Miksi keski-ikäisillä naisilla on niin äärettömän tylsät puheenaiheet? Mistä sinä keski-ikäinen keskustelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä hyötyä on jostain yhdysvaltojen politiikasta jauhaminen, koska me ei olla yhdysvaltalaisia, meillä ei ole myöskään vaikutusmahdollisuutta sikäläiseen politiikkaan, eikä meillä tietysti pidäkään olla vieraan valtion asioihin puuttumista.

Paljon järkevämpää olisi puhua SUOMEN politiikasta, tai edes Pohjoismaiden politiikasta, koska niihin me kuulumme kaikkein eniten!

Maailmanpolitiikka on mielenkiintoista ja se vaikuttaa myös suomalaisten elämään.

mutta me ei voida vaikuttaa siihen, joten tyhjää lätinää. Voimme vaikuttaa enemmän Suomen politiikkaan!

Vai onko se "keskustelu" vain tyhjää melua eikä edes tarkoitettu vaikuttamaan mitään mihinkään...

Siis tämä on nyt joku ihan uusi keskustelusääntö, että vain sellaisista aiheista saa puhua joilla voi vaikuttaa johonkin.

Eli aika paljon kaventaa aiheita tämä.

En kyllä ota tätä sääntöä käyttöön, on sen verran huono idea.

Keski-ikäiset ja iäkkääthän ovat parasta keskusteluseuraa. On elämänkokemusta eivätkä kaihda hankaliakaan aiheita tai yleensä ujostele kovin paljon. Meillä töissä jutellaan toki lapsista ja puutarhanhoidosta, mutta olen käynyt keskusteluja myös paljon syvällisemmistä aiheista kuten elämänkatsomuksesta, kuolemasta, tasa-arvosta ja merkityksettömyyden tunteesta. Toki myös kevyistä aiheista kuten elokuvista, tapahtumista, matkailusta ym. Jos keskustelut kanssasi ovat yksipuolisia, voit miettiä, tuotko itse mitään keskusteluun vai jätätkö vastuun hyvistä jutuista vain toiselle osapuolelle.

Politiikka on työni, joten en mielellään puhu siitä vapaa-ajallani.

Puhuisin hyvinkin mielellään kasvimaasta jonkun toisen puutarhaharraatjan kanssa.

Monenlaiset asiat kuitenkin kiinnostavat minua, joten keskustelisin vaikka mistä tarpeen vaatiessa. Poliitikko kun olen, niin eniten olisin kiinnostunut kuulemaan, millaiset asiat ap:ta kiinnostavat ja millaista hänen elämänsä on, jotta sisin paremman kuvan erilaisten ihmisten elämästä. Eli kerro ap tässä tarkemmin, millaiset kiinnostuksenkohteet sinulla on.

T. Viisikymppinen nainen

En ole kiinnostunut millään tavoin teennäisesti rakennellusta elämästä mielipiteineen ja toimineen. Kaikkein pahimpia ovat juurikin pinnalliset politiikan suoltajat. Jos ihmiseltä löytyy vahva henkinen polku, voimme aloittaa keskustelun. Ja ei, en ole kristitty, mutta sekin on polku.

Kasvimaasta, lastenlapsista, maailman tapahtumista, tieteestä, kirjallisuudesta. Eli kaikesta minua kiinnostavasta.

Riippuu tietty keskustelukumppanista. Jos saan itse valita, niin esim.historiasta, sukututkimuksesta, rikoksista, mysteereistä, sairaanhoidon tilasta (en alalla), rakennuksista jne.

N45

Miksi kirjallisuus on lähtökohtaisesti parempi keskustelunaihe kuin puutarhanhoito tai linnut?  Minusta on mukava keskustella luonnosta, sääli jos se ei ap:lle käy. 

Olen tässä ollut vähän huolestunut, kun kesäkurpitsa tekee vain susikukkia, mutta nyt näyttäisi olevan ensimmäinen kurpitsanalku. Mahtava vadelmasato tänä vuonna, ja karhunvatukatkin ehkä ehtivät kypsyä. Täällä Helsingissä vaan on joutunut kastelemaan tosi paljon, etteivät kasvit kuole. Laitoin myös siileille vettä ja kimalaisille sokerivettä lautaselle. Siiliemo kävi kolmen poikasen kera tuhisemassa ja hörppimässä.

