Lue keskustelun säännöt.
Miksi keski-ikäisillä naisilla on niin äärettömän tylsät puheenaiheet? Mistä sinä keski-ikäinen keskustelet?
17.07.2021 |
Ainakin omassa suvussa, töissä, jne. sellaisilla viisi, kuusikymppisillä on ihan älyttömän puuduttavat keskustelun aiheet. Yksi saattaa pitää monologia jostain kasvimaastaan, toinen lapsesta tai lapsenlapsestaan, kolmas siitä miten "isäntä" meni harventamaan metsää. Mistä te muut keski-ikäiset puhutte, eikö koskaan tee mieli jutella esim. maailman tapahtumista, politiikasta, tieteestä jne?
Kommentit (208)
Joillekin ihmisille kaikki keski-ikäisessä naiseudessa on lähtökohtaisesti tylsää ja epäkiinnostavaa. Mieshän on tietysti silloin kaikessa huipulla 🙄. Onneksi itse koen eläväni viisikymppisenä täyttä ja kiinnostavaa elämää ja niin elävät samanikäiset tuntemani muutkin naiset. Ja osataan puhua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kauhistunut siitä, kuinka innoissani olen kukkapenkistäni. Tekisi mieli postata siitä joka päivä, kun se on niin kaunis, mutta samalla tajuan kuinka tylsää ja nimenomaan keski-ikäistä se on. Ei ketään kiinnosta toisen kukkapenkit, en tiedä miksi itseänikään niin kovasti kiinnostaa. Kai tässä koronan aikaan on jo elon piiri pienentynyt siihen tahtiin.
Kyllä mua ainakin kiinostaa kukkapenkit, omat ja muiden :D Mutta varmaan osaat puhua muustakin kuin kukkapenkistäsi?
Olen opiskellut poliittista historiaa enkä kyllä tykkää puhua politiikasta enkä historiasta juuri muiden, kuin toisten alaa opiskelleiden kanssa. Olen ehkä snobi, mutta kyllästynyt kuuntelemaan höpöoletuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kauhistunut siitä, kuinka innoissani olen kukkapenkistäni. Tekisi mieli postata siitä joka päivä, kun se on niin kaunis, mutta samalla tajuan kuinka tylsää ja nimenomaan keski-ikäistä se on. Ei ketään kiinnosta toisen kukkapenkit, en tiedä miksi itseänikään niin kovasti kiinnostaa. Kai tässä koronan aikaan on jo elon piiri pienentynyt siihen tahtiin.
Kyllä mua ainakin kiinostaa kukkapenkit, omat ja muiden :D Mutta varmaan osaat puhua muustakin kuin kukkapenkistäsi?
Eiköhän suurin osa osaa. Keskustelun aiheet tuppaavat muokkautumaan seuran mukaan. Jos itse käy vain tylsiä keskusteluja niin vika voi olla peilissäkin ja omassa kommunikointitavassa, ei vain muiden ihmisten tylsyydessä.
Maailman tapahtumat, uutiset, kirjallisuus, tv-sarjat, urheilu, tietoturvallisuus, twitch, työmarkkinat... terveys tai mikä asia kulloinkin on keskustelukumppanin kiinnostuksen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu seurasta, eilen juteltiin ystävän kanssa parisuhteista, ruuasta, matkoista ja bisneksestä, ollaan kumpikin yrittäjiä.
Torstaina parin muun kaverin kanssa fudiksen EM-kisoista, koirista, sukupuolivalistuksesta kouluissa, brittien politiikasta, taiteesta ja tatuoinneista.
Viime sunnuntaina puhuin ystävän kanssa työasioista, työpaikkaihastuksista ja häistä.
Työkavereiden kanssa puhutaan tietynlainen työhön liittyvistä asioista mutta myös musiikista, ruuasta, leffoista, matkoista ja mistä nyt milloinkin.
Olen viisikymppinen, työkaverit ja ystävät ikähaitarilla 23-82
Ongelma ei ole keski-ikä tai sukupuoli vaan sukulaistesi ja työkavereidesi tylsyys. En usko, että ovat nuoruudessaan puhuneet mistään erityisen kiinnostavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliittisten näkemysten tuputtaminen on samanlaista kuin oman uskonnon tuputtaminen. Kuka sellaista haluaa ja sietää?!
Eri asia, jos kyetään keskustelemaan asioista asioina niin, ettei se mene politisoimiseksi.
