kysyin ukrainalaiselta työkaveriltani

No miksi haluat väkisin puhua asiasta jonka toinen on sanonut olevan arka? Syystäkin tunnet olosi tyhmäksi. Heillä ei ole kyseessä mikään mielikuvitusvisio vaan ihan oikea sota...

No olisit varmaan voinut tuon verran sanoa siihen lyhyeksi jääneen keskustelun päätteeksi. Tai nyt myöhemmin palata asiaan sen verran.

Miksi hänen pitäisi keskustella aiheesta sinun kanssasi vaikka kaikki siitä tietävätkin? Ettet tuntisi oloasi typeräksi? Minä minä... Tilannetajua kannattaa kehittää.

Kuka haluaa alkaa itkemään työpaikallaan. Vähän tilannesilmää peliin, ap.

Puhutaanhan mekin suu vaahdossa talvisodasta miten ryssä sai neniin ja miten ammuttiin niitä silmien väliin.

 Ukrainalaiset ovat velliperseitä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:10"]Puhutaanhan mekin suu vaahdossa talvisodasta miten ryssä sai neniin ja miten ammuttiin niitä silmien väliin.

 Ukrainalaiset ovat velliperseitä.

[/quote]

Joo, helppo puhua kun ehkä isoisäsi oli siellä... Oma pappani joka oli mukana ei koskaan sodan jälkeen puhunut siitä sanaakaan. Oli sen verran traumatisoitunut.

minusta hän olisi silti voinut sanoa jotakin, että "minullakin on tuttuja siellä. kaikki vihaavat venäjää. kyllä venäjä joutuu palauttamaan itä-ukrainan." Keskustelu olisi mielestäni ok jo ihan sen vuoksi, että saisimme yhdessä haukkua venäjää. minusta se kuuluisi asiaan. sitä paitsi, olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita sieltä... tuommoinen puhumattomuus antaa vain semmoisen kuvan, että on jotenkin oudosta kulttuurista. suomessa asiat sanotaan, niinkuin ne ovat... kyllähän pappakin puhui sotakokemuksistaan.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:15"]minusta hän olisi silti voinut sanoa jotakin, että "minullakin on tuttuja siellä. kaikki vihaavat venäjää. kyllä venäjä joutuu palauttamaan itä-ukrainan." Keskustelu olisi mielestäni ok jo ihan sen vuoksi, että saisimme yhdessä haukkua venäjää. minusta se kuuluisi asiaan. sitä paitsi, olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita sieltä... tuommoinen puhumattomuus antaa vain semmoisen kuvan, että on jotenkin oudosta kulttuurista. suomessa asiat sanotaan, niinkuin ne ovat... kyllähän pappakin puhui sotakokemuksistaan.

[/quote]

Todellakin olet itsekeskeinen ja todella yksinkertainen ihminen. Minäkään en haluaisi puhua kanssasi luultavasti mistään.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:15"]

minusta hän olisi silti voinut sanoa jotakin, että "minullakin on tuttuja siellä. kaikki vihaavat venäjää. kyllä venäjä joutuu palauttamaan itä-ukrainan." Keskustelu olisi mielestäni ok jo ihan sen vuoksi, että saisimme yhdessä haukkua venäjää. minusta se kuuluisi asiaan. sitä paitsi, olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita sieltä... tuommoinen puhumattomuus antaa vain semmoisen kuvan, että on jotenkin oudosta kulttuurista. suomessa asiat sanotaan, niinkuin ne ovat... kyllähän pappakin puhui sotakokemuksistaan.

[/quote]

..tu miten paska provo.

Ymmärrän sua täysin. Mun työkaverini sai keskenmenon ja olisin halunnut keskustella hänen kanssaan siitä, mutta työkaverini ei suostunut. Juuri samasta syystä eli alkaa kuulemma itkemään. Olen minäkin kokenut keskenmenon enkä ymmärrä, miksei asiasta voisi puhua.

en tietenkään väkisin halua puhua aiheesta. pitäisikö minun olla joku ajatusten lukija?? mistä minä tiesin että hänellä on perhe juuri itä-ukrainassa...

olen huomannut, että ulkomaalaiset ovat erittäin hankalaa juttuseuraa. esim. kiinalaiset saavat selkäänsä, josseivat saa 10 kokeesta. enhän minä tätäkään tiennyt. no niinpä kerroin yhdelle kiinalaiselle, että pääsen kokeista rimaa hipoen läpi... hän alkoi vain jankuttamaan, että hän sai kotona rangaistuksen, ellei ollut paras. sitten hän suurin piirtein ajoi minut pois. vissiin ne rangaistukset tulivat mieleen elävästi... huhhuh kun täällä työpaikalla on vaikeaa... haluaisin takaisin suomalaisten luo... olen yliopistolla töissä...

ihmettelen samaa, numero 11... miksei asioista voi puhua? itsellänikin on vaikeita kokemuksia, enkä arastele kertoa niistä... ja viimeisenä haluaisin ihmisten sääliä. jos sanoo, että "en pysty puhumaan asiasta, nyyh...", niin totta kai se alkaa säälittämään... päin vastoin, kerron kokemuksistani, että jos joillakin on samoja kokemuksia, he ymmärtävät, etteivät ole ainoita... olen kyllä saanut sympatiaa, ja pidän itseäni vahvana... miksi pitäisi vain jauhaa paskaa

vähän tilannetajua ihmiset.

Ymmärrän työkaveriasi täysin! Sitä vaan keskittyy selviämään ja yrittää olla olla ajattelematta, koska jos antaa ajatuksille vallan myös tunteet ottaa vallan, eikä esim. työnteosta tule mitään.

Näin olen huomannut oman elämäni tragedioissa, sodan mittakaava tietty todella paljon suurempi ja vaatii kai vielä vankemmat defenssit.

Minäkään en tajua kun työkaverini oli eroamassa niin ei halunnut puhua aiheesta mitään, vaikka kaikki tiesivät asian laidan. Olisimme voineet yhdessä haukkua hänen miestään, joten asia oli täysin ok!

No toisaalta tuntuu että pitäisihän asioista voida puhua eikä padota tunteita sisäänsä. Varmaan häntä pelottaa jos perheelle sattuu jotain, ja päivystää uutisia... minä kyllä ymmärrän, jos aihe on arka, ei siihen voi suhtautua kepeästi, jos oma koti on tuhottu Ja perhe siellä.olisi pitänyt sanoa jotakin järkevää kuten: kyllä kriisi joskus loppuu. Valoa on tunnelin päässä. Perheesi selviää.

Jotkut asiat ovat sellaisia, että jos alkaa niitä itkeä niin itku ei lopu. Ehkä hän pelkää omaisten puolesta. Mutta olisin minäkin voinut kysyä ja aivan varmasti monet joten turha mollata aloittajaa.

Tällä hetkellä tuntuu, että sohaisin muurahaispesää... hän lienee aivan palasina koska on itse turvassa suomessa ja omaiset siellä ukrainassa...