Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voi johtua, että ystävä katkaisi välit?
17.07.2021 |
Olemme n. 35-vuotiaita eli ei mitään teinejä enää, tavallisia, fiksuja ja koulutettuja ihmisiä. Takana on vuosien läheinen ja tiivis ystävyys, vietetty juhlapyhiä yhdessä, reissattu yhdessä ja koettu yhdessä aikuiseksi kasvamiset, perheen perustamiset ym.
Meillä ei ole mitään riitaa ollut, mutta ystävä katkaisi välit. Ei pidä yhteyttä, ei vastaa yhteydenottoihini, esti minut somekanavissa. En tiedä mistä on kyse ja miksi.
Minulla on ollut viime aikoina päällä vaikea elämäntilanne, yllättävä ero, jonka vuoksi olen ollut etäisempi kuin aiemmin, kaikille ystäville, koska erojärjestelyt ja uuden elämän rakentaminen on vienyt aikaa ja voimia. Mutta tämän olen kertonut kaikille ystävilleni ja luulin että kaikki ymmärsivät että en ehdi enkä jaksa tavata hetkeen niin usein kuin ennen. Mielestäni tämän ei pitäisi ketään loukata, mutta on ainoa ns. poikkeava asia mikä on viime aikoina tapahtunut. Voi hyvin olla että tämä ei ole syy siihen miksi ystäväni blokkasi minut täysin, mutta mitään syytä en keksi. Eipä tuo selittänyt asiaa mitenkään, eräänä päivänä vain huomasin että on estänyt minut ja että vastausta yhteydenottoihini ei vain tule.
Harmittaa ja surettaa, olisin halunnut säilyttää tämän ystävyyden. Enkä olisi tähän erokriisiin kaivannut vielä sitä, että ystäväkin katkaisee välit, ilmankin on riittävästi ikäviä asioita mietittävänä.
Onko kellään käynyt näin? Tai oletko itse katkaissut välit? Mikä oli syynä?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri alkoi yhtäkkiä "erityisherkäksi" ja puhdisti elämänsä kaikesta kuormittavasta ja myös myrkyllisistä ihmisistä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Voi olla juri jotain tuollaista. Olet ihan piipussa etkä silti pyydä ystävää apuun niin ajatteli suutuksissaan että se siitä sitten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Eipä tarjoutunut tulemaan vaikka tiesi että joudun hoitamaan kaiken yksin eikä minulla apureita ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Voi olla juri jotain tuollaista. Olet ihan piipussa etkä silti pyydä ystävää apuun niin ajatteli suutuksissaan että se siitä sitten!
Vaikea keksiä sairaampaa syytä lopettaa ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ystäväsi tai hänen puolisonsa myös exäsi ystävä? Joskus, kun pariskunta eroaa, lähipiiri joutuu valitsemaan puolensa.
Tunsimme hyvin toisemme kyllä kaikki, myös pariskuntina välillä tavattiin. Mutta en eronnut riidoissa miehestäni, vaan olen exäni kanssa hyvä ystävä edelleen (erosta nyt muutamia kuukausia aikaa) ja uskon, että ystävyys jatkuu, välimme on hyvät exän kanssa, eikä mitään puolien valitsemisia pitäisi olla. Ap
Tietääkö ystävä tämän?
Tietää kyllä. Olimme hyviä ystäviä, hän on aina tiennyt lähes kaikki asiani. Ap
Kuinka paljon sinä oikeasti tiedät hänen asioistaan? Oletko ehkä vähätellyt jotain hänelle tärkeitä juttuja hänen elämässään? Tai oletko muuten ollut enemmän dominoiva omine asioinesi? Tällaiset asiat voivat nakertaa ystävyyttä pikkuhiljaa, ja sitten voi joku ihan pikku juttu olla sellainen, joka "katkaisee kamelin selän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Voi olla juri jotain tuollaista. Olet ihan piipussa etkä silti pyydä ystävää apuun niin ajatteli suutuksissaan että se siitä sitten!
Kyllä kysyin avuksi, mutta ei ehtinyt sillä oli menoja. Enkä siitä suuttunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Eipä tarjoutunut tulemaan vaikka tiesi että joudun hoitamaan kaiken yksin eikä minulla apureita ole. Ap
No sitten ei kovin läheiseltä ystävältä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamisesi ja se, ettet ole halunnut tai jaksanut nyt pitää yhteyttä ystäviisi ja olet sen erikseen kaikille infonnut, kuulostaa jonkinlaiselta irtiotolta. Normaalisti ystävät kai ovat tukena eron hetkellä ja haluavatkin tukea. Sinä sen sijaan olet ilmoittanut, ettet jaksa tai halua tavata hetkeen. Kyllähän tuo aika torjuvalta kuulostaa, kuin leikkaisit samalla muutkin ihmiset elämästäsi kuin kumppanisi.
En tiedä kaipaisinko itsekään ystävää, joka vetäytyy vaikeissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuin sellainen ei tosiystäviä tarvitsisikaan, tai ainakin että turha odottaa itsekään tukea sitten kun tarvitsisi tällaiselta henkilöltä, joka käsittelee itse omat vaikeutensa yksinään eikä jaa niitä.
