Miten suhtautua oman vanhemman "ryysyrantameininkiin"?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:17"]

Annat heidän elää tavallaan ja lakkaat tekemästä näin pönttöjä provoja palstalle. Tiivistä, tiivistä.

[/quote]

Kiitos vastauksesta, mutta tämä ei ole mikään provo. Ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa ollenkaan.

ap

alkoholi ja alkoholi on syynä monenmoiseen

Totta, ei olisi. Heidän elämänsä on heidän oma asiansa. Se ei kuulu sinulle ja vielä vähemmän ulkopuolisille kuten AV-mammat.

Sinun tehtäväsi ei ole äitiäsi kasvattaa.

Ja lisättäköön vielä, että tietysti annan äitini elää omalla tavallaan. Mutta huolestuttaa ajatella tulevaisuutta, kun sekamelska vain kasvaa. Mielestäni esimerkiksi vuosi sitten siellä oli vielä vähän "normaalimpaa".

ap

He eivät juo koskaan niin paljon, että olisivat näkyvästi humalassa. Mutta alkoholia on tarjolla todella paljon ja koko ajan. Muutenkin elämäntyyli vaikuttaa epäterveelliseltä. Lisäksi mietin sitä eläintenpitoa. Äitini ei kyllä koskaan antaisi anteeksi, jos ilmoittaisin jonnekin, että lemmikit ovat vähän huonolla hoidolla.

ap

Eiköhän aikuiset ihmiset saa asua ja olla niinkuin haluavat, vaikka se ei olisikaan juuri sinun mieleen tai sinun mielestäsi "oikea" tapa elää ja käyttäytyä. Eikö pääasia ole, että ovat onnellisia? Jos sä käyt siellä vaan silloin tällöin nii miks ihmeessä heidän pitäisi käytöstään ja elintapojaan muuttaa vaan sun mieliksi.

Tuo ettet pysty juttelemaan äitisi kanssa on harmillista ja asia, josta kannattaisi yrittää ottaa puheeksi. Pidättekö yhteyttä muuten toisiinne vai ainoastaan kun käyt heidän luonaan?

Eiköhän aikuiset ihmiset saa asua ja olla niinkuin haluavat, vaikka se ei olisikaan juuri sinun mieleen tai sinun mielestäsi "oikea" tapa elää ja käyttäytyä. Eikö pääasia ole, että ovat onnellisia? Jos sä käyt siellä vaan silloin tällöin nii miks ihmeessä heidän pitäisi käytöstään ja elintapojaan muuttaa vaan sun mieliksi.

Tuo ettet pysty juttelemaan äitisi kanssa on harmillista ja asia, josta kannattaisi yrittää ottaa puheeksi. Pidättekö yhteyttä muuten toisiinne vai ainoastaan kun käyt heidän luonaan?

Itse asiassa olen ajatellut, että minun pitäisi ehkä puhua jollekin ammattiauttajalle. Alkoi itkettää, kun tajusin, miten ihmiset suhtautuvat, kun lukevat tällaiselta palstalta vuodatukseni. Ikään kuin en olisi lukuisia kertoja vain päättänyt olla hiljaa, koska todellakin jokainen saa elää omalla tavallaan. On vain niin surullinen ja avuton olo.

ap

Ettei olisi Alzheimerin tauti alkamassa äidilläsi?

Mä tiedän tarkalleen mitä tarkoitat ja elän saman ahdistuksen kanssa. Tosin vanhempani ovat yhdessä, mutta isäni on aina ollut minulle vieras. Valitettavasti mitään ratkaisukeinoja minulla ei ole, mutta olenpahan kohtalotoveri.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:25"]

Eiköhän aikuiset ihmiset saa asua ja olla niinkuin haluavat, vaikka se ei olisikaan juuri sinun mieleen tai sinun mielestäsi "oikea" tapa elää ja käyttäytyä. Eikö pääasia ole, että ovat onnellisia? Jos sä käyt siellä vaan silloin tällöin nii miks ihmeessä heidän pitäisi käytöstään ja elintapojaan muuttaa vaan sun mieliksi.

