Miten suhtautua oman vanhemman "ryysyrantameininkiin"?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:45"]

Eli mikä nyt on ongelma? Se et sinun äitisi ei elä tavalla jonka SINÄ hyväksyt? Sinua ap tässä pitäisi hävetä.

[/quote]

Tavallaan on pakko hyväksyä, minkä vuoksi en ole juuri mitään sanonutkaan. Nyt vain tänne kirjoitin ahdistuksissani. Ongelmana on mielestäni se, että äitini elämänhallinta on pettänyt ja etenkin nämä:

- asumus on kaikin tavoin huonossa kunnossa ja likainen

- jatkuva alkoholinkäyttö

- kymmeniä lemmikkejä, jotka lisääntyvät holtittomasti

Mutta ymmärrän kyllä, että joidenkin mielestä ei pitäisi välittää lainkaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]

Onko ap:lla asperger?

[/quote]

Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.

Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.

ap

[/quote]

Tuota noin... Sinuna ryhdistäytyisin ja sanoisin äidilleni topakasti, että vanhoja lääkkeitä EI SAA syödä ja suoraan kysyisin asunnon ja eläinten kunnosta. Sinun on puututtava myös siihen, että äitisi kohtelee sinua kuin et osaisi tai tietäisi mitään. Topakoidu ja ota asiat haltuun, niin äitisi ei voi syyttää sinua. Sano hänelle suoraan, että sinä hoidat ja teet asiat tästä lähin ja vaikka siivoat itse heidän kämppänsä, ellei meno muutu. Ja mielenosoituksellisesti voit todellakin siivota asunnon, tuoda eläimille ruokaa ja katsoa kissojen laatikot ym.. Mitä eläimiä siellä sitten onkaan. Näin tekisin itse. Ja mikäli meno ei muutu, eläinsuojeluun ilmoitus.

Tunnen itse asiassa olevani todella tyhmä, kun edes kirjoitin tänne. Ilmeisesti ihmiset yleensä eivät välitä, vaikka vanhemmat alkoholisoituisivat tai sairastuisivat. Pitää vain olla hiljaa ja olla ainakin juttelematta kenenkään kanssa. Ja niinhän olen ollutkin. Toivon kyllä, että jos joku joskus uskaltaa teille kertoa vanhempiinsa liittyvistä huolista, että ette olisi kovin teräviä sanoissanne.

ap

No voi. :( Ymmärrän, että olet surullinen ja ahdistunut. Joudut vähän tekemään surutyötä, kun et saa sellaista äitiä kun olisit halunnut.

Mut oikeesti tuo ei kuulosta pahalta. Äitisi pitää kyynärpäitä pöydällä? Rapsuttaa lemmikkejä menemättä käsienpesulle? Raapii itseään? Nappaa ruokaa suoraan tarjoiluastioista?  Pöydillä ajelehtii sekalaista roinaa? Ja näiden perusteella voi jo epäillä äidin sairastuneen dementiaan tai ties mihin? Siis haloo?

Ihan tavalliselta boheemielämältä tuo kuulostaa kirpputorikierroksineen ja lukuisine lemmikkeineen.

Oikeesti. Anna olla. Antavathan hekin sinun olla sinä, vaikka hauskalta kyllä kuulostaisi heidän vastaava tarinansa (nirppanokka?)tyttärestä. Ainakin jos haluat ylläpitää ihmissuhdetta äitisi kanssa, niin joudut vaan hyväksymään pöydällä olevat kyynärpäät ja päiväysvanhat särkylääkkeet. Et todellakaan voi mennä komentamaan äitiäsi lopettamaan lehtitilauksiaan...

Joo joo. Kyllä on vatkattu ihan tarpeeksi. Ap:lle suosittelisin hoitaamaan omat hommansa, eikä täällä jankuttaisi samaa asiaa.

Uskoisit jo että jokainen elää niinkuis tahtoo ja miten se sinua liikuttaa miten äitisi elää, hän on aikuinen ihminen eikä tunnu kovinkaan paljon olevan kiinnostunut sinun elämästäsi. Lopeta tuo "huolestuminen" korkeasti koulutettu ihminen ja hellitä jo äläkä sure tulevaisuutta ja sen mielessäsi kehiteltyjä uhkakuvia.

