Mistä pidät kauhukuningas Stephen Kingin kirjoissa

Ainakin piina (loistava!), hohto ja tarpeellista tavaraa ovat lukemisen arvoisia, sen enempää en ole vielä kerinnyt. Mun mielestä on hauska ajatus että samat kaupungit toistuvat eri kirjoissa.

“A person sometimes believes she's seen all the way to the bottom of the well of human stupidity, and a reminder that that well apparently has no bottom is sometimes useful.”

― Stephen King, The Tommyknockers 

Vierailija kirjoitti:

“A person sometimes believes she's seen all the way to the bottom of the well of human stupidity, and a reminder that that well apparently has no bottom is sometimes useful.”

― Stephen King, The Tommyknockers 

Suosittelen myös lukemaan kirjoja englanniksi, sanojen sekä koko kielen käyttö loistavaa. Edellinen lainaus varsinkin liitettynä kirjan asiayhteyteen oli hykerryttävä. 

Onko King kertonut mistä hän saa ideat kirjoihinsa, joita ilmestyy paljon enemmän kuin yleensä kirjailijoilta?

Luin Kingin kirjoja teininä. Sen jälkeen ei ole kiinnostanut.

Tuo mitä joku kirjoitti lopuista on ihan totta. Pahin oli kirja jostain taiteilijasta joka meni asumaan rantataloon, en enää tarkasti muista juonta. Kirja oli paksu ja nautin siitä ikään kuin kuvauksena tuosta miehestä, välillä oli jotain yliluonnollisia kauhuelementtejä mukana. Sitten kun kirja alkoi lähestyä loppuaan, yhtäkkiä ne kauhuelementit ihan ryöpsähti käsiin tyyliin nollasta sataan. Tuli tunne että kustannustoimittaja oli lukenut teoksen ja torunut että Steven, mitä tämä oikein tarkoittaa. Mikä on tämä satojen sivujen kehityskertomus keski-ikäisestä miehestä, tämänhän piti olla kauhutarina. Ja niinpä sitten tyylilaji vaihtui toiseksi yhdellä sivulla. Lopetin lukemisen, se yliluonnollinen tuuba oli niin lapsellista.

Lukijan äänestä.

Vierailija kirjoitti:

Kingin kirjoissa on hyvä tunnelma ja tarina. Kerronta on sujuvaa ja nappaa mukaansa helposti, hyvää ahmintakirjallisuutta. Kesälomalla luin Piinan päivässä, kun kerrankin oli aikaa ja kirja hyvä.

Mielestäni Kingin kirjoissa heikointa on loput, jotka tuntuvat vähän lässähtävän. Se mysteeri ja jännitys, jota on rakennettu koko kirjan ajan, jotenkin kiirehditään liian yliluonnolliseen tai epämääriseen pakettiin.

Tämä. King aloittaa hyvin ja rakentaa tarinaa herättäen kiinnostuksen. Sen jälkeen hän ryhtyy jostain syystä venyttämään tarinaa turhaan ja loppu on useimmiten vain jotain epämääräistä ja lässähtää säännönmukaisesti.

Vähän erilaista Kingiä edustaa hänen Richard Bachman -salanimellä kirjoittamansa teokset. Yliluonnollinen kauhu ei ole ikinä kiinnostanut minua, mutta halusin lukea jonkun Kingin teoksen, joten luin Pitkän marssin. Kutsuisin sitä psykologiseksi ja dystooppiseksi trilleriksi.. Pituutta teoksella ei ole paljoa, ja se pitää lukijan tiukasti otteessaan.

Pidän kovasti useimmista Kingin kirjoista. Mielikuvitus ja kerronta koukuttavat. Olen lukenut varmastikin lähes kaikki hänen suomennetut kirjansa. Paras on minusta 22.11.63, ja muuta parhaimmistoa ovat esim. Kuulolla, Christine, tappaja-auto, Unensieppaaja, Buick 8, Tapahtumapaikkana Duma Key, Se, Kuoleman käytävä ja Ulkopuolinen. (Tosin tuossa Se-kirjassa esiteinien seksikohtaus oli jokseenkin hämmentävä ja outo episodi.) Esim. Tervetuloa Joylandiin ja Keveys ovat vähän mitäänsanomattomampia, väliteoksen oloisia, enkä ihan kärkeen sijoita Ruususen untakaan, jonka SK on kirjoittanut poikansa Owenin kanssa. Mersumies-trilogia oli myös ihan hyvä, mitä nyt se toisen osan kirjailijafanitus ei ollut erityisen uskottavaa. Huonoa Kingin tyylissä ovat toisinaan esiintyvät iljettävästi kuvaillut makaaberit tapahtumat sekä tietyt stereotypiat (esim. fiksu nörttilapsi selviää ja on sankari, kun taas tyhmän ilkeän räkänokan kohtalo on kolkko).

Tukikohtaa en ole vielä lukenut! En jaksa kahlata sitä englanniksi (lähipiirissä olisi lainata), joten odottelen että se tulee jossain vastaan suomennettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vain osaa nauttia tarinankerronnasta, se näissä on se juttu, ei se kauhu.

Näin. Aika moni kuvittelee että ne Kingin kirjat on alusta loppuun jotakin veri roiskuu-kauhua. Ei, vaan Kingin stooreissa on parasta juuri hyvä tarinankerronta, ei splatter.

Jep, ihan mahtavaa ajankuvaa milloin miltäkin vuosikymmeneltä, yhteiskuntakritiikkiä, henkilöhahmoja ja pikkukaupunkien dynamiikkaa. Harva muu mun mielestä yltää samaan ja minä luen paljon. Jos esim. jättää omaan arvoonsa 22.11.63 -kirjan aikamatkustus-teeman, on kirja aivän mielettömän hyvä ajankuvaus ja rakkaustarina. Rakastan Kingiä ja on mahtavaa, että hän on edelleen niin tuottelias.

Mihin Carrie sijoittaa King-asteikolla?

Sivumäärän perusteella siitä olisi hyvä aloittaa...

Vierailija kirjoitti:

Mihin Carrie sijoittaa King-asteikolla?

Sivumäärän perusteella siitä olisi hyvä aloittaa...

Läpimurto

Entä se ihmissusinovellinsa, josta on tehty elokuvakin?

Siitä että antaa tarinan viedä. Ei ole piilotettuja merkityksiä. Puhdasta kerrontaa. Täyttä viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Entä se ihmissusinovellinsa, josta on tehty elokuvakin?

Ainakin se on nopeasti luettu. Siinä on piirroksiakin.

Pidin nuorempana kovasti Kingin kirjoista. Siitä varhaisemmasta tuotannosta. King osaa luoda todellisen tuntuisia hahmoja. King kirjoittaa hyvin surusta ja menetyksestä, mikä on hyvin monien kirjojen pohjavire kaiken kauhuhötön alla. Kingin kirjoissa on myös mustaa huumoria. Muistaakseni novellikokoelma Yön Äänet on hyvä osoitus tästä. Suosikkikirjani on Tarpeellista Tavaraa, mutta se vaatii ehkä muutaman varhaisemman teoksen lukemista. Uudempi tuotanto ei ole niin napannut, mutta Liseyn Tarina ja Mersumies -trilogia ja erityisesti sen 2 ensimmäistä osaa ovat melko hyviä.

Ryhdy usalaiseksi. Toimivat paremmin sikäläisessä kulttuurissa.

V*ttu et niissä on sivuja...

Vierailija kirjoitti:

V*ttu et niissä on sivuja...

Lue sen novellit. Niissä ei jaaritella kahdeksaasataa sivua.