Mies löysi sielunkumppanin

up

No mun mies ja sen sielunkumppani päätyi aina fyysiseen kanssakäymiseen keskenään, kun nauttivat alkoholia. Ja sitähän sitten nautittiin joka kerta, kun tavattiin, yleensä aamuun asti. Nyt mun pitäis muka antaa niiden jatkaa puhtaasti "platonisina" ystävinä, kun heidän ystävyys on niin ainutlaatuista ja erityistä, ettei sitä saa heiltä kieltää. 

Sielunkumppani-tekosyyllä miestään pettäneet naiset älähtivät nyt ja haluavat pilata toisen aidon kokemuksen

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:22"]

Mieheni on sielunkumppanini. Hänelle voin kertoa kaiken. On minulla toki ystäviäkin, mutta sielunkumppani... Niitä ei minulla ole muita.

Mies vietti eilen useamman tunnin tämän naisen luona ja tänäänkin jonkun aikaa. Eivät ole tunteneet kovin kauaa ja minä en ole tavannut ko. naista lainkaan.

Uskon miestäni, kun sanoo, ettei ole sen kummempaa peliä menossa, mutta en mahda tälle mustasukkaisuudelle mitään.

[/quote]

Vaikka vielä ei ole sen kummempaa peliä niin hyvin helposti ja nopeasti siitä kehittyy jotain...

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:37"]Oivoi, takakireät riivinraudat täällä raivoavat kun kukaan mies ei ole koskaan - jostain kumman syystä - kokeneet helpoksi puhua heille ja siksi syyttävät kaikkien olevan vain pillun perässä.

Joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee luonnostaan toimeen ja tuntuu siltä, että voi jakaa kaiken. Se tuntuu ihmeelliseltä. Aivan kuin lapsena saattoi olla täysin oma itsensä läheisen vanhemman kanssa. Sitä tunnetta ei aikuisiällä kovin usein koe. Etenkään miehenä.

Älä siis hyvänen aika kiellä mieheltäsi tuollaista tilaisuutta. Se osuu kohdalle onnekkaimmillakin ehkä vain kerran elämässä. Monelle ei ikinä.

Itse löysin tällaisen 'sielunkummpanin' muutama vuosi sitten. Nainen sattui olemaan. En ole ikinä tuntenut mitään niin vapauttavaa. Se oli elämäni keveintä aikaa. Ikävä kyllä vaihdoin sitten työpaikkaa ja muutin toiselle paikkakunnalle emmekä ole enää juuri tavanneet. Pelkään pahoin etten enää koskaan löydä vastaavaa. 

[/quote]

En ole koskaan kieltänyt miestä menemästä enkä kiellä. Hän ei ole alaikäinen lapsi enkä minä hänen äitinsä. En siis koe olevani takakireä. Ja kuten sanoin, en usko hänen pettävän, en voisi edes kuvitella.

Kiitos vastauksestasi. Hetken hengähdettyäni, tuo sanomasi käy kovinkin järkeen. En osannut alkuun ajatella asiaa tuolta kantilta.

Eniten ehkä riipaisi juurikin se, että voin itse puhua miehelle kaikesta, mutta hän ei minulle. Tunnen oloni huonoksi sen takia. Että en olisi tarpeeksi hyvä vaimo sen takia.

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:37"]Oivoi, takakireät riivinraudat täällä raivoavat kun kukaan mies ei ole koskaan - jostain kumman syystä - kokeneet helpoksi puhua heille ja siksi syyttävät kaikkien olevan vain pillun perässä.

Joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee luonnostaan toimeen ja tuntuu siltä, että voi jakaa kaiken. Se tuntuu ihmeelliseltä. Aivan kuin lapsena saattoi olla täysin oma itsensä läheisen vanhemman kanssa. Sitä tunnetta ei aikuisiällä kovin usein koe. Etenkään miehenä.

Älä siis hyvänen aika kiellä mieheltäsi tuollaista tilaisuutta. Se osuu kohdalle onnekkaimmillakin ehkä vain kerran elämässä. Monelle ei ikinä.

Itse löysin tällaisen 'sielunkummpanin' muutama vuosi sitten. Nainen sattui olemaan. En ole ikinä tuntenut mitään niin vapauttavaa. Se oli elämäni keveintä aikaa. Ikävä kyllä vaihdoin sitten työpaikkaa ja muutin toiselle paikkakunnalle emmekä ole enää juuri tavanneet. Pelkään pahoin etten enää koskaan löydä vastaavaa. 

[/quote]

En ole koskaan kieltänyt miestä menemästä enkä kiellä. Hän ei ole alaikäinen lapsi enkä minä hänen äitinsä. En siis koe olevani takakireä. Ja kuten sanoin, en usko hänen pettävän, en voisi edes kuvitella.