Tuttu tilanne.. Äitini koti hajoaa käsiin. Kaikkialla on kolme senttiä paskaa, rasvaa ja pölyä. Pihalla kasvaa viidakko. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Äiti juo ja eristäytyy maailmasta, luulee että normaali koti on tälläinen. Ennen tuntui paljon fiksummalta kun nyt mikään yksinkertainenkaan asia ei tunnu menevän perille. Onneksi äiti sai asiansa niin huonolle tolalle, että pyysi apua raha-asioissa ja näin pääsin tähän väliin puuttumaan hieman kaikkeen. En olisi muuten voinut mitään mutta pohjalla apu kelpasi.

Minustakin tuo vaikuttaa Alzheimerin taudilta tai dementialta. Alkoholi ei ainakaan paranna tilannetta. Kannattaa ottaa yhteyttä vanhusten hoitoon ja kysellä , mitä tilanteeseen tulisi suhtautua. Terveyskeskuksessakin osataan varmasti neuvoa. Asiaa ei kannata piilotella, koska et varmaan ole yksin tämän ongelman kanssa. Yhteydenotossa on sekin hyvä puoli, että terveyskeskuksessa tiedetään tilanteesta etukäteen, jos tulee pikainen avuntarve.

Jaksamista. Ei asiaa kannata todellakaan hävetä, et todellaakaan ole ainoa asian kanssa epätoivoisesti ihmettelevä.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]

Onko ap:lla asperger?

[/quote]

Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.

Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.

ap

[/quote]

Tuota noin... Sinuna ryhdistäytyisin ja sanoisin äidilleni topakasti, että vanhoja lääkkeitä EI SAA syödä ja suoraan kysyisin asunnon ja eläinten kunnosta. Sinun on puututtava myös siihen, että äitisi kohtelee sinua kuin et osaisi tai tietäisi mitään. Topakoidu ja ota asiat haltuun, niin äitisi ei voi syyttää sinua. Sano hänelle suoraan, että sinä hoidat ja teet asiat tästä lähin ja vaikka siivoat itse heidän kämppänsä, ellei meno muutu. Ja mielenosoituksellisesti voit todellakin siivota asunnon, tuoda eläimille ruokaa ja katsoa kissojen laatikot ym.. Mitä eläimiä siellä sitten onkaan. Näin tekisin itse. Ja mikäli meno ei muutu, eläinsuojeluun ilmoitus.

[/quote] Voi kuule ei tuo auta! Tein itse noin monta vuotta ja aina sama kaaos ja paska vastassa. Rupesi jopa odottamaan että milloin tulen vähän äiti-parkaa auttamaan. Että se siitä..

Täällä nähtävästi kirjoittelevat ihmiset, joiden vanhemmat jättävät masentuneina eläimet ruokkimatta, kippaavat jätteet vääriin paikkoihin, kantavat rahansa alkoon, ovat kaikenlaisten huijausten uhreja... mutta puuttua ei saa kenenkään elämäntapaan! Tai sitten ollaan niin hyvistä kodeista ettei tajuta, millaista elämä voi olla jossain muualla...

Tuo alzheimer mullekin tuli mieleen, varmaankin koska siitä on omaa kokemusta. toisella vanhemmistani on tuo tauti ja meno on juuri tuollaista; Vessakäynnin jälkeen ei pestä käsiä, muutenkin hygienian kanssa on niin ja näin.

Yleisesti ottaen käyttäytymisestä katoaa sellainen "miten muilla/ mitä muut ajattelevat" aspekti.

kaikki tavarat jää juuri niille sijoilleen kun niitä ei enää tarvita, kaikenlaista pikkukrääsää haalitaan asuntoon... Aina sinne mennessä saa aloittaa pöydän raivauksella jotta mahtuu edes kahvikuppi eteen (jos keitin on siinä kunnossa että uskaltaa juoda) Ryysyrantameininki on hyvä kuvaus asunnosta.

