Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Exän lievästi sanottuna outo ajatusmaailma.
22.07.2014 |
Eli mies jätti minut n. puolitoista vuotta sitten, syitä en tässä nyt ala sen tarkemmin ruotimaan mutta sanotaanko että ihan aiheesta ero tuli (lähinnä minun syy). Aluksi oltiin ihan hyvissä väleissä ihan jo kolmen yhteisen lapsenkin vuoksi. Kuitenkin mies teki hyvinkin selväksi että mitään paluuta yhteiseen elämään ei ole ja että tunteet minua kohtaan ovat kuolleet, tämä tietysti musersi sydämmeni aivan palasiksi ja välit tulehtuivat pahasti varsinkin kun sain tietää että miehellä ollut exänsä kanssa jotain vispilänkauppaa eromme jälkeen, ja luulen että hän edelleen haaveilee tästä, tiedän kuitenkin että tämä ex ei ole kiinnostunut miehestäni muuta kuin korkeintaan sänkykumppanina.
Nyt viimeisen parin kk aikana asiat ovat kuitenkin muuttuneet tuntuvasti,asioita ollaan saatu sovittua ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä sekä lapsien kanssa, omasta mielestäni näin kivaa ei ole ollutkaan kuin joskus suhteen alkuvaiheilla.(seksikin nykyään fantastista :)) Mies myös vihjailee välillä mahdollisesta yhteen paluusta, joka tietysti saa odotukseni jälleen korkealla... Mutta toisinaan taas kehottaa etsimään uuden miehen. :( En oikein ymmärrä missä mennään, ahdistaa, masentaa ja pelottaa jos jälleen koen sen eroahdistus helvetin.
Voiko asia mennä näin yksinkertaisesti että mies ihastui exäänsä mutta saikin pakit jonka vuoksi päätti sitten alkaa pitää peliä jälleen kanssani.?
Anteeks jos hieman epäselvää artikulointia. Mutta kiitos jos jaksat lukea ja vieläpä vastata. :)
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä kelpaat jos ei oo ketään muuta kierroksessa
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 20:53"]Siis onko vanhin lapsi 12v?
[/quote]
Ihmettelin samaa, kun yhdessä olivat olleet 7 vuotta? Vai oliko se jonkun muun viesti?
Jos vanha on hyva, niin kannattaahan sita viela kokeilla. Varsinkin jos on lapsiakin yhdessa. Avointa suhdetta voisi kokeilla?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:42"]
Kysyin tuota eron syytä siis juuri.
Itselläni on tällä hetkellä samanlainen tilanne kuin sinulla erotessasi. Meillä on pieniä lapsia ja olen aivan uupunut ja väsähtänyt, miehestäni vieraantunut. Jossain vaiheessa yritin vielä lähentää suhdettamme, mutta nyt en enää edes yritä. Yhteistä, saati omaa aikaa ei juuri ole ja ero on käynyt mielessä. Miehen läsnäolo lähinnä ärsyttää yleensä. Kävikö teilläkin näin? Huomioiko mies silloin sinua mitenkään?
Ehkä lapsenne ovat kasvaneet ja arki alkaa helpottaa etkä ole enää kireä ja äkäinen? En usko, että miehesi vedättää sinua nyt. Aikaisemmin, olikohan kyse siitä, että miehesi ei kestänyt lapsiperhearkea (meillä ainakin välillä arki ihan helvettiä) vai se, ettei hän jaksanut sinua?
Minun luonteeni on ainakin muuttunut pienten lasten kanssa kotona ollessa, olin ennen ilonen ja avoin, nyt olen äkäinen ja ilkeä.. myös miehelleni.
[/quote]
Luulisin että jotakuinkin juuri noin kävi meille, raskas arki ja molempia alkoi naamat tympiä. Sitä omaa aikaa ilman lapsia sekä tietysti myös lapsien kanssa olisi pitänyt järjestää enemmän. Uskosin että miehellä on vielä jotain tunteita muakin kohtaan mutta se ailahtelevaisuus ihmetyttää. Päätin että otan nyt hieman etäisyyttä ja opettelen sanomaan ei, vaikka vaikeata se tulee olemaankin. Miehen itsetunto vaihtelee myös hurjasti, välillä hän on niin voimissaan ja toisinaan taas täysin romahtamaisillaan.
Jotenki pitäisi asia nyt ottaa puheeksi mutta miten? Pariterapiaanko?
ap
[/quote]
Mun mielestä miehen tulis kuitenkin ymmärtää, että äiti on välillä väsynyt ja masentunut eikä oma itsensä. Miten voit luottaa siihen, että jos tulee joskus uudestaan tilanne,että olet stressaantunut ja väsynyt niin hän ei uudestaan katkaise suhdetta ja käy viettämässä vähän omaa aikaa.. kauanko huono tilanteenne kesti ennen eroa? Mistä se väsymyksesi alkoi kunnolla? Minkä ikäisiä lapsenne olivat kun oli huonoimmat ajat?