Lue keskustelun säännöt.
Vieraiden kutsumisesta - kumpi meistä on kohtuuton, minä vai mies?
16.07.2021 |
Mies tykkää kutsua meille vieraita ja myös yökylään. Nykyään pariskuntina/perheinä.
Ongelmana minun kannaltani on se, ettei mies siivoa eikä tee ruokaa. Ei arkena eikä silloinkaan, kun vieraita tulee. Kaikki on siis minun vastuullani. Miehen mielestä ei tarvitse siivota eikä tarjota juuri mitään. Mielestäni taa pitäisi olla perussiistiä ja kyllähän ainakin yövieraille tulee olla muutakin kuin jäätelöpuikko.
Minulle olisi se ja sama, jos miehen kaverit tulisivat yksin. Mutta usein kyseessä on yön yli kestävä koko perheen vierailu, jossa minun tulee olla paikalla. En kehtaa olla tekemättä mitään.
Miehen mielestä olen niuho ja tapan hänen sosiaalisen elämänsä.
Itsekin kutsun välillä vieraita (en usein yökylään) ja silloin kyllä hoidan paikat ja tarjoilut kuntoon enkä odota mieheltä mitään.
Mitä tässä tulisi tehdä?
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, kaikki sympatiani puolellasi. Tulee niin mieleen oma ex-avomies, joka tykkäsi kutsua tuttuja illanistujaisiin tekemättä itse mitään. Hänen käsityksensä siivoamisesta oli, että hän siirtää ulko-ovella odottaneet roskapussit keittiöön suljetun oven taakse, ja näin koki siivonneensa kovastikin (niin kuin vieraat eivät siellä keittiössä kuitenkin kävisi hakemassa juotavia ja syötäviä..?) Minun pöyristynyt reaktioni tullessani töistä kotiin ja vieraiden ollessa matkalla luoksemme oli hänen mielestään "nalkutusta".
Onko olemassa jotain taikalausetta, jolla puolison saisi siivoamaan edes omat jälkensä? Mitään millintarkkaa tuskin kukaan vaatii, mutta sellainen perussiisteys, ettei vain odottaisi että kyllä nainen hoitaa. Ja niin, ettei toinen haukkuisi nalkuttajaksi.
Miksi mies ei saisi pitää sotkukutsuja, jos se on hänelle ja vieraille ok?
No kunhan niihin ei osallistu yksikään miehen juoruileva ja laiskoja naisia haukkuva sukulainen, joka sitten selän takana moittii vaimon.
Sun pitäisi saada määritellä myös se mitä puolison sukulaiset saa tehdä ja mitä ei. Kuulostat todella unelma puolisolta.
Kuka haluaa kotiinsa vieraita, jotka haukkuvat tarjoilut ja koko perheen jälkikäteen. Miehen sinkku velasisko on tätä tyyppiä.
Kertoo äidilleen, joka sitten kertoo pojalleen. Jostain syystä perheen toinen veli on tämän siskon hampaissa. En ymmärrä tuollaista käytöstä.Vaikuttaa todella ihanalta parisuhteelta että puoliso haluaa välttämttä pyytää kylään vieraita sinun keskittäväksi vain siksi että nämä vieraat voisi haukkua emännän. Oma lienee kuitenkin puoliso valintasi vai onko äiti, sisko ja sen veli määrännyt tuonkin.
Mistä näitä helmiä puolisoiksi löytää? Vauva palstalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin hotelliin lomalle siksi aikaa, että mies saa ottaa vieraita vastaan sotkuisessa asunnossa vesitarjoiluilla ja katsoisin, tulevatko enää uudestaan jatkossa. Jos en edes ole kotona, on miehen aivan turha syytää syytä minun niskaani. Bonuksena saan rentouttavan viikonlopun, kun ei itse tarvitse tehdä mitään ja petikin pedataan puolestani.
Mutta mitä ne miehen kaveritkin ajattelee jos en ole paikalla. Ja mies kuitenkin haukkuu mut vieraille kun en ole passaamassa.
