Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua, että ystävä katkaisi välit?
17.07.2021 |
Olemme n. 35-vuotiaita eli ei mitään teinejä enää, tavallisia, fiksuja ja koulutettuja ihmisiä. Takana on vuosien läheinen ja tiivis ystävyys, vietetty juhlapyhiä yhdessä, reissattu yhdessä ja koettu yhdessä aikuiseksi kasvamiset, perheen perustamiset ym.
Meillä ei ole mitään riitaa ollut, mutta ystävä katkaisi välit. Ei pidä yhteyttä, ei vastaa yhteydenottoihini, esti minut somekanavissa. En tiedä mistä on kyse ja miksi.
Minulla on ollut viime aikoina päällä vaikea elämäntilanne, yllättävä ero, jonka vuoksi olen ollut etäisempi kuin aiemmin, kaikille ystäville, koska erojärjestelyt ja uuden elämän rakentaminen on vienyt aikaa ja voimia. Mutta tämän olen kertonut kaikille ystävilleni ja luulin että kaikki ymmärsivät että en ehdi enkä jaksa tavata hetkeen niin usein kuin ennen. Mielestäni tämän ei pitäisi ketään loukata, mutta on ainoa ns. poikkeava asia mikä on viime aikoina tapahtunut. Voi hyvin olla että tämä ei ole syy siihen miksi ystäväni blokkasi minut täysin, mutta mitään syytä en keksi. Eipä tuo selittänyt asiaa mitenkään, eräänä päivänä vain huomasin että on estänyt minut ja että vastausta yhteydenottoihini ei vain tule.
Harmittaa ja surettaa, olisin halunnut säilyttää tämän ystävyyden. Enkä olisi tähän erokriisiin kaivannut vielä sitä, että ystäväkin katkaisee välit, ilmankin on riittävästi ikäviä asioita mietittävänä.
Onko kellään käynyt näin? Tai oletko itse katkaissut välit? Mikä oli syynä?
Kommentit (139)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä on suorastaan henkistä väkivaltaa noin vaan blokata toinen yhtäkkiä? Varsinkin, jos ei ole mitään oikeaa syytä. Välttely vielä erikseen, mutta ihan yhteystietojen estäminen. Ihan hirveetä. :(
Et ole vissiin huomannut, että esim täällä
palstalla kehoitetaan jatkuvasti tekemään niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä on suorastaan henkistä väkivaltaa noin vaan blokata toinen yhtäkkiä? Varsinkin, jos ei ole mitään oikeaa syytä. Välttely vielä erikseen, mutta ihan yhteystietojen estäminen. Ihan hirveetä. :(
Et ole vissiin huomannut, että esim täällä
palstalla kehoitetaan jatkuvasti tekemään niin?
Mielestäni tämä koskee lähinnä jotain mnakuvia lähetteleviä asiattomia miehiä. Ei ole tervettä touhua estää toinen noin vain elämästä ilman selitystä.
Entä jos ystävä ei vain kyennytkään hyväksymään avioeroa ja sen tuomia muutoksia? Ehkä hän aluksi luuli, että pystyy hyväksymään muttei sitten pystynytkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ystäväsi tai hänen puolisonsa myös exäsi ystävä? Joskus, kun pariskunta eroaa, lähipiiri joutuu valitsemaan puolensa.
Tunsimme hyvin toisemme kyllä kaikki, myös pariskuntina välillä tavattiin. Mutta en eronnut riidoissa miehestäni, vaan olen exäni kanssa hyvä ystävä edelleen (erosta nyt muutamia kuukausia aikaa) ja uskon, että ystävyys jatkuu, välimme on hyvät exän kanssa, eikä mitään puolien valitsemisia pitäisi olla. Ap
Tietääkö ystävä tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa mainitsemasi koulutus ei vaikuta asiaan mitenkään. Tällaista tapahtuu jopa akateemisisia piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi vastata asiaan ystäväsi puolesta.
AP juuri sanoi, ettei ystävä vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ystäväsi tai hänen puolisonsa myös exäsi ystävä? Joskus, kun pariskunta eroaa, lähipiiri joutuu valitsemaan puolensa.
