Lue keskustelun säännöt.
Se tiedetään, että lapsille täytyy tuottaa pettymyksiä jotta heistä voi kasvaa tasapainoisia aikuisia MUTTA
16.07.2021 |
jos se menee yli ja oikeasti ei saa melkein mitään koskaan, ei päästetä mihinkään ja melkein kaikki on pettymystä pettymyksen perään, onko sekään hyvä? Minulla oli tällainen lapsuus ja sitä jotenkin kasvoi niin siihen ja tottui ettei mitään saa mitä haluaa, ei pääse mihinkään, niin ei ole oikein koskaan sit osannut aikuisenakaan onnistua missään vaan se oma mukavuusalue on siinä, että kaikki menee pieleen. Tuloksena on epäonnistunut ura, epäonnistunut rakkauselämä, epäonnistuneet terveystavoitteet, olemattomat kaverisuhteet yms.
Kommentit (212)
Pettymyksillä tahallisesti kyllästetty lapsi jatkaa perinnettä omalla tavallaan.
Tahallisuus on sitä, että väistämätönkin ikävä asia tehdään nautinnolliseksi: väistämättömyys oikeuttaa sadistiseen nautintoon - empatia ei ole välttämätön. On lupa nauttia maailman julmuudesta, surullisesta näystä kun lapsi kärsii... "oi voi, semmoista se MINULLEKIN on". Lapsen tunteiden ns. validointi ole pakollista, kun haluat vain kostaa hänelle; palvella itseäsi, siinä pisteessä kun on pakko, eikä yhtään aikaisemmin hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on 170 cm tai lyhyempi niin naista vaikeampi saada ja jos ei ole lapsena pettynyt mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ajattelee, että sopiva määrä kiusaamista olisi tasapainoisuuden ehto? Jos joku on vielä aikuisenakin kovin naiivi... ei se johdu kiusan puutteesta. Tai voihan olla, että kunnon kiusa olisi saanut hänet "heräämään", mutta eihän psyykkistä pahoinpitelyä voida pitää hyvinvoinnin ehtona.
Ei ap mitään tuollaista ole edes sanonut. Älä laita sanoja toisen suuhun.
lue aloituksen otsikko.
Ohiksena, niitä pettymyksiä tulee väkisinkin ja tämän ap myös toteaa. Normaaleja pettymyksiä tulee, kun yhteen sovitetaan monen ihmisen elämä, tapapainoillaan kaverisuhteissa ja koulussa. Haitallista on, jos vanhemmat jonkun lapsen päättää kaikesta ja muiden tarpeet jää syrjään. Haitallista on myös, että sadistinen vanhempi oikeuttaa oman mielivaltansa kasvatuksellisesti hyvänä keinona tuottaa pettymyksiä.
Ap sanoo otsikossa, että pettymyksiä täytyy tuottaa. Kumosiko hän väitteensä?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on 170 cm tai lyhyempi niin naista vaikeampi saada ja jos ei ole lapsena pettynyt mistään.
Alle 170-senttinen mies, joka lapsena riittävästi päähän lyöty, niin helpompi saada nainen?
Se voi olla. Kestää mäkätyksen kuin äitinsä väkivallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jopa nauttii siitä... Fetish.
Olen aina ymmärtänyt tuon pettymysten tuottamis-neuvon niin, että lapselle tekee hyvää se ettei aina (siis aina) saa sitä mitä haluaa. Esimerkiksi karkkia joka kauppareissulla, ja sitten vanhempi auttaa käsittelemään harmituksen. Ei siis tarkoita kiusaamista, lupauksilla valehtelua tai mitään muutakaan ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadisti ei vahdi pientä lasta. Hän ilahtuu saadessaan tilaisuuden päästä moittimaan! Kuin kerrostalo-kyylä, joka ilahtuu siitä, että löytää valittamisen aihetta. "Jäitpäs kiinni - ja minä voin kontrolloida!"
Enemmän taitaa olla ongelma että normaaleja pettymyksiä ei ole, helikopterivanhemmat oikeasti elää niin lapsi päättää mitä tehdään, tai mitä syödään.
Sitten tulee pettymys, kun aikuisena maailma ei menekään miten lapsi haluaa. Koulussa vielä saa perseillä aika seurauksitta, mutta työelömässä tulee sitten kriisi ja burnout, kun siellä ei saakaan vaan vapaasti toteuttaa itseä. Näitä nuoria näkee, parissa vuodessa mt-syistä eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on 170 cm tai lyhyempi niin naista vaikeampi saada ja jos ei ole lapsena pettynyt mistään.
Alle 170-senttinen mies, joka lapsena riittävästi päähän lyöty, niin helpompi saada nainen?
Saada nainen? Onneksi jäät ilman, ei nainen ole esine, joka 'saadaan' .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ajattelee, että sopiva määrä kiusaamista olisi tasapainoisuuden ehto? Jos joku on vielä aikuisenakin kovin naiivi... ei se johdu kiusan puutteesta. Tai voihan olla, että kunnon kiusa olisi saanut hänet "heräämään", mutta eihän psyykkistä pahoinpitelyä voida pitää hyvinvoinnin ehtona.
Ei ap mitään tuollaista ole edes sanonut. Älä laita sanoja toisen suuhun.
lue aloituksen otsikko.
