Mies löysi sielunkumppanin

Aika jännää että miesten tyttöystävät, avovaimot ja vaimot ne täällä uhoaa miten kaikilla miehillä on mielessä vain lähin pillu. Onko itsellänne kulli.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:25"]Mä en ikävä kyllä usko että on vain platoninen suhde... Tutkimuksissa miehet himoitsevat jopa ns. parasta naispuolista kaveriaan, vaikka nainen luulee ystävyyssuhteeksi... Heteromiehille on lähes mahdotonta olla platonisessa suhteessa naisen kanssa.

[/quote]

Jos viittaat tutkimuksilla siihen iltapäivälehtien juttuun, jossa oli siteerattu väärin ja tehty vääriä johtopäätöksiä kaksikymppisiä opiskelijapoikia koskeneesta tutkimuksesta, niin en menisi neuvoja sen pohjalta kenellekään antamaan.

Mun mies myös aikanaan löysi työkaveristaan sielunkumppanin. Vaihtoi minut tähän naiseen lennosta parikymmenvuotisen avioliiton jälkeen. Ovat nykyään naimisissa ja lapset kertovat aikamoisista riidoista. Riitlevätkö sielunkumppanit oikeasti niin paljon? Jotenkin luulisi, että jos ns sielut puhuvat samaa kiletä, niin ei riitojakaan tarvita.

anyway, älä ap usko. Juuri noin meidänkin alamäki alkoi. 

Minä en pystyisi koskaan hyväksymään mieheltäni tuollaista käytöstä. Tuntuisi aivan pettämiseltä, jos mies puhuu tärkeimmät asiat jollekin vieraalle naiselle. Eiköhän parisuhteessa kuulu asiat käsitellä avoimesti sen oman kumppanin kanssa. Tuntisin itseni todella loukatuksi, jos mies kertoisi yksityisasioitamme jollekin toiselle naiselle. Mies saisi hyvin pikaisesti valita kumpi on tärkeämpi, minä vai tuo toinen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:15"]

Mun mies myös aikanaan löysi työkaveristaan sielunkumppanin. Vaihtoi minut tähän naiseen lennosta parikymmenvuotisen avioliiton jälkeen. Ovat nykyään naimisissa ja lapset kertovat aikamoisista riidoista. Riitlevätkö sielunkumppanit oikeasti niin paljon? Jotenkin luulisi, että jos ns sielut puhuvat samaa kiletä, niin ei riitojakaan tarvita.

anyway, älä ap usko. Juuri noin meidänkin alamäki alkoi. 

[/quote]

Kirjoititko aiheesta av:lle ketjun? Miehellä ja työkaverilla oli sama harrastus, retkeily luonnossa muistaakseni. Ketjussa ap pohti myös minkälaiset verhot laittaa asuntoonsa.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 00:44"]

Tuli tästä heti se ketju mieleen. Sielunkumppanina pitäisi pitää omaa puolisoa. Miksi jakaa syvimmät ajatukset toisen kanssa, kun puoliso on se kenen olisi hyvä niistä ajatuksista tietää. Tuo vaan johtaa siihen "ei mun puoliso ymmärrä"-tilanteeseen, jossa vaan ajaudutaan kauemmaksi omasta puolisosta ja lopulta oma puoliso alkaa näyttää eisopivalta. Kuitenkin uskoisin, että useimmassa parisuhteessa on aluksi tunnettu sitä sielunkumppanuutta ja puhuttu avoimesti arimmistakin asioista. 

[/quote]

Minunkin mielestäni puoliso on se kenen kanssa pitäisi voida puhua vaikeimmistakin asioista. Se ettei puolisolle puhua pukahda ja jakaa ne asiat toista sukupuolta olevalle henkilölle, saa puolisot ajatumaan kauemmaksi toisistaan. "Kun vaimo/mies ei ymmärrä mua"... Ei voi ymmärtää jos ei kerrota tunteista tai ajatuksista. Sen jälkeen on helppo hypätä sänkyyn kun se toinen "ymmärtää mua".

Minun mielestä sielunkumppani tarkoittaa sitä että voi kertoa kaiken mitä mielessä liikkuu ja toinen joko ymmärtää tai on ainakin kiinnostunut pohtimaan ja keskustelemaan näistä asioista. En sanoisi sielunkumppanuudeksi vertaistukea.