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Kyllä, ruokin ja passaan miehen vieraat, yhteiset ja omani. Maksan, katan ja petaan. Mies: remontoi, huoltaa autot, veneet, sukset, polkupyörät, korjaa kaiken mahdollisen ja osan mahdottomia, kuskaa, tankkaa, lämmittää saunan, savustaa, grillaa, tekee puut, ajaa nurmikot, auttaa vanhempieni hoidossa, tuntee kellon, maksaa oman osuutensa kaikesta mutisematta, yllättää kivoilla lahjoilla, yleensä ymmärtää puhetta. Joskus jopa imuroi, jos kiire molemmilla
Miten AP:n mies osallistuu ?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Varmaan hyvä järjestely sun kannalta. Miehellä varmaankin aika heikko yhteys lapsenlapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Vaikka tuo ei ehkä vauva-palstalla kuulosta ihan normaalilta perhe-elämältä se minusta kyllä kuulostaa hyvinkin juuri siltä. Molemmat puolisot kunnioittaa toistensa tarpeita. Asioista pystytään keskustelemaan keskenään ja löydetään ne omassa perheessä parhaiten toimivat ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Varmaan hyvä järjestely sun kannalta. Miehellä varmaankin aika heikko yhteys lapsenlapsiin.
Lastenlapsiin ei voi pitää yhteyttä muuten kuin pyytämällä heitä kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin hotelliin lomalle siksi aikaa, että mies saa ottaa vieraita vastaan sotkuisessa asunnossa vesitarjoiluilla ja katsoisin, tulevatko enää uudestaan jatkossa. Jos en edes ole kotona, on miehen aivan turha syytää syytä minun niskaani. Bonuksena saan rentouttavan viikonlopun, kun ei itse tarvitse tehdä mitään ja petikin pedataan puolestani.
Mutta mitä ne miehen kaveritkin ajattelee jos en ole paikalla. Ja mies kuitenkin haukkuu mut vieraille kun en ole passaamassa.
Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä he ajattelevat. Jos miehesi haukkuu sinua, niin hän ei rakasta sinua ja tiedät tällöin kyllä itsekin mikä on silloin oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Varmaan hyvä järjestely sun kannalta. Miehellä varmaankin aika heikko yhteys lapsenlapsiin.
Ei kai ukilla ole porttikielto omien lastensa luo kylään? Aijai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Varmaan hyvä järjestely sun kannalta. Miehellä varmaankin aika heikko yhteys lapsenlapsiin.
Väärin arvattu. Aika läheinen yhteys on kaikkiin kuuteen - vanhimmat kolme tosin jo viettävät aikaa poikakavereidensa kanssa ja kesätöissä. Sovitusti ovat kaikki käyneet yökylässä sekä kaupunkiasunnossamme että mökillä (mökki on btw minun eikä miehen). Mutta joo, sikäli ollaan varmaan keljuja aikuisten lasten vanhempia, että kaikki ei aina meille käy just heti ja nyt. Joskus vaan pitää sovitella aikoja ja asioita.
Mies on varmasti lastenlasten kanssa läheisempi kuin minä, koska viettää aikaa niiden kanssa usein kun minä olen töissä. Sekä meillä että käyvät yhdessä milloin missäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin hotelliin lomalle siksi aikaa, että mies saa ottaa vieraita vastaan sotkuisessa asunnossa vesitarjoiluilla ja katsoisin, tulevatko enää uudestaan jatkossa. Jos en edes ole kotona, on miehen aivan turha syytää syytä minun niskaani. Bonuksena saan rentouttavan viikonlopun, kun ei itse tarvitse tehdä mitään ja petikin pedataan puolestani.
Näinkö kädettömän miehen olet itsellesi valinnut?
En tunne ensimmäistäkään miestä, joka ei osaisi kaupassa käydä, tai tilata noutoruokaa ravintolasta.
Miksi asuntonne on kuin kaatopaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on väärässä. Ei vieraita voi kutsua kylään ja olettaa että elävät pelkällä vedellä jos ovat yökylässä. Vieraanvaraisuuteen kuuluu se, että vieraat ruokitaan, ellei ole etukäteen sovittu jotain muuta. Miehen ”sosiaalinen elämä” työllistää sinua kohtuuttomasti. Vähintä olisi, että mies osallistuu kotitöihin ja ruuanlaittoon, myös silloin kun ei ole vieraita.
