Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua oman vanhemman "ryysyrantameininkiin"?
22.07.2014 |
Vietin nyt heinäkuussa joitakin päiviä äitini ja hänen miehensä luona. Oli aika silmiä avaava reissu. Tapaamme melko harvoin ja nyt siis lomalla kävin heidän luonaan. Niin pahalta kuin tuntuukin sanoa tällaista, niin mielestäni siellä eletään kuin jossain ryysyrannassa. Paikat hajoilevat, likaa on kaikkialla, lemmikkieläimet poukkoilevat valtoimenaan, ruokapöydällä ajelehtii epämääräistä roinaa jne. Ihmettelen, onko kyseessä edes sama äiti, joka aikoinaan on huomautellut minulle esimerkiksi ruoka suussa puhumisesta, kun hän itse nyt puhuu ja mussuttaa samalla, pitää kyynärpäitä pöydällä, nappailee ruokaa ruoka-astioista pöydältä suoraan suuhunsa, raapii itseään, huokailee kovaan ääneen ("hohhoijaa", "uhhuh", "ahhaah, mmmh onpas hyvää" yms) ja kommunikoi muutenkin kummallisesti kiljahdellen, määkien ja urahdellen.
En tiedä, miten paljon mies on vaikuttanut. Äiti välillä ojentaa häntä, mutta on oikeastaan ihan samanlainen. Esimerkiksi ennen ruokailua ei pestä käsiä, vaikka on juuri tehty jotain sotkuista hommaa tai koskettu eläimiin, kaikenlaista tavaraa haalitaan kirpputoreilta, syödään vanhentuneita ruokia, aina on viiniä tai olutta pöydässä (mies huutaa "kaljaa!" jos se on lopussa), nauraa räkätetään ja käkätetään jne jne.
Eniten minua surettaa se, että mistään ei voi jutella kunnolla. Kaikki tyssää pariin lauseeseen. Äitini asenne minua kohtaan on sellainen, etten tiedä mistään mitään ja että teen kaiken väärin. Olen kuitenkin jo yli 30-vuotias. Olen myös korkeasti koulutettu, toisin kuin äitini ja hänen miehensä. He ovat kyllä tavallaan mukavia ja äiti on tietysti rakas minulle, mutta tunnen suurta vierautta heidän seurassaan. Ja nyt siis äitini on vielä jotenkin taantunut ja elää kuin vaistojensa varassa, vaikka ei ole vielä mitenkään vanhakaan. Olen ainoa lapsi ja pelkään, että joudun vielä jonain päivänä puuttumaan heidän elämäntapoihinsa jollain tavalla, koska se vaikuttaa jo nyt epäterveelliseltä.
Miten tällaiseen ylipäätään pitäisi suhtautua? Kellekään tutulle en kehtaisi edes kertoa tästä.
Kommentit (79)
Ap, olet aivan oikeassa huolehtiessasi äidistäsi - se ei ole toisten asioihin sekaantumista vaan välittämistä.
Kuulostaa kyllä tosi paljon alkoholisoitumiselta valitettavasti. Käytkö ikinä kylässä yllättäen vai osaavatko odottaa tuloasi? Silloin on helpompi skarpata. Lisäksi
tiedän eläkeläispariskunnan, joka alkaa tissuttelemaan vähän ennen puoltapäivää ja vasta illalla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
Mun kotona on ollut tuollaista aina, eikä niillä mitään alzheimeria ole. Jotkut ei vaan välitä mitä muut ajattelee sotkusta. Ei vaikka niille siitä sanoisi. Tavallaan ymmärrän, mutta lapsena turhautti kun ei kavereita voinut pyytää kylääm.
Minä tiedän miltä tuo tuntuu. Osittain samassa tilanteessa. Olen myös yrittänyt pohtia mikä tähän on johtanut, mutta syitähän voi olla useampiakin. Mielestäni ei voida sanoa että kukin eläköön omalla tavallaan jos lemmikit kärsivät. Ja jos elämäntyyli alkaa vaikeuttaa sosiaalisia suhteita jopa perheenjäseniin, niin onko ihminen pohkimmiltaan tyytyväinen?