Vaikuttaako äitisi muuten järkevältä, muistaa asioita oikein jne?

Meillä alkoi juuri kertomallasi tavalla, olin pitkään ihmeissäni, että onko tämä nyt vaan keskimääräistä boheemimpaa menoa vai mitä. Kaikillahan tuo alz oireilee hiukan erilailla, mutta meillä on tällaista.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:15"]

Vietin nyt heinäkuussa joitakin päiviä äitini ja hänen miehensä luona. Oli aika silmiä avaava reissu. Tapaamme melko harvoin ja nyt siis lomalla kävin heidän luonaan. Niin pahalta kuin tuntuukin sanoa tällaista, niin mielestäni siellä eletään kuin jossain ryysyrannassa. Paikat hajoilevat, likaa on kaikkialla, lemmikkieläimet poukkoilevat valtoimenaan, ruokapöydällä ajelehtii epämääräistä roinaa jne. Ihmettelen, onko kyseessä edes sama äiti, joka aikoinaan on huomautellut minulle esimerkiksi ruoka suussa puhumisesta, kun hän itse nyt puhuu ja mussuttaa samalla, pitää kyynärpäitä pöydällä, nappailee ruokaa ruoka-astioista pöydältä suoraan suuhunsa, raapii itseään, huokailee kovaan ääneen ("hohhoijaa", "uhhuh", "ahhaah, mmmh onpas hyvää" yms) ja kommunikoi muutenkin kummallisesti kiljahdellen, määkien ja urahdellen.

En tiedä, miten paljon mies on vaikuttanut. Äiti välillä ojentaa häntä, mutta on oikeastaan ihan samanlainen. Esimerkiksi ennen ruokailua ei pestä käsiä, vaikka on juuri tehty jotain sotkuista hommaa tai koskettu eläimiin, kaikenlaista tavaraa haalitaan kirpputoreilta, syödään vanhentuneita ruokia, aina on viiniä tai olutta pöydässä (mies huutaa "kaljaa!" jos se on lopussa), nauraa räkätetään ja käkätetään jne jne.

Eniten minua surettaa se, että mistään ei voi jutella kunnolla. Kaikki tyssää pariin lauseeseen. Äitini asenne minua kohtaan on sellainen, etten tiedä mistään mitään ja että teen kaiken väärin. Olen kuitenkin jo yli 30-vuotias. Olen myös korkeasti koulutettu, toisin kuin äitini ja hänen miehensä. He ovat kyllä tavallaan mukavia ja äiti on tietysti rakas minulle, mutta tunnen suurta vierautta heidän seurassaan. Ja nyt siis äitini on vielä jotenkin taantunut ja elää kuin vaistojensa varassa, vaikka ei ole vielä mitenkään vanhakaan. Olen ainoa lapsi ja pelkään, että joudun vielä jonain päivänä puuttumaan heidän elämäntapoihinsa jollain tavalla, koska se vaikuttaa jo nyt epäterveelliseltä.

Miten tällaiseen ylipäätään pitäisi suhtautua? Kellekään tutulle en kehtaisi edes kertoa tästä.

[/quote]

Ymmärrän täysin sinua. En ole enää tekemisissä kyseisten junttien kanssa. Välit poikki. Finito.

Voin hyvin samaistua tilanteeseesi. Minulla hieman samanlainen tilanne, vanhemmat eronneet ja nyt ovat kuin uhmaikäiset teinit ja kaikki käytöstavat tiessään. Vähän jopa hävettää heidän puolestaan, erityisesti jos sattuvat kylään appivanhenpieni kanssa samaan aikaan, eli ristiäisissä jne. Tiedän, että pitäisi olla välittämättä, aikuisia ovat, mutta vanhempiani he ovat ja siksi välitän.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:58"]

Tunnen itse asiassa olevani todella tyhmä, kun edes kirjoitin tänne. Ilmeisesti ihmiset yleensä eivät välitä, vaikka vanhemmat alkoholisoituisivat tai sairastuisivat. Pitää vain olla hiljaa ja olla ainakin juttelematta kenenkään kanssa. Ja niinhän olen ollutkin. Toivon kyllä, että jos joku joskus uskaltaa teille kertoa vanhempiinsa liittyvistä huolista, että ette olisi kovin teräviä sanoissanne.