Itse kyllä jyrähtäisin asiasta, ja saattaisin jopa muuttaa omaan asuntoon jos miehen vieraiden jatkuva ramppaaminen ja miehen osallistumattomuus kävisi itselleni liian rasittavaksi.
Entä jos mies maksaa kaikki talouden kulut, pitääkö silloinkin osallistua kotitöihin ja ruuanlaittoon, kun ei ole vieraita? Mietin vain, että miksi ihmeessä mies maksaisi kuukaudessa tuhansia euroja seksistä, kun halvemmallakin saa.
Missä ihmeen todellisuudessa on pariskunta, jossa mies kuluttaa naiseen tuhansia euroja kuussa, ja naisella ei ole yhtään tuloja? Ei tuollaisia parisuhteita Suomessa oikeasti ole.
Niinpä. Työttömätkin osallistuvat perheen kuluihin, monet jopa niin suurella prosentilla tuloistaan, ettei omaan käyttöön rahaa jää välttämättä lainkaan. Mä en ainakaan tunne yhtään sellaista pariskuntaa, jossa toinen puolisoista maksaisi yksin kaikki kulut ja toinen lepäilisi vain laakereillaan.
Juuri näin. Itsekin työttömänä ollessa maksoin puolet kaikista talouden kuluista. Mies oli töissä ja tienasi nelinkertaisesti minuun verrattuna, joten hänelle jäi rahaa yllinkyllin laittaa omiin juttuihin, minulla oli joka kuukausi loppukuusta tili tyhjä ja jouduin miettimään, miten maksan oman puoliskoni ruokaostoista ym. pakollisesta. Itselleni en pystynyt ostamaan ikinä mitään.
Tämä oli kuitenkin oma valintani. En halunnut elää miehen siivellä, vaikka tiedän, että hän olisi ottanut isomman osan yht. menoista maksettavakseen, jos olisin pyytänyt. Mutta mun työttömyys ei ollut miehen syy, joten miksi hänen olisi pitänyt siitä kärsiä. Lisäksi olisin saanut enemmän rahaa, jos olisin asunut yksin ja kuluttanut vähemmän, mutta asuin mieluummin yhdessä hänen kanssaan.
Aiheeseen: itse en panisi tikkua ristiin miehen kutsumien vieraiden eteen, jos hän ei itsekään panostaisi. Jos jäisin kotiin, sanoisin ihan suoraan vieraille, että isäntä on hoitanut tarjoilut ym. järjestelyt itse. Jos olisi mahdollista, lähtisin jonnekin "evakkoon" ennen kuin vieraat saapuvat ja palaisin vasta, kun ovat lähteneet ja jossain sopivassa välissä myöhemmin sanoisin vieraille tyyliin "toivottavasti Jaska oli hoitanut hyvät tarjoilut, kun olitte meillä viimeksi, kun mulla oli silloin juuri omia menoja, enkä ehtinyt laittaa mitään". Tätä jatkaisin niin kauan, kunnes joko mies oppii huolehtimaan omista vieraistaan tai kukaan ei enää halua tulla meille kylään hänen kutsumanaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä ongelma on monissa perheissä, eikä se sosiaalinen kutsuja aina ole nainen. Olen nähnyt parisuhteita, joissa naisen yksipuolisella päätöksellä ja ilmoituksella yhteisessä kodissa vierailevat esimerkiksi naisen äiti, siskot ja ystävät. Mies ei ehkä niitä joudu passaamaan, mutta joutuu silti sietämään itselleen vieraampia ihmisiä omassa kodissaan.
Itse asun kuudettatoista vuotta nykyisen puolisoni kanssa. Tykkään, että koti on siisti ja rauhallinen latautumispaikka. Mies on eläkkeellä, minä sosiaalisesti kuormittavassa työssä. Miehellä on kuusi lapsenlasta, vanhin täysi-ikäinen ja nuorin nyt kuuden. Meillä molemmilla on kaksi aikuista lasta parisuhteissa. Molemmilla on kaksi sisarusta perheineen, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Molemmilla on myös kavereita ja ystäviä, osa yhteisiä.