Ap:hän kirjoitti että äitinsä on muuttunut. Väkisin ei syitä tarvitse etsiä, mutta omalla kohdallani diagnoosi (vaikkei todellakaan mieluinen ollutkaan) antoi aikanaan kaikelle ihmettelemälleni selityksen.
Omaiseni oli erilainen tavoiltaan jo aiemmin (verrattuna itseeni, esim siisteys) mutta huomasin sittemin vielä selkeän muutoksen. Samoin muuttui juuri kyky keskustella, keskittyä, kiinnostua asioista ja oppia uutta.
Ymmärsin kyllä että 40 tarkoitti vastauksensa ap:lle, kunhan nyt kirjoittelin omia kokemuksiani, ihan silläkin että tällainen vaihtoehtokin on olemassa. Ja nykyään todella yleistä.
-32-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
[/quote]
En viitsi kertoa, miten äitini mies kohtelee häntä, mutta mielestäni äitini ansaitsisi parempaa kohtelua. Heillä on ehkä tavallaan hauskaa, koska molemmille maistuu olut ja viini, mutta toivoisin, että he voisivat olla onnellisia ja boheemeja ilman alkoholiakin. Äitini lähiomaiset ovat kuolleet alkoholisteina eikä hän ole vielä niin pitkällä, mutta olen jo huolestunut. Esimerkiksi nyt heillä käydessäni huomasin, että äidillä oli jo aamupäivällä olutta lasissa. Itse voisin hyvinkin juoda olutta vaikka aamula, mutta minä juonkin korkeintaan tölkillisen kuukaudessa, jos sitäkään.
Lääkkeitä ja kaikkea muutakin on talo täynnä, mutta mitään ei yleensä tarvittaessa löydy. Sitten ostetaan esimerkiksi uutta särkylääkettä, mutta kun vanhempaa löytyykin, säästetään uusi. Näin kaikki on aina vanhentunutta tai kateissa.
ap
kyllä minäkin, huolestusin, jos äitini eläisi saastan keskellä juopon kanssa !!!!!!! hajukin varmaan melkoinen, jos esim. kissoja kusemassa nurkkiin tai kaneja häkit siivoamatta :X
ja silti palstan mielestä ap on niuho :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:22"]
Mitä ihmettä sinun koulutuksellasi on tekemistä asian kanssa????
[/quote]
Erilaisen koulutustason takia elämämme ovat kulkeneet aivan erilaisia polkuja. Äitini ei ole koskaan kysellyt mitään opinnoistani tai työstäni, joten iso osa tavallisista puheenaiheista on ollut poissuljettuja. Miesystäviini hän on suhtautunut kuin he olisivat pikkulapsia ja näiden akateemisia vanhempia hän ei ole halunnut tavata ollenkaan. Olen itsekin tuntenut oloni vieraaksi vähän joka paikassa. Siirtyminen keskiluokkaan ei ole niin kivutonta kuin ehkä voisi luulla. Esimerkiksi jossain sukujuhlissa aikoinaan kotikulmilla tunsin olevani ihan outolintu, kun en juonut itseäni humalaan ja osannut puhua sellaisista asioista kuin kaikki muut. En ilmeisesti tajunnut koko juhlien ideaa. Mutta varmasti äitini on silti ylpeä minusta. Me vain olemme tosiaan eläneet jo pitkään ihan eri tahoilla. Samassa kaupungissa asuvien ei-koulutettujen ikätovereiden kanssa en tunne niin paljon vierautta, mutta kyllähän ne mielenkiinnon kohteet jossain määrin ovat erilaisia ja saavat ollakin.
ap
[/quote]
Eikö tän ketjun kantava idea kuitenkin ole se, että sä olet pettynyt äitiisi? Et saanut sellaista äitiä kun halusit? Ja äitisi lipuu yhä kauemmas keskiluokkaisesta ideaalistasi, eikä edes tunnusta sitä haluavansa. Minusta vaan kuulostaa siltä, että tämä on se perimmäinen dilemma eikä huolesi äidin hyvinvoinnista.
Voi tosiaan olla, että huonon jäsentelyn vuoksi teksteistäsi saa toisenlaisen vaikutelman kuin jos kirjoittaisit ilman tunnekuohua. :)
Jonkinlaista hyväksyntää joudut kuitenkin tekemään sen kanssa, että äidilläsi ei tule jatkossakaan ns. jutut paranemaan. Älä yritä muokata häntä normaaleissa elämänvalinnoissa. Äitisi pitää miehestään, eikä ole sinun tehtävästä arvostella häntä tai hänen huonoa vaikutustaan.
