Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Avioerot pelottavat ihmisiä kaikkine sotkuineen. Siksi kai ei mennä avioliittoon enää niin nopeasti kuin ennen. Sitoutumishalusta kertoo kuitenkin nykyisin se, että ostetaan yhteiset sormukset, yhteinen koti, jne. Mutta jos avoliitosta tuleekin ero, papereihin ei tule ikävää merkintää: 'eronnut', kuten avioliitossa olleille tulee.
Avioliitosta eronnut saa kantaa sitä merkintää niin kauan kunnes avioituu uudelleen tai kuolee. Pitäisi olla jokin aikaraja, jolloin se merkintä poistuisi papereista (esim. 10 v.) ja voisi sen jälkeen kirjata 'yksinelävä', tms. jos elää yksin. Vaikka entinen puoliso on aikoja sitten kuollut, siltikin eronneen papereissa lukee aina vaan 'eronnut'. Se on kuin leima otsassa, joka ei jätä rauhaan. Ei sitä ole kiva kirjata jokaiseen asiapaperiin ja muistella siten ikivanhoja ikäviä asioita.
- Olen siltikin perinteisen avioliiton puolella, jonka jälkeen vasta mennään yhteen asumaan. Avioliitto on kaunis sitoutuminen ja lapsille on hyvä asia, että vanhemmat ovat avioliitossa. Seurustelusuhteet on hyvä olla pitkiä, että tunnetaan kunnolla ennen avioliittoa. Kalliit häät eivät saisi olla 'muotia', koska se voi pitkittää avioliiton solmimista, jos ei ole varaa ylellisiin häihin.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Tämä vähän ihmetyttää juuri kihlautumisessa. Ymmärtääkseni nykyisin eron tapahtuessa katsotaan pitkäaikaisella kumppanilla olevan oikeutta johonkin osuuteen (osallistunut esimerkiksi asuntolainan lyhennykseen, vaikka talo toisen nimissä)? Joten jos sillä kihlautumisella kuvittelee olevansa jotenkin turvassa ositukselta, ei se ihan suoraan niinkään mene.
Naimisiin ja avioehto on kaikille osapuolille selvä peli.
Itse olen jo vuosikausia sitten luopunut lapsellisesta ja mustavalkoisesta ajatuksesta miten parisuhteitten pitäisi mennä. Ihmiset on erilaisia ja kaikkien parisuhteet on erilaisia. Impulsiiviset ihmiset saattavat mennä naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja se on ihan ok. Toiset ihmiset ovat yhdessä 20 vuotta eivätkä edelleenkään ole edes kihloissa. Mutta ihan samalla tavalla siinä ollaan sitoutuneita kumppanin kanssa eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään sen perusteella onko sormessa sormus vai ei. Sitten on tottakai ihan aisia erikseen huonosti voivat parisuhteet, missä esim. toinen osapuoli pitää toista löysässä hirressä tai ns. "varalla" kun ei parempaa ole vielä näkyvissä. Mutta nämähän nyt ennemmin tai myöhemmin päätyykin usein eroon.
Oon ollut kihloissa kohta 22 vuotta. Kolmekuukautta oltiin oltu yhdessä kun kihlauduttiin.
Kaveri on samaikäinen ja kolmatta kertaa naimisissa.
Jokainen tavallaan, itse olen olooni ja elämääni tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo vuosikausia sitten luopunut lapsellisesta ja mustavalkoisesta ajatuksesta miten parisuhteitten pitäisi mennä. Ihmiset on erilaisia ja kaikkien parisuhteet on erilaisia. Impulsiiviset ihmiset saattavat mennä naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja se on ihan ok. Toiset ihmiset ovat yhdessä 20 vuotta eivätkä edelleenkään ole edes kihloissa. Mutta ihan samalla tavalla siinä ollaan sitoutuneita kumppanin kanssa eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään sen perusteella onko sormessa sormus vai ei. Sitten on tottakai ihan aisia erikseen huonosti voivat parisuhteet, missä esim. toinen osapuoli pitää toista löysässä hirressä tai ns. "varalla" kun ei parempaa ole vielä näkyvissä. Mutta nämähän nyt ennemmin tai myöhemmin päätyykin usein eroon.
Ei tässä ole kysymys ihmissuhteiden laadusta, vaan kihlauksen määritelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kyllä, mielelläni olen vanhanaikainen ja kutsun koiraa koiraksi, enkä kissaksi :).
