Älykkäitä ihmisiä, joita pidetään tyhminä, outoina ja hulluina?

Osalta ihmisistä tuntuu puuttuvan jokin palanen, millä soveltaa logiikkaa sosiaalisiin suhteisiin. Elon Musk on julkisuuden henkilöistä aivan loistava esimerkki tällaisesta. Hänen onnensa, että kulttuuri Yhdysvalloissa on eksentrisiä ihmisiä suvaitsevampi kuin vaikkapa Suomessa. Itse en pidä itseäni millään tunne- tai sosiaalisesti älykkäänä, mutta olen täysin kykynevä oppimaan ja apinoimaan muita näilläkin osa-alueilla ja ymmärrän tästä koituvat hyödyt minulle itselleni.

Jos kokeilisit olla varmempi.

Älykkyydestä en niinkään tiedä mutta olen koko ikäni tuntenut olevani outolintu ja olen melko varma että minua pidetään suht. kummallisena. Vaikka olen ihan sosiaalisesti taitava ja osaan käyttäytyä odotetusti enkä kuulu neurokirjon häiriöihin, en silti aina ymmärrä tai jaksa käyttäytyä kuten "sosiaalisesti olisi hyväksyttyä" ja saatan varsinkin väsyneenä möläytellä jotain epäsopivaa. Kavereita on muutama tärkeä ja hyvä parisuhde niin siihen on jo tuttunut. Uusien tuttavuuksien löytäminen on sen sijaan tosi vaikeaa...

ette te mitään älykkäitä ole

ettekä erikoisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykäs ihminen olisikin outo ja hullu, sitä siedetään jos henkilöstä on jotain hyötyä ja iloa muille. Esim. kaikki eksentriset mutta erittäin viisaat professorit.

Ehkä mun pitäisi siis olla hyödyllisempi. Eli sillä voisin kompensoida sitä, että olen outo. Haluaisin olla ihan tavallinen, mutten vain kykene sellaiseen, vaikka yritys on ollut kovaa. Jopa kaverinikin pitävät outona ja tulee lähinnä paha mieli, kun olin kuvitellut olevani hyväksytty edes heidän parissaan. Parilla tutulla on oikeasti psyykkisen puolen diagnoosit itsellään (ovat avoimia niistä muutenkin) ja heidänkin mielestä olen friikein ihminen, jonka tuntevat.

Mulla ei edes ole mitään erityisen poikkeavia mielenkiinnonkohteita tai ulkoista tyyliä, ei mitään diagnoosejakaan tai maneereja ja tosiaan kovasti yritän olla kuin muutkin. Mutta en vain osaa.

Yrität kovasti olla kuin muut - tässä on ongelma! Lopeta yrittämästä! Ole oma itsesi, niin ehkä löydät muita sinun kaltaisia ihmisiä. Heitäkin on, melko vähän toki.

Nyt kun yrität esittää jotain muuta, et löydä sopivaa seuraa. Sinä et ole niin kuin muut. Hyväksy se ja ole siitä iloinen.

Minä en ole niin kuin muut ja löysin yhtä "hullun" miehen. Ns. normaalit miehet tuntuvat hieman pelkäävän, vaikka ulkoisesti olen varsin kiinnostavan oloinen.

Kavereita minulla on muutama, heidänkin mielestä olen erikoinen tapaus, mutta ei se minusta tarkoita, että en olisi hyväksytty.

Oletko vielä nuori? Nuorena voi olla vaikeaa olla kovin erilainen, kun haluaa niin löytää paikkansa tästä maailmasta, mutta iän kanssa yleensä helpottaa edes vähän.

Mainittava älykkyys väkisinkin erkaannuttaa keskiverrosta, kun ei typerehtämistä jaksa loputtomasti sietää. Keskivertoälykäs voi ajatusleikkinä miettiä, miltä tuntuisi elää kuin ympärillä olisi vain 50-70 äopongon dillejä. Ero on sama sinne toiseen suuntaan. Henkinen yksinäisyys ajaakin erityisen älykkäät melko tehokkaasti mielenterveysongelmiin.

Luonteesta ja muista ominaisuuksista taas riippuu, että miten muuten lutviutuu kanssakäyminen ja miten ihminen suuren yleisön silmissä koetaan. Osa on sosiaalisti nollataitoisia, kansankielellä autisteja, joten heidät toki koetaankin outoina. Mutta ihan hyvin erityisen älykäs voi olla sosiaalisesti myös erittäin sensitiivinen ja taitava. Monet suuret taiteilijat lienevät olleen tätä jälkimmäistä tyyppiä. Ongelma tällöin lähinnä on tietty ylivertaisuus, kun on obelixmaisesti annettu koko padallinen jo syntymässä, muiden saadessa pikkulusikoita ja toisinaan vain tipottain. Ylimielisyys, tuthautuneisuus ja lopulta mielenterveysongelmat nostavat herkästi päätään apinoiden planeetalla talsiessa. Mielenrauhaa pitäisi vain pystyä jotenkin ammentamaan ja vetäytyä sivummalle ihmisyyden polttopisteistä. Tolstoi ratkoi ongelmansa vetäytymällä huvilalleen puiden alle köllöttelemään ja kehitteli siellä henkevyyttää vanhuuden päivät, kun ihmismieli oli jo dokumentoitu muutamiin kirjoihin.