Meillä neuvoteltiin asiat alun perin niin, että yhteinen koti on kummankin koti. Kumpikin vastaa itse huutoonsa esim. kutsumiensa vieraiden suhteen, toinen voi auttaa, jos jaksaa. Toisen rauhaa on aina kunnioitettava. Minä tarvitsen välillä lepoa ja hiljaisuutta työn jälkeen tai migreenini vuoksi, puolisolla harvinaisempi sairaus, jonka vuoksi myös hän tarvitsee joskus lepoa.
Meille ei tulla ilman että kummallekin sopii. Ei edes omat aikuiset lapset.
Hienoa, jos teillä asiat sujuvat sopuisasti - kaikkien mielestä, toivottavasti myös lasten.
Mutta tuohon puolison tilan ja rauhan kunnioittamiseen liittyen: minä olen nähnyt myös akkoja kotka lupaa ukkonsa avuksi vaikka mihin: kyl se mein heikki tuo tai vie tai kyytii, tulee vaihtamaan lampun tai siirtämään kaappia. Mitäköhän se heikki mahtaa tykätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei v ttu miten typerä mies. Tai sitten erittäin fiksu ja luottaa siihen että vaimo tekee kaiken mutisematta. Jos joutuisin ite elämään tuommoisen kanssa, tekisin varmaan it sarin...
Pitkän suhteen salaisuus on se kun nainen antaa myöden. Sitten kun ei enää anna se väistämättä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä tulisi tehdä?
Annat miehen kutsua "sosiaalisen elämänsä" kylään, vaikka yökylään, etkä itse tee mitään vieraiden viihtymisen eteen. Eiköhän nuo kohta ymmärrä, että ruokaa ei ole tarjolla, ja jättävät jatkossa tulematta.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten vielä 2020-luvulla on niin vahvassa oletus ja odotus, että nainen hoitaa kaiken sosiaaliseen elämään liittyvän poislukien miehen oleilun harrastusporukoiden kanssa (ellei pariskunta jaa harrastusta). Nainen laittaa kodin ja tarjoilut vieraita varten, pitää yhteyttä molempien sukulaisiin, muistaa merkkipäivät, hankkii lahjat... Ja naiset vielä suostuvat tähän!
Minä en ole suostunut. Miehen äiti kyllä yritti ajaa minua tähän perinteisen naisen rooliin, mutta tein nopeasti selväksi, että meillä molemmat hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa itse. En myöskään suostu siihen kaavaan, että vierailuilla naiset vetäytyy johonkin omaan nurkkaansa ja yhdessä ollaan koko porukalla vain kahvipöydässä. Tai saavat muut naiset niin tehdä, minä jään kiusallanikin miesten seuraan. Siksikin, että he yleensä puhuvat asioista, jotka minua kiinnostavat enemmän kuin naisten puheenaiheet.
Käyttäydyn suhteessa pitkälti niin kuin mies, ihan tarkoituksella. En ole mikään piika, vaan elämänkumppani ja oletan, että aikuinen ihminen, jopa mies, osaa huolehtia itse itsestään, yhteydenpidosta sukuunsa ja kavereihinsa ja jopa kodistaan. Viimeinen on vaatinut minulta paljon itsehillintää ja venymistä, sillä olen huomattavasti siistimpi ihminen kuin mieheni, mutta koska en halua nalkuttaa itsestäänselvyyksistä ja ainut keino saada mies tarttumaan oma-aloitteisesti moppiin, on päästää koti niin paskaiseksi, että yököttää. Silloin on miehen mielestä "pikkuisen sotkuista".
Monesta asiasta on joutunut sanomaan ihan suoraan ja vähän tylystikin. Esimerkiksi juuri sukulaiset ja kyläilyt on asia, josta olen sanonut suoraan, etten ota miehen sukua tai hänen kutsumiaan vieraita vastuulleni. En hanki lahjoja kummilapselle, jonka kummiksi mies itse tarjoutui, en kutsu appivanhempia kylään jne. Ei mieskään nimittäin pidä yhteyttä minun sukulaisiini, kestitse heitä, kun tulevat kylään tms. Joten miksi minun, tai kenenkään naisen, pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Pitkän suhteen salaisuus on se kun nainen antaa myöden. Sitten kun ei enää anna se väistämättä loppuu.