Ja sinä myös näytät täällä palstalla ahkerasti päivystävän, että en nyt siitä yrittäisi jotain solvausta kehitellä :D.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo vuosikausia sitten luopunut lapsellisesta ja mustavalkoisesta ajatuksesta miten parisuhteitten pitäisi mennä. Ihmiset on erilaisia ja kaikkien parisuhteet on erilaisia. Impulsiiviset ihmiset saattavat mennä naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja se on ihan ok. Toiset ihmiset ovat yhdessä 20 vuotta eivätkä edelleenkään ole edes kihloissa. Mutta ihan samalla tavalla siinä ollaan sitoutuneita kumppanin kanssa eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään sen perusteella onko sormessa sormus vai ei. Sitten on tottakai ihan aisia erikseen huonosti voivat parisuhteet, missä esim. toinen osapuoli pitää toista löysässä hirressä tai ns. "varalla" kun ei parempaa ole vielä näkyvissä. Mutta nämähän nyt ennemmin tai myöhemmin päätyykin usein eroon.
Minulla on kaveripiirissä pariskuntia, jotka ovat olleet toistakymmentä vuotta yhdessä ilman aikeita avioitumisesta. En pidä heitä yhtään sen vähempää sitoutuneita kuin niitä, jotka ovat menneet naimisiin. Taustalla voi olla vaikka mitä syitä, esimerkiksi halu pitää omaisuudet selkeästi erillään. En tiedä, enpä ole syitä kysellyt. Sitä kyllä ihmettelisin, jos nämä pariskunnat alkaisivat yhtäkkiä käyttää sormuksia nimettömissään ilman mitään aikeita avioliitosta, kun pitäisi jollekulle (heille itselleen vaiko muille?) todistella, että ollaanpa tässä nyt sitoutuneita, kun yhteinen asuntolaina ja lapset eivät riitä todisteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kyllä, mielelläni olen vanhanaikainen ja kutsun koiraa koiraksi, enkä kissaksi :).
Ja sinä myös näytät täällä palstalla ahkerasti päivystävän, että en nyt siitä yrittäisi jotain solvausta kehitellä :D.
Ai jaa, en tiennytkään päivystäväni täällä, mutta kiva kun kerroit. Ja onhan noita jo kaikenmaailman koirasusia ja rotujalostuksen myötä uusia rotuja. Ehkä parempana esimerkkinä tästä. Enkä suinkaan siis ole sitä ymmärtänyt väärin vaan nimenomaan ymnmärtänyt sen laajemman merkityksen. Ymmärrän , että se on teille helpompi hokea tuota, niin ei tarvi astua ulos kuplasta.
Mies on ollut kerran naimisissa eikä halua toiste. Minäkään en halua, avoliitto on hyvä. Mutta kun tulin raskaaksi, miehen päässä naksahti jotain että pitäähän sulla olla sormus sormessa ! Ostimme halvat teräksiset kihlasormukset ollessani kuudennella kuulla raskaana.
Lapsi on nyt 8vuotias eli olemme kahdeksatta vuotta kihloissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Olihan se laajentunut merkitys jo niissä teidän linkeissä =D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo vuosikausia sitten luopunut lapsellisesta ja mustavalkoisesta ajatuksesta miten parisuhteitten pitäisi mennä. Ihmiset on erilaisia ja kaikkien parisuhteet on erilaisia. Impulsiiviset ihmiset saattavat mennä naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja se on ihan ok. Toiset ihmiset ovat yhdessä 20 vuotta eivätkä edelleenkään ole edes kihloissa. Mutta ihan samalla tavalla siinä ollaan sitoutuneita kumppanin kanssa eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään sen perusteella onko sormessa sormus vai ei. Sitten on tottakai ihan aisia erikseen huonosti voivat parisuhteet, missä esim. toinen osapuoli pitää toista löysässä hirressä tai ns. "varalla" kun ei parempaa ole vielä näkyvissä. Mutta nämähän nyt ennemmin tai myöhemmin päätyykin usein eroon.
Tämän huomaa muuten selkeästi tässä kaksikkainasettelussa. Toiset ymmärtää ja toiset sitten on niitä nipottajia, jotka näkevät vain sen oman kapean näkökulmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Olihan se laajentunut merkitys jo niissä teidän linkeissä =D
Ei muutama tietämätön sääntöä tee.
No miten ois lupaussormus. Sitä kai ulkomailla käytetään paljonkin. Ei ole lupaus avioliitosta mutta lupaus olla vakiintuneesti toisen kanssa...
Kyllä se aika kuraa varmasti on jos avioero tulee. Monta avioerpnneita tiedän..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Olihan se laajentunut merkitys jo niissä teidän linkeissä =D
Ei muutama tietämätön sääntöä tee.
