Täytin 50. Yksi kummilapsi kuudesta muisti minua

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi koko kummilapsijuttu on perseestä ja kummeus pitäisi lopettaa kokonaan, tai sitten kummien pitäisi olla vain niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä, mutta tuollainen, että kummeilta viedään vain lahjat eikä heitä arvosteta mitenkään on niin yleistä ja ihan perseestä.

Täsmälleen samaa mieltä. Jotenkin tuollainen kummijuttu on ihan aikansa elänyt ja sillä ei ole enää yhtään mitään merkitystä ihmisten elämässä. Tai ehkä hartailla tyypeillä voi olla, mutta muuten nykyaikana kummius on turhaa kaikin tavoin.

Itse olen seitsemän lapsen kummi. Nuorin lapsista on onneksi jo 16 vuotias, joten minun hommani ovat periaatteessa tehty, mutta tottakai oletetaan, että kummi lahjoo vielä mm. valmistuvaa, naimisiin menevää jne. kummilastaan. Ei onneksi aina. Voin sanoa olleeni huono kummi. Ensimmäiset kolme lasta tulivat minulle kummilapsiksi jo silloin, kun olin 16 vuotias ja silloin yritin olla hyvä kummi, mutta yksipuolisuuden takia kummiudesta tuli pakkopulla jo muutamassa vuodessa.

Kaksi kummilasta tuli taas sisarusteni kautta tavallaan kysymättä ja kaksi ystävien kautta. Sisarusten ja ystävien lapset ovat olleet läheisempiä.

No olisi se nyt helkkari sentään kohteliasta ollut vaikka kortti laittaa !! Niin on tapana tehdä. Törkeetä toimintaa. Ymmärrän jos eivät muista jos täyttää 48. 50 kuitenkin merkkipaalu !!!

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten syntymäpäivät nyt vaan eivät ole kovin merkittäviä. Olisit pitänyt juhlat, niin sinua olisi muistettu. Täytän itse kohta 50 ja rummutan asiaa niille, joiden haluan minua muistavan. Ja tarjoan heille juhlat tietysti. Muiden en odota päivää noteeraavan.

Näin, täsmälleen näin. Jos haluaa, että muistetaan, niin asiasta pitää kertoa niille kaikille joiden haluaa muistavan.

Mulla menee niin, että kummit onnittelevat, minä en heitä (en ole ottanut ylös syntymäpäivien päivämääriä). Minä onnittelen kummilapsia eivätkä he onnittele minua. Ehkä hekin sitten joskus onnittelevat omia kummilapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö syntymäpäiväsi facebookissa?

En ole Facessa. Kaikki tiesivät kyllä. Asiasta oli paljon keskustelua koko kevään aikana kun mietin juhlinko vai en.

Ap

Siis aikuinen ihminen mehustelee omaa syntymäpäivää koko kevään? :D

Tän kommentin kirjoittaja on varmaan haalinut kaikille lapsilleen kymmenen kummia ahneuksissaan ja vetänyt herneen nenään aloituksesta. :D

Ohis, en ole siis tuo, jolle vastailet. Mutta miten minä en edes ajatellut tuollaista? Ajattelin myös, että minkälainen ihminen höpöttää jostakin syntymäpäivistään ympäriinsä kuukausia? Varmaan sellainen, joka loukkaantuu jo siitä, kun ei saa 50 nimipäiväonnittelua toisen nimen nimipäivänä.

Itse pidän tosi matalaa profiilia syntymäpäivistäni ja muistakin omista asioistani. Liika info ympäriinsä ei ole koskaan hyvä.

Nolojen vanhempien nolot lapset. Olen pahoillani. 

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö syntymäpäiväsi facebookissa?

En ole Facessa. Kaikki tiesivät kyllä. Asiasta oli paljon keskustelua koko kevään aikana kun mietin juhlinko vai en.

Ap

Siis aikuinen ihminen mehustelee omaa syntymäpäivää koko kevään? :D

Jep. Arvaan vain, että hänen puhelimen pin-koodinakin on oma syntymäpäivä, joten tässä tietoa ympäriinsä, käyttäkää sitä hyväksenne!

No mulle ainakaan kummeilla ei koskaan ollut merkitystä. Edelleen vanhempani ovat niiden kanssa tekemisissä, mutta siis lapsuudessa ne kävivät kylässä kerta puoleen vuoteen, toivat karkkipussin ja sanoivat pari lausetta. En edes ollut ujo lapsi, mutta tuntui että kummiudella ei ollut funktiota eivätkä he koskaan jutelleet minulle.

Kun siskoni kummisetä oli saattohoidossa, äitini läksytti että hänen pitäisi mennä mukaan sairaalaan. Siskollani oli sama kokemus kummeista, ei oikein tuntenut heitä. Kyläillessä "lapset häiritsivät" jos tulivat alakertaan, joten pysyttiin aina kaukana. Joten, kun siskoni olisi pitänyt mennä sairaalaan juttelemaan kummilleen niin me molemmat mietittiin että eihän meillä ole mitään suhdetta kummeihimme, ja tulimme siihen tulokseen että kumminimitykset on vain liimana vanhempien ja kummien välillä, ei lasten ja kummien.

Miten sinä ap olet ollut kummilasten elämässä mukana?