Äitisi voi myös hyvinkin olla alkoholin suurkuluttaja, mutta ei sekään ole mitään moraalisesti tuomittavaa. Ei sekään, jos hän hissukseen alkoholisoituu (ja ilmeisesti nauttii siitä prosessista suuresti). Toki humalassa ei lähdetä autonrattiin tms, mutta tässähän ei siitä ole kyse. Toki läheisen alkoholismi on aina surullista ja kamalaa, mutta jos läheinen ei asiaan apua halua, niin sekin pitää hyväksyä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:22"]
Mitä ihmettä sinun koulutuksellasi on tekemistä asian kanssa????
[/quote]
Erilaisen koulutustason takia elämämme ovat kulkeneet aivan erilaisia polkuja. Äitini ei ole koskaan kysellyt mitään opinnoistani tai työstäni, joten iso osa tavallisista puheenaiheista on ollut poissuljettuja. Miesystäviini hän on suhtautunut kuin he olisivat pikkulapsia ja näiden akateemisia vanhempia hän ei ole halunnut tavata ollenkaan. Olen itsekin tuntenut oloni vieraaksi vähän joka paikassa. Siirtyminen keskiluokkaan ei ole niin kivutonta kuin ehkä voisi luulla. Esimerkiksi jossain sukujuhlissa aikoinaan kotikulmilla tunsin olevani ihan outolintu, kun en juonut itseäni humalaan ja osannut puhua sellaisista asioista kuin kaikki muut. En ilmeisesti tajunnut koko juhlien ideaa. Mutta varmasti äitini on silti ylpeä minusta. Me vain olemme tosiaan eläneet jo pitkään ihan eri tahoilla. Samassa kaupungissa asuvien ei-koulutettujen ikätovereiden kanssa en tunne niin paljon vierautta, mutta kyllähän ne mielenkiinnon kohteet jossain määrin ovat erilaisia ja saavat ollakin.
ap
[/quote]
Eikö tän ketjun kantava idea kuitenkin ole se, että sä olet pettynyt äitiisi? Et saanut sellaista äitiä kun halusit? Ja äitisi lipuu yhä kauemmas keskiluokkaisesta ideaalistasi, eikä edes tunnusta sitä haluavansa. Minusta vaan kuulostaa siltä, että tämä on se perimmäinen dilemma eikä huolesi äidin hyvinvoinnista.
Voi tosiaan olla, että huonon jäsentelyn vuoksi teksteistäsi saa toisenlaisen vaikutelman kuin jos kirjoittaisit ilman tunnekuohua. :)
Jonkinlaista hyväksyntää joudut kuitenkin tekemään sen kanssa, että äidilläsi ei tule jatkossakaan ns. jutut paranemaan. Älä yritä muokata häntä normaaleissa elämänvalinnoissa. Äitisi pitää miehestään, eikä ole sinun tehtävästä arvostella häntä tai hänen huonoa vaikutustaan.
Äitisi voi myös hyvinkin olla alkoholin suurkuluttaja, mutta ei sekään ole mitään moraalisesti tuomittavaa. Ei sekään, jos hän hissukseen alkoholisoituu (ja ilmeisesti nauttii siitä prosessista suuresti). Toki humalassa ei lähdetä autonrattiin tms, mutta tässähän ei siitä ole kyse. Toki läheisen alkoholismi on aina surullista ja kamalaa, mutta jos läheinen ei asiaan apua halua, niin sekin pitää hyväksyä.
[/quote]
Kuuluuko vain keskiluokkaisille juttelu , kuulumisten kysely tai siisteys ? Ja muulle porukalle sit alkoholisoituminen " onnellisesti"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
[/quote]
En viitsi kertoa, miten äitini mies kohtelee häntä, mutta mielestäni äitini ansaitsisi parempaa kohtelua. Heillä on ehkä tavallaan hauskaa, koska molemmille maistuu olut ja viini, mutta toivoisin, että he voisivat olla onnellisia ja boheemeja ilman alkoholiakin. Äitini lähiomaiset ovat kuolleet alkoholisteina eikä hän ole vielä niin pitkällä, mutta olen jo huolestunut. Esimerkiksi nyt heillä käydessäni huomasin, että äidillä oli jo aamupäivällä olutta lasissa. Itse voisin hyvinkin juoda olutta vaikka aamula, mutta minä juonkin korkeintaan tölkillisen kuukaudessa, jos sitäkään.
Lääkkeitä ja kaikkea muutakin on talo täynnä, mutta mitään ei yleensä tarvittaessa löydy. Sitten ostetaan esimerkiksi uutta särkylääkettä, mutta kun vanhempaa löytyykin, säästetään uusi. Näin kaikki on aina vanhentunutta tai kateissa.
ap
[/quote]
No tuo tietysti muuttaa asiaa, jos äitisi mies kohtelee häntä huonosti. Aloitusviestistäsi kun saa sellaisen vaikutelman, että he viihtyvät yhdessä loistavasti ja räkättävät samoille vitseille. Eipä tuohon nyt sitten oikein tohdi kommentoida. :) Sori mut tää on tosiaan vähän sekava ketju, kun tää tarina tavallaan elää kun aina tulee uusia kuvioita mukaan. Aloitusviestistä tuli mieleen se Pokka pitää -sarjan onnellinen junttipariskunta, ja nyt tässä onkin jotain parisuhdeväkivaltavibaa mukana. :D
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:22"]
Mitä ihmettä sinun koulutuksellasi on tekemistä asian kanssa????
[/quote]
Erilaisen koulutustason takia elämämme ovat kulkeneet aivan erilaisia polkuja. Äitini ei ole koskaan kysellyt mitään opinnoistani tai työstäni, joten iso osa tavallisista puheenaiheista on ollut poissuljettuja. Miesystäviini hän on suhtautunut kuin he olisivat pikkulapsia ja näiden akateemisia vanhempia hän ei ole halunnut tavata ollenkaan. Olen itsekin tuntenut oloni vieraaksi vähän joka paikassa. Siirtyminen keskiluokkaan ei ole niin kivutonta kuin ehkä voisi luulla. Esimerkiksi jossain sukujuhlissa aikoinaan kotikulmilla tunsin olevani ihan outolintu, kun en juonut itseäni humalaan ja osannut puhua sellaisista asioista kuin kaikki muut. En ilmeisesti tajunnut koko juhlien ideaa. Mutta varmasti äitini on silti ylpeä minusta. Me vain olemme tosiaan eläneet jo pitkään ihan eri tahoilla. Samassa kaupungissa asuvien ei-koulutettujen ikätovereiden kanssa en tunne niin paljon vierautta, mutta kyllähän ne mielenkiinnon kohteet jossain määrin ovat erilaisia ja saavat ollakin.
ap
[/quote]
Eikö tän ketjun kantava idea kuitenkin ole se, että sä olet pettynyt äitiisi? Et saanut sellaista äitiä kun halusit? Ja äitisi lipuu yhä kauemmas keskiluokkaisesta ideaalistasi, eikä edes tunnusta sitä haluavansa. Minusta vaan kuulostaa siltä, että tämä on se perimmäinen dilemma eikä huolesi äidin hyvinvoinnista.
Voi tosiaan olla, että huonon jäsentelyn vuoksi teksteistäsi saa toisenlaisen vaikutelman kuin jos kirjoittaisit ilman tunnekuohua. :)
Jonkinlaista hyväksyntää joudut kuitenkin tekemään sen kanssa, että äidilläsi ei tule jatkossakaan ns. jutut paranemaan. Älä yritä muokata häntä normaaleissa elämänvalinnoissa. Äitisi pitää miehestään, eikä ole sinun tehtävästä arvostella häntä tai hänen huonoa vaikutustaan.
Äitisi voi myös hyvinkin olla alkoholin suurkuluttaja, mutta ei sekään ole mitään moraalisesti tuomittavaa. Ei sekään, jos hän hissukseen alkoholisoituu (ja ilmeisesti nauttii siitä prosessista suuresti). Toki humalassa ei lähdetä autonrattiin tms, mutta tässähän ei siitä ole kyse. Toki läheisen alkoholismi on aina surullista ja kamalaa, mutta jos läheinen ei asiaan apua halua, niin sekin pitää hyväksyä.
[/quote]
Kuuluuko vain keskiluokkaisille juttelu , kuulumisten kysely tai siisteys ? Ja muulle porukalle sit alkoholisoituminen " onnellisesti"?
[/quote]
Ilmeisesti ainakin luetun ymmärtäminen on sosiaaliluokkariippuvainen ominaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
[/quote]
En viitsi kertoa, miten äitini mies kohtelee häntä, mutta mielestäni äitini ansaitsisi parempaa kohtelua. Heillä on ehkä tavallaan hauskaa, koska molemmille maistuu olut ja viini, mutta toivoisin, että he voisivat olla onnellisia ja boheemeja ilman alkoholiakin. Äitini lähiomaiset ovat kuolleet alkoholisteina eikä hän ole vielä niin pitkällä, mutta olen jo huolestunut. Esimerkiksi nyt heillä käydessäni huomasin, että äidillä oli jo aamupäivällä olutta lasissa. Itse voisin hyvinkin juoda olutta vaikka aamula, mutta minä juonkin korkeintaan tölkillisen kuukaudessa, jos sitäkään.
Lääkkeitä ja kaikkea muutakin on talo täynnä, mutta mitään ei yleensä tarvittaessa löydy. Sitten ostetaan esimerkiksi uutta särkylääkettä, mutta kun vanhempaa löytyykin, säästetään uusi. Näin kaikki on aina vanhentunutta tai kateissa.
ap
[/quote]
No tuo tietysti muuttaa asiaa, jos äitisi mies kohtelee häntä huonosti. Aloitusviestistäsi kun saa sellaisen vaikutelman, että he viihtyvät yhdessä loistavasti ja räkättävät samoille vitseille. Eipä tuohon nyt sitten oikein tohdi kommentoida. :) Sori mut tää on tosiaan vähän sekava ketju, kun tää tarina tavallaan elää kun aina tulee uusia kuvioita mukaan. Aloitusviestistä tuli mieleen se Pokka pitää -sarjan onnellinen junttipariskunta, ja nyt tässä onkin jotain parisuhdeväkivaltavibaa mukana. :D
[/quote]
Pokka pitää -sarjassa ei ole yhtään onnellista pariskuntaa, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän julkisesti tyytymättömiä. Oikeassa elämässä on sitä paitsi yleensä paljon traagisempaa kuin joissain sketsiohjelmissa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
[/quote]
En viitsi kertoa, miten äitini mies kohtelee häntä, mutta mielestäni äitini ansaitsisi parempaa kohtelua. Heillä on ehkä tavallaan hauskaa, koska molemmille maistuu olut ja viini, mutta toivoisin, että he voisivat olla onnellisia ja boheemeja ilman alkoholiakin. Äitini lähiomaiset ovat kuolleet alkoholisteina eikä hän ole vielä niin pitkällä, mutta olen jo huolestunut. Esimerkiksi nyt heillä käydessäni huomasin, että äidillä oli jo aamupäivällä olutta lasissa. Itse voisin hyvinkin juoda olutta vaikka aamula, mutta minä juonkin korkeintaan tölkillisen kuukaudessa, jos sitäkään.
Lääkkeitä ja kaikkea muutakin on talo täynnä, mutta mitään ei yleensä tarvittaessa löydy. Sitten ostetaan esimerkiksi uutta särkylääkettä, mutta kun vanhempaa löytyykin, säästetään uusi. Näin kaikki on aina vanhentunutta tai kateissa.
ap
[/quote]
No tuo tietysti muuttaa asiaa, jos äitisi mies kohtelee häntä huonosti. Aloitusviestistäsi kun saa sellaisen vaikutelman, että he viihtyvät yhdessä loistavasti ja räkättävät samoille vitseille. Eipä tuohon nyt sitten oikein tohdi kommentoida. :) Sori mut tää on tosiaan vähän sekava ketju, kun tää tarina tavallaan elää kun aina tulee uusia kuvioita mukaan. Aloitusviestistä tuli mieleen se Pokka pitää -sarjan onnellinen junttipariskunta, ja nyt tässä onkin jotain parisuhdeväkivaltavibaa mukana. :D
[/quote]
Pokka pitää -sarjassa ei ole yhtään onnellista pariskuntaa, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän julkisesti tyytymättömiä. Oikeassa elämässä on sitä paitsi yleensä paljon traagisempaa kuin joissain sketsiohjelmissa.
[/quote]
Nyt kyllä sulla menee genret sekaisin. Pokka pitää on komedia- eikä sketsiohjelma. [/sarkasmi]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin taas tuntuu siltä klassiselta ap on aina väärässä -jutulta. Takerrutaan yksittäisiin sanoihin ja ilmauksiin ja viitataan kintaalla ap:n huolelle omasta äidistään. Itse olen huolissani lähiomaisestani, jonka kodissa on nykyään ihan järjetön sotku. Hän on kuitenkin "normaali" aikuinen ihminen, joka huolehtii muuten asioistaan, mutta asunto näyttää mielenterveysongelmaisen kassi-alman tukikohdalta. Kattoon saakka ulottuvia pinoja kaikkea mahdollista vaatteista ilmaisjakelulehtiin ja tietty liuta lemmikkejä siellä seassa. Yhtään pintaa mille laskea just vaikka kuppi ei vain ole. Haju on järkyttävä kun varmaan vuoteen ainakaan ei ole nähdäkseni voitu siivota. Minulla meni täysin pasmat sekaisin kun pitkän ajan jälkeen menin yllättäen käymään hänen luonaan. En tiedä mitä asialle tekisin, mutta en varmaan mitään jos tässäkin on kyse vain erilaisesta elämäntyylistä ja mitä se sitten mulle kuuluu jos toinen on onnellinen. Tässäkin tapauksessa on mun mielestä ylitetty se skaala, mikä ilmenee siisteyskäsityseroina.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]
Onko ap:lla asperger?
[/quote]
Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.
Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.
ap
[/quote]
Äitisi kertomasi mukaan vierailusi ajan nauraa räkättää ja käkättää, ja huokailee onnesta kun on niin hyvää ruokaa. Minusta hän kuulostaa hyvin onnelliselta ihmiseltä. Sinua taas itkettää ja surettaa ja ahdistaa ja koet äidin vältteleväksi ja muut ihmiset ilkeiksi ja teräväsanaisiksi. Oletko ajatellut, että saattaisit tässä nyt vähän projisoida omia tunteitasi muihin? Ei äitisi kovin onnettomalta kuulosta, hänellähän tuntuu olevan hauskaa, hyvät ruuat ja onnellinen parisuhde.
Äitisi ei taida tarvita särkylääkkeitä. Jos hän niitä nappailisi, niin silloinhan ne eivät olisi vuosia vanhoja. ;)
[/quote]
En viitsi kertoa, miten äitini mies kohtelee häntä, mutta mielestäni äitini ansaitsisi parempaa kohtelua. Heillä on ehkä tavallaan hauskaa, koska molemmille maistuu olut ja viini, mutta toivoisin, että he voisivat olla onnellisia ja boheemeja ilman alkoholiakin. Äitini lähiomaiset ovat kuolleet alkoholisteina eikä hän ole vielä niin pitkällä, mutta olen jo huolestunut. Esimerkiksi nyt heillä käydessäni huomasin, että äidillä oli jo aamupäivällä olutta lasissa. Itse voisin hyvinkin juoda olutta vaikka aamula, mutta minä juonkin korkeintaan tölkillisen kuukaudessa, jos sitäkään.
Lääkkeitä ja kaikkea muutakin on talo täynnä, mutta mitään ei yleensä tarvittaessa löydy. Sitten ostetaan esimerkiksi uutta särkylääkettä, mutta kun vanhempaa löytyykin, säästetään uusi. Näin kaikki on aina vanhentunutta tai kateissa.
ap
[/quote]
No tuo tietysti muuttaa asiaa, jos äitisi mies kohtelee häntä huonosti. Aloitusviestistäsi kun saa sellaisen vaikutelman, että he viihtyvät yhdessä loistavasti ja räkättävät samoille vitseille. Eipä tuohon nyt sitten oikein tohdi kommentoida. :) Sori mut tää on tosiaan vähän sekava ketju, kun tää tarina tavallaan elää kun aina tulee uusia kuvioita mukaan. Aloitusviestistä tuli mieleen se Pokka pitää -sarjan onnellinen junttipariskunta, ja nyt tässä onkin jotain parisuhdeväkivaltavibaa mukana. :D
[/quote]
Pokka pitää -sarjassa ei ole yhtään onnellista pariskuntaa, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän julkisesti tyytymättömiä. Oikeassa elämässä on sitä paitsi yleensä paljon traagisempaa kuin joissain sketsiohjelmissa.