Tuo ettet pysty juttelemaan äitisi kanssa on harmillista ja asia, josta kannattaisi yrittää ottaa puheeksi. Pidättekö yhteyttä muuten toisiinne vai ainoastaan kun käyt heidän luonaan?

[/quote]

Lähinnä mietin sitä terveyspuolta, kun kaikki on niin sotkuista, eläimet siellä seassa (niitä on todella paljon), koko ajan juodaan olutta tai viiniä jne. On hirveän vaikea sanoa mitään rakentavaa, etenkin kun äitini aina korostaa, miten hän osaa kaiken minua paremmin. Soittelemme harvoin. Puhelimessa on vielä vaikeampi puhua, koska äitini kommunikointityyli on niin poukkoileva. Hän ei usein kuuntele ollenkaan, mitä sanon. Jos istumme sohvalla, hän katsoo televisiota. Muuten hän taas on aina jotenkin välttelevä.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:26"]

Ettei olisi Alzheimerin tauti alkamassa äidilläsi?

[/quote]

Olen tätäkin miettinyt. Huolestuttaa. Olen niin yksin, koska olen ainoa omainen.

ap

Onko ap:lla asperger?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:27"]

Mä tiedän tarkalleen mitä tarkoitat ja elän saman ahdistuksen kanssa. Tosin vanhempani ovat yhdessä, mutta isäni on aina ollut minulle vieras. Valitettavasti mitään ratkaisukeinoja minulla ei ole, mutta olenpahan kohtalotoveri.

[/quote]

Kiitos, että kerroit. Tästä on ehkä kasvanut liiankin suuri ongelma, koska en kehtaa puhua kellekään. Minua pidetään varmasti tavallisena keskiluokkaisena naisena eikä kukaan arvaa, että taustani on tällainen. Tosin lapsuudessani kaikki oli säännöllisempää ja kotikin oli siisti. Mutta nyt kaikki on niin epämääräistä, että kauhistuttaa. Olen melko varma, että minua sitten syytetään, jos jotain pahempaa tapahtuu, kun en ole tehnyt mitään. Mutta mitä tässä voisi tehdä? Ei kai mitään.

ap

Tottakai saat huolestua. Olet kuitenkin luultavasti jossain vaiheessa vastuussa äidistäsi kun tämä vanhenee. Sitä en osaa sanoa miten voisit asiaan puuttua.. Meillä isopappa elää todella askeettisesti, sotkuisesti ja syö tosi vähän. Vaikka kyseessä jo 80v ihminen, mutta täysin järjissään, emme voi käskeä häntä muuttumaan vaikka terveys huolettaakin. Ja hän ei halua meidän apuanne tässä asiassa. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:34"]

Onko ap:lla asperger?

[/quote]

Ei käsittääkseni ole. Kirjoitan nyt ehkä vähän tönkösti, koska olen niin ahdistunut.

Ja vielä tuosta onnellisuudesta sanoisin, että en ole niinkään varma, että äitini on onnellinen. Hänen ei toki tarvitsisi elää minun tai muiden ihmisten normien mukaan, mutta soisin, että hänellä olisi siisti ja ehjä koti ja jotenkin terveelliset elämäntavat. Harmitti, kun huomasin, että hänellä on vuosia vanhoja lääkkeitäkin. Kieltäydyin itse ottamasta, kun hän tarjosi aspiriinia jostain 10 vuoden takaa, mutta varmaan hän itse käyttää sitäkin.