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap
Jospa olisi mielellään auttanut pakkamisessa ja purkamisessa?
Eipä tarjoutunut tulemaan vaikka tiesi että joudun hoitamaan kaiken yksin eikä minulla apureita ole. Ap
No sitten ei kovin läheiseltä ystävältä kuulosta.
Ymmärrän kyllä että hän ei tullut avuksi, hänellä on pieniä lapsia ja oli ihan oikeita menojakin. En minä pahastunut ollenkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ystäväsi tai hänen puolisonsa myös exäsi ystävä? Joskus, kun pariskunta eroaa, lähipiiri joutuu valitsemaan puolensa.
Tunsimme hyvin toisemme kyllä kaikki, myös pariskuntina välillä tavattiin. Mutta en eronnut riidoissa miehestäni, vaan olen exäni kanssa hyvä ystävä edelleen (erosta nyt muutamia kuukausia aikaa) ja uskon, että ystävyys jatkuu, välimme on hyvät exän kanssa, eikä mitään puolien valitsemisia pitäisi olla. Ap
Tietääkö ystävä tämän?
Tietää kyllä. Olimme hyviä ystäviä, hän on aina tiennyt lähes kaikki asiani. Ap
Kuinka paljon sinä oikeasti tiedät hänen asioistaan? Oletko ehkä vähätellyt jotain hänelle tärkeitä juttuja hänen elämässään? Tai oletko muuten ollut enemmän dominoiva omine asioinesi? Tällaiset asiat voivat nakertaa ystävyyttä pikkuhiljaa, ja sitten voi joku ihan pikku juttu olla sellainen, joka "katkaisee kamelin selän".
No hmm. Ainakin luulen tietäväni paljon hänen asioista, mutta enhän toki voi tietää asiaa varmaksi. Mielestäni en ole jyrännyt enkä sivuuttanut hänen asioita, olen luonteeltani enemmän kuuntelija kuin omistani jauhaja. Tokikaan en voi varmaksi tietää miten hän sitten minut kokee mutta ei hän koskaan vihjannut mitään että en kuuntelisi häntä tms negatiivista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blokkaaminen on mielestäni ikävää käytöstä, varsinkin kun se tapahtui silloin kun olit silloin keskellä raskasta elämänvaihetta. Et ehkä koskaan tule kuulemaan syytä siihen miksi ystävyys päättyi. Vaikutat kuitenkin mukavalta ja järkevältä ihmiseltä ja löydät varmasti uusia ystäviä.
Minun oli ystävä jonka olen tuntenut lapsuudesta asti ja olimme olleet ystäviä lähes koko elämämme eli aika tarkalleen 40 vuotta ilman riitoja ja isompia ongelmia.
Yhtäkkiä ystävä kuitenkin lakkasi vastaamasta viesteihini, mutta ei kuitenkaan blokannut tms. En yrittänyt kovin montaa kertaa tavoitella häntä enää, ja tiesin että hänellä meni yleisesti ottaen ihan hyvin elämässä eikä yhteydenpidon katkaisu johtunut hänen henkilökohtaisesta kriisistään tms.
Surin asiaa jonkin aikaa ja koin myös hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunteita. Ajattelen nyt, että ehkä ystävyydestämme oli tullut hänelle syystä tai toisesta enemmän rasite kuin voimavara ja ehkä hän halusi ystävyydeltä erilaisia asioita kuin mitä meidän ystävyytemme oli tarjonnut. Vuosien kuluessa ihmissuhteisiin muodostuu tietynlaiset rutiinit ja käytännöt, ehkä meidän ystävyytemme oli jotenkin ”jumahtanut” paikoilleen.
Suon hänelle sen että hän siirtyy ”eteenpäin” elämässään ja olen kiitollinen hänelle näistä ystävyyden vuosista jolloin jaoimme paljon asioita yhdessä ja meillä oli hyviä hetkiä ja upeita keskusteluita.
Vaikka tavallaan olisin toivonut että hän olisi kertonut miksi päätyi tähän ratkaisuun, toisaalta ymmärrän että ehkä hän ei halunnut loukata minua kertomalla totuuden.
Nyt kesällä hän onnitteli minua syntymäpäivänäni ja vastasin hänelle ihan iloisesti ja kohteliaasti. Keskustelu jäi kuitenkin siihen. Ehkä jatkossa vain lähetämme toisillemme syntymäpäiväonnittelut ja hyvän joulun toivotukset.
Ajattelen että parempi näin kuin että hän olisi velvollisuudentunnosta jatkanut ystävyydemme ylläpitämistä ja samalla tuntenut minut kiviriipaksi.
Ajattelen myös että tämä ystävyyden päättyminen on hyvä hetki minulle pysähtyä miettimään mitä haluan ihmissuhteiltani ja pyrkiä luomaan uusia sosiaalisia verkostoja ja ystävyyssuhteita.