Rasittavimpia ovat ihmiset, jotka eivät osaa keskustella oikein mistään ilman, että se menee politiikaksi. Ja nämä ovat useimmiten niitä kovaäänisimpiä ja moukkamaisimpia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa kasvimaassa on?
Ei mitään vikaa, mutta jotenkin vaivaannuttavaa kun toinen vaan selittää ja selittää loputtomiin jostain aiheesta mikä ei itseä kiinnosta kauheasti.
Olet itsekeskeinen ja epäkohtelias. Vaikka ei itseä kiinnosta, niin sen verran voisit kuunnella, että toiselle jää kiva mieli. Jos oikeasti kuuntelisit ja kyselisit, niin voisit vaikka oppia jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tosi paljon ihmisiä, jotka sanovat haluavansa keskustella kirjalllsuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä että mistä te tarkalleen ottaen keskustelette, kun keskustelette kirjallisuudesta? Minä luen paljon, mutta ikinä en ole onnistunut saamaan keskustelua kirjallisuudesta aikaiseksi yliopistoluentojen ulkopuolella. Ehkä en vaan osaa. Tosi harvoin tulee ketään vastaan, joka olisi lukenut samoja kirjoja kuin minä, siinäkö vika? Auttakaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisille kaikki keski-ikäisessä naiseudessa on lähtökohtaisesti tylsää ja epäkiinnostavaa. Mieshän on tietysti silloin kaikessa huipulla 🙄. Onneksi itse koen eläväni viisikymppisenä täyttä ja kiinnostavaa elämää ja niin elävät samanikäiset tuntemani muutkin naiset. Ja osataan puhua siitä.
En kyllä koskaan näin keski-ikäisenä keskustele "naiseudestani" muiden kanssa, vaan koen kyllä olevani ensisijassa ihan vain ihminen, ja kiinnostavat asiat ovat ihan jossain muualla kuin omassa keski-ikäisen naiseudessani.
Miehet on ihan yhtä "tylsiä" kuin naisetkin, ne jauhaa ihan samoja ostin sähköpyörän, maalasin veneen, ei tahdo jaksaa töissä-juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kauhistunut siitä, kuinka innoissani olen kukkapenkistäni. Tekisi mieli postata siitä joka päivä, kun se on niin kaunis, mutta samalla tajuan kuinka tylsää ja nimenomaan keski-ikäistä se on. Ei ketään kiinnosta toisen kukkapenkit, en tiedä miksi itseänikään niin kovasti kiinnostaa. Kai tässä koronan aikaan on jo elon piiri pienentynyt siihen tahtiin.
Kyllä mua ainakin kiinostaa kukkapenkit, omat ja muiden :D Mutta varmaan osaat puhua muustakin kuin kukkapenkistäsi?
Eiköhän suurin osa osaa. Keskustelun aiheet tuppaavat muokkautumaan seuran mukaan. Jos itse käy vain tylsiä keskusteluja niin vika voi olla peilissäkin ja omassa kommunikointitavassa, ei vain muiden ihmisten tylsyydessä.
Suurin osa varmaan myös ymmärtää mitä tarkoittaa kun lainaa toisen tekstiä ja vastaa siihen.
Moni sanoo keskustelevansa mielellään politiikasta. Kuitenkin, kun ketjussa on yksi poliitikko, jonka puoluekantaakaan ei käy ilmi, niin kommenttia on heti alapeukutettu.
Ilmeisesti se politiikasta keskustelu on sisällöltään "politiikka on paskaa" ja "poliitikot ovat paskoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi paljon ihmisiä, jotka sanovat haluavansa keskustella kirjalllsuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä että mistä te tarkalleen ottaen keskustelette, kun keskustelette kirjallisuudesta? Minä luen paljon, mutta ikinä en ole onnistunut saamaan keskustelua kirjallisuudesta aikaiseksi yliopistoluentojen ulkopuolella. Ehkä en vaan osaa. Tosi harvoin tulee ketään vastaan, joka olisi lukenut samoja kirjoja kuin minä, siinäkö vika? Auttakaa nyt.
No saatetaan vaikka analysoida jotain hahmoa. Miettiä yleisemmin sitä teemaa, jota kirja käsitteli. Verrata sitä muuhun saman kirjailijan tuotantoon. Kaikkea tällaista.
Ei mullakaanoikeastaan ole ollut kuin opiskelija-aikaan kolmen hengen kämppusporukka, jossa puhuttiin paljon kirjallisuudesta. Lainailtiin myös toisiltamme kirjoja ja oltiin siis usein luettu samat kirjat. Kaipaan noita aikoja!
