Jos työkaveri tuoksuu vienosti parfyymille, esitätkö että saat kohtauksen?

Ei kannata myöntää mitään, katsoa vaan loukkaantuneena valittajaa ja todeta että ”itse haiset”.

Pari kertaa on hysteerikkotyökaveri käynyt valittamassa pomolle, että ”Eikö toimiston pitäisi olla tuoksuton, mutta Marjukka ei kunnioita sitä! Minä olen ihan viereisessä pöydässä ja minua ahistaa”

Pomo otti puheesksi asian ensin palaverissa, jossa kauhistelin muiden mukana, että kamalan ajattelematonta! Ei töihin hajusteita jne

Sitten pomo otti puheeksi minun kanssani ja kun sanoin että en käytä hajusteita, puhe loppui siihen.

Nyt olen saanut olla 2 vuotta rauhassa kun vaan ilmoitin että en itsekään siedä hajusteita.

Ja toinen hyvä vastaus on että joudun käyttämään ihottumaan rasvaa jossa minustakin on voimakas haju. En muista sen nimeä, reseptillä saa.

Loppuu valitus heti.

Vienosti tuoksahtava tuoksuu halausetäisyydelle. En mene enkä päästä yhtäkään työkaveria niin lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ”hajuyliherkät” ovat vain huomionkipeitä draamailijoita. Hölynpölyä koko touhu.

Niin kulunut väite että väsyttää. Kyllä ihan oikeasti on hajusteyliherkkiä ihmisiä olemassa, mutta ikävä kyllä nämä teeskentelevät draamailijat vie uskottavuuden näiltä "oikeiltakin" yliherkiltä tyypeiltä.

Ja oma kokemus on paljoöti se että oikeesti hajuille herkät ja oireilevat ei nosta meteliä eivätkä pyörtyile mutta teeskentelijät meuhkaa ja esittää.

Miksi niin tekisin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen erityisherkkä kaikelle. Siksi pysyn kotona lukitun oven takana sälekaihtimet kiinni. 

Sinun kannattaisi rohkeasti mennä ulos ja vaatia muita tekemään kaikki haluamasi muutokset ja myönnytykset. Niin minäkin teen.

Meillä on työpaikalla ehdoton hajustekielto. Ovilla lukee "tulethan tuoksuttomana". Tätä myös noudatetaan. Hajusteet ovat täysin tarpeettomia. Puhdas ihminen tuoksuu parhaalta, mutta jos olisi pakko valita hienhaju tai parfyymi/partavesi, valitsisin ehdottomasti hienhajun. Hienhajusta en saa päänsärkyä eivätkä silmät ja nenä ala vuotamaan.

Yleensä se parfyymi on kemiallinen, epämiellyttävä tuoksu tyyliin syreeni tai hyasintti, ellei ole raikas makea kukkaistuoksu. 

En valita hajuista, mutta sairastun niistä siitä huolimatta ja aivan sama pidänkö tuoksusta vai en. Hengenahdustukseen auttaa astmalääkkeet, mutta migreeniin ei mikään. Töissä käydessä on migreeni noin 20pv/kk, lomalla 1-2 päivänä.

Mutta kiva että teillä on oikeus käyttää hajusteita. Toivon, että tekin saatte myöhemmin kokea tämän saman.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä, jotka väittävät tuoksuvansa heikosti/miedosti parfyymille löyhkäävät kilomtrien päähän kuin rankkitynnyrit. Heidän kanssaan samassa tilassa oleminen on yhtä tuskaa. Ihmisen hajuaisti turtuu helposti ja sille omalle löyhkälleen tulee immuuniksi eikä käsitä, että muut haistavat hajun kaikkea muuta kuin mietona.

Minä itse en edes haistanut työkaverin parfyymit. Mutta toinen työkaveri sai ap.n kuvailemaan tukehtumiskohtausen.

Ja ei, työkaverini ei ollut edes laittanut parfyymit, vaan aamulla rexonan vaaleanpunaista roll on deodoranttia kainaloon.

Kohtauksen saanut työkaveri pikaisesti toipui kohtauksesta, kun kuuli tämän

Kyllä huomaa, että aloittajalla ei ole astmaa tai migreeniä, joka triggeröityisi hajusteista.

Minulla on työkaveri, jolla on erittäin vaikea astma. Hän on kauniisti ja kohteliaasti pyytänyt, ettei hajusteita käytettäisi. Silti kollegat laittavat "ihan vähän vain" hajusteita ja parhaat käyttävät esimerkiksi juuri ennen yhteistä palaveria laittamassa tosi voimakkaan hajuista käsivoidetta. Työkaveri tulee tilaan ja mitä tapahtuukaan. Hän joutuu poistumaan ja lähtemään suoraan sairaalaan hengittelemään spiraa. Työkaverit pyörittelevät silmiään keskenään ja ihmettelevät kuinka tämä nainen on heidän mielestään niin hysteerinen. Samaan aikaan tämä "hysteerinen" nainen on alhaisilla happisaturaatioilla sairaalassa ja maksaa siitä käynnistä 40 euroa ja joutuu nostamaan astmalääkkeitään viikon ajaksi. Lisäksi nainen ei ehdi hakemaan lapsiaan päiväkodista, koska on siellä sairaalassa. 

Pidän työkavereiden käytöstä toisen työkaverini pahoinpitelynä. Lisäksi katson sen myös henkiseksi väkivallaksi, koska vielä pilkkaavat sairaudesta.

Mitä ihmettä nyt taas? Yhdelle työkaverille piti hieman vihjaista hajuveden käytöstä, kun toimistossa haisi hänen parfyymi vielä puoli tuntia hänen käyntinsä jälkeen. Ja käytävillä pystyi haistamaan, jos hän oli kävellyt siitä päivän aikana.

Käytän vain aitoja kalliita tuoksuja, ei sisällä keinotekoisia tuoksuaineita!

Keinotekoiset tekevät oireita.

Aidot eivät.

Mutta jos naamani ei miellytä jotain naista, niin johan sitä pian yskittää.

Ei ole miehillä sitä asenneyskää ollut vielä.

Pienen pieni tuoksahdus työtoverin laadukkaasta hajuvedestä  ei haitanne ketäänn.

Mutta sen siis täytyy olla tosi mieto ja vain tuoksahdus, ja joitan hyvin kevyttä ja raikasta hajuvettä.

Voimakkaat, mausteiset ja erityisesti halvat hajuvedet ärsyttävät myös muiden, kuin hajuherkkien aisteja.   Niistä jää tosi tympeä ja jopa oksettava tuoksu, jonka jälkeen on pakko poistua paikalsa vähäksi aikaa ja  jos mahdollista tuulettaa työhuonetta jonkin aikaa.

On ilkeää ja pahantahtoista ja törkeää, vähätellä ihmisiä. joilla on tuoksu yliherkkyys.

Se on aivan sama asia, kuin niin monet nämä nykyiset asperkirjoiset ja adhd lapset.

On totta, että haju yliherkkyyttä voi hoitaa tiettyyn pisteeseen saakka, esim. siedättämällä.

Mutta jokaiseen ihmiseen se ei tehoa.

Edelleen on ihmisiä, jotka eivät kestä esimerkiksi kestä työpaikoilla remonteissa voimakkaita, maalien lakkojen ja eritysaineiden tuoksuja. 

Niistä tulee oksennukseen johtavaa pahoinvointia ja voimakasta päänsärkyä.

Tällöin työterveyslääkäri kyllä sairasloma kirjoitta nähdessäään työntekijän oireet.

Ja toinen mahdollisuus sairaslomalle on se, että työntekijä siirtetään työskentelemään osastolle, jossa remontti on jo ohi, tai remonttia maalien ja muine hajuineen ei ole vielä edes aloitettu.

Elämää monipuolisesti nähnyt ja kokenut, työelämässä oleva ihminen, ei koskaan kyseenalaista yhdenkään todella hajuherkkyydestä saamia oireita.   Ei koskaan.

Sehän on aivan sama, kuin että joku selviää avioerosta ilman sairaslomia, ilman rauhoittavia lääkkeitä ja ilman unilääkkeittä.  Kaikki eivät selviä-

Me olemme erilaisia. 

Kukaan ei voi valita itselleen yhtä ainoatakaan sairautt. Tai edes sitä mikä henkisen kestävyyden raja tai onko mulla introvertti vai ekstroventti luonne tai hajuste yliherkkyys vai ei!

Vierailija kirjoitti:

Noloa tuo toisten hajusta meuhkaaminen. Puuttuu kyllä tyystin käytöstavat näiltä yökkijöiltä.

Käytöstapojen puutetta on myös ylenpalttinen ja muista piittaamaton hajusteilla lotraaminen.

Ei vaan alan yskiä, sitten ääneni menee tukkoisen kuuloiseksi, kunnes siitä ei lähde kuin pihinää. Laitan esimiehelle sähköpostin, että olen töissä sen minkä pystyn, mutta en voi vastata puhelimeen. Sorry.

Aivan sama minulle onko hajuste kallis vai halpa, mausteinen vai kukkaistuoksu, hajuvesi vai käsivoide. Sekin on sivuseikka, onko tuoksu miellyttävä vai ei. Saatan jopa saada sairaskohtauksen ennen kuin tiedostan, että tilassa tuoksuu.

Minulle on myös aivan sama, mitä muut ajattelevat reaktioistani. Itse en kovasti nauti tukehtumisesta enkä migreenistä, mutta muiden ihmisten välinpitämättömän asenteen vuoksi niistä on paljon kokemusta. En silti ajattele, että työkaverini tai muut hajusteelliset olisivat ilkeitä, vain ymmärtämättömiä enkä jaksa olla se, joka heitä valistaisi.

Ottaa pannuun tyypit, jotka eivät ymmärrä allergioista mitään. "Kyllä vähän voi laittaa, ei siitä mitään haittaa ole kenellekään" ja "Keinotekoiset tuoksut aiheuttavat, luonnolliset eivät". Ööö... Esim. sitrushedelmien haju aiheuttaa joillekin tosi pahoja oireita. Siitä ei paljon luonnollisemmaksi voi mennä, kun tuoreen appelsiinin kuorit. Mutta niin vain siitäkin voi joku onneton ulkopuolinen saada silmät turvoksiin ja kielen paksuksi. Itse olen allerginen vaikka mille, mutta en kuitenkaan kaikelle. Siinä sitten porukka vittuilee, kun olen ensin valittanut olevani siitepölyallerginen (koivulle, heinille, pujolle, liljoille) mutta sitten yhtäkkiä mulla onkin päivänkakkara korvan takana. Yritä siinä sitten selittää, että en ole allerginen sille päivänkakkaralle. Pitävät valehtelijana. Tai kun olen allerginen eläimille, niin pidetään jonain eläinten vihaajana, kun en suostu jäämään kahviloihin tai ravintoloihin, joihin saa tuoda eläimiä. Yksi (entinen) ystävä halasi, kun tavattiin: mulla alkoi iho napsahdella käsistä auki, samoin huulet alkoivat kutista ja turvota. Ihmettelin tätä, koska oireet viittasivat koira-allergeeniin, mutta ajattelin saaneeni oireet jostain muusta, koska ystävälläni ei ole koiraa. Hetken aikaa siedin oireita - ajattelin, että laantuvat kohta - mutta lopulta totesin, että tuntuu ihan kuin saisin oireita koirasta, vaikka ei täällä näy koiria. Ystävä siinä sitten muisti, että oli tullessaan raaputellut jonkun ohikulkijan kivaa sesseä. Ja että "mä kyllä ajattelin, että se tuossa tuulessa haihtuu vaatteista ja käsistä". Urpo.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa pannuun tyypit, jotka eivät ymmärrä allergioista mitään. "Kyllä vähän voi laittaa, ei siitä mitään haittaa ole kenellekään" ja "Keinotekoiset tuoksut aiheuttavat, luonnolliset eivät". Ööö... Esim. sitrushedelmien haju aiheuttaa joillekin tosi pahoja oireita. Siitä ei paljon luonnollisemmaksi voi mennä, kun tuoreen appelsiinin kuorit. Mutta niin vain siitäkin voi joku onneton ulkopuolinen saada silmät turvoksiin ja kielen paksuksi. Itse olen allerginen vaikka mille, mutta en kuitenkaan kaikelle. Siinä sitten porukka vittuilee, kun olen ensin valittanut olevani siitepölyallerginen (koivulle, heinille, pujolle, liljoille) mutta sitten yhtäkkiä mulla onkin päivänkakkara korvan takana. Yritä siinä sitten selittää, että en ole allerginen sille päivänkakkaralle. Pitävät valehtelijana. Tai kun olen allerginen eläimille, niin pidetään jonain eläinten vihaajana, kun en suostu jäämään kahviloihin tai ravintoloihin, joihin saa tuoda eläimiä. Yksi (entinen) ystävä halasi, kun tavattiin: mulla alkoi iho napsahdella käsistä auki, samoin huulet alkoivat kutista ja turvota. Ihmettelin tätä, koska oireet viittasivat koira-allergeeniin, mutta ajattelin saaneeni oireet jostain muusta, koska ystävälläni ei ole koiraa. Hetken aikaa siedin oireita - ajattelin, että laantuvat kohta - mutta lopulta totesin, että tuntuu ihan kuin saisin oireita koirasta, vaikka ei täällä näy koiria. Ystävä siinä sitten muisti, että oli tullessaan raaputellut jonkun ohikulkijan kivaa sesseä. Ja että "mä kyllä ajattelin, että se tuossa tuulessa haihtuu vaatteista ja käsistä". Urpo.

Mulle on kans tullut sellaisia tilanteita, että luotan siihen, mitä mulle sanotaan mutta mulle on valehdeltu tahallaan. Jos esim. kysyn ennen tupareihin menoa, että "eihän tilassa ole käynyt eläimiä tai eihän vieraiden lemmikkieläimiä ole kutsuttu?" ja mulle sanotaan, että "ei missään tapauksessa", uskon ja luotan, että henkilö puhuu totta. Kun sitten menen paikan päälle ja alan saada oireita (kaikki oireet eivät näy ulospäin, vaan alkavat usein turpoamisen ja kutinan tunteena, joka on äärimmäisen epämiellyttävää, ja saattaa olla, että vasta tilasta ja allergeenin luota poistuessa keho ikään kuin antaa luvan räjäyttää oireet pinnalle), en välttämättä sano mitään, koska edelleen luotan, että minulle on puhuttu totta. Poistun vähin äänin paikalta kotiin kärsimään. Jälkikäteen käykin ilmi, että tilassa onkin ollut tyyliin hoitokissa useamman päivän ennen tupareita. Siinä vaiheessa on turha enää sanoa, että "okei, siksi siis sain oireita ja jouduin lähtemään", koska porukka ajattelee, että keksin oireet, kun eivät itse nähneet oireita enkä nostanut meteliä oireistani. Nykyisin yritän heti sanoa, että saan oireita "jostakin" ja joudun poistumaan. Oireiden erilaisuudesta johtuen tiedän tasan tarkkaan, onko se tullut ruoasta, koirasta, kissasta, jostain muusta eläimestä vai siitepölystä, mutta en halua alkaa kiistellä kenenkään kanssa siitä, ovatko he valehdelleet mulle vai eivät.

Jos työkaveri tuoksuu eli haisee vienosti parfyymille, en esitä saavani kohtausta, vaan saan kohtauksen. Tilanteesta riippuen joko kerron siitä tai kärsin hiljaa.

Tyhmille on turha yrittää takoa järkeä päähän, koska "minulla on oikeus, minulla on oikeus!". Parveketupakoitsijat, pyykinpesuaineiden ja erityisesti huuhteluaineiden lotraajat, "en usko allergioihin" -tyypit ja "en käytä hajusteita, ainoastaan suihkusaippuaa/Rexonaa" -tollot kuuluvat kaikki samaan itsekeskeiseen porukkaan.