Tunsimme hyvin toisemme kyllä kaikki, myös pariskuntina välillä tavattiin. Mutta en eronnut riidoissa miehestäni, vaan olen exäni kanssa hyvä ystävä edelleen (erosta nyt muutamia kuukausia aikaa) ja uskon, että ystävyys jatkuu, välimme on hyvät exän kanssa, eikä mitään puolien valitsemisia pitäisi olla. Ap
Tietääkö ystävä tämän?
Tietää kyllä. Olimme hyviä ystäviä, hän on aina tiennyt lähes kaikki asiani. Ap
Ei siihen mitään syytä tarvita. Alkaa vain seura tympimään.
Ei ole enää kivaa yhdessä.
Eri intressit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään syytä tarvita. Alkaa vain seura tympimään.
Ei ole enää kivaa yhdessä.
Eri intressit.
Juuri näin. Itse olen katkaissut välit myös, jos toisella on jokin luonteenpiirre/tapa joka tekee yhdessä olemisesta vaikeaa eikä tule muuttumaan. Silloin ystävyyden jatkuminen vaatisi minulta liikaa kompromisseja tai sitten totuus loukkaisi toista ihan turhaan kun perusluonnetta ei voi muuttaa. Joo, ghostauskin loukkaa, mutta ei niin paljon kuin toisen ärsyttävien piirteiden ruotiminen (ja lopputuloksena ystävyys päättyisi silti).
"Ystäväsi" on tehnyt jotain sinua loukkaavaa esim. puhunut perättömiä sinun elämästä ja sinun avioerosta joillekin ja sinä nyt et vaan tiedä asiaa, kun ei ole tullut ilmi VIELÄ. Häntä hävettää eikä halua olla yhteyksissä. Onko teillä jotain tiivistä naisporukkaa, johon tuo ystäväsikin kuuluu? Jos siellä ollaan sinun asioita juoruttu selkäsi takana? Tai hän on saanut siellä kuulla jotain, että sinä olet häntä haukkunut tms.?
Ei yleensä ilman syytä käy noin... Ja jos tuo ystäväsi mieskin välttelee eli hän kyllä tietää mikä on! Jos kyse olisi jostain mikä ei johdu sinusta, niin kyllä tuo ystäväsi mies jotenkin muotoilisi asian niin, ettei sinulle jää sellainen olo, että juuri sinua vältellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään syytä tarvita. Alkaa vain seura tympimään.
Ei ole enää kivaa yhdessä.
Eri intressit.
Näinkin voi olla, mutta yleensä sitä edeltää jotain, josta kumpikin osapuoli huomaa, ettei ihan kemiat kohtaa "entiseen malliin". Noin yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta on kyllä joku sellainen juttu, että jotain on tapahtunut eikä vaan toisen naama ärsytä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ystävä ei vain kyennytkään hyväksymään avioeroa ja sen tuomia muutoksia? Ehkä hän aluksi luuli, että pystyy hyväksymään muttei sitten pystynytkään?
Siis miksi joku ei hyväksyisi jonkun avioeroa vuonna 2021!? Vai liittyikö eroon pettämistä, jossa käytiin läpi yhteisiä tuttuja ja tuhottiin muidenkin elämiä? Muuten en ymmärrä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitäkin, että onko hän voinut loukkaantua jostain. Tahallani en ole loukannut, enkä tiedä mikä sellainen voisi olla mitä olisin tehnyt, mutta ei kai kukaan syyttä suotta blokkaa.
Joku täällä neuvoi, että jatka elämääsi. Niin toki teen. Mutta ei ystäviä kasva puissa ja meillä oli pitkä hyvä yhteinen historia, joten aika kurjaa tämä kyllä on.
Ap
Et kyllä vaikuta ihmiseltä, joka voisi loukata toista oikein edes tiedostamattaan. Minulla oli ystävä, joka loukkasi minua, mutta siitä oli hyvin vaikea sanoa hänelle. Hän käyttäytyi loukkaantuneesti tai suuttuneesti, kun olin tehnyt jotain kenties vähän ajattelematonta, minusta hänen olisi pitänyt ystävänä pohtia, että teinkö minä asioita, joista hän loukkaantui, ajattelemattomuuttani. Ja suhteuttaa suhtautumistaan sen mukaan.
