Täytin 50. Yksi kummilapsi kuudesta muisti minua

Vierailija kirjoitti:

No mulle ainakaan kummeilla ei koskaan ollut merkitystä. Edelleen vanhempani ovat niiden kanssa tekemisissä, mutta siis lapsuudessa ne kävivät kylässä kerta puoleen vuoteen, toivat karkkipussin ja sanoivat pari lausetta. En edes ollut ujo lapsi, mutta tuntui että kummiudella ei ollut funktiota eivätkä he koskaan jutelleet minulle.

Kun siskoni kummisetä oli saattohoidossa, äitini läksytti että hänen pitäisi mennä mukaan sairaalaan. Siskollani oli sama kokemus kummeista, ei oikein tuntenut heitä. Kyläillessä "lapset häiritsivät" jos tulivat alakertaan, joten pysyttiin aina kaukana. Joten, kun siskoni olisi pitänyt mennä sairaalaan juttelemaan kummilleen niin me molemmat mietittiin että eihän meillä ole mitään suhdetta kummeihimme, ja tulimme siihen tulokseen että kumminimitykset on vain liimana vanhempien ja kummien välillä, ei lasten ja kummien.

Miten sinä ap olet ollut kummilasten elämässä mukana?

Mieleen tuli oma kummisetäni joka oli isäni veli. Hän ei ole ollut oikeastaan elämässäni mukana enää sen jälkeen, kun täytin 5 vuotta.

Vanhempani pakottivat minut kuitenkin soittamaan kummisedälle joka vuosi hänen syntymäpäivänään ja muistan kuinka se oli ikävää. Ei minulla ollut hänen kanssaan mitään yhteistä ja juteltavaa, ei koskaan, ei mitään, hän oli minulle vieras tyyppi täysin.

Jatkoin aikuisena hänelle soittamista, mutta vain viiden vuoden välein. Useamman kerran sain esittäytyä monta kertaa ennen kuin hän muisti minut ja joskus hän oli niin päissään, että onnittelupuhelustani ei jäänyt hänelle varmasti mitään mielikuvaa.

Omien lasteni kummien kanssa olen puhunut jo ennen kummiutta kummiudesta ja heidät on valittu huolella. Kummit ovat yhä vieläkin lasten elämässä mukana jollakin tavoin, mutta en muista olisiko esimerkiksi vanhin lapseni laittanut kummisedälleen onnitteluviestiä tämän 50 vuotispäivänä. Kummi järjesti juhlat, mutta meidän perhe ei niihin osallistunut, koska ne eivät olleet Suomessa. Onnittelimme häntä kuitenkin koko perheen voimin, joten ehkä se riitti.

Säälittävää. Miksi joku odottaa huomiota syntymäpäivänään? Voi pitää jotkut omat kutsut, jolloin tulee huomionosoituksia. Ja milloin ihmiset oppivat, että kummi on merkityksetön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa testamentin laadintaa.

Yleensä omat lapset perivät vanhempansa.

Ap voi lahjoittaa omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille, jos haluaa. Niin se kannattaisi myös tehdä, eli päättää vaikka jo nyt mihin taholle omaisuus siirtyy aikanaan. Silloin epämääräiset sukulaiset eivät saa pennin hyrrää, vaan omaisuus siirtyy sinne minne sitä osataan ehkä arvostaa.

Niin minä ainakin tekisin, jos sinkku ja lapseton olisin. Voisin lahjoittaa ihan kaiken juuri kodittomille kissoille ja toivomuksena olisi, että se raha käytetään viisaasti.

Ahneet vanhemmat ja ahneuteen kasvaneet lapset odottavat saavansa huomiota ja lahjoja. Erityisesti raha on näkynyt kelpaavan. Lopetin rahan antamisen kun kummipoikani täytti 10v. Kymmenen vuotta ns hyödyllisenä hölmö-kummina riitti.

Minusta on kiusallista, kun kummi antaa lapselle rahaa. Tajuaisivat, että ei tarvitse.

No muista nyt ainakin tuota, joka sinua muisti onnitella

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja ostanut kummilapsille synttärilahjat/antanut rahaa. Myös joka joulu. Vähistä rahoistani, mutta silti iloiten. Pari kummilasta ei kiitä ja yhdeltä tulee kiitos vasta kuukauden parin jälkeen. Sekin toiselta vanhemmalta. Olisi kyllä kohteliasta edes kiittää.

-----

Hyvyytesi menee hukkaan tällaisten ihmisten kanssa. Älä anna enää lahjoja tai käytä rahaa kummilapsiisi.

Minä en ainakaan odota, että kummilapset muistavat minun merkkipäiviäni. Tai kukaan muukaan. En ole viisivuotias.

Kummiksi ei ole pakko ryhtyä tai haalia useampaa.

