Se tiedetään, että lapsille täytyy tuottaa pettymyksiä jotta heistä voi kasvaa tasapainoisia aikuisia MUTTA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pettymyksiä tarvitse erikseen tuottaa. Mutta keppiä ja porkkanaa vuorotellen. Ei ulos leikkimään, ennenkuin huone on siivottu. Karkkia ja herkkuja ostetaan harvemmin. Ei missään tapauksessa kaikilla kauppareissuilla. Kehuja annetaan hyvästä työstä ja yrittämisestä. Mutta esim. uutta puhelinta ei saa heti, vaan vasta jouluna tai synttärinä. Siihen saakka mennään vanhalla yms.

Ja kyllä niitä pettymyksiä tulee koulussa ja kaverisuhteissa ihan riittävästi.

Miski ei voida opettaa, että huoneen siivoaminen olisi kivaa? Miksi sallitaan sotku? Miksi ei hyväksytä, että koko sotkun siivoaminen kerralla voi olla ikätasoon nähden kohtuuton projekti? Miksi vastuu sysätään lapsen niskaan aggression ja uhkailun kera? Porkkana ei tätä vihamielisyyttä täysin kompensoi. 

Heh, ei taida olla omia lapsia sinulla?

Ei se huoneen siivous ole mikään aggressiivinen uhkaus. Se oli vain yksi esimerkki monista kotihommmista, kuten roskien vienti, pyykkien laittaminen yms. Eli puhun nyt kouluikäisistä lapsista. Jos olet toistuvasti sanonut, että huone pitää siivota, eikä mitään tapahdu, niin mitä teet? Sitten lapsi aikoo lähteä ulos omiin leikkeihinsä. Silloin tulee vaatimus, että siivous ensin ja leikkeihin vasta sen jälkeen. Usein ihmettelen, miksi täällä palsoilla ei hyväksytä sitä, että lapsille asetetaan rajoja ja vaatimuksia. On myös naurettava ajatus, että lapselle voisi opettaa, että siivous on kivaa. Kovin on akateeminen näkemys sinulla. Kyllä lapsi itse päättää, mikä on hänen mielestään kivaa. Esim. meillä poika tykkää leipoa sämpylöitä, mutta tyttö vastaavasti ei välitä.

Ihan samaa mieltä. Sitäpaitsi kaikki elämässä nyt ei vaan ole kivaa, mutta on silti tehtävä.

Niinpä. Se on mielestäni kasvatuksen oleellisimpia tarkoituksia. Ikävätkin työt on tehtävä. Eihän kivoja asioita tarvitse "kasvattaa".

Kivoja asioita nimenomaan tarvitsee yhdessä kokea.

Muuten olet sadisti, joka haluaa tuhota lapsen hyvinvoinnin keskittymällä neuroottisesti "ikäviin töihin". Tuputtaa omaa kurjuutta viattoman ihmisen maailmankuvan keskiöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pettymyksiä tarvitse erikseen tuottaa. Mutta keppiä ja porkkanaa vuorotellen. Ei ulos leikkimään, ennenkuin huone on siivottu. Karkkia ja herkkuja ostetaan harvemmin. Ei missään tapauksessa kaikilla kauppareissuilla. Kehuja annetaan hyvästä työstä ja yrittämisestä. Mutta esim. uutta puhelinta ei saa heti, vaan vasta jouluna tai synttärinä. Siihen saakka mennään vanhalla yms.

Ja kyllä niitä pettymyksiä tulee koulussa ja kaverisuhteissa ihan riittävästi.

Miski ei voida opettaa, että huoneen siivoaminen olisi kivaa? Miksi sallitaan sotku? Miksi ei hyväksytä, että koko sotkun siivoaminen kerralla voi olla ikätasoon nähden kohtuuton projekti? Miksi vastuu sysätään lapsen niskaan aggression ja uhkailun kera? Porkkana ei tätä vihamielisyyttä täysin kompensoi. 

Heh, ei taida olla omia lapsia sinulla?