Mutta ei. Hän sai minut kokemaan oloni täysin kurjaksi ja että olisin hänelle jotain hyvittelyä velkaa. Vaikka tällainen käytös sai minut tuntemaan oloni kurjaksi siitä oli todella vaikea sanoa toiselle, koska tämähän syytti minua, ja tavallaan ”syystä”. Olen myöhemmin ajatellut, että kyseessä oli entisen ystäväni hallitsemis- ja manipulointikeino, jolla hän asetti toisia alemmas kuin itsensä, ja sai heidät tanssimaan oman pillinsä mukaan syyllisyyttä tuntien.
Aluksi annoin näiden tilanteiden mennä ja koitin syyllisenä sitten miettiä, että miten minun pitää olla, etten pahoita entisen ystäväni mieltä. Olin ensin jopa kiitollinen, että hän auttoi minua näkemään, vaikkakin epämukavalla tavalla, asioita, joissa voin parantaa ihmisenä.
Mutta hänen suuttumisensa vain paheni ja tunsin erään kerran, etten ole ihmisenä minkään arvoinen. Että jos jatkan hänen kanssaan, hän on ikään kuin omasta mielestään täysin ylivertainen minuun nähden ja näkee minussa kaikki viat. Ahdistuin hänestä todella paljon, mutta en voinut sanoa mitään, koska hän suuttui asioissa, joissa minä jotenkin olin huono tms. Esim. yksi kerta oli sellainen, että en halunnut sanoa hänelle, etten välitä hänen seurastaan jatkuvasti, vaan haluan mennä muidenkin kanssa, koska hän kohtelee minua arvostelevasti ja vaikka hän olisikin oikeassa, niin se sattuu minuun. Mutta miten olisin sen voinut hänelle sanoa? Minusta on itsestäni raivostuttavaa, jos joku ruikuttaa, että häneen sattuu, jos hän on loukannut minua, ja sellainen koin asetelman olevan hänen näkövinkkelistään. Eli että mä olen häntä loukannut. Siksi ajattelin, että ok, ei sitten olla niin paljon yhdessä.
Hän kysyi, haluaisinko lähteä perjantaina kaupungille. Sanoin, että ”voisihan sitä”, ajattelematta, että asia oli sovittu. ”Voisin, mutta en tiedä, lähdenkö”, se minulle oli.
Sovin äkkiä muuta menoa, jotta voin sanoa hänelle, että en sitten voikaan.
Kun hän sai perjantaina kuulla tämän, hän raivostui. En oikein tajunnut, että hän ei jo tajuaisi, että jos en hypi hänen pillinsä mukaan, minua ei ehkä kiinnosta hänen seuransa niin paljon JA SE JOHTUU HÄNESTÄ. Mutta ei, hän ei edelleenkään ajatellut syyn olevan itsessään lainkaan. Tai ei ainakaan halunnut käyttäytyä niin, kuin ajattelisi sen olleen itsessään.
Hän suuttui ja käyttäytyi hyvin häijysti minua kohtaan, mitä pidin jotenkin ihan hirveänä, koska en ollut ajatellut, että hän pahoittaisi mielensä. Mutta hän suuttui ja tuntui olevan ihan sellainen epäjärkevä, ei kyennyt edes miettimään, että jos mäperun sen toisen menoni, niin mentäisiin sitten, se ei käynyt myöskään.
Joten emme menneet kaupungille, mutta itse sain hirveän shokin hänen käytöksestään. Tunsin pettäneeni hänet jotenkin ihan kauhealla tavalla, vaikka koko asia alkoi siitä, että hän kohteli minua niin, etten halunnut mennä hänen kanssaan aina. En jaksanut häntä jatkuvasti. (jatkuu)
Jatko äskeiselle:
En tiennyt, miten olisin luikerrellut eron hönestä, koska olin varma, että hän kertoisi kaikille, miten hirveä ja epäluotettava ”ystävä” minä olisin. Koska kukaan ei tiennyt, ellei ollut hänen ns. läheisempi ystävänsä, että hän itse kohteli omia ystäviään näin. Hän ei ollut sellainen, ellei oltu ”bestiksiä”. Tiedän tämän, koska sain myöhemmin tietää, että kaksi muutakin hänen entistä bestistään olivat jättäneet hänet. Mutta en silti päässyt hänestä siinä eroon.