ap

Eli mikä nyt on ongelma? Se et sinun äitisi ei elä tavalla jonka SINÄ hyväksyt? Sinua ap tässä pitäisi hävetä.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:15"]Vietin nyt heinäkuussa joitakin päiviä äitini ja hänen miehensä luona. Oli aika silmiä avaava reissu. Tapaamme melko harvoin ja nyt siis lomalla kävin heidän luonaan. Niin pahalta kuin tuntuukin sanoa tällaista, niin mielestäni siellä eletään kuin jossain ryysyrannassa. Paikat hajoilevat, likaa on kaikkialla, lemmikkieläimet poukkoilevat valtoimenaan, ruokapöydällä ajelehtii epämääräistä roinaa jne. Ihmettelen, onko kyseessä edes sama äiti, joka aikoinaan on huomautellut minulle esimerkiksi ruoka suussa puhumisesta, kun hän itse nyt puhuu ja mussuttaa samalla, pitää kyynärpäitä pöydällä, nappailee ruokaa ruoka-astioista pöydältä suoraan suuhunsa, raapii itseään, huokailee kovaan ääneen ("hohhoijaa", "uhhuh", "ahhaah, mmmh onpas hyvää" yms) ja kommunikoi muutenkin kummallisesti kiljahdellen, määkien ja urahdellen.

En tiedä, miten paljon mies on vaikuttanut. Äiti välillä ojentaa häntä, mutta on oikeastaan ihan samanlainen. Esimerkiksi ennen ruokailua ei pestä käsiä, vaikka on juuri tehty jotain sotkuista hommaa tai koskettu eläimiin, kaikenlaista tavaraa haalitaan kirpputoreilta, syödään vanhentuneita ruokia, aina on viiniä tai olutta pöydässä (mies huutaa "kaljaa!" jos se on lopussa), nauraa räkätetään ja käkätetään jne jne.

Eniten minua surettaa se, että mistään ei voi jutella kunnolla. Kaikki tyssää pariin lauseeseen. Äitini asenne minua kohtaan on sellainen, etten tiedä mistään mitään ja että teen kaiken väärin. Olen kuitenkin jo yli 30-vuotias. Olen myös korkeasti koulutettu, toisin kuin äitini ja hänen miehensä. He ovat kyllä tavallaan mukavia ja äiti on tietysti rakas minulle, mutta tunnen suurta vierautta heidän seurassaan. Ja nyt siis äitini on vielä jotenkin taantunut ja elää kuin vaistojensa varassa, vaikka ei ole vielä mitenkään vanhakaan. Olen ainoa lapsi ja pelkään, että joudun vielä jonain päivänä puuttumaan heidän elämäntapoihinsa jollain tavalla, koska se vaikuttaa jo nyt epäterveelliseltä.

Miten tällaiseen ylipäätään pitäisi suhtautua? Kellekään tutulle en kehtaisi edes kertoa tästä.

[/quote]

Elä ja anna toisten elää, parhaaksi katsomallaan tavalla. Miksi siitä pitäisi keskustella jonkun kanssa?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:38"]

Tottakai saat huolestua. Olet kuitenkin luultavasti jossain vaiheessa vastuussa äidistäsi kun tämä vanhenee. Sitä en osaa sanoa miten voisit asiaan puuttua.. Meillä isopappa elää todella askeettisesti, sotkuisesti ja syö tosi vähän. Vaikka kyseessä jo 80v ihminen, mutta täysin järjissään, emme voi käskeä häntä muuttumaan vaikka terveys huolettaakin. Ja hän ei halua meidän apuanne tässä asiassa. Tsemppiä!

[/quote]

Kiitos! Voi olla, että suhtautuisin mieheen eri tavalla kuin naiseen. Nyt joka tapauksessa koen, että en voi mennä äitini kotiin esimerkiksi sanomaan, että tavaraa on aivan liikaa tai että puolet lehtitilauksista kannattaisi lopettaa. En tosin ole itsekään mikään siivous- tai terveysintoilija, mutta mielestäni äitinikin tajuaa, että jotain on pielessä, sillä hän ei kutsu nykyään ketään heidän luokseen (paitsi minut).

ap