Ei se huoneen siivous ole mikään aggressiivinen uhkaus. Se oli vain yksi esimerkki monista kotihommmista, kuten roskien vienti, pyykkien laittaminen yms. Eli puhun nyt kouluikäisistä lapsista. Jos olet toistuvasti sanonut, että huone pitää siivota, eikä mitään tapahdu, niin mitä teet? Sitten lapsi aikoo lähteä ulos omiin leikkeihinsä. Silloin tulee vaatimus, että siivous ensin ja leikkeihin vasta sen jälkeen. Usein ihmettelen, miksi täällä palsoilla ei hyväksytä sitä, että lapsille asetetaan rajoja ja vaatimuksia. On myös naurettava ajatus, että lapselle voisi opettaa, että siivous on kivaa. Kovin on akateeminen näkemys sinulla. Kyllä lapsi itse päättää, mikä on hänen mielestään kivaa. Esim. meillä poika tykkää leipoa sämpylöitä, mutta tyttö vastaavasti ei välitä.

Ihan samaa mieltä. Sitäpaitsi kaikki elämässä nyt ei vaan ole kivaa, mutta on silti tehtävä.

Tietysti omaa vastuuta hyvään kohteluun voi hiukan paeta vetoamalla tähän argumenttiin. 

Meillä huone piti siivota kerran viikossa. Sillä välin oli loukkaantumisia sotkuisessa huoneessa, mutta sehän ei kiinnostanut, kun käsky kävi vain kerran viikossa. Helppoa vastuun väistelyä, kuin karkki-, ryyppy, tai mässäilypäivä!

Oikeastaan, en tajunnut tästä vastauksesta yhtään mitään.

Ihan selvää suomeahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilta lapsilta vaaditaan asioita, joita aikuiset eivät itse pysty olemaan.

Monilta? Veikkaanpa, että aika harvalta.

Suurimmalta osalta, käsittääkseni.

ap haluaisi olla tasapainoisemmin tasapinoinen pettynyt?

Ap. Jos sinua on kiusattu yhtä paljon kuin annat aloituksessa ymmärtää, olisit helpommin irtaantunut sadistisista vanhemmistasi. Mutta taisit olla liian vähän kiusattu, taisit takertua etkä aikuistunut, vai mitä. 

Aikuisetkit ovat joskus sado-masokisteja parisuhteissaan. Eivät päästä irti jos menee huonosti, pitäisi mennä todella huonosti. 

En usko mihinkään "puolinaiseen kiusaan", johon ap aloituksessaan viittaa.

Ap tuputtaa sadismia kierolla tavalla. Että liika sadismi on liikaa, mutta kohtuullinen sadismi olisi muka välttämätön...

Vierailija kirjoitti:

Ei, ap vain on...  P O I K A  L A P S I H U L L U. Mutta nyt hän on ilmeisesti laajentanut tyttöihin; ideologia vaatii uhrinsa niin hyvässä, kuin pahassa.

Ei, hän on rehellinen ja avoin (liiankin).

Ap on kiero.

Lapselle ei tarvitse tuottaa pettymyksiä.

Elämä sisältää pettymyksiä ihan itsestään, ja pientä lasta ei tarvitse varjella näiltä pikku pettymyksiltä,  kuten että aikuinen päättää, eikä pienen lapsen tahto.

Jos aikuinen tuottaa lapselle pettymyksiä, niin lapsi näkee tämän läpi, ja kokee epäoikeudenmukaisuutta, ja on ihan oikeassa, että kaltoin on kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilta lapsilta vaaditaan asioita, joita aikuiset eivät itse pysty olemaan.

Monilta? Veikkaanpa, että aika harvalta.

Suurimmalta osalta, käsittääkseni.

Minkälaisessa ympäristössä elät? Ainakin omassa lähipiirissä ja sukulaisissa lapsilta ei vaadita mahdottomia. Ovat itse valinneet harrastuksensa. Jotkut ei harrasta mitään ja joku on taas erittäin aktiivinen ja harrastaa kaikkea mahdollista. En usko väitettäsi, että suurimmalta osalta lapsista vaaditaan enemmän, kuin mitä vanhemmat kykenisi tekemään. Ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pettymyksiä tarvitse erikseen tuottaa. Mutta keppiä ja porkkanaa vuorotellen. Ei ulos leikkimään, ennenkuin huone on siivottu. Karkkia ja herkkuja ostetaan harvemmin. Ei missään tapauksessa kaikilla kauppareissuilla. Kehuja annetaan hyvästä työstä ja yrittämisestä. Mutta esim. uutta puhelinta ei saa heti, vaan vasta jouluna tai synttärinä. Siihen saakka mennään vanhalla yms.