Vaikuttaa ihmiseltä, jonka kanssa ei ehkä kannata olla ystävä, hyvät ihmiset ei nimittäin blokkaisi yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että on loukkaantunut jostain asiasta, joka sinun näkökulmasta on niin mitätön pikkujuttu, että sinulle ei tule edes mieleen mikä se voisi olla. Mutta hänelle yhtäkkiä maailmaa suurempi asia. Hänen miehen reaktioista päätellen myös hänen miehen mielestä typerä pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Taisit unohtaa sen synttärit.
Jos joku tuon takia blokkaa läheisen ja pitkäaikaisen (varsinkin kriisissä olevan) ystävän, niin aika idiootti on.
Olen katkaissut välit. Jälkikäteen nolottaa, suutuin silloin pikkujutusta, enkä kehtaa asiaa enää selvittää. Oli omaa stressiä ja kilahtelin vähän kaikille. Ei ollut kypsää, myönnän.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että on loukkaantunut jostain asiasta, joka sinun näkökulmasta on niin mitätön pikkujuttu, että sinulle ei tule edes mieleen mikä se voisi olla. Mutta hänelle yhtäkkiä maailmaa suurempi asia. Hänen miehen reaktioista päätellen myös hänen miehen mielestä typerä pikkujuttu.
Tässä saattaa olla sellainenkin asia, että jos te erositte sovussa ja hyvissä väleissä jne. Niin hän ei ehkä voi hyväksyä päätöstänne, tai pysty sitä ymmärtämään, että jollekin avioliitto on niin 'epäpyhä' että vaikka ei oikeasti ole mitään suurempaa, niin se ollaan valmis hajottamaan, ja lapsen/-ien ydinperhe.
Minä en ystävyyttä sentään lähtisi katkomaan, mutya en kyllä itsekään ymmärrä, miksi erositte 🤷 - tai miksi menitte naimisiin, jos se myötä- ja vastoinkäymisissä oli vain sananhelinää ? (Jos siis se pitää paikkansa mitä sanoit, että ei kummassakaan mitään erityistä syytä tai syyllistä eroon ollut)
Ehkä hänen arvomaailmansa on tullut loukatuksi, tai ehkä hän kuvittelee, että kukaan ei oikeasti tekisi noin, ja sinä olet siis salannut jopa häneltä asioita, ja se tuntuu loukkaavalta?
Tuosta miehen reaktiosta on turha päätellä mitään, hänhän on siinä kahden pirun välissä ja yrittää kiemurrella ja kumarrella ettei suututtaisi kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että on loukkaantunut jostain asiasta, joka sinun näkökulmasta on niin mitätön pikkujuttu, että sinulle ei tule edes mieleen mikä se voisi olla. Mutta hänelle yhtäkkiä maailmaa suurempi asia. Hänen miehen reaktioista päätellen myös hänen miehen mielestä typerä pikkujuttu.
Tässä saattaa olla sellainenkin asia, että jos te erositte sovussa ja hyvissä väleissä jne. Niin hän ei ehkä voi hyväksyä päätöstänne, tai pysty sitä ymmärtämään, että jollekin avioliitto on niin 'epäpyhä' että vaikka ei oikeasti ole mitään suurempaa, niin se ollaan valmis hajottamaan, ja lapsen/-ien ydinperhe.
Minä en ystävyyttä sentään lähtisi katkomaan, mutya en kyllä itsekään ymmärrä, miksi erositte 🤷 - tai miksi menitte naimisiin, jos se myötä- ja vastoinkäymisissä oli vain sananhelinää ? (Jos siis se pitää paikkansa mitä sanoit, että ei kummassakaan mitään erityistä syytä tai syyllistä eroon ollut)
Ehkä hänen arvomaailmansa on tullut loukatuksi, tai ehkä hän kuvittelee, että kukaan ei oikeasti tekisi noin, ja sinä olet siis salannut jopa häneltä asioita, ja se tuntuu loukkaavalta?
Tuosta miehen reaktiosta on turha päätellä mitään, hänhän on siinä kahden pirun välissä ja yrittää kiemurrella ja kumarrella ettei suututtaisi kumpaakaan.
Taisin kirjoittaa, että mies oli syypää eroomme, mutta erosimme ystävinä ja hyvissä väleissä.
Mies halusi eron, minä en olisi halunnut. Mies teki päätöksensä minulle yllättäen. Käytiin eron vuoksi pariterapiassa ja saatiin sovittua välit niin että ystävyys jatkui vaikka parisuhde ei. Voi olla tietenkin vaikea käsittää miten jätetty (minä) haluaa jatkaa ystävänä, mutta koska yhteistä jälkikasvua on niin siksi halusin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
En ole ottanut mitään irtiottoa vaan olen ollut aivan kiinni muutossa ja sellaisessa. En vain ole ehtinyt käymään kenenkään ystävän luona kesken pakkaamisten, purkamisten, asuntonäyttöjen, pankkireissujen, lastenvalvojatapaamisten jne. Minua olisi saanut kyllä tulla tapaamaan. Mutta en autottomana oikeasti ole jaksanut klo 19 pitkän päivän jälkeen lapsen kanssa bussilla ystävän luo. Ei se mitään vetäytymistä ole vaan oikeaa kiirettä ja uupumusta. Ap