Täytin 50. Yksi kummilapsi kuudesta muisti minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kummilapset ovat ala-ikäisiä, muistaminen yleensä tapahtuu vanhemman toimesta tai vanhemman pitää infota lasta että laitappas kummille tekstari. Ette vaikuta kummilasten kanssa läheisiltä, sekin varmasti selittää sen etteivät muistaneet. Jos kummin kanssa ei ole muuten kuin synttäreinä tekemisissä, niin kyseessä on teinin näkökulmasta vanhempien kaveri. 

Miettisin siis sinuna ap, mitä tulevaisuudelta toivot kummilasten kanssa. Jos haluat suhteen heihin niin rakenna sellainen, muuten voit hyvin jättäytyä kokonaan heidän elämästään. Lahja-automaattina ei tarvitse olla. 

Kummilapset ovat nuoria /nuoria aikuisia. Pidän yhteyttä kaikkiin ja on mm matkustelu paljon yhdessä ym. Sehän tästä niin käsittämätöntä olikin että koen olevani heidän perheiden elämässä mukana paljonkin mutta sitten kuitenkin noinkin iso synttäri sivuutetaan. Toistan itseäni: tekstiviesti olisi riittänyt. En saanut edes sitä. Helvetin pahan mielen sain !! Jep, olen sitten pikkumainen.

Ap

Jos sulla on noin läheiset välit, että ihan reissaatte yhdessä niin mikset suoraan laita kummilapsille viestiä, että hei mulla oli täyden kympin synttärit ja olis kiva jos olisit muistanut onnitella. Saat osalta vastaukseksi hei sori mä en yhtään muistanut, isosti onnea ja muutama ei vastaa ollenkaan. Nämä muutamat jotka eivät vastaa, voit unohtaa kokonaan ja nää jotka vastaa muistavat aivan varmasti ensikerralla. 

En ymmärrä onnittelujen kerjäämistä. Jos ap olisi halunnut onnitteluja, niin hän olisi laittanut hyvissä ajoin viestiä, että täytän pyöreitä, kahvia ja kakkua on tarjolla klo 13-20, tervetuloa! Ja tadaa, viestejä olisi ainakin tullut, ehkä jopa vieraita.

Tämä on tätä kummallista ajattelua, että jopa pienestä sydämmellisestä tai ihan vaan kohteliaasta eleestäkin odotetaan palkkaa eli en onnittele, jos maksa kahvissa ja kakussa.

Onnittelemisella ja tajoiluilla ei pitäisi olla yhtään mitään tekemistä keskenään.  Onnittelu on onnittelu, vilpitön ele, jota onniteltavan ei pidä joutua "ostamaan" eikä onnittelijan itsekäästi pidä siitä rahastaa.

Mitä todennäköisimmin vieraita ei olisi paljoa ollut jo koronankin takia, mutta ne vieraat olisivat taatusti lähettäneet kortin, soittaneet tai onnitelleet muulla tavoin. Kukaan ei odota jostakin onnitteluista kakkupalkkaa, mutta jo tieto, että tuollaiset synttärit ovat, olisi riittänyt monelle infoamaan tarpeeksi. Pitää myös muistaa, että vain hyvin harva ihminen on samanlainen synttäruhullu kuin ap.

On siis oma vika, jos ei onnitteluja tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä ainakin onnittelen ja vien kukkia kummeille synttärinä. Nyt ku ollaan ihan aikuisia, eikä budjetti kaadu tuohon. Samalla tavalla he muistavat mua vieläkin synttärinä vaikka olen jo yli 30.

Ei ole mun mielestä iso rasti laittaa viestiä, että onnea.

Jos henkilö ei halua juhlia synnttäreitä sä äänkeät väkisin kukkien kanssa paikalle?

Jos synnttärit on itselle tärkeä asia silloin kannattaa kutsua niitä kummilapsia syntymäpäiväjuhlille.

Kuka mistään juhlimisesta on puhunut? Tämä on muistaminen. Voin lähettää kummeilleni vaikka lähetin viemään ne kukat tarvittaessa. Ei meidän suku kyl ole semmosta kun täällä. Meillä voi ihan vierailla ja juoda ne kahvit. Kaikkia ihmisiä ei ahdista kyläily.