Joskus ikäkriisissä oleva hankkii "sielunkumppanin" (suhde voi alkaa platonisena) ja hänestä tulee sivusuhde joka kaataa liiton. Mutta sekin suhdr katkeaa aikanaan ja tunne sielunkumppanuudesta katoaa.

Se on ikäkriisin projisointia pohjimmiltaan, pitäisi itse muuttua, päätyy vaihtamaan puolisoita.

avioerokirjallisuudessa puhutaan tästä.

...

erikseen on hyvät ystävät, tottakai heitä voi olla kymmassakin sukupuolessa

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 00:44"]

Tuli tästä heti se ketju mieleen. Sielunkumppanina pitäisi pitää omaa puolisoa. Miksi jakaa syvimmät ajatukset toisen kanssa, kun puoliso on se kenen olisi hyvä niistä ajatuksista tietää. Tuo vaan johtaa siihen "ei mun puoliso ymmärrä"-tilanteeseen, jossa vaan ajaudutaan kauemmaksi omasta puolisosta ja lopulta oma puoliso alkaa näyttää eisopivalta. Kuitenkin uskoisin, että useimmassa parisuhteessa on aluksi tunnettu sitä sielunkumppanuutta ja puhuttu avoimesti arimmistakin asioista. 

[/quote]

Minunkin mielestäni puoliso on se kenen kanssa pitäisi voida puhua vaikeimmistakin asioista. Se ettei puolisolle puhua pukahda ja jakaa ne asiat toista sukupuolta olevalle henkilölle, saa puolisot ajatumaan kauemmaksi toisistaan. "Kun vaimo/mies ei ymmärrä mua"... Ei voi ymmärtää jos ei kerrota tunteista tai ajatuksista. Sen jälkeen on helppo hypätä sänkyyn kun se toinen "ymmärtää mua".

Minun mielestä sielunkumppani tarkoittaa sitä että voi kertoa kaiken mitä mielessä liikkuu ja toinen joko ymmärtää tai on ainakin kiinnostunut pohtimaan ja keskustelemaan näistä asioista. En sanoisi sielunkumppanuudeksi vertaistukea.

[/quote]

Entä kun on 15 vuotta yrittänyt saada miehestä sitä keskustelukaveria, mutta ainoa, mitä irtoaa, on autojutut, venejutut ja vielä toisten ihmisten mollaaminen. Omista ajatuksista on turha puhuakaan. Niille voi korkeintaan hymähtää. Vaikea ajatella itsellekään minkäänlaista tulevaisuutta, kun ei voi siitä elämänkumppanin kanssa puhua. Kyllä kelpaisi tähän ihan platoninen sielunkumppanuus miehen tai naisen kanssa. Yksinäistä.

Mun 2 läheisintä, vanhaa ystävää on mun sielunkumppaneita, mutta tuntuisi hassulta käyttää sitä sanaa.

Itse löysin sielunkumppanin naimisissa olevasta miehestä ja erohan siitä seurasi, kun oma vaimo alkaa tuntua vieraalta ja vajavaiselta. Eli tosi vaarallisilla vesillä mennään.

Jos tuo nyt on jotain sellaista, minkä saa pidettyä puhtaasti ystävyytenä, olisi hyvä, että miehesti tustuttaisi tämän naisen mahdollisine perheineen sinuun, jotta teistä tulisi perhetuttavat ja samalla voisivat sitten nämä sielunkumppanit viettää avoimesti aikaa keskenään. Jotenkin vaan tuntuu, ettei nyt kyseessä ole vain 'hyvä tyyppi' vaan jotain sinun kannaltasi pahempaa.

Riskinsä tuossa on, mutta voi pysyä platonisenakin aina. Itselläni on kokemusta molemmista jutuista.

Kerran itse tutustuin mieheen niin, että molemmilla oli aito aikomus pysyä vain ystävinä. Miehellä oli vaikeuksia itsensä ja avioliittonsa kanssa, ja myös itse masennuksen kokeneena päädyin hänelle jonkinlaiseksi keskusteluavuksi tai kuuntelijaksi. Mutta niin siinä kävi, että mitä syvempiä asioita jaettiin, sitä enemmän tajuttiin kuinka sielunkumppaneita ollaan, kuiinka hyvin ymmärrämme toisiamme ja kuinka samoin ajatus- ja tunnemaailmamme kulkee yksiin. Aluksi sekin oli vain toteamus, ja molemmat ajattelivat että harmi ettei tavattu 10 vuotta aikaisemmin, kun mies oli vielä vapaa. Mutta valitettavasti ihastuminen syveni ja lopulta mies jätti vaimonsa minun takiani. Suhde kesti kuitenkin vain vuoden verran miehen kamppaillessa syyllisyyksiensä (jätti mm. lapsensa erossa) kanssa ja lopulta palatessa omien sanojensa mukaan "lastensa luokse". 