ap

[/quote]

Itse asiassa sinun kirjoituksistasi ei oikein saa sellaista kuvaa, että välittäisit. Kyllä minä kovasti välitän vanhemmistani, ja tapaan isääni päivittäin ja äitini kanssa soitellaan lähes päivittäin. Todellakin tiedän, mitä vanhempieni elämässä tapahtuu ja miten he voivat. Ja kun on läheiset välit, niin oikein hyvin voin nätisti ja ystävällisesti sanoa isälleni, että sun neuleessa on tahra ja nuttu pitää siksi pestä. Ja olen mm. näyttänyt, miten kylppäri ja jääkaappi siivotaan, kun isä ei osannut. :) Sun teksteistä taas saa sen kuvan, että pidät yhteyttä pari kertaa vuodessa ja välinne ovat suorastaan hyytävän kolkot. En myöskään huomaa teksteistäsi, että olisit erityisemmin halunnut auttaa äitiäsi, ennemminkin ihan vaan arvostella ja sanella ylhäältä alas, miten äitisi pitäisi elämänsä järjestää. Jos mun vanhempani tulisivat mun luokseni noilla ukaaseilla, niin taatusti käskisin heitä poistumaan kotoani aika äkäisesti. :D Miten itse suhtautuisit? Ja jos et olisi yhtä mieltä, niin varmaan se sit kertoisi alkoholismista tai dementiasta? 

Ja 32 myös lisää, että hävetä ei kannata. Meitä on paljon. Soita terveyskeskukseen ja kysy sieltä ohjeita eteenpäin. Voimia toivon sinulle!

Mitä ihmettä sinun koulutuksellasi on tekemistä asian kanssa????

Minulla on samantyyppinen ongelma, sillä molemmat vanhempani ovat vanhemmiten alkoholisoituneet. Ollessani lapsi he olivat säntillisiä ja tarkkoja ja hoitivat työt kunnolla jne.

Nyt molemmat ovat sössineet tilanteensa viinan voimin: isäni teloi itseään humaltuneena niin pahasti, että päätyi sairaseläkkeelle 55-vuotiaana ja 54-vuotias äitini on "masennuksen" (lue: juomisen) takia pitkällä sairaslomalla hyvästä työpaikastaan.

On masentavaa katsella sitä etenevää rappiota heidän elämässään. Tärkeintä olisi saada sille alkoholin liialliselle juomiselle stoppi jotenkin; tosin sen halun ja motivaation pitää lähteä heistä itsestään.

Kiitos teille, jotka olette ymmärtäneet tilanteeni. Ei varmaan kannattaisi enää kirjoittaa yhtään enempää, koska väärinymmärrykset vain lisääntyvät. Mutta mainitsen nyt kuitenkin, että tapaamme harvoin, koska välimatka on pitkä ja yhteydet huonot. En ole esittänyt mitään arvostelua äitini elämäntapaa kohtaan, mutta hän arvostelee paljon minua ja näkee helposti huonot puolet. Äitini on mielestäni muuttunut. Esimerkiksi keskustelukyky on heikentynyt, ajatus selvästikin harhailee tai aina tulee jotain, mikä vie hänen huomionsa. Eläimiä on niin paljon, että ne vaativat hirveän paljon aikaa ja tekemistä edes pysyäkseen elossa.

Autan äitiäni, kun käyn heillä, mutta koko taloa en pystyisi siivoamaan koskaan jo pelkästään tavaramäärän vuoksi. Siinä menisi todennäköisesti kuukausia (enkä nyt liioittele). Tavaraa tulee sitä paitsi koko ajan lisää. Rahoillaan äitini saa toki tehdä, mitä haluaa, mutta pelkään, että hän syö pilaantunutta ruokaa, jos rahat ovat loppu mm. lehtitilauslaskujen takia.