Onko n. 60-vuotias enää keski-ikäinen vai jo ikääntynyt? Oli, miten oli, samaa "ongelmaa" on omassa suvussani kuin ap:lla, naisten keskustelunaiheet ovat juurikin puutarha/kasvimaa, lastenlapset ja heidän omat lapsuusmuistonsa (toistavat samoja tarinoita).

Tykkäisin itse puhua ajankohtaisista asioista, kirjoista ja luonnonilmiöistä, sillä nuo kasvimaat ja lastenlapset on aika nopeasti päivitetty. Itsellänikin on kyllä puutarha, joten siihen liittyvät jutut on ihan kiinnostavia, mutta ei niistä omenasadoista pitkäksi aikaa riitä puhuttavaa.

Itseni lasken jo keski-ikäiseksi (olen vähän alle 40) ja omat suosikkiaiheet ovat jo mainitut ajankohtaiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, luonto ja eläimet sekä remontointi/rakentaminen. Harvoin löytyy keskustelukumppania, joka jakaisi kaikki nämä kiinnostuksenkohteet, eikä viimeisestä naisten kanssa saa juttua aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekee tosi usein mieli keskustella kirjallisuudesta, taiteesta, elokuvista, matkustamisesta, jne, mutta valitettavan harva tällaiseen keskusteluun pystyy. Naisista nimenomaan. Miesten kanssa tämä on paljon helpompaa. Itse olen siis nainen.

Ja kuitenkin naiset harrastavat näitä enemmän kuin miehet. Kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietty keskustelukumppanista. Jos saan itse valita, niin esim.historiasta, sukututkimuksesta, rikoksista, mysteereistä, sairaanhoidon tilasta (en alalla), rakennuksista jne.

N45

Tyttäreni harrastaa sukututkimusta. Puuduttavaa kuunneltavaa useimmiten ja kyseessä on sentään oma sukuni. 

Yleisesti sanoisin, että työpaikalla ei niin läheisten ihmisten kanssa keskustelu on useimmiten sellaista yleistä lätinää, ei mitään syvällistä. Osasyynä tähän on se, että työpaikan tulee olla neutraali paikka, joten mitään kovin radikaaleja ajatuksia siellä ei halua esitellä. Syvällisemmät keskustelut säästetään niille tärkeämmille ihmisille ja vapaampiin tilanteisiin. Esim. puutarhanhoito on hyvin neutraali ja turvallinen puheenaihe, eikä loukkaa ketään. 

Ihmisiä vaivaa usein ajatusvinoutuma, jossa kuvitellaan, että itse ollaan muka hirveän sivistyneitä ja älykkäitä, mutta muut ovat tavallisia ja tylsiä tarjousjauhelihasta keskustelijoita, joilla ei ole mitään syvällisempää mielessään. Naisilla tämä vielä näkyy oman sukupuolen halveksuntana ja ajatteluna, että "minä en ole kuten muut naiset". 

Voin keskustella lähes mistä vain. Aihe riippuu yleensä siitä vastapuolesta, millaiset hänen kiinnostuksenkohteensa ovat. Oma skaalani kiinnostuksenkohteissa on sen verran laaja, että harvasta aiheesta en kykenisi luomaa jotain mielipidettä tai pitämään kysymyksilläni keskustelua yllä.

Vierailija kirjoitti:

Onko n. 60-vuotias enää keski-ikäinen vai jo ikääntynyt? Oli, miten oli, samaa "ongelmaa" on omassa suvussani kuin ap:lla, naisten keskustelunaiheet ovat juurikin puutarha/kasvimaa, lastenlapset ja heidän omat lapsuusmuistonsa (toistavat samoja tarinoita).

Tykkäisin itse puhua ajankohtaisista asioista, kirjoista ja luonnonilmiöistä, sillä nuo kasvimaat ja lastenlapset on aika nopeasti päivitetty. Itsellänikin on kyllä puutarha, joten siihen liittyvät jutut on ihan kiinnostavia, mutta ei niistä omenasadoista pitkäksi aikaa riitä puhuttavaa.