Kiitos vastauksestasi. Hetken hengähdettyäni, tuo sanomasi käy kovinkin järkeen. En osannut alkuun ajatella asiaa tuolta kantilta.

Eniten ehkä riipaisi juurikin se, että voin itse puhua miehelle kaikesta, mutta hän ei minulle. Tunnen oloni huonoksi sen takia. Että en olisi tarpeeksi hyvä vaimo sen takia.

Ap

[/quote]

Valitsit itsellesi mieluisimman vastineen. Sinuna en vai ummistaisi silmiäsi muultakin.

..

En itse koskaan hyväksyisi miehen sielunkumppania. Jotenkin outoa, mitä on sellaiset asiat, joita ei voi puhua puolisolleen? Eikö puolisosta tuntuisi hylätyltä/petetyltä?

Tosi outoa, mutta kai se toisille sopii, en vain itse pystyisi.

"Sielunkumppaneitako" ne nykysin on?

Just. Eikö miehen sielunkumppani vois tulla teille oleskelemaan. Pyydää se kahville. Jos on vaan ystävyyttä ni sitä ei tarvi perheeltä piilotella.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 15:34"]

Mies löysi sielunkumppanin toisesta naisesta. Ei kuulemma mitään seksuaalista latausta, vain ihminen, jolle on helppo puhua.

[/quote]

Älä nyt sit vaan tota paskaa niele! Jos miehet haluaa puhua, ne tekee sen miespuolisten kavereittensa kanssa. Naispuolisten "kavereitten" suhteen niillä on ihan toiset suunnitelmat.

Hyväksyisikö ap:n mies samanlaisen sielunkumppanuuden ap:lle? 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:27"]

Sä olet kuitenkin kumppani, joten vaadi huomiota. Sulla on oikeus miehesi huomioon ainakin tuplasti tuo aika mitä hän "sielunkumppaninsa" viettää.

Ota selvää onko miehes ihastunut, jos on niin sitten se kumppanuus saa hetkeksi viilentyä, ellei kokonaan. Siitä on lyhyt matka rakastumiseen ja se on sitten hyvästi ja soronoot sulle.

[/quote]

Voi voi. Ap:n tapauksessa ei ole mitään selvitettävää. Mies ON ihastunut "sielunkumppaniinsa", saattaa olla jo rakastunutkin.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:00"]

En itse koskaan hyväksyisi miehen sielunkumppania. Jotenkin outoa, mitä on sellaiset asiat, joita ei voi puhua puolisolleen? Eikö puolisosta tuntuisi hylätyltä/petetyltä?

Tosi outoa, mutta kai se toisille sopii, en vain itse pystyisi.

[/quote]

En hyväksyisi minäkään. Tosiaan, mikä on sellainen asia mistä voi avautua toiselle ihmiselle mutta ei omalle puolisolle? Miksi heteromiehen "sielunkumppani" on aina poikkeuksetta nainen? Tai heteronaisen sielunkumppani mies? Seksuaalista värinää on, varmasti. Kun on tarpeeksi kauan juteltu syntyjä syviä niin pääsevät itse asiaan.

Voi kun saisi tähän linkitettyä muutaman vuoden takaisen ketjun AV:ltä missä nainen kertoi miehensä uudesta "sielunkumppanista". Ero tuli ja mies muutti yhteen sielunkumppaninsa kanssa. Siinäkin juttu lähti ihan siitä pikku jutusta että toisen naisen kanssa oli niin helppo jutella.

Ehkä mies tosiaan löysi vain sielunkumppanin eikä siinä kumppanuudessa ole mitään sen ihmeellisempää.

Tuli tästä heti se ketju mieleen. Sielunkumppanina pitäisi pitää omaa puolisoa. Miksi jakaa syvimmät ajatukset toisen kanssa, kun puoliso on se kenen olisi hyvä niistä ajatuksista tietää. Tuo vaan johtaa siihen "ei mun puoliso ymmärrä"-tilanteeseen, jossa vaan ajaudutaan kauemmaksi omasta puolisosta ja lopulta oma puoliso alkaa näyttää eisopivalta. Kuitenkin uskoisin, että useimmassa parisuhteessa on aluksi tunnettu sitä sielunkumppanuutta ja puhuttu avoimesti arimmistakin asioista. 

AP, otitko asian puheeksi?

Minusta hälyttävää on ettei mies ole esitellyt teitä.

Miten vanhoja te olette? Oletteko jo ikäleidejä? Mä nelikymppinen, ja mulle on täysin luonnollista ollut koko elämäni, että tytöt ja pojat voi leikkiä ja olla ystäviä ilman, että siihen kannattaa tätien tulla vihjailemaan tuhmia ja siten pilaamaan koko leikki. Miehelläni täysin sama maailmankuva.