Olin lopulta hänen ystävänsä vielä kolme vuotta, oletin, että ehkä ystävyytemme vielä korjaantuu, jos koitan muuttua, mutta se olettaminen oli turhaa. Hän ehkä olikin ”tyytyväisempi” minuun, kun ryhdyin alitumaan asioihin hänen toivomalla tavallaan, mutta minä en voinut hyväksyä hänen käytöstään edelleenkään. Kolme pitkää vuotta kärsin hänen seuraansa ja lopulta pääsin hänestä eroon kun menin välivuodeksi toiselle paikkakunnalle. Sieltä tultuani päätin, että tämä ihminen ei enää elämääni kuulu.
Oli tosi traagista joutua hylkäämään jonkun, jonka olisi kuulunut ymmärtää minua. Mutta ei hän ymmärtänyt yhtään. Hän oli ihmisenä täydellinen p*skaluuserikikkare, enkä toivo hänelle mitään muuta kuin pahaa hänen elämäänsä. Sain tosiaan kuulla, että kaksi muutakin hänen ystäväänsä oli yks kaks vain entisiä ystäviä, hän itse itseasiassa kertoi asiasta minulle. Se olikin hyvä vinkki, että ahaa, noin sinusta pääsee eroon. Kiitos tiedosta. Eli että ei siis koittanut ihan hirveästi taistella heistä takaisin. Sopi minulle se.
Hän siis soitti kerran, pari ja kyseli että miksi en enää ota yhteyttä tai halua olla hänen kanssaan. Sanoin vain, että minulla on nyt ”uusi pää”. Myöhemmin kirjoitin hänelle kirjeen ja kerroin tarkemmin syyn, mutta kuten arvasin, hän ei suostunut ymmärtämään omaa käytöstään toisen kokemana laisinkaan. Ei nähnyt miten itse oli syypää tapahtuneeseen. Minua loukkasi se todella paljon, että aivan kuin itse olisin muka syypää koko juttuun itse. No, sama se minulle, tiesin, etten ole. Ja hänen olen sittemmin käsittänyt olleen jonkin sortin narsisti.
Tuollainen tuntuu pahalta kun läheinen ystävä yhtäkkiä katkaisee välit. Se on melkein kuin kuolema. Sitä miettii ja suree että mitä väärää on tehnyt. Itselle kävi niin että ystävä joka oli ollut elämässäni 5 vuotta melkein joka päivä, yhtäkkiä vaan katkaisi välit. Meillä ei ollut riitoja, ei yhtään mitään mitä olisin voinut keksiä syyksi. Ei suostunut edes selittämään miksi teki niin. Asuimme samassa kaupungissa, kun tuli vastaan niin ei tervehtinyt, kääntyi pois, "juoksi karkuun". Vuosien jälkeen näin häntä ja hän sanoi että oli ollut kateellinen eikä kestänyt sitä että minulla meni "paremmin". Olisi halunnut olla taas ystäväni mutta itse en enää halunnut.
Sain kuulla myöhemmin että hän oli tehnyt tälläisiä katoamistemppuja sukulaisilleen ja toiselle kaverille.
Voisiko ystäväsi kokea, ettet ymmärrä häntä ollenkaan ja että oletko sellainen henkilö, että jos sinulle sanoo, että koen, ettet ymmärrä minua yhtään, niin alatko vain puolustelemaan itseäsi? Toki ystäväsi voi ilman järkevää syytäkin kokea, ettet ymmärrä häntä.
Nyt kun ajattelen sitä narsistista ex-ystävääni, niin minusta HÄN oli ihminen, joka ilman syytä kuvitteli, etten ymmärrä häntä. Sen takia en varmaan ensin häntä jättänytkään, alitajuisesti halusin olla sellaisen puolella, joka kokee, ettei häntä ymmärretä.
En tajunnut, että sellainenkin voi olla sairasta ja manipulatiivista.
En täysin juu ymmärtänytkään sen p*skakikkareen toivetta olla uniikki lumihiutale tai en muutenkaan oikeasti ymmärtänyt, miten joku voi olla niin huumerintajuton ja heikkoitsetuntoinen, mutta purkaa vihansa siitä toisiin.
terv. 56-57
Vierailija kirjoitti:
Jatko äskeiselle:
En tiennyt, miten olisin luikerrellut eron hönestä, koska olin varma, että hän kertoisi kaikille, miten hirveä ja epäluotettava ”ystävä” minä olisin. Koska kukaan ei tiennyt, ellei ollut hänen ns. läheisempi ystävänsä, että hän itse kohteli omia ystäviään näin. Hän ei ollut sellainen, ellei oltu ”bestiksiä”. Tiedän tämän, koska sain myöhemmin tietää, että kaksi muutakin hänen entistä bestistään olivat jättäneet hänet. Mutta en silti päässyt hänestä siinä eroon.