Itse en kuvittele kirjoittavani yhtä vakuuttavia teoksia, vaikka olenkin Leo suuren kanssa jokseenkin samoilla poluilla. Tuskin tässä ajassa mikään järkipuhe elättää ketään, mutta tuleepahan ainakin ideoitua kaikkea, kirjoiteltua ja köllöteltyä rauhaisasti puun alla.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä en niinkään tiedä mutta olen koko ikäni tuntenut olevani outolintu ja olen melko varma että minua pidetään suht. kummallisena. Vaikka olen ihan sosiaalisesti taitava ja osaan käyttäytyä odotetusti enkä kuulu neurokirjon häiriöihin, en silti aina ymmärrä tai jaksa käyttäytyä kuten "sosiaalisesti olisi hyväksyttyä" ja saatan varsinkin väsyneenä möläytellä jotain epäsopivaa. Kavereita on muutama tärkeä ja hyvä parisuhde niin siihen on jo tuttunut. Uusien tuttavuuksien löytäminen on sen sijaan tosi vaikeaa...

Tämähän on niin "normaali" piirre kuin olla saattaa. Ei kukaan meistä ole skarppi väsyneenä. Osalla rupeaa sosiaalinen suodatin falskaamaan, toisilla kuohahtelevat tunteet ja joillain väsymys heijastuu kömpelyytenä tai huolimattomuutena. Myös se on ihan tavallista, että parisuhteesta ja hyvistä pitkäaikaisista ystävyyssuhteista huolimatta uusien tuttavuuksien solmiminen ei onnistu. Ei se ole aina itsestä kiinni vaan monilla on elämäntilanne perhe- ja työkuvioineen niin täyteen buukattu, ettei energiaa jää uusien kaveruussuhteiden muodostamiselle.

Joskus vaikuttaa siltä, että ihmiset ylitulkitsevat ja -analysoivat helposti tavanomaisia luonteenpiirteitä ja pitävät niitä outoutena. Ei kukaan ole jatkuvasti sosiaalinen suorittaja, joka on kuin kala vedessä missä tilanteessa hyvänsä. Kukaan ei myöskään aina ajattele tai toimi jollain yleisesti hyväksytyllä tavalla. Ihmisillä on erikoisia harrastuksia, moni nauraa mustalle huumorille ja epäkorrekteille vitseille, joskus suusta pääsee tahaton kaksimielisyys tai freudilainen lipsahdus, suuri osa meistä uppoutuu välillä ajatuksiinsa niin, että ympäröivä maailma unohtuu. Pääasia on opetella tuntemaan itsensä ja ennen kaikkea olemaan oman itsensä puolella. Juhlistamaan niitä omia hyviä ominaisuuksia ja mahdollisuuksien mukaan kehittämään heikkouksia. Täydelliseksi ei tarvitse tulla. Ihmisistäkin kannattaa päästää lähelleen ne samanhenkiset, oli heitä yksi tai sata. Harva nimittäin murehtii omaa outouttaan silloin, kun seura on tarpeeksi hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä en niinkään tiedä mutta olen koko ikäni tuntenut olevani outolintu ja olen melko varma että minua pidetään suht. kummallisena. Vaikka olen ihan sosiaalisesti taitava ja osaan käyttäytyä odotetusti enkä kuulu neurokirjon häiriöihin, en silti aina ymmärrä tai jaksa käyttäytyä kuten "sosiaalisesti olisi hyväksyttyä" ja saatan varsinkin väsyneenä möläytellä jotain epäsopivaa. Kavereita on muutama tärkeä ja hyvä parisuhde niin siihen on jo tuttunut. Uusien tuttavuuksien löytäminen on sen sijaan tosi vaikeaa...

Mulla on ihan sama. Oon ehkä myös masentunut kun en jaksa ihmisiä, enkä töiden jälkeen ylipäätään mitään.

yksinkertainen luonne voi ryhtyä pitämään hulluna kaikkea sellaiy mitä vain ei itse oikein ymmärrä.

psykiatrian kanssa asialla ole mitään tekemistä.

😄

Mulla on sama ongelma, tosin olen myös ADHD ja autismin kirjolla, mistä todennäköisesti enimmäkseen johtuu tämä outous ja ulkopuolisuus. Pystyn jokseenkin larppaamaan normaalia ihmistä esim. työelämässä, mutta se on aika raskasta ja lisää yksinäisyyden tunnetta.

Hei

Kokemusta on. Yksi asia, joka ei tullut ilmi on nimittäin kateus. Osaava ihminen, jonka asioista ei tiedetä mitään, ollaan hirmu kateellisia. Varsinkin omalla kohdalla pieni kerrostaloyhteistö on viho viimeinen asua.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä. 

Vierailija wrote:

Mulle tehtiin teininä psykologin toimesta älykkyystesti, koska olin vähän erilainen nuori. Tulos oli keskimääräistä älykkäämpi. Lukua ei koskaan kuitenkaan kerrottu. Kuulun nyt aikuisena Mensaan. Olen mikä olen, en yritä esittää mitään ja kukaan paitsi puolisoni ei tiedä tästä Mensa-jutusta. Pukeudun melko huolettomasti, ei kiinnosta trendit tai pukeutuminen, en ole kunnianhimoinen, haluan vain mahdollisimman paljon vapaa-aikaa, työtä teen toistaiseksi pelkästään rahan vuoksi. Silti mulle aina vidduillaan töissä, kuvitellaan että olen tyhmä, vaikka näen jo ennalta mitkä hankkeet menee päin veetä.

Keskimääräistä älykkäämpi voi olla kaikkea tavallisen talaajan ja todella älykkään väliltä. Siis kaikkea muuta kuin keskimääräistä tyhmempi, joka käytännössä jo melko tyhmä. Mutta sinun tapauksessasi keskimääräistä älykkäämpi osoittautui mensan tasiseksi, eli harvinaisen älykkääksi.