Tässä iässä kuuntelee kun muut puhuu ja antaa niiden puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi paljon ihmisiä, jotka sanovat haluavansa keskustella kirjalllsuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä että mistä te tarkalleen ottaen keskustelette, kun keskustelette kirjallisuudesta? Minä luen paljon, mutta ikinä en ole onnistunut saamaan keskustelua kirjallisuudesta aikaiseksi yliopistoluentojen ulkopuolella. Ehkä en vaan osaa. Tosi harvoin tulee ketään vastaan, joka olisi lukenut samoja kirjoja kuin minä, siinäkö vika? Auttakaa nyt.
No saatetaan vaikka analysoida jotain hahmoa. Miettiä yleisemmin sitä teemaa, jota kirja käsitteli. Verrata sitä muuhun saman kirjailijan tuotantoon. Kaikkea tällaista.
Ei mullakaanoikeastaan ole ollut kuin opiskelija-aikaan kolmen hengen kämppusporukka, jossa puhuttiin paljon kirjallisuudesta. Lainailtiin myös toisiltamme kirjoja ja oltiin siis usein luettu samat kirjat. Kaipaan noita aikoja!
Minä en ikinä keskustele kirjallisuudesta, vaikka paljon luenkin. Lukeminen on minulle henkilökohtainen kokemus ja tuntuisi oudolta keskustella henkilöhahmoista tai teemoista. Haluan vain lukea ja kokea kirjan, en jakaa sitä.
N-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi paljon ihmisiä, jotka sanovat haluavansa keskustella kirjalllsuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä että mistä te tarkalleen ottaen keskustelette, kun keskustelette kirjallisuudesta? Minä luen paljon, mutta ikinä en ole onnistunut saamaan keskustelua kirjallisuudesta aikaiseksi yliopistoluentojen ulkopuolella. Ehkä en vaan osaa. Tosi harvoin tulee ketään vastaan, joka olisi lukenut samoja kirjoja kuin minä, siinäkö vika? Auttakaa nyt.
No saatetaan vaikka analysoida jotain hahmoa. Miettiä yleisemmin sitä teemaa, jota kirja käsitteli. Verrata sitä muuhun saman kirjailijan tuotantoon. Kaikkea tällaista.
Ei mullakaanoikeastaan ole ollut kuin opiskelija-aikaan kolmen hengen kämppusporukka, jossa puhuttiin paljon kirjallisuudesta. Lainailtiin myös toisiltamme kirjoja ja oltiin siis usein luettu samat kirjat. Kaipaan noita aikoja!
Niin, eli useamman olisi pitänyt lukea sama kirja. Mutta jos ei ole? Tosi harva tuntuu lukevan nykyään.
Töistä ja lasten elämästä. Puutarha hoidosta ja käsitöistä. Miehestä. Siinäpä ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi paljon ihmisiä, jotka sanovat haluavansa keskustella kirjalllsuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä että mistä te tarkalleen ottaen keskustelette, kun keskustelette kirjallisuudesta? Minä luen paljon, mutta ikinä en ole onnistunut saamaan keskustelua kirjallisuudesta aikaiseksi yliopistoluentojen ulkopuolella. Ehkä en vaan osaa. Tosi harvoin tulee ketään vastaan, joka olisi lukenut samoja kirjoja kuin minä, siinäkö vika? Auttakaa nyt.
No saatetaan vaikka analysoida jotain hahmoa. Miettiä yleisemmin sitä teemaa, jota kirja käsitteli. Verrata sitä muuhun saman kirjailijan tuotantoon. Kaikkea tällaista.
Ei mullakaanoikeastaan ole ollut kuin opiskelija-aikaan kolmen hengen kämppusporukka, jossa puhuttiin paljon kirjallisuudesta. Lainailtiin myös toisiltamme kirjoja ja oltiin siis usein luettu samat kirjat. Kaipaan noita aikoja!
Niin, eli useamman olisi pitänyt lukea sama kirja. Mutta jos ei ole? Tosi harva tuntuu lukevan nykyään.
Minä olen vähän vajaa 50, ja kaikki tuttavani lukevat. Ei teoksella ole väliä (niistä infotaan, niitä vaihdellaan), tyylisuunta kylläkin ratkaisee.
Meditoinnista keskustellaan paljon, sisäisestä elämästä, alitajunnasta. Moni käy terapiassa ja se on avannut aivan uusia polkuja.
Kirjoitinkin 55-60, en 55.