Ja kyllä niitä pettymyksiä tulee koulussa ja kaverisuhteissa ihan riittävästi.

Miski ei voida opettaa, että huoneen siivoaminen olisi kivaa? Miksi sallitaan sotku? Miksi ei hyväksytä, että koko sotkun siivoaminen kerralla voi olla ikätasoon nähden kohtuuton projekti? Miksi vastuu sysätään lapsen niskaan aggression ja uhkailun kera? Porkkana ei tätä vihamielisyyttä täysin kompensoi. 

Heh, ei taida olla omia lapsia sinulla?

Ei se huoneen siivous ole mikään aggressiivinen uhkaus. Se oli vain yksi esimerkki monista kotihommmista, kuten roskien vienti, pyykkien laittaminen yms. Eli puhun nyt kouluikäisistä lapsista. Jos olet toistuvasti sanonut, että huone pitää siivota, eikä mitään tapahdu, niin mitä teet? Sitten lapsi aikoo lähteä ulos omiin leikkeihinsä. Silloin tulee vaatimus, että siivous ensin ja leikkeihin vasta sen jälkeen. Usein ihmettelen, miksi täällä palsoilla ei hyväksytä sitä, että lapsille asetetaan rajoja ja vaatimuksia. On myös naurettava ajatus, että lapselle voisi opettaa, että siivous on kivaa. Kovin on akateeminen näkemys sinulla. Kyllä lapsi itse päättää, mikä on hänen mielestään kivaa. Esim. meillä poika tykkää leipoa sämpylöitä, mutta tyttö vastaavasti ei välitä.

Ihan samaa mieltä. Sitäpaitsi kaikki elämässä nyt ei vaan ole kivaa, mutta on silti tehtävä.

Tietysti omaa vastuuta hyvään kohteluun voi hiukan paeta vetoamalla tähän argumenttiin. 

Meillä huone piti siivota kerran viikossa. Sillä välin oli loukkaantumisia sotkuisessa huoneessa, mutta sehän ei kiinnostanut, kun käsky kävi vain kerran viikossa. Helppoa vastuun väistelyä, kuin karkki-, ryyppy, tai mässäilypäivä!

Oikeastaan, en tajunnut tästä vastauksesta yhtään mitään.

Ihan selvää suomeahan se on.

Omaa vastuuta paeta, siis vastuuta missä asiassa? Onko omaa vastuuta se, että siivoaa lapsen huoneen ja lapsi ei siivoa sitä? Miten lapsen huoneessa voi loukkaantua? Jos leluja on lattialla, niin ei siinä varmasti loukkaannu fyysisesti. En todellakaan tajua, mitä tarkoitit sillä, että aikuinen ei ota vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Ei, lapsille ei tarvitse TUOTTAA pettymyksiä. Ihan normaalisti niitä tulee elämässä eteen ilman erillistä tuottamista ja tehtailua.

Tämä. Enemmänkin niin, että lasta ei tarvitse suojella kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä mitä eteen tulee.

Mullakin lapsuudessa kaikki oli kielletty silkasta kieltämisen ilosta. Ihan kauheaa. Jätti myös luottamuspulaa, koska vaikka joskus jotain luvattiin, sitä ei toteutettu kuitenkaan.

Omilleni en todellakaan suunnitelmallisesti tuota pettymyksiä. Niitä tulee ihan itsekseen ja ikäsopivasti vastaan. Ihan siis, koska joka kerta ei kaupasta osteta herkkuja (joskus karkkipäiväkin unohtuu) kaikille kaverisynttäreille ei pysty osallistumaan vaikka miten haluaa, koska on muuta menoa jnejne.