Jos minä olisin lapseton, testamenttaisin  omaisuuteni siskoni kahdelle lapselle, ihania ovat.  Aikuisia jo nyt, ovat syntyneet 1992 ja 1995. 50v synttärilahjaksi sain kummipojalta kauniin orkidean ja tytöltä kauniin kukkamaljakon

Minulla aivan ihanat kummitäti ja -setä. Ovat siis pariskunta

Joo hassua porukkaa. Mä lakkasin täyttämättä vuosia 29v jälkeen :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö syntymäpäiväsi facebookissa?

En ole Facessa. Kaikki tiesivät kyllä. Asiasta oli paljon keskustelua koko kevään aikana kun mietin juhlinko vai en.

Ap

Siis aikuinen ihminen mehustelee omaa syntymäpäivää koko kevään? :D

Tän kommentin kirjoittaja on varmaan haalinut kaikille lapsilleen kymmenen kummia ahneuksissaan ja vetänyt herneen nenään aloituksesta. :D

Ohis, en ole siis tuo, jolle vastailet. Mutta miten minä en edes ajatellut tuollaista? Ajattelin myös, että minkälainen ihminen höpöttää jostakin syntymäpäivistään ympäriinsä kuukausia? Varmaan sellainen, joka loukkaantuu jo siitä, kun ei saa 50 nimipäiväonnittelua toisen nimen nimipäivänä.

Itse pidän tosi matalaa profiilia syntymäpäivistäni ja muistakin omista asioistani. Liika info ympäriinsä ei ole koskaan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää enää ostako mitään kummilapsillenne tai antako rahaa tms. Kummeja käytetään räikeästi hyväksi. Kortti lapselle /nuorelle riittää.

Eikö parempi neuvo olisi, että älkää suostuko kummeiksi, jos se ei oikeasti kiinnosta? Minusta on ihan ok, jos kummin osa on yksipuolisesti muistaa lasta. Jos hommaan ryhtyy sillä mielellä, että odottaa täydellistä vastavuoroisuutta kummilapselta, niin metsään menee. 

Ap on naurettavalla tavalla vihjaillut syntymäpäivistään koko kevään, ja ilmeisesti oikein odottanut, että pääsee pahastumaan kummilastensa käytöstapoja. 

Kummius on tosiaan yksisuuntainen tehtävä, jossa ideana on että kummi tukee kummilastaan, ja muistaa halutessaan myös lahjoilla. Vastaavasti kummilapsesi hoitavat onnittelut omille kummilapsilleen aikanaan.

Olen kyllä toivottanut kummeille hyvät joulut ja kiittänyt siitä asti, kun itse tajusin niin tehdä. (Vanhemmat eivät erityisemmin opastaneet mihinkään.) Silti en edes tiedä kummieni syntymäpäiviä, ja aika etäisiksi nämä henkilöt ovat jääneet. Jos tahtoisivat minun olevan enempi heihin yhteydessä, niin olisi ollut toivottavaa luoda läheinen suhde minuun jo lapsena.

Ap ei ole mainostanut synttäreitään " koko kevään" vaan tottahan nämä perheet sen tietävät että olen syntynyt ××.××.1971 !! Kaikkien kanssa on keskustelua käyty mahdollisista juhlista. IHMETTELIN siis isosti ja vähän loukkaannuinkin kun ko päivänä oli mykkää 5 perheen taholta. Ollaan läheisiä, ymmärtääkseni, ja jokaiseen kummilapseen on yhteys. Olen muistanut perheiden lapsia (siis kummilapsiani) aina JA huomioinut aikuisten tasavuotismerkkipäivät olin sitten kutsuttu juhlaan tai en. Näin teen siksi että se on kohteliasta ja olen saanut kasvatuksen jossa merkkipäivät huomioidaan. Siksi kummastelin kun itseäni ei muistettu. Ja painotus sanalla muistettu!!! Jopa tekstari olisi ilahduttanut. Tuli tunne etten ole muistamisen tai välittämisen arvoinen.

Ap

Minulla on ollut aina periaate: Ei juhlia, ei lahjoja.

Aika moni muukin ajattelee varmaan samalla tavalla. Edes kahvikupillinen pitää tarjota, jos on lahjaa vailla.

Törkeää käytöstä!

En tiedä yhdenkään kummini syntymäpäivän päivämäärää. Vähän vaikeaa on muistaa!

Sama täällä. Kummilapsia 5, yksi muisti. On hyvän ystäväni lapsi ja tulivat yhdessä synttäreille.

Ja mitä sitten heillä on oma elämänsä. Minulla on viisi kummilasta ja yksi lähetti viestin.

Oletko tehnyt selväksi läheisille, että syntymäpäiväsi muistaminen on sinulle iso asia?

Se ei ole automaattisesti töykeää olla muistamatta, vaan kaikilla ei ole sellaista kulttuuria perheissään. Esimerkiksi aiemmin mainittu ei juhlia-ei muistamista. Lapsilta/nuorilta on kohtuutonta odottaa muistamista. Näin koronan aikana heillä on paljon isompiakin asioita muistettavana kuin kummin syntymäpäivä.