Oon varsin läheinen kummitätini kanssa, soittelemme ja kyläilemme, mutta en kyllä muista yhtään, noteerasinko 50-vuotispäivää mitenkään. Kuusikymppisiksi virkkasin huivin. Noin viisikymppisten kummilapset ovat usein opiskelijaiässä, rahat tiukalla ja elämässä paljon mietittävää. Lahjoja olennaisempaa (puolin ja toisin!) on se millainen suhde on muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi koko kummilapsijuttu on perseestä ja kummeus pitäisi lopettaa kokonaan, tai sitten kummien pitäisi olla vain niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä, mutta tuollainen, että kummeilta viedään vain lahjat eikä heitä arvosteta mitenkään on niin yleistä ja ihan perseestä.

Täsmälleen samaa mieltä. Jotenkin tuollainen kummijuttu on ihan aikansa elänyt ja sillä ei ole enää yhtään mitään merkitystä ihmisten elämässä. Tai ehkä hartailla tyypeillä voi olla, mutta muuten nykyaikana kummius on turhaa kaikin tavoin.

Itse olen seitsemän lapsen kummi. Nuorin lapsista on onneksi jo 16 vuotias, joten minun hommani ovat periaatteessa tehty, mutta tottakai oletetaan, että kummi lahjoo vielä mm. valmistuvaa, naimisiin menevää jne. kummilastaan. Ei onneksi aina. Voin sanoa olleeni huono kummi. Ensimmäiset kolme lasta tulivat minulle kummilapsiksi jo silloin, kun olin 16 vuotias ja silloin yritin olla hyvä kummi, mutta yksipuolisuuden takia kummiudesta tuli pakkopulla jo muutamassa vuodessa.

Kaksi kummilasta tuli taas sisarusteni kautta tavallaan kysymättä ja kaksi ystävien kautta. Sisarusten ja ystävien lapset ovat olleet läheisempiä.

Entä milloin se lahjominen lopetetaan jos kummilapsi ei edes kirkkoon kuulu?

Kummeudessa näköjään opetaan ihmisille juuri nämä nykyajan käytöstavat, että tietenkin minä otan, juu otan kaiken vastaan, tänne vaan, mutta minulla ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan, ei minun tarvitse olla edes kohtelias. Minusta tämä on huolestuttavaa. Tuossa synttärionnittelussa kun ei edes keneltäkään vaadita muuta kuin pari minuuttia vuodessa, että pukkaa menemään tervehdyksen ja sekin on näköjään liikaa joiltain vaadittu.

Vielä yli 20-vuotiaana laittoivat lahjatoiveita joulun alla, ei vastauksia mihinkään yhteydenpitoyrityksiin, ei edes sanaa "kiitos" joulun jälkeen. Heitin mokomat mielestäni.

Niin, monelle ihmiselle kummeilla ei ole ollut mitään merkitystä elämässä ja silti tätä paskaa käytäntöä vaan jatketaan. Lopettakaa nyt ihmeessä tuo älytön touhu. Minä en ainakaan suostu kenenkään kummiksi ja lahjoja ostan vain niille sukulaisten lapsille jotka oikeasti myös minusta tykkää muutenkin kuin pelkkien lahjojen takia.

Olen työtön ja ostanut kummilapsille synttärilahjat/antanut rahaa. Myös joka joulu. Vähistä rahoistani, mutta silti iloiten. Pari kummilasta ei kiitä ja yhdeltä tulee kiitos vasta kuukauden parin jälkeen. Sekin toiselta vanhemmalta. Olisi kyllä kohteliasta edes kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Kummeudessa näköjään opetaan ihmisille juuri nämä nykyajan käytöstavat, että tietenkin minä otan, juu otan kaiken vastaan, tänne vaan, mutta minulla ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan, ei minun tarvitse olla edes kohtelias. Minusta tämä on huolestuttavaa. Tuossa synttärionnittelussa kun ei edes keneltäkään vaadita muuta kuin pari minuuttia vuodessa, että pukkaa menemään tervehdyksen ja sekin on näköjään liikaa joiltain vaadittu.

No siinä kyllä vaaditaan sitä, että muistaa koska se synttäripäivä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa testamentin laadintaa.

Yleensä omat lapset perivät vanhempansa.

Ap:lla ei ole lapsia

Täytän pian 50 vuotta ja jos mietin keneltä odotan saavani onnittelut, niin en ainakaan kummilapsilta. Onnitteluja tulee varmasti oman perheen lisäksi omilta ja appivanhemmilta, siskoltani heidän koko perheen puolesta, parilta ystävältä ja siinäpä se taitaa ollakin. En todellakaan ala laskemaan keneltä onnitteluja ei tullut. En ole ilmoitellut syntymäpäivääni monelle ja fb:ssa tai muualla en asiasta kerro missään tapauksessa.

Syntymäpäivät eivät ole minulle kovin kummoinen juhla ja en meinaa pitää juhlia muuten kuin ihan lähimmille, eli omalle perheelleni ja vanhemmilleni. Sen olen sanonut jo kauan sitten, että en todellakaan halua mitään yllätysjuhlia, vaan suutun, jos sellaiset joku järjestää. Mieheni tietää tämän ja tuntee minut, joten hän suitsia kyllä mahdolliset juhlat pois ennen kuin niistä edes tiedän.

Luonnonperintösäätiö tarvitsee rahaa enemmän kuin kummilapset. 

Olen itse aktiivinen ja kutsun ihmiset synttäreilleni enkä odota, että he kiireisessä arjessaan muistavat jokaisen juhlapäivän. Usein kutsutan itseni kyläänkin. Tai ostan niitä tuotteita, joita itse haluan, enkä odota, että joku osaa ja muistaa lukea ajatuksiani.

Älkää enää ostako mitään kummilapsillenne tai antako rahaa tms. Kummeja käytetään räikeästi hyväksi. Kortti lapselle /nuorelle riittää.