Äitini on ainoa perheenjäseneni ja äärettömän rakas minulle. Aloitin väärästä päästä, kun kerroin ruokailutavoista. En ole jaksanut jäsennellä kaikkea. Haluaisin vain, että äitini saisi elää turvassa ja terveellisesti. Nyt se asumus on sellaisessa kunnossa, että sinne voi ihminen suunnilleen kadota. Yritän olla hienotunteinen, jos sanon jostain (esim. vanhoista lääkkeistä), koska äiti loukkaantuu helposti. En usko, että millään sanomisillani on juurikaan vaikutusta, koska hänellä ei ole voimia eikä kykyä tilanteensa kohentamiseen.

ap

Vähän hassua että pitää väkisin etsiä jokin kolmas osapuoli, vakava sairaus vähintään syylliseksi sen sijaan, että kohtaisi sen tosiasian että äitisi elämä on hänen omansa ja hänen elintapansa sellaisia kuin hän itse parhaaksi näkee eikä sille mitään mahda. Harmillista, että suhteenne ei ole sellainen kuin sen toivoisit olevan, mutta sinun pitäisi hyväksyä se, että odotuksesi eivät nyt vaan toteudu ja jatkettava eteenpäin. Tiedän mistä puhun, minunkaan äitini ei ole koskaan ollut erityisen lämpöinen eikä meillä ole ollut mitään äiti-tytär-keskusteluja, mutta kun hyväksyin tämän elämä on ollut helpompaa ja niitä lämpöisiäkin puolia äidistäni on ollut havaittavissa. Kontrolloimisen halusta luopuminen on vaikea, mutta lopulta se helpottaa (itsekin keskitän jatkossa tarmoni vain omien kaappieni raivaamiseen). Ja elämänhallintakin on äidilläni toista, mitä esimerkiksi itseltäni edellytän (varmaan koska hän arvostaa elämässä nurkkien kiillottamisen sijaan muita asioita), mutta tuskinpa hänellä on kuitenkaan alzheimerin tautia ollut viimeiset 50 vuotta :)

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 19:22"]

Mitä ihmettä sinun koulutuksellasi on tekemistä asian kanssa????

[/quote]

Erilaisen koulutustason takia elämämme ovat kulkeneet aivan erilaisia polkuja. Äitini ei ole koskaan kysellyt mitään opinnoistani tai työstäni, joten iso osa tavallisista puheenaiheista on ollut poissuljettuja. Miesystäviini hän on suhtautunut kuin he olisivat pikkulapsia ja näiden akateemisia vanhempia hän ei ole halunnut tavata ollenkaan. Olen itsekin tuntenut oloni vieraaksi vähän joka paikassa. Siirtyminen keskiluokkaan ei ole niin kivutonta kuin ehkä voisi luulla. Esimerkiksi jossain sukujuhlissa aikoinaan kotikulmilla tunsin olevani ihan outolintu, kun en juonut itseäni humalaan ja osannut puhua sellaisista asioista kuin kaikki muut. En ilmeisesti tajunnut koko juhlien ideaa. Mutta varmasti äitini on silti ylpeä minusta. Me vain olemme tosiaan eläneet jo pitkään ihan eri tahoilla. Samassa kaupungissa asuvien ei-koulutettujen ikätovereiden kanssa en tunne niin paljon vierautta, mutta kyllähän ne mielenkiinnon kohteet jossain määrin ovat erilaisia ja saavat ollakin.

ap

Jos äitisi on eläkkeellä, ota kunnan vanhusten huoltoon yhteyttä. Heillä on velvoite mennä tarkastamaan tilanne, jos heihin otetaan yhteyttä. Mitään asialle ei todennäköisesti tapahdu, mutta tuleepa tapaus viranomaisten tietoon, että osaavat ehkä seurata tilannetta. Lisäksi olet itse tehnyt asialle jotakin. Jos pariskunta on ns. oikeustoimikelpoinen, ei asioille mitään pysty, näin se vain on. Puhua voi, mutta liika puhuminen ja paasaaminen tulehduttaa välit. 

Nimim. samanlaisia kokemuksia jo pitkältä ajalta