Ei, mutta miljoonat tekee jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Olihan se laajentunut merkitys jo niissä teidän linkeissä =D
Ei muutama tietämätön sääntöä tee.
Ei, mutta miljoonat tekee jo.
Kyllä viisimiljoonaiseen maahan parikymmentätuhatta typerystäkin mahtuu.
Tästä ketjusta muuten näkee sen, millaisia ovat ne, jotka pääsevät peruskoulusta kuutosen keskiarvolla. Kokonaisuuksia ei hahmoteta, lukutaito on niin ja näin, mutta oma lähipiiri on koko maailman todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole :D. Se, että pieni osa ihmisistä ei tiedä jonkun sanan merkitystä, tai keksivät sille omia määritelmiään, ei oikeasti muuta sen sanan merkitystä mihinkään suuntaan.
Saathan sä elää siinä luulossa, onnea sulle!
Nimenomaan nämä sanoille itse merkityksiä keksivät niissä luuloissa elävät :D.
Niin, ajattele, teidän "hyvistä" yrityksistä huolimatta.
No, itse en ylpeilisi sillä, jos huomaisin ymmärtäneeni jonkun sanan merkityksen väärin. Mutta jos se sulle tuottaa iloa, niin anna mennä vaan. Postaa oikein julkisesti someen niin tuot iloa myös muille.
Enkä mä sillä jos huomaisin olevani vanhakantaiseen ajatteluun taipuvainen enkä ymmärtäisi maailman muutosta ympärilläni. Nyrkin ja hellan välissä? Ainakin on aikaa roikkua palstalla.
Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sinä ja muut muutama prosentti niin luulettekin.
Minulla oli 80-luvulla luokkakaveri, joka ehti ysiluokan ja YO-kirjoitusten välissä olla kolme kertaa "kihloissa". Ei hän naimisiin ollut menossa. Aina uuden sormuksen myötä hän poseerasi pulpetissaan kuin kultasepänliikkeen mainos, käsi pitkällä ja muikea hymy kasvoilla. Ei häntä kukaan ottanut vakavasti, eivät edes "sulhaset". Sama pieni sormuksiin mieltynyt harakkatyyppi harrastaa nykyisinkin näitä seremonioita. Eikä hetäkään moni ota vakavissaan.
Olihan se laajentunut merkitys jo niissä teidän linkeissä =D
Ei muutama tietämätön sääntöä tee.
Ei, mutta miljoonat tekee jo.
Kyllä viisimiljoonaiseen maahan parikymmentätuhatta typerystäkin mahtuu.
Tästä ketjusta muuten näkee sen, millaisia ovat ne, jotka pääsevät peruskoulusta kuutosen keskiarvolla. Kokonaisuuksia ei hahmoteta, lukutaito on niin ja näin, mutta oma lähipiiri on koko maailman todellisuus.
Eipä se ole koskaan liian myöhäistä sinunkaan opiskella. Senkö takia olet työttömänä? Tsemppiä loppelämääsi!
No, onhan ne umpirakastuneet 16-vuotiaat teinikihloineen ja lupaussormuksineen ihan herttaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo vuosikausia sitten luopunut lapsellisesta ja mustavalkoisesta ajatuksesta miten parisuhteitten pitäisi mennä. Ihmiset on erilaisia ja kaikkien parisuhteet on erilaisia. Impulsiiviset ihmiset saattavat mennä naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja se on ihan ok. Toiset ihmiset ovat yhdessä 20 vuotta eivätkä edelleenkään ole edes kihloissa. Mutta ihan samalla tavalla siinä ollaan sitoutuneita kumppanin kanssa eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla määrittelemään sen perusteella onko sormessa sormus vai ei. Sitten on tottakai ihan aisia erikseen huonosti voivat parisuhteet, missä esim. toinen osapuoli pitää toista löysässä hirressä tai ns. "varalla" kun ei parempaa ole vielä näkyvissä. Mutta nämähän nyt ennemmin tai myöhemmin päätyykin usein eroon.
Tämän huomaa muuten selkeästi tässä kaksikkainasettelussa. Toiset ymmärtää ja toiset sitten on niitä nipottajia, jotka näkevät vain sen oman kapean näkökulmansa.
Tässä keskustelussa näkyy ainoastaan se, että aloittaja ja muutama kirjoittaja puhuu tarkkaan määritellystä asiasta, johon monta pallopäätä tulee höyryämään kaikesta maan ja taivaan välillä, ja antamaan asioille merkityksiä, jotka eivät niihin kuulu.
Näinhän se on. Toiset vaan voi sopia sen niin, etteivät astu.