi moisesta.

Haastateltu henkilö tuntuu jotenkin olettavan, että halailevat keskieurrooppalaiset ovat onnellisempia ja voivat paremmin kuin me suomalaiset, jotka kykenemme välittämään tunteitamme muutenkin kuin kaappaamalla toisen syliimme. Ranskalaiset ovat kaikki äärettömän onnellisia, koska siellä halaillaan ja poskisuudellaan niin, että ilmassa suhisee - vai ovatko he gallialaisina sittenkin euroopan väkivaltaisin kansa?

Halaaminen on minusta teennäistä ja se menettää tehonsa liikaa käytettynä. Rakastani voin halata, mutta miksi täytyy halata miehen työkaverin puolisoa? Jotta hänen lapsuudentraumansa ei aiheuttaisi hänelle ongelmia vai siksi, etten itse vaikuttaisi tunnekylmältä? Sama se, joka tapauksessa en halaa vaan kättelen reippaasti katsoen silmiin. Se on paljon rehdimpää ja suorempaa kuin halaaminen.

Appiukko haluaa aina halata. Minua se ahdistaa, on kuulemma kehunut kauniiksikin, jotenkin outoa? Tulee aina hurjan lähelle istumaan, en pidä siitäkään. Anoppia voin halata. En pidä appiukon maireasta asenteesta kaikkeen, se varmasti vaikuttaa asiaan myös.

Halaan omaa perhettäni usein sekä läheisiä tuttujani. Mutta oma-aloitteisesti en halaa puöituttuja. Toki halaillaan jos joku tulee ja halaa. En pistä pahaksi.

Mutta tuo puolituttujen halaaminen on minulle sellaista jenkkityyåpistä kivaa-ihanaa-hauskaa-tykkään-kaikista näyttelemistä. Tarkoitan jos siis halaa ihan kaikkia. Ja minusta ei vain ole siihen. Kosketuskammoinen en ole, mutta kun halaan minulla on myös aitoja tunteita ko. ihmiseen.

Halaan vanhempiani, sisaruksiani ja sukulaisiani yleensäkin, sekä naisystävääni ja hänen lastaan.

Miespuolisten sukulaisten koskettelu on paljon vähäisempää, koska se vain ei ole tuttavapiirissäni tapana. Halaan kuitenkin isääni (veljiä ei ole) ja naisystäväni pientä poikaa.

Kättelen ja tervehdin lämpimästi sisarusteni- ja muita sukuuni ja ystäväpiiriini kuuluvia miehiä.

Suutelen vain naisystävääni, mutta myös hänen pientä poikaansa (alle 2v) koska se on naisystäväni kulttuurissa/mielestään tapa. M40

Mielestäni on luonnotonta, että mennä liian lähelle vierasta ihmistä. Puuttuuko näiltä ihmisiltä itsesuojeluvaisto? Tällaiset tuntemattomien lääppijät ovat vain kadottaneet yhteytensä luontoon. 

Minä halailen ja poskipussailen muita ihan luontevasti, mutta en appea enkä anoppia. Mukavuusalueen raja menee siinä.

Suomalaiset ei välttämättä osaa sellaista tuttavallista halaamista. Se on sellainen hento taputteluhalaus. Kerran halasin yhtä miestä ja odotin "taputteluhalia", mutta se rutistikin oikein kunnolla. Ihan meni pasmat sekaisin :DD

Minulle halaaminen on ollut luontaista pienestä pitäen. Kotona ja ystäväpiirissä halattiin, ja niin olen tehnyt myös ulkomaan työkomennuksilla, missä se kuuluu asiaan. Olen muuten suhteellisen sulkeutunut, mutta halaaminen käy tuosta vaan. :) Se on ihanaa. 

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 10:22"]

Luin artikkelin ja ihmettelin, että miten yhden ihmisen henkinen epätasapaino antaa hänelle oikeuden väittää, että halaamattomuus on sekä ongelma että sen syy.

En pidä halaamisesta. Silti minulla on takanani pitkä, onnellinen parisuhde, johon ei liity väkivaltaa. Jostain syystä halaamisen apostolilla vastaavaa kokemusta ei ole. Nukun yöni rauhallisesti, en käy ylikierroksilla, en tarvitse nukahtamislääkkeitä - vaikka en pidä halaamisesta. Sen sijaan halailija ei välillä kykene lainkaan rauhoittumaan halausköyhän lapsuutensa vuoksi. Minulla oli samanlainen lapsuus enkä silti kärsi moisesta.

Haastateltu henkilö tuntuu jotenkin olettavan, että halailevat keskieurrooppalaiset ovat onnellisempia ja voivat paremmin kuin me suomalaiset, jotka kykenemme välittämään tunteitamme muutenkin kuin kaappaamalla toisen syliimme. Ranskalaiset ovat kaikki äärettömän onnellisia, koska siellä halaillaan ja poskisuudellaan niin, että ilmassa suhisee - vai ovatko he gallialaisina sittenkin euroopan väkivaltaisin kansa?

Halaaminen on minusta teennäistä ja se menettää tehonsa liikaa käytettynä. Rakastani voin halata, mutta miksi täytyy halata miehen työkaverin puolisoa? Jotta hänen lapsuudentraumansa ei aiheuttaisi hänelle ongelmia vai siksi, etten itse vaikuttaisi tunnekylmältä? Sama se, joka tapauksessa en halaa vaan kättelen reippaasti katsoen silmiin. Se on paljon rehdimpää ja suorempaa kuin halaaminen.

[/quote]

"Henkinen epätasapaino"? Missä niin sanottiin? Olet aika tuomitseva. 

ap