[/quote]
Nyt kyllä sulla menee genret sekaisin. Pokka pitää on komedia- eikä sketsiohjelma. [/sarkasmi]
[/quote]
Ihan sama. Kyseinen sarja ei liity mitenkään tähän ketjuun.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:31"]
Jotenkin taas tuntuu siltä klassiselta ap on aina väärässä -jutulta. Takerrutaan yksittäisiin sanoihin ja ilmauksiin ja viitataan kintaalla ap:n huolelle omasta äidistään. Itse olen huolissani lähiomaisestani, jonka kodissa on nykyään ihan järjetön sotku. Hän on kuitenkin "normaali" aikuinen ihminen, joka huolehtii muuten asioistaan, mutta asunto näyttää mielenterveysongelmaisen kassi-alman tukikohdalta. Kattoon saakka ulottuvia pinoja kaikkea mahdollista vaatteista ilmaisjakelulehtiin ja tietty liuta lemmikkejä siellä seassa. Yhtään pintaa mille laskea just vaikka kuppi ei vain ole. Haju on järkyttävä kun varmaan vuoteen ainakaan ei ole nähdäkseni voitu siivota. Minulla meni täysin pasmat sekaisin kun pitkän ajan jälkeen menin yllättäen käymään hänen luonaan. En tiedä mitä asialle tekisin, mutta en varmaan mitään jos tässäkin on kyse vain erilaisesta elämäntyylistä ja mitä se sitten mulle kuuluu jos toinen on onnellinen. Tässäkin tapauksessa on mun mielestä ylitetty se skaala, mikä ilmenee siisteyskäsityseroina.
[/quote]
Niinpä. Sitten kuitenkin ihmetellään miksei omaiset tehneet mitään, jos vaikka vuokranantajalle jää kaameat sotkut setvittäviksi tai ihminen löytyy sieltä kasojen seasta kuolleena monen vuoden kuluttua... Harvemmin ne ihmiset niin onnellisia on, jos on hirveä kaaos ympärillä. Se kaaos kertoo jostain.
Alkoholismi puolestaan on tutkitustikin asia, johon viimeiseksi puututaan työpaikalla. Kaikki muu voi olla mennyt, mutta työpaikassa roikutaan kiinni. Se onnistuu, kun kukaan ei ohjaa työterveyteen tai sieltä ei ohjata hoitoon, kun ei haluta puuttua ihmisten tekemisiin. Oikeasti alkoholin suurkuluttajatkaan eivät ole onnellisia, vaan juovat juuri siksi, että ovat masentuneita, yksinäisiä, ahdistuneita tai pettyneitä.
Mäki sain ensiksi mielikuvan, että sun vanhempiesi käytös, siisteys ja tyylitaju eivät miellytä sun luomaasi keskiluokkaista elämäntapaa. Ja sitten, kun ihmiset kommentoivat, että sä et vaikuta kovin mukavalta tyypiltä, niin mukaan alkoi tulla alkoholismia, väkivaltaisuutta ja kämppäkin vaikuttaa jonkun kassialman kaatopaikalta.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:23"]
Mäki sain ensiksi mielikuvan, että sun vanhempiesi käytös, siisteys ja tyylitaju eivät miellytä sun luomaasi keskiluokkaista elämäntapaa. Ja sitten, kun ihmiset kommentoivat, että sä et vaikuta kovin mukavalta tyypiltä, niin mukaan alkoi tulla alkoholismia, väkivaltaisuutta ja kämppäkin vaikuttaa jonkun kassialman kaatopaikalta.
[/quote]
Ryysyranta viittaa kyllä johonkin muuhun kuin boheemisuuteen... Kyseinen teos on saatavissa kirjastoista.
Oma äitini totesi kerran että muuttui juntiksi isäni tapaamisen jälkeen. Niin tai näin, minä olen aina nähnyt vain sitä junttikäytöstä mutta ehkä hän oli joskus hienostuneempi..