Ohiksena, niitä pettymyksiä tulee väkisinkin ja tämän ap myös toteaa. Normaaleja pettymyksiä tulee, kun yhteen sovitetaan monen ihmisen elämä, tapapainoillaan kaverisuhteissa ja koulussa. Haitallista on, jos vanhemmat jonkun lapsen päättää kaikesta ja muiden tarpeet jää syrjään. Haitallista on myös, että sadistinen vanhempi oikeuttaa oman mielivaltansa kasvatuksellisesti hyvänä keinona tuottaa pettymyksiä.
Ap sanoo otsikossa, että pettymyksiä täytyy tuottaa. Kumosiko hän väitteensä?
Se tarkoittaa sitä, että ei anna yhden lapsen päättää kaikesta vaan myös muiden ihmisten tarpeet huomioidaan. Tämän ap huomioi. Et vain nyt ymmärrä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ymmärtänyt tuon pettymysten tuottamis-neuvon niin, että lapselle tekee hyvää se ettei aina (siis aina) saa sitä mitä haluaa. Esimerkiksi karkkia joka kauppareissulla, ja sitten vanhempi auttaa käsittelemään harmituksen. Ei siis tarkoita kiusaamista, lupauksilla valehtelua tai mitään muutakaan ilkeää.
Onko sellainen ongelma todellinen? Mitä sillä tarkoitetaan? Ehkä se sekoitetaan johonkin... kyvyttömyyteen ottaa lapsesta vastuuta jämäkästi, lempeästi. "Ohjaa sinä meitä, pliis, kunhan et suutu ja hylkää minua!"..?
Aikuinen vain kuvittelee, että lapsi haluaisi karkkia joka kauppareissulla; ja vaikka haluaisikin, mitä väärää on syödä yksi karkki päivässä, sen sijaan että asiasta tehdään joku pakkomielteinen mässäilytapahtuma?
Kyse onkin kiusaamisesta vaivihkaa - jos se kompensoi omaa vaikeutta kestää pettymyksiä. Ei kestetä sitä, että lapsella olisi negatiivisia tunteita, koska se pelottaa... muistuttaa siitä, että kun toinen pettyy, sinut HYLÄTÄÄN. Lapsi ei näin ollen saa haluta karkkia, koska aikuinen ottaa sen itseensä!!
Karkkipäivä on aikuisen hylkäämiseksi tulemisen pelkoa. Suomalaisille tyypillistä liioitella, niin karkkien kuin alkoholin kanssa. Ja samaa opetetaan salaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ajattelee, että sopiva määrä kiusaamista olisi tasapainoisuuden ehto? Jos joku on vielä aikuisenakin kovin naiivi... ei se johdu kiusan puutteesta. Tai voihan olla, että kunnon kiusa olisi saanut hänet "heräämään", mutta eihän psyykkistä pahoinpitelyä voida pitää hyvinvoinnin ehtona.
Ei ap mitään tuollaista ole edes sanonut. Älä laita sanoja toisen suuhun.
lue aloituksen otsikko.
Ohiksena, niitä pettymyksiä tulee väkisinkin ja tämän ap myös toteaa. Normaaleja pettymyksiä tulee, kun yhteen sovitetaan monen ihmisen elämä, tapapainoillaan kaverisuhteissa ja koulussa. Haitallista on, jos vanhemmat jonkun lapsen päättää kaikesta ja muiden tarpeet jää syrjään. Haitallista on myös, että sadistinen vanhempi oikeuttaa oman mielivaltansa kasvatuksellisesti hyvänä keinona tuottaa pettymyksiä.
Ap sanoo otsikossa, että pettymyksiä täytyy tuottaa. Kumosiko hän väitteensä?
Oletko äiti hullu? Toi jankkaaminen ja jumittaminen ja oudot jutut alkaa vähän siltä vaikuttaa….
"Kun kiellän sinua haluamasta, en sovittuina päivinä koe, ettet rakasta minua."
"En pysty kontrolloimaan halujani, enkä siten sinunkaan halujasi, joten rajoitan sinua. Asetan rajoja. Suojelen itseäni."
On kyllä tietty vanhempityyppi, joka onnistuu mokaamaan kummallakin tavalla. Eli on olevinaan ylisuojeleva, mutta oikeasti estää lasta kokemasta mitään, ja silti ei samanaikaisesti luo lapselle tunnetta turvallisesta ja rakastavasta kodista. Ne, jotka ovat kokeneet tämän, tietävät, mitä tarkoitan.
Niin, karkkipäivällä aikuinen suojelee ITSEÄÄN pettymyksiltä... Lapsi kyllä kestää - hänestä karkki on hyvää ja sen takia voi vaikka itkun päästä - mutta aikuinen painii ego-kompleksiensa parissa...
Tuotan lapselle pettymyksen = laitan lapsen pettymään puolestani!
Tämähän on juurikin sitä... emotionaalista hyväksikäyttöä. Minäkeskeisyyttä. Kohtuus kateissa, tiukemmat säännöt. Tekopyhää!
Ohiksena, niitä pettymyksiä tulee väkisinkin ja tämän ap myös toteaa. Normaaleja pettymyksiä tulee, kun yhteen sovitetaan monen ihmisen elämä, tapapainoillaan kaverisuhteissa ja koulussa. Haitallista on, jos vanhemmat jonkun lapsen päättää kaikesta ja muiden tarpeet jää syrjään. Haitallista on myös, että sadistinen vanhempi oikeuttaa oman mielivaltansa kasvatuksellisesti hyvänä keinona tuottaa pettymyksiä.