Meillä on sikäli eri tilanne kuin ap:lla, että olemme toisillemme se tärkein sielunkumppani. Kuitenkin meillä on myös omia. Jotkut yhteisiä. (Ei mitään bestiksiä vaan sielunkumppaneita, eli tosi harvakseltaan saatetaan törmätä. Sielunkumppanuus on sitä, että on heti samalla taajuudella, vaikka viime tapaamisesta olisi aikaa. Kenties tiede löytää tälle vielä jonkin selityksen.)

Erikseen on sitten kummallakin vastakkaisen sukupuolen ystäviä, kavereita, tuttuja ja kollegoja. Monet yhteisiä. Mulla työni takia paljon enemmän. Yritin tämän ketjun innoittamana ajatella, että ihastuisin heihin miehenä tai haluaisin heitä. Ei onnistunut. En mä lesboista naiskavereistakaan ajattele niin. Tai kenestäkään.

Ap:n mies ilmaisi asian ehkä vähän tökerösti. Tai sitten ap ei saanut suutaan auki ja kysynyt tarkemmin, miksi hän ei ole miehen nro 1 sielunkumppani. Toisaalta voi myös olla niin, ettei ap ole kokenut sielunkumppanuutta itse. Vain rakkautta, ystävyyttä... Silloin hän voi luokitella miehen kokemuksen väärään luokkaan.

Totta on, että joskus "sielunkumppani"-sana heitetään ihastuneessa tilassa tai sellaisessa panetuksessa, jota ei itse itselleen myönnä. Halutaan nimetä ne alhaiset, petturimaiset tunteet jotenkin ylevästi. Näin kuitenkin olen nähnyt käyvän vain tosi huonoissa avioliitoissa. Ap:lla lienee hyvä liitto?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 23:41"]

Minulle tulee mieleen, että kysymys siitä, onko kumppanuus platonista vai ei, sopivaa vai epäsopivaa, riippuu siitä, millaisia näiden kahden jakamat asiat ovat luonteeltaan, ja olisiko ap:n oikeasti mahdollista kokemuksiensa kautta ymmärtää asioita, joista mies haluaa keskustella.

Jos tämä "sielunkumppanuus" on sellaisten yleismaailmallisten inhimillisten tuntemusten jakamista, joita kaikki aikuiset ihmiset enemmän tai vähemmän ovat käyneet läpi, on tapauksessa katastrofin ainekset.

Kuitenkin, mikäli miestä ja tämän "sielunkumppania" yhdistää jokin sama, normaalista poikkeava trauma, kokemus tai elämäntilanne, kuten vaikka vakava sairaus, mielenterveysongelma kuten masennus, vanhemman alkoholismi tai muu asia, jota taas ap ei ole kokenut eikä näin ollen voi oikeasti sitä ainakaan täysin ymmärtääkään, on tilanne eri. Vertaistuki on aina kuitenkin eri asia, kuin vain puhua jollekulle joka kuuntelee ja voivottelee, että oi kamala, en osaa kuvitella, miltä tuo tuntuu.

Jälkimmäiseen tapaukseen sisältynee niinikään katastrofin ainekset, mutta suhde voi myös pysyä täysin platonisena loppuun asti. Mikä ei sekään tietysti tarkoita, etteikö ap:sta voisi silti tuntua pahalta.

[/quote]

Tämä. Sielunkumppanuus on vertaistuen kaltainen ilmiö. Ei mitään new agea. Enkä mä oikein tajua, miksi sanaa väärinkäytetään silloin, kun kyse on ihastuksesta tai himosta. No, ehkä siksi, että se väärinkäyttö on juuri tuota new age -tyyppistä merkityksellistämistä. Ei uskalleta sanoa, että haluan nussia toista. Niinpä sanotaan, että olen löytänyt kosmisen kaksoseni, jonka tähdet minulle määräsivät. Sellaistahan ei voi kiistää, kun taas nussimishalun voi helpostikin riitauttaa.

Mutta siis, sielunkumppanuus (sosiaali)psykologisena ilmiönä on "vain" vertaistukea, ikään kuin kahden asiantuntijan puhetta.

Tutkimuksiin viitattiin. Tai käytettiin sanaa "tutkimus"; lähdeviitettä viestissä ei ollut. Luottamuspula tosiaan kaataa liitot, mutta kannattaa muistaa, että todella suuressa osassa tapauksia tilanne eskaloituu valitettavasti siten, että toinen tulee aiheetta mustasukkaiseksi, paranoidiksi, pakkomielteiseksi - siis jotkin omat issuet nousevat pintaan, kenties jokin varhainen hylkäämispelko, joka nyt ottaa vallan ja sairastuttaa mielen.

Ap, sä uskalla ja pystyt puhumaan miehesi kanssa. Tee se. Näillä tällaisilla palstoilla ihmiset vain trollaa sun pään sekaisin hirveitä pettämisfantasioita. Muista, ettei nämä palstamammat tunne teitä eikä tiedä, miten hyvä teidän suhde on ja miten rakas sä miehellesi olet. Halaus.