Älykkäitä ihmisiä, joita pidetään tyhminä, outoina ja hulluina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis *olen

Jos sä oisit oikeasti älykäs, sä et laittaisi tällaista korjausta tekstisi perään. Sä tajuisit, että joka ikinen pystyy lukemaan typosi ja tulkitsemaan sen oikein asiayhteydestä. Tajuaisit senkin, että on itsekeskeistä, sellaista arjen pientä narsismia kuvitella, että tekstisi on niin elintärkeä, että korjaus pitäisi tehdä ja että ihmiset jotenkin "tarvitsevat" sitä. Jos olisit myöskään viestinnällisesti älykäs, tajuaