Rasittavat ja uteliaat ihmiset

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 02:19"]Ihan siten että tämä henkilö kyselee KAIKKEA henkilökohtaista. Ensimmäinen kysymys uudelle ihmiselle on mitä teit viikonloppuna, oletko naimisissa, mitä kouluja käynyt jne. Itse haluan random tyyppien kanssa puhua max työasioista, en heti kertoa elämänkertaani jos en itse halua. Se kysely RASITTAA!

[/quote]

Tämä vastaus siis 36 kysymykseen

Ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa, koska olin itsekin tällainen muiden ihmisten torjuja mikä sai lukion ja opiskelut tuntumaan tosi ahdistavilta. Jos olette lukeneet täällä suosittua ketjua 70-luvun lasten äideistä (olen 90-luvun lapsi)niin se on saanut minut ymmärtämään paremmin omaa toimintaani ja ahdstustani muiden ihmisten suhteen kuin mikään muu aiemmin.

Osaltaan myös omaa hissukkuuttani on korjannut kesätyöni kaupan kassalla kun olen saanut huomata miten mukavia toiset ihmiset oikeasti ovat ja kuinka kivaa ja miten paljon siitä saa irti kun on ystävällinen, avulias ja kohtelias toisille ja olla heistä aidosti kiinnostunut.

Te jotka ette ymmärrä nurkassa hiljaa kökkivää ihmistä joka ei koskaan anna itsestään mitään niin minä voin kertoa teille että meissä on jotain rikki ja se kumpuaa jostain todella syvältä. Nolottaa myöntää mutta voin hyvin kuvitella itseni siihen tilanteeseen mistä jotkut ovat täällä sanoneet että joku on mennyt valittamaan pomolle kiusaamisesta kun ei ole itse kyennyt keskusteluun. Teidän täytyy ymmärtää että tällainen ihminen ei kykene silloin ymmärtäään ”normaalin kanssakäymisen koodia”, mikä mielestäni on olettamus siitä että muut ihmiset pitävät sinusta ja sinä heistä. Voidaan siis ajatellla että esim. ex koulukiusattu voi olla ajattelumallikierteessä jossa hän ajattelee kaikkien ihmisten automaattisesti vihaavan häntä ja puhuvan hänestä selän takana. Hän ei vain kykene ymmärtämään että toiset ihmiset eivät tiedä hänen henkilöhistoriastaan  mitään ja kokevat hänen torjuntansa ja erkautumisen vain nirppanokkamaisuutena ja ettei toisten seura häntä kiinnosta -> kierre jatkuu ja yksinäinen ex kiusattu kokee että häntä kiusataan.  Ihmiset eivät aina tajua että ongelma voikin olla heissä eikä muissa.

Me kaikki kuollaan joskus ja mielestäni jokainen voi elää elämänsä niinkuin haluaa. Mutta se että et halua kyselijöiden kiusaavan sinua, niin sinun tulee ymmärtää että he kaipaavat sinuun kontaktia. Ilmaise heille että olet niin kuiva hapero ettei sinusta vain yksinkertaisesti irtoa mitään =D. Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi, et muiden.  Itse kuitenkin saan enemmän irti elämästä muiden ihmisten kanssa höpöttämisestä (vaikka ujous ja introverttius ei häviäkkään minnekkään) kuin siitä että torjuisin kaikki ihmiset. Olen nyt oma itseni enemmäin kuin koskaan ennen ja ainakin tämän sosiaalisen ahaaelämyksen saaminen saaa myös tulevaisuuden näyttämään paaljon valoisammalta ja mielenkiintoisemmalta =).

Toivottavasti tämä nyt avasi meidän hissukoiden maailmaa hieman jollekin t. ex- hissukkatyttö

Minäkään en tykkää kertoa henkilökohtaisia asioita työpaikalla, vaikka työparini taas kertoo itsestään ja elämästään kaiken. Olen suht hiljainen ja vähän ujokin, mutta työparini höpöttää sitä tahtia että eipä minun juuri mitään tarvitsekaan keskusteluissa välillä sanoa. Joskus tosin ärsyttää ettei hän osaa puolestaan kuunnella lainkaan, välillä kun yritän sanoa keskusteluun jotakin niin hän vain puhuu päälle ja on kuin ei olisi huomannutkaan että lauseeni jäi kesken.

Tykkään kyllä jutella tauoilla ym, mutta en henk koht asioista. Työparistani tosiaan tiedän kaiken parisuhdekuvioita ja terveysongelmia myöten, itse taas kerron vain sellaisista asioista kuten lemmikit, sisustus, harrastukset ym.

Mä tiedän yhden mamman joka ei koskaan vastaa viesteihinsä kuin että :Hyvää kuuluu.Ei ilmeisesti luota keneenkään tai on masentunut.Viestit on tälläsiä: Hei!Ihan hyvää kuuluu.Terveisin.Mira(nimi muutettu).Tulee sellanen olo et eikö hänen elämässään

tapahdu mitään?Ja ne viestit on ollut vuosia

edellämainitsemia.Huh huh.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:22"]

Minäkään en tykkää kertoa henkilökohtaisia asioita työpaikalla, vaikka työparini taas kertoo itsestään ja elämästään kaiken. Olen suht hiljainen ja vähän ujokin, mutta työparini höpöttää sitä tahtia että eipä minun juuri mitään tarvitsekaan keskusteluissa välillä sanoa. Joskus tosin ärsyttää ettei hän osaa puolestaan kuunnella lainkaan, välillä kun yritän sanoa keskusteluun jotakin niin hän vain puhuu päälle ja on kuin ei olisi huomannutkaan että lauseeni jäi kesken.

Tykkään kyllä jutella tauoilla ym, mutta en henk koht asioista. Työparistani tosiaan tiedän kaiken parisuhdekuvioita ja terveysongelmia myöten, itse taas kerron vain sellaisista asioista kuten lemmikit, sisustus, harrastukset ym.

[/quote]

Mulla on samanlainen työpari. Hän on myös vähän temperamenttisempi kuin minä, joskus huomaan kuinka hän väsyneenä vähän äksyilee. En ota sitä tietenkään itseeni eikä se niin haittaa, sillä yleensä hän kuitenkin jossain vaiheessa tiedostaa että nyt tuli vähän ärsyynnyttyä turhaan, mutta se vain kertoo että ihmiset on tosi erilaisia. Jotkut on hirveän puheliaita ja sinänsä mukavia ihmisiä, mutta ei vaan kemiat osu ihan 100% yksiin. Yleensä kun huomaan että työkaveri jatkaa vaan juttua vaikka yritin sanoa jotain olen vain ihan helpottunut, eipähän tarvitse alkaa avautumaan enempää omista asioista. Mutta sitä mietin että pitääköhän hän minua töykeänä, vai ei vain tajua että itse hölöttää päälle? 

Käännä keskustelu heidän elämään. Pian unohtavat sinun elämän kun pääsevät antaumuksella kertomaan omastaan.

Ymmärrän  kirjoittajaa  uteliaista  ihmisistä. itsekään  en  ole  kovin  puheliasta  tyyppiä  ja  miksi  pitäis ventovieraalle  paljastaa  heti  kaikki intiimeimmät  asiat. miksi  sellainen ihminen  koetaan tylyksi kun ei heti avauduta  toiselle. itse  koen sellaisen  tyypin  sivistymättömäksi  joka  heti  tinkaa kaikki  asiat  ja jos  paljastat  jollekin  asiasi saat  kuulla  juoruja takanapäin, että  se  ja  se sanoi  noin ja  teki  sitä  ja  tätä. eikö olisi  parempi antaa avautua  ajan kanssa  ja  sitten varmistua, että  voiko toiseen  luottaa täysin ja sopia sen kanssa että nämä asiat  pidetään vain meidän kesken. sen takia  tämä tuppisuu kansa syntyy, kun luottamus  toiseen menee, vaikka kuinka väitettäisiin  olevan  luottamuksen  arvoinen  tv  krisse

Aloittaja näyttää viihtyvän yksin ja omisa oloissaan, eikä ilmeisesti kaipaa seuraa. Koittakaa ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Osa viihtyy yksin, osa porukassa. Jos aloittajalle on täysin okei, että muut ehkä alkavat vältellä häntä ja hän haluaa tehdä asioita yksin, se on ihan fine. On varmasti kuluttavaa sellaiselle ihmisille kokea jatkuvaa kyselemistä. T: Sosiaalinen ekstrovertti

On kahdentyyppisiä muiden asiosit akiinnostuneita. Yhdet ovat todellakin aidosti kiinnostuneita toisen asiosita ja heidän kanssaan keskutelu onkin antoisaa. Toisewt ovat sitten sellaisia, jotka uteliaisuuttaan haluavat tonkia toisten asioita, levittelevä tniitä sitten ja vääristelevätkin. Nämä ovat niin sanottuja juoruämmiä. Ap saattanee tarkoitrtaa sellaisia. Tietysti, jos sosiaaliset taidto eivät ole kovin hyvät, niin voi olla vaikea erottaa kyseisiä tyyppejä toisitaan. Ja siten on se kolams tyyppi, joka puhuu vain itsestään ja ei ole kiinnostunut lainkaan toisten jutuista. Vähän ajan kuluttuaa hän ei edes muista, mitä hänelle on kerrottu. 

Täällä sama juttu. En millään jaksaisi näitä kyselijöitä. Olen oikeasti sanonut että en halua puhua tästä asiasta ja siihen on loppunut kyselyt. Enkä usko että on mitenkään negatiivisesti vaikuttanut mihinkään. Kyllä fiksut ihmiset ymmärtävät.