Toisaalta minulla on tällä hetkellä myös sielunkumppanuussuhde mieheen, ja tämä suhde on täysin platoninen. Olisimme itse asiassa kumpikin jopa vapaita, mikään ei estäisi meitä laajentamasta suhdetta myös seksuaaliseksi. Mutta välillämme ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaista seksuaalista kipinää tai vetoa. Suhde tuntuu enemmänkin suhteelta sisaren ja veljen välillä. 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 21:37"]

Oivoi, takakireät riivinraudat täällä raivoavat kun kukaan mies ei ole koskaan - jostain kumman syystä - kokeneet helpoksi puhua heille ja siksi syyttävät kaikkien olevan vain pillun perässä.

Joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee luonnostaan toimeen ja tuntuu siltä, että voi jakaa kaiken. Se tuntuu ihmeelliseltä. Aivan kuin lapsena saattoi olla täysin oma itsensä läheisen vanhemman kanssa. Sitä tunnetta ei aikuisiällä kovin usein koe. Etenkään miehenä.

Älä siis hyvänen aika kiellä mieheltäsi tuollaista tilaisuutta. Se osuu kohdalle onnekkaimmillakin ehkä vain kerran elämässä. Monelle ei ikinä.

Itse löysin tällaisen 'sielunkummpanin' muutama vuosi sitten. Nainen sattui olemaan. En ole ikinä tuntenut mitään niin vapauttavaa. Se oli elämäni keveintä aikaa. Ikävä kyllä vaihdoin sitten työpaikkaa ja muutin toiselle paikkakunnalle emmekä ole enää juuri tavanneet. Pelkään pahoin etten enää koskaan löydä vastaavaa. 

[/quote]

voi hyvänen aika... vaikkei aikuista ihmistä oikeastaan voi kieltää tekemästä mitään, niin minä kyllä torppaisin mieheltäni moisen "sielunkumppanuuden" toisen naisen kanssa. Tottakai mies on vapaa valitsemaan, haluaako erota minusta, niin voi kokonaan omistautua sille "sielunkumppanille".

Hienoa jos joku on niin ymmärtäväinen miestään kohtaan, minä en! Ok, meillä on mieheni kanssa hyvä suhde, mutta jos alkaisi yhtäkkiä hengailla jonkun naisen kanssa, niin ei suhteemme voisi silloin kovin vakaalla pohjalla olla! Tottakai on mahdollista että itsekin löytäisin sielunkumppanin jostain toisesta miehestä, mutta itse yrittäisin lopettaa myös sellaiset tunteet heti alkuunsa, sillä en halua riskeerata avioliittoani ja perhettä mitenkään, ja rakastan miestäni.

äiti36v

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 00:44"]

Tuli tästä heti se ketju mieleen. Sielunkumppanina pitäisi pitää omaa puolisoa. Miksi jakaa syvimmät ajatukset toisen kanssa, kun puoliso on se kenen olisi hyvä niistä ajatuksista tietää. Tuo vaan johtaa siihen "ei mun puoliso ymmärrä"-tilanteeseen, jossa vaan ajaudutaan kauemmaksi omasta puolisosta ja lopulta oma puoliso alkaa näyttää eisopivalta. Kuitenkin uskoisin, että useimmassa parisuhteessa on aluksi tunnettu sitä sielunkumppanuutta ja puhuttu avoimesti arimmistakin asioista. 

[/quote]

Minunkin mielestäni puoliso on se kenen kanssa pitäisi voida puhua vaikeimmistakin asioista. Se ettei puolisolle puhua pukahda ja jakaa ne asiat toista sukupuolta olevalle henkilölle, saa puolisot ajatumaan kauemmaksi toisistaan. "Kun vaimo/mies ei ymmärrä mua"... Ei voi ymmärtää jos ei kerrota tunteista tai ajatuksista. Sen jälkeen on helppo hypätä sänkyyn kun se toinen "ymmärtää mua".