Itseni lasken jo keski-ikäiseksi (olen vähän alle 40) ja omat suosikkiaiheet ovat jo mainitut ajankohtaiset, ihmissuhteet, kirjallisuus, luonto ja eläimet sekä remontointi/rakentaminen. Harvoin löytyy keskustelukumppania, joka jakaisi kaikki nämä kiinnostuksenkohteet, eikä viimeisestä naisten kanssa saa juttua aikaan.

Jos pariskunta rakennuttaa talon, niin toinen osapuoli on siinä nainen. Kyllä heillä on siitä paljonkin puhuttavaa.

T. Talon rakennuttanut nainen, joka tykkää puhua aivan kaikista tässä ketjussa mainituista asioista, paitsi seksistä, ruumiinosista (ne ovat miesten keskusteluaiheita ilmeisesti) tai meikeistä (en usko kenenkään naisen puhuvan niistä)

55-60v ei ole kyllä enää keski-ikäinen, 6kymppinen joa melkein eläkeläinen.

Olen 40v, ja puhuisin mielelläni vaikka ja mistä, no politiikasta nyt en politiikkana, mutta ei ole ketään kenen kanssa puhua. Ystäviä ei ole, kavereita on kourallinen, mutta ei heitä kiinnosta muu kuin pyöräily, sisustus, tai ryytimaa. Sen lisäksi kertaaminen mitä tutuille on tapahtunut edellisen tapaamisen jälkeen. 

En kyllä koskaan etukäteen suunnittele mistä puhun. Aiheet tulevat keskustelun mukaan ja usein keskustellaan yllättävistäkin aiheista.

Mistä niinkun pitäisi puhua että se olisi mielenkiintoista?

Miksi yleensä kuuntelette keski-ikäisten naisten puheita jos ne ovat mielestänne niin tylsiä?

Haukumme yleensä ap:n kaltaisia vittumaisia nihilistejä.

T N46

Vierailija kirjoitti:

Tekee tosi usein mieli keskustella kirjallisuudesta, taiteesta, elokuvista, matkustamisesta, jne, mutta valitettavan harva tällaiseen keskusteluun pystyy. Naisista nimenomaan. Miesten kanssa tämä on paljon helpompaa. Itse olen siis nainen.

Ihanan uniikki lumihiutale oot❤️

Vierailija kirjoitti:

55-60v ei ole kyllä enää keski-ikäinen, 6kymppinen joa melkein eläkeläinen.

Olen 40v, ja puhuisin mielelläni vaikka ja mistä, no politiikasta nyt en politiikkana, mutta ei ole ketään kenen kanssa puhua. Ystäviä ei ole, kavereita on kourallinen, mutta ei heitä kiinnosta muu kuin pyöräily, sisustus, tai ryytimaa. Sen lisäksi kertaaminen mitä tutuille on tapahtunut edellisen tapaamisen jälkeen. 

Tässä kohta 5- kymppinen ukko fyysisesti rasittavalta alalta.

Alin eläkeikäni on 65, tavoite-eläkeikä 67 nurkilla, 2030 lukuja korjataan, eiköhän alin eläkeikä nouse 70 nurkille.

Joten eiköhän 55 ole vielä keski-ikäinen.

"60 on uusi 30", vai miten se slogan menee?

Mä en tajua miten joku pitää politiikkaa hyvänä keskustelunaiheena. Sehän on moukkamaista jauhaa politiikkaa vaikka työpaikalla. Kuuluu samaan sarjaan kuin uskonnosta puhuminen. Läheisimpien kanssa ok, mutta ei kannata harrastaa muiden kanssa. Nuo aiheet ovat niin arvolatautuneita, että helposti loukkaa jotakuta.

Eikä kukaan jaksa arvojen tuputtamista. On se sitten politiikkaa tai uskontoa tai mitä vain.

Itse olen kauhistunut siitä, kuinka innoissani olen kukkapenkistäni. Tekisi mieli postata siitä joka päivä, kun se on niin kaunis, mutta samalla tajuan kuinka tylsää ja nimenomaan keski-ikäistä se on. Ei ketään kiinnosta toisen kukkapenkit, en tiedä miksi itseänikään niin kovasti kiinnostaa. Kai tässä koronan aikaan on jo elon piiri pienentynyt siihen tahtiin.