Suhde nykyaikana loppuu varsin lyhyeen jos molemmat ei jousta ja kunnioita toistansa. Varmaan se toki on myös yksi syy siihen että liitot ei nykyisin samalla tavalla kestä kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Naisista on tullut vähintään yhtä itsekkäitä kuin mitä miehet ovat aina olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on väärässä. Ei vieraita voi kutsua kylään ja olettaa että elävät pelkällä vedellä jos ovat yökylässä. Vieraanvaraisuuteen kuuluu se, että vieraat ruokitaan, ellei ole etukäteen sovittu jotain muuta. Miehen ”sosiaalinen elämä” työllistää sinua kohtuuttomasti. Vähintä olisi, että mies osallistuu kotitöihin ja ruuanlaittoon, myös silloin kun ei ole vieraita.
Itse kyllä jyrähtäisin asiasta, ja saattaisin jopa muuttaa omaan asuntoon jos miehen vieraiden jatkuva ramppaaminen ja miehen osallistumattomuus kävisi itselleni liian rasittavaksi.
Entä jos mies maksaa kaikki talouden kulut, pitääkö silloinkin osallistua kotitöihin ja ruuanlaittoon, kun ei ole vieraita? Mietin vain, että miksi ihmeessä mies maksaisi kuukaudessa tuhansia euroja seksistä, kun halvemmallakin saa.
Missä ihmeen todellisuudessa on pariskunta, jossa mies kuluttaa naiseen tuhansia euroja kuussa, ja naisella ei ole yhtään tuloja? Ei tuollaisia parisuhteita Suomessa oikeasti ole.
Nämä takapajuiset "mies tuo leivän pöytään"-tyypit ovat vuodelta 1931 ja niille ei oikeestaan kannata edes vastata.
Ihmeen nuorilta kyllä vaikuttavat. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että he katsovat amerikkalaisia sarjoja päivät pääksytysten, eivätkä ole heränneet vieläkään siihen todellisuuteen, että nainen käy töissä täällä Suomessa. Ei kai se niille peräkammarin pojille ole vielä selvinnyt.
Todellakin hämmästyttävän paljon täällä, ekä noita hommafoorumilta/suomi24;stä siirtyneitä. Ne ovat tiettyä porukkaa, joten ei anna oikein "tieteellisesti" edustavaa kuvaa. Mutta ihan varmasti noita löytyy, ei epäilystäkään, ja moni vielä heittäytyy tuommoiseksi, jos vaimo sen sallii (vaikka äiti olisi pojan vähän paremmaksi koulinut).
Joskus kyse on ihan vaan lapsuuden kodin mallista. Pari tuttua on onnistunut naimaan tyypit, jotka eivät ole koskaan kotonaan tehneet mitään, vaan äiti passasi kaikin puolin. Kyse ei ole heidän kohdallaan ollut kieltäytymisestä auttaa järjestelyissä, vaan siinä, ettei "tule mieleen", eivät tiedä, miten voisivat auttaa, eivät osaa. Kun vaimo on sitten (yleensä siinä vaiheessa kun on tullut lapsia, eikä enää kaipaa niiden lisäksi "aikuista lasta" vaan aviomiestä, on selvästi kertonut mitä miehen tulee tehdä ja miten, ovat olleet ihan myötä mielisiä. - Siis joissakin tapauksissa. Joku roolimallihan niillä on kotoaan ja se on sitten vaan muutettava ja rohkaistava (myös opettamalla) muutokseen
Jos muutosta ei synny, sitten on vain tehtävä omat johtopäätökset omista jatkotoimista.
Lähtisin hotelliin lomalle siksi aikaa, että mies saa ottaa vieraita vastaan sotkuisessa asunnossa vesitarjoiluilla ja katsoisin, tulevatko enää uudestaan jatkossa. Jos en edes ole kotona, on miehen aivan turha syytää syytä minun niskaani. Bonuksena saan rentouttavan viikonlopun, kun ei itse tarvitse tehdä mitään ja petikin pedataan puolestani.