Minun mielestä sielunkumppani tarkoittaa sitä että voi kertoa kaiken mitä mielessä liikkuu ja toinen joko ymmärtää tai on ainakin kiinnostunut pohtimaan ja keskustelemaan näistä asioista. En sanoisi sielunkumppanuudeksi vertaistukea.

[/quote]

Entä kun on 15 vuotta yrittänyt saada miehestä sitä keskustelukaveria, mutta ainoa, mitä irtoaa, on autojutut, venejutut ja vielä toisten ihmisten mollaaminen. Omista ajatuksista on turha puhuakaan. Niille voi korkeintaan hymähtää. Vaikea ajatella itsellekään minkäänlaista tulevaisuutta, kun ei voi siitä elämänkumppanin kanssa puhua. Kyllä kelpaisi tähän ihan platoninen sielunkumppanuus miehen tai naisen kanssa. Yksinäistä.

[/quote]

Mikä teitä on yhteen vetänyt jos ajatusmaailma ei käy ollenkaan yksiin? Jotenkin tuntuu hurjalta jos pelkän seksin vuoksi olette yhteen menneet, lapsia tehneet... Minäkin olen 18-20-vuotiaana seurustellut miehen kanssa jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä, mies tykkäsi metsästää, marjastaa jne ja minä olen kaupunkilaistyttö (vaikka oikeasti maalta olenkin). Kun arjen asiat ei käyny yksiin, ei syvempiäkään tuntoja tullut jaettua. Yksinäistä oli. Ja senhän tietää mitä seuraa, ero tuli. Ja hyvä niin. Nyt hänellä on hänelle sopiva puoliso ja minulla oma sielunkumppanini.

mielestäni ihmisuhteet kannattaisi pitää selkeinä, niin että kumpikin (tai jokainen) tietää missä mennään. Miksi tehdä elämästä vaikeaa sivusuhteilla, pettämisellä tai puolisoa loukkaavilla vastakkaista sukupuolta olevilla sielunkumppaneilla/ystävillä?

Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseen, on haettava ongelmiin ratkaisua, jos ei onnistu muuten, niin eroamalla. Sitten eron JÄLKEEN voi vapaasti alkaa etsimään uutta sielunkumppania. Tulisi kunnioittaa puolisoa ja myös itseä sen verran, ettei päädy harmaalle alueelle toisten miesten tai naisten kanssa. Keep it simple!

Onko ap:n mies aiemmin kaveerannut naisten kanssa? Jos ei niin selvää pässinlihaa mitä tämä "sielunkumppanuus" on. =(

Miksei voisi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä?

Biseksuaalien pitäisi sillä logiikalla kieltäytyä kaikista ystävyysuhteista!

Eri asia on, jos naamioi rakkaussuhteita ystävyysuhteiksi.

Löytyihän se ketju heti kun hakuun laitoin. Tässä siis ketju jossa mies löysi toisen

http://www.vauva.fi/keskustelu/1253625/ketju/miten_meidan_avioliiton_nain_kavi_mies_rakastunut_

nostan.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:15"]

Mun mies myös aikanaan löysi työkaveristaan sielunkumppanin. Vaihtoi minut tähän naiseen lennosta parikymmenvuotisen avioliiton jälkeen. Ovat nykyään naimisissa ja lapset kertovat aikamoisista riidoista. Riitlevätkö sielunkumppanit oikeasti niin paljon? Jotenkin luulisi, että jos ns sielut puhuvat samaa kiletä, niin ei riitojakaan tarvita.

anyway, älä ap usko. Juuri noin meidänkin alamäki alkoi. 

[/quote]

Kirjoititko aiheesta av:lle ketjun? Miehellä ja työkaverilla oli sama harrastus, retkeily luonnossa muistaakseni. Ketjussa ap pohti myös minkälaiset verhot laittaa asuntoonsa.

[/quote]

Minäpä hyvinkin! Vieläkö muistat :-). Siitä on jo neljä vuotta!

Nonniin ap! Minulla on sielunkumppani mies, joka on varattu. Minä en ajatellut ikinä hänestä mitään seksuaalista, kunnes hän kerran humalassa yritti saada minut sänkyyn. Järkytyin eikä tapauksesta puhuttu sen jälkeen. Olemme edelleen ystäviä, eikä vaimokaan tiedä tästä mitään. Ystäviä voi olla, mutta meidän tapauksessamme minä olen tutustunut vaimoon ja käynyt joskus jopa illallisella heidän luonaan.