Olin lopulta hänen ystävänsä vielä kolme vuotta, oletin, että ehkä ystävyytemme vielä korjaantuu, jos koitan muuttua, mutta se olettaminen oli turhaa. Hän ehkä olikin ”tyytyväisempi” minuun, kun ryhdyin alitumaan asioihin hänen toivomalla tavallaan, mutta minä en voinut hyväksyä hänen käytöstään edelleenkään. Kolme pitkää vuotta kärsin hänen seuraansa ja lopulta pääsin hänestä eroon kun menin välivuodeksi toiselle paikkakunnalle. Sieltä tultuani päätin, että tämä ihminen ei enää elämääni kuulu.
Oli tosi traagista joutua hylkäämään jonkun, jonka olisi kuulunut ymmärtää minua. Mutta ei hän ymmärtänyt yhtään. Hän oli ihmisenä täydellinen p*skaluuserikikkare, enkä toivo hänelle mitään muuta kuin pahaa hänen elämäänsä. Sain tosiaan kuulla, että kaksi muutakin hänen ystäväänsä oli yks kaks vain entisiä ystäviä, hän itse itseasiassa kertoi asiasta minulle. Se olikin hyvä vinkki, että ahaa, noin sinusta pääsee eroon. Kiitos tiedosta. Eli että ei siis koittanut ihan hirveästi taistella heistä takaisin. Sopi minulle se.
Hän siis soitti kerran, pari ja kyseli että miksi en enää ota yhteyttä tai halua olla hänen kanssaan. Sanoin vain, että minulla on nyt ”uusi pää”. Myöhemmin kirjoitin hänelle kirjeen ja kerroin tarkemmin syyn, mutta kuten arvasin, hän ei suostunut ymmärtämään omaa käytöstään toisen kokemana laisinkaan. Ei nähnyt miten itse oli syypää tapahtuneeseen. Minua loukkasi se todella paljon, että aivan kuin itse olisin muka syypää koko juttuun itse. No, sama se minulle, tiesin, etten ole. Ja hänen olen sittemmin käsittänyt olleen jonkin sortin narsisti.
Minusta on törkeää, jos toinen kokee, ettei toinen ymmärrä häntä lainkaan, vihoitella ja käyttäytyä rumasti sitä ystävää kohtaan. Kuka sellaisen ystävä nyt haluaa olla? Ei kukaan. Mutta juuri niin tämä narsisti teki. Tekeytyi uhriksi ja koitti sillä manipuloida ihmisiä ympärillään.
En minäkään hänestä nyt niin paljon siinä vaiheessa ystävyyttä välittänyt, hän oli entinen kiusaajani, eikä ollut pyydellyt mitenkään sitä anteeksi. Ei sillä, että olisin sitä alkanut vaatiakaan, mutta oletusarvo silloin on se, ettet sinä käyttäydy kuin räkänokka sellaista ihmistä kohtaan, jota itse olet kiusannut. Hän oli siis niin nolo sen odotuksineen, että ”mä jotenkin ymmärrän häntä”. Se on sen, joka haluaa, että tinen häntä ymmärtää, vastuulla olla niin, että toinen voi häntä ymmärtää. Ketään lapsellista epäkypsää kiukuttelijaa ei kukaan normaalihenkinen, terveälyinen ihminen jaksa ymmärtää. Että aina olen muka loukannut tätä toista. Lapsellinen idioottipasta. Harmillisesti en tajunnut yhtään mitään asiasta silloin nuorena riittävän ajoissa, että ei minun sellaista sairasta mulkqua ole tarpeenkaan ymmärtää.
Olenko ainut kenen mielestä on suorastaan henkistä väkivaltaa noin vaan blokata toinen yhtäkkiä? Varsinkin, jos ei ole mitään oikeaa syytä. Välttely vielä erikseen, mutta ihan yhteystietojen estäminen. Ihan hirveetä. :(