Sama juttu mulla. Täytin viime syksynä 50. Yksikään kummilapsistani ei onnitellut eikä muistanut. Ei sen puoleen kyllä sukulaisetkaan tai ystävät. Ilomielin olisin myös kakkukahvit tarjonnut, mutta eipä ketään ilmestynyt paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mulla. Täytin viime syksynä 50. Yksikään kummilapsistani ei onnitellut eikä muistanut. Ei sen puoleen kyllä sukulaisetkaan tai ystävät. Ilomielin olisin myös kakkukahvit tarjonnut, mutta eipä ketään ilmestynyt paikalle.

Mutta et kutsunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mulla. Täytin viime syksynä 50. Yksikään kummilapsistani ei onnitellut eikä muistanut. Ei sen puoleen kyllä sukulaisetkaan tai ystävät. Ilomielin olisin myös kakkukahvit tarjonnut, mutta eipä ketään ilmestynyt paikalle.

Mutta et kutsunut?

Olisin kutsunut mutta kukaan ei muistanut eikä onnitellut. Tarjosin sitten naapurin rouvalle kahvit kun muita ei minun merkkipäiväni kiinnostanut.

Pyrin opettamaan omat lapset kohteliaaseen käytökseen. Näen tärkeänä, että kummisuhde muodostuu vastavuoroiseksi lapsen ja kummin välille. Lapsi muistaa kummiaan omalla tavallaan, kortilla tai viestillä tai pikku lahjalla tärkeinä päivinä ja aikuinen kummi omalla tavallaan viestein ja paketein. Ja aina kiitosviesti muistamisen jälkeen, sitä olen lapsille hokenut. Kohtuullisuutta olen kummeilta toivonut, mielestäni hirveän kalliit lahjat kummilta lapselle ei ole tarkoituksenmukaisia. Jos kummit kysyvät lahjatoiveita, ehdotan että kummi järkkäisi lapsen kanssa jotain kivaa yhteistä tekemistä. Ja hyvä säkä on kummivalinnoissamme käynytkin. Kaikki eivät ole pysyneet kovin läheisinä eivätkä ole meidän arjessa mukana, mutta heillä on tärkeä oma roolinsa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mulla. Täytin viime syksynä 50. Yksikään kummilapsistani ei onnitellut eikä muistanut. Ei sen puoleen kyllä sukulaisetkaan tai ystävät. Ilomielin olisin myös kakkukahvit tarjonnut, mutta eipä ketään ilmestynyt paikalle.

Mutta et kutsunut?

Olisin kutsunut mutta kukaan ei muistanut eikä onnitellut. Tarjosin sitten naapurin rouvalle kahvit kun muita ei minun merkkipäiväni kiinnostanut.

Niin siis normaalisti kutsutaan etukäteen syntymäpäiville eikä vaan odotella josko joku tulisi tai samana päivänä pyydetä kahville jos joku sattuu soittamaan.

Mielestäni koko kummiasiasta tehdään joissain perheissä kohtuuton show. Lapsista, heidän hoidostaan ja lahjoistaan ovat vastuussa vain ja ainoastaan vanhemmat. Lapsi ei myöskään ole kummejaan valinnut, joten hänellä ei ole mitään vastuuta tai kiitollisuudenvelkaa kummejaan kohtaan. Kiittämisestä huolehtii vanhempi, joka jakaa omaa kasvatustaakkaansa kummin kanssa. Kummius alkaa kasteesta ja päättyy konfirmaatioon, jolloin lapsi on kirkollisesti täysi-ikäinen. Sen jälkeen ihmissuhde voi tietysti jatkua, mutta tasaveroisina "aikuisina".

Itselläni ei ole edes tietoa milloin kummitätini synttärit on

Se nyt vaan on tyhmää kantaa lapsiperheisiin rahaa ja lahjoja. Ihan turhaan odottaa mitään mitalia ja merkkipäivien noteerausta. Kannattaa säästää nekin rahat siihen jos tarvitsee maksullisia palveluja jossain vaiheessa. Ennemmin maksan palkkaa kun jaan vastikkeetonta rahaa ihan huvikseni. 

Kun minä sanon että en juhli synttäreitäni, se tarkoittaa oikeasti sitä että en juhli. En näe mitään iloa siinä että vanhenee joten miksi onnittelutkaan? Osanotot olisivat paikallaan ennemmin.

Kummilasten kanssa olen läheinen vaikka ovat jo aikuisia kaikki.

Tykkään mun kummeista ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Mutta ei mulla ole pienintäkään aavistusta, koska heillä on synttärit. Äitikään ei muista kuin yhden kummin synttärit, oman siskonsa.

Kummit pitäisi valita niin, että ajan viettäminen hoituu luonnostaan. Mun lasten kummit on ihmisiä, joiden kanssa vietetään muutenkin paljon aikaa. Ei heidän tarvitse tuoda lahjoja tms jos eivät itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mulla. Täytin viime syksynä 50. Yksikään kummilapsistani ei onnitellut eikä muistanut. Ei sen puoleen kyllä sukulaisetkaan tai ystävät. Ilomielin olisin myös kakkukahvit tarjonnut, mutta eipä ketään ilmestynyt paikalle.

Siis ei kai kukaa kutsumatta tule kylään nykypäivänä? Outoa, ettet kutsunut kylään etukäteen. Minä laitoin kutsut jo hyvissä ajoin ja onneksi ehdin juhlia juuri ennen koronaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö syntymäpäiväsi facebookissa?

En ole Facessa. Kaikki tiesivät kyllä. Asiasta oli paljon keskustelua koko kevään aikana kun mietin juhlinko vai en.

Ap

Katso peiliin. Sieltä se vika löytyy.

Mulla on yksi kummityttö, jo 30v. Aikani soitin hänelle joka syntymäpäivä vuosikausia, kun oli jo aikuinen, laitoin nimipäivänä tekstiviestin ja jouluisin kortin tai muun pienen muistamisen. Ikinä ei tullut mitään, ei edes nimipäiväonnitteluista kiitosta tekstarina. Muutama vuosi tämä sai lapsen, ja kas, laittoi siitä viestin. Onnittelin takaisin viestissä ja tuumailin, että laitan postissa jotain potkuhousut menemään, kun kohta oli joulukin tulossa. No, se jäi, kun itse jouduin olemaan just joulun alla kolmisen viikkoa sairaalassa ja kaikki jouluvalmistelut jäivät. Joulukortin laitoin tälle perheelle, mutta tyhjää tuli vastaukseksi. Seuraavana jouluna laittoi minulle kuvaviestin tästä taaperosta, mutta eipä siinä ollut edes nimeä mainittu. On loppunut yhteydenpito mun puolelta, kun aina se tapahtui minun puoleltani, ei koskaan hänen. Suhteen rakentamiseen tarvitaan aina kaksi, yksin ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kummityttö, jo 30v. Aikani soitin hänelle joka syntymäpäivä vuosikausia, kun oli jo aikuinen, laitoin nimipäivänä tekstiviestin ja jouluisin kortin tai muun pienen muistamisen. Ikinä ei tullut mitään, ei edes nimipäiväonnitteluista kiitosta tekstarina. Muutama vuosi tämä sai lapsen, ja kas, laittoi siitä viestin. Onnittelin takaisin viestissä ja tuumailin, että laitan postissa jotain potkuhousut menemään, kun kohta oli joulukin tulossa. No, se jäi, kun itse jouduin olemaan just joulun alla kolmisen viikkoa sairaalassa ja kaikki jouluvalmistelut jäivät. Joulukortin laitoin tälle perheelle, mutta tyhjää tuli vastaukseksi. Seuraavana jouluna laittoi minulle kuvaviestin tästä taaperosta, mutta eipä siinä ollut edes nimeä mainittu. On loppunut yhteydenpito mun puolelta, kun aina se tapahtui minun puoleltani, ei koskaan hänen. Suhteen rakentamiseen tarvitaan aina kaksi, yksin ei onnistu.

No ainakin kaksi kertaa on.

Oivoi. Minä en edes tiedä milloin kummeillani on syntymäpäivät. En liene kertaakaan heitä onnitellut, elleivät ole juhlineet. Toisaalta, eipä tullut heiltäkään enää synttärionnitteluja, kun ripiltä pääsin mutta kyllä tietysti täyskympeillä voisi muistaa puoleen ja toiseen.

Joulukortin olen heille lähettänyt aina, että edes jollain tavalla kuitenkin muistan. Ovathan he olleet turvallisia aikuisia elämässäni, vaikka monet muistot yhteisestä ajasta ovatkin jo haihtunut.

Minulla ei ole hajuakaan, kuka/ketkä ovat kummejani! Ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla.