Voimakas temperamenttinen lapsi

Kyllä. Maksullista lapsenvahtia saa halutessaan, ei lapseni ei ole kauhukakara. Hän on vilkas ja temperamenttinen ja välillä todella raskas, ja hyvin rakas.

Ap

Jokaisella ihmisellä on temperamentti. Jokaisella omanlaisensa.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:15"]

Ymmärrän, että lapsi on temperamenttinen, mutta millä tavalla lapsi siis on voimakas? Paljonko nostaa penkistä?

[/quote]

Joillekin sitä täytyy vääntää kaikki rautalangasta: tempperamentti on voimakas.

[/quote]

rautalangasta: Voimakastemperamenttinen   kuuluisi silloin yhteen  

Voimakas temperamenttinen tarkoittaa jotain muuta 

voi ap mä niin tunnen sun tuskan! muistan sen kuin eilispäivän vaikka meillä jo 17v fiksu mies. muistan miten rankkaa se oli. ja muistan miten sydämmestä otti, kun meidän pojassa nähtiin temperamenttinsa vuoksi vain pahaa. kuitenkin meidän vanhempien mielestä maailman ihanin ja rakkain poika! meillä jopa perhepäivähoitaja oli sitä mieltä, poika pitää viedä tutkimuksii. niinpä onnistuimme lastenlääkäriltä saamaan lähetteen sairaalaan käytöshäiriö, neurologi ym. tutkimuksiin. ja nyt ap tulee se paras osa! tutkimuksen tulos: pojassa ei mitään vikaa ja lääkäri sanoi "olkaa hyvät vanhemmat onnellisia, että teillä on voimakastahtoinen ja temperamenttinen poika hän tulee varmasti pärjäämään elämässä. ei tässä maailmassa enää lällärit pärjää". arvaa miten vahingoniloinen olin kun näytin tulokset pojan hoitajalle. ala-aste koulussa ei viellä ihan ongelmitta mennyt, mutta sitte tuli selvä muutos ja ylä-asteella jo tyyli muuttui. nyt on tosiaan jo 17v erittäin fiksu nuori mies joka varmasti tulee elämässä pärjäämään.ole ap sinäkin onnellinen että poikasi tulee elämässä pärjäämään! voimia ja jaksamista sinulle !

1: temperamentti

2: voimakastemperamenttinen

3: temperamenttinen ei tarkoita voimakastemperamenttista, koska jokaisella on temperamenttipiirre: esimerkiksi hitaasti lämpenevä tai nopeasti reagoiva

Varmaan joo lääkäri sanonu jollekin että lapsi pärjää saletisti koska on omaa voimakkaan temperamentin. Lällärit ei pärjää?

Kuulostaa nyt siltä että kuvittelet lapsesi olevan automaattisesti joku erikoinen ihme. Voimakkaalla temperamentilla ei ole mitään tekemistä menestyksen kanssa! :D Ihan samanlailla lapsesta voi tulla itsekäs kun ei muut paitsi vanhemmat tanssi hänen pillin mukaan.

Ns. "lälläri" ei ole voimakastemperamenttisuuden vastakohta, vai onko rauhallinen persoona sitten lälläri?....

Toivon että keskityit kasvatukseenkin, ilmeisesti lapsesta tulikin siis rauhallisempi tai toisinsanoen oppi vähän hillitsemään itseänsä ja käyttämään temperamenttisuuttaan oikein - tekstistäsi päätellen kyllä. :)

On typerää väittää, että jos lapsena on voimakastahtoinen yms niin se on merkki siitä että tulee pärjäämään. Ei se ole mikään automaatio vaan kasvatus on ihan yhtälailla tärkeää, jotta lapsi ei myöhemmin kohdista temperamenttiaan vääriin asioihin.. Lisäksi lapset ovat hyvin usein nimenomaan lapsia eli voimakastahtoisia, temperamenttisia ym.

Itse olin suht rauhallinen lapsena, ainakaan ei voinut sanoa villiksi, mutta kyllä minulla luonnetta on, ja tarpeeksi hyvin olen maailmassa pärjännyt...

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:15"]

Ymmärrän, että lapsi on temperamenttinen, mutta millä tavalla lapsi siis on voimakas? Paljonko nostaa penkistä?

[/quote]

Joillekin sitä täytyy vääntää kaikki rautalangasta: tempperamentti on voimakas.

[/quote]

Yhdys Ana vir he. Av:lla ainoa virhe, joka huomataan aina.

Jokaisella on oma tempperamenttinsä. Kasvatuksella sitä voidaan muokata. Saman perheen kaksi lasta voi vaatia erilaisen kasvatuksen tempperamenttinsä mukaan. Eli toinen lapsi voi todellakin vaatia vanhemmilta kasvatukseen liittyviä toistoja monin kertaisen määrän siis aikaa, kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä.  oli sitten vilkkaan, uteliaan, helposti ärtyvän, hurjan pelokkaan tai ripustautuvan vanhempi, niin varmasti väsyy helpommin.

Isovanhempia ei voi velvoittaa hoitamaan lapsia. Vaikka he ovatkin "perusterveitä" eläkeläisiä niin silti he ovat jo iäkkäämpiä ja kokevat että lapsi ylittää heidän voimavaransa. Hyvä että kuitenkin voivat ilmaista asian sinulle (vaikka loukkaannuitkin). En itse ikinä voisi kuvitellakaan että veisin lastani hoitoon kenellekään  jolle lapseni olisi taakka tai että joutuisin miettimään jaksaako hoitaja hoitaa lastani -ja mitä sitten jos ei jaksakaan joku kerta? Mitkä ovat seuraukset?

Suosittelen palkkaamaan nuoremman hoitajan sitä tarvitessanne; hän varmasti jaksaa paremmin.

Meillä on kaksi voimakastemperamenttista lasta, 3 ja 5v. ja heidän yhteytensä on päätön riehuminen ja huutaminen! Olemme aivan poikki varsinkin kun molemmat ovat olleet kotona nyt kuukauden lomalla. Meille vanhemmille se on väsyttävää eikä meidänkään isovanhemmat suostu heitä hoitamaan. Itse emme enää kysykään koska mummo on pari kertaa todellla menettänyt malttinsa, en koe heitä päteviksi hoitajiksi.

Siis palkkaamme nuoria hoitajia ja molemmat lapset ovat myös kokoaikaisesti päiväkodissa. Ja hienosti siellä muuten pärjäävät. Muut lapset tykkäävät heidän iloisesta energiastaan. Yritän aina lohduttautua sillä että näistä lapsista tulee upeita aikuisia jotka tietävät mitä haluavat, energisyys ja vahvuus on aikuisena ainoastaan hyvä asia. Kuitenkin meidän vanhempien tehtävä on opettaa hallitsemaan tunteita ja ohjaamaan ne muuhun kuin huutamiseen ja tavaroiden rikkomiseen. Tsemppiä ja onneksi olkoon ihanasta vahvasta laspestasi. :) 

Voih,luulin olevani yksin tämän kanssa. Meillä 3v voimakastempperamenttinen poika. Ollut jo vauvasta saakka vahvaluontoinen. Ja myöskin toinen lapsi. Oppi "puhumaan" nopeaan tahtiin, mutta puheesta ei juuri selkoa saa ellei kuuntele tosi tarkkaan. Uhmat oli jotain ihan uskomatonta. Poikaan ei saa kohtauksen aikana mitään kontaktia. Nyt on vanhemmalla iällä tullut mukaan myös rimpuilu. Jos yrittää olla huomaamaton (kiljumiselle ja huutamiselle) sitä jatkuu pitkään. Poika saattaa kävellä perässä ja ulvoa. Jos taas ottaa syliin on rimpuilu niin kovaa ettei siitä tule mitään. Hiusten leikkuu oli sitä(sen yhden kerran kun siihen touhuun mukaan lähdin) että poika huusi kasvonsa verenpurkaumille. Hiuksia ei saisi kastella, joten pesureissut ovat yhtä tappelua. Poika on 4,5v isoveljensä kokoluokkaa, joten nämä taistelut ovat erityisen rankkoja ja raskaita rupeamia "ison vauvan" kanssa. Onneksi meillä miehen täti on ottanut "varamummon" roolin ja ihan kaikki ei hyljeksi poikaa. Perusluonne on kuitenkin mitä sydämellisin, ihana, tutkiva luonne. Poika on hyvin sosiaalinen ja leikkii mieluusti sekä isossa ryhmässä että yksinään. Ainoat ongelmat iskevät silloin,jos jokin asia ei poikaa miellytä tai tulee yllättäen.

Meillä on yksi, joka jo 18v. Tempperamenttisuuden lisäksi äärettömän voimaskastahtoinen ja 90% ajasta huonolla tuulella. Kaikki ei todella ole mennyt putkeen ja murrosikä on ollut yhtä helvettiä. Tekee kaikki juuri niin kuin tahtoo ja säännöt on tehty rikottaviksi. Nyt ensimmäinen kesä, jolloin ei ole kulkenut perheen mukana ja oikeasti ensimmäisen kerran todella havahduin miten helppoa ja rauhallista in kahden muun kanssa. Rakas lapsi on silti ja onneksi sen 10% ajasta aivan valloittava.

19 jatkaa. Olemme luottaneet, että aika korjaa tilannetta. Mitä paremmin poika puhuu, sitä vähemmän tulee konflikteja. En silti uskalla luottaa ulkopuoliseen hoitoapuun ja miehen täti on onneksi lupautunut ottamaan poikaa tarvittaessa vaikka yökylään. Lähinnä hoidon tarve on tähän mennessä ollut parin tunnin verran (kauppareissu) pari kertaa puolen vuoden aikana. Jotenkin kun itse tietää kuinka pahoja kiukkukohtauksia poika saa järjestettyä,ei sitä hoitoapua uskalla pyytää vaikka välillä tarve olisikin. Pitkät ulkoilureissut ja yhdessä tekeminen on myös ollut oiva apu jaksamiseen ja pojan tyytyväisyyteen.

Pakko laittaa toisenlainen kokemus esiin. Kummityttömme on ollut pienestä pitäen samanlainen. Ikää nyt kohta 11v ja menee koko ajan hullummaksi. Erittäin voimakas tahto ja vanhemmat ei ole jaksaneet olla riittävän tiukkoja. Jatkuvasti ongelmia kaverisuhteissa, koulussa, siskon kanssa. Tekee mitä haluaa, seurauksista viis koska mitään vastuuta ei tarvi ottaa jos esim hajottaa jotain. Jatkuvasti jää kiinni valehtelusta. Eli olkaa tarkkoja ja asettakaa rajat ja pitäkää kiinni niistä.

Nyt jo meidän kanssamme tyttö käyttäytyy ihan hyvin, mutta siihen on tehty töitä. [quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 08:11"]19 jatkaa. Olemme luottaneet, että aika korjaa tilannetta. Mitä paremmin poika puhuu, sitä vähemmän tulee konflikteja. En silti uskalla luottaa ulkopuoliseen hoitoapuun ja miehen täti on onneksi lupautunut ottamaan poikaa tarvittaessa vaikka yökylään. Lähinnä hoidon tarve on tähän mennessä ollut parin tunnin verran (kauppareissu) pari kertaa puolen vuoden aikana. Jotenkin kun itse tietää kuinka pahoja kiukkukohtauksia poika saa järjestettyä,ei sitä hoitoapua uskalla pyytää vaikka välillä tarve olisikin. Pitkät ulkoilureissut ja yhdessä tekeminen on myös ollut oiva apu jaksamiseen ja pojan tyytyväisyyteen.

[/quote]

Minulla useampi tuollainen..Eikä hoitoapua..Kyllä sinä selviät!Pidä kova kuri,hyvä pvärytmi,älä Anna paljon karkkia yms.makeaa syötävää.Paljon kivaa puuhaa,ulkoilkaa paljon.Anna raivota rauhas välillä,älä kiinnitä kaikkeen niin huomiota,ellei Ole pahanteossa.Älä selitä puistossa,tai sukulaisille pojan kuullee,kuinka hankala se on..Puhu kehu hyviä asioita muiden kuullen..Mahtavaa kun lapsi temperamenttinen!mieti vastakohtaa..Anna sen olla sellainen kuin on,auta sen olemista.Älä odota että de on just sellainen kun itse haluat sen olevan.Tsemppiä!

Mukavia viestejä ja todella typeriä niin kuin av:lla yleensä:) on aivan sama minulle onko yhdyssansvirhe vai ei. Kielipoliisit voinee perustaa oman ringin, pilkunviilaajat.

Kiitos monelle asiallisista viesteistä. Asia on niin, että olen ollut aika arka ottamaan ulkopuolista lastenvahtia. Kerran kokemuksen vuoksi olen varmaan tuominnut liikaa. Silloin meille saapui todella hiljainen ja nuori ja tarttumaton hoitaja. Olisi ihana löytää vakihoitaja.

Meillä ei todellakaan isovanhempia usein ja pitkästi vaivata. Viimeksi tunti helmikuussa. On myös niin, että jollei ole lasten kanssa tekemisissä nousee kynnyskin olla. Vanhempani ovat kuitenkin neljän lapsen vanhempia. Varmasti on silloinkin menoa ollut. Ja meitä hoiti isovanhemmat usein. Toki saa kieltäytyä. Mutta se on sääli ettei halua ole pari tuntia puolessa vuodessa pärjää mielestäni varmasti

ap

Asia ratkesi muuten ihanan naapurin avulla. Hän tietää lapseni luonteen ja keskustelin hänen kanssaan hiekkalaatikolla ja hän sanoi haluavansa ottaa lapset illaksi. Lisäksi hän sanoi lapseni olevan positiivinen jääräpää.. Tuo on totta. Ja naapurini on ihana kahden lapsen äiti. Kävin ostamassa hänelle jalkahoidon lähi kosmetologilta:)

vanhempani soittivat myös ja sanoiva, että kai heidän on pakko tulla illalla. Sanoessani ettei tarvitse, että sain toisen lapsenvahdin, he loukkaantuivat. En ymmärrä heitä. Mikään ei ole hyvin. No tässä hektisessä pikkulapsivaiheessa en jaksa miettiä tätä enempää. 

Omat vinkkini muuten tempperamenntisen lapsen kanssa on touhun ja rytmin ylläpitäminen. Tehot pitää ottaa kunnolla pois ulkoilemalla ja lapsen kannattaa antaa kiivetä ja touhuta, sillä tulee kuitenkin kiipeilemään. Pysyy pma kunto hyvänä ja pala suklaata suuhun kun oikein ahdistaa!

ap

no joopa. oma päätökseni poistua palstalta kokonaan sinetöityi tämän ketjun myötä. vastasin ap.lle parhaani mukaan, omasta kokemuksesta aiheesta josta ap pyysi kokemuksia jakamaan. mitä sain? ivailua ja suoraa haukkumista. eikä suinkaan ollut ensimmäinen kerta. turha siellä nyt huutaa, että netissä saa olla eri mieltä asioista ja jos ei palautetta kestä on tyhmä. eri mieltä saa toki olla, mutta on eri asia alkaa haukkumaan ja solvaamaan. miksi toistuvasti suostuisin sylkykupiksi vain sen vuoksi, että joku saa puretuksi omaa pahaa oloaan johon minä en ole mitenkään syyllinen. ei en alistu siihen enää! hyvää kesän jatkoa kaikille. 

ap! hienoa, että lastenhoitoapua järjestyi! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ! 

Samoin sinulle  viestin 26 kirjoittaja. Minua aina tällä palstalla huvittaa, miten nainen on susi naiselle ja toista  morkkaamalla nostetaan omaa sädekehää. Onneksi on paljon toisenlaisia, asiallisia viestejä myös. Heikolla hetkellä, itkun ja väsymyksen partaalla onnistuu typerä viesti todella tuhoamaan päivän ja en aina uskalla ajatella mitä se masentuneessa ihmisessä voi aikaansaada.

Meillä on ollut touhukas aamupäivä helteellä. Rannalta tultuamme on ihmetelty muurahaisia, itketty kun naapurin kissa ei tykännytkään mehujäätelö pusuista, kiukuteltu vesimelonista ja liian isoista kengistä, naurettu äidin löllö mahaa, levitetty paketillinen rusinoita, hypitty trampalla ja kikatettu vesipyssylle ja saatu aimo raivari päiväunille menosta. Laastareita on kaksi kun piti väkisin yrittää kiivetä hiekkalaatikon reunalla, yksi naarmuun ja toinen, koska molempiin polviin oli pakko laittaa. Ja niin suuri kiukku ja kiljunta kun ei koko paketillista voinut repiä....

Nyt kahvia ja sanomalehti. Hiljaisuus on ihanaa ja hivelee korviani. Ja pylly pystyssä uinuva lapseni niin suloinen.

t. Ap

Meidän poika nyt 8v ja aika samantapaisia ongelmia oli pienempänä.Meillä auttoi paljon asioiden ennakointi.Mitä paremmin lapsi tiesi mitä tulee tapahtumaan ja valmistautumaan tuleviin tapahtumiin eli käymään ne läpi omassa päässään sen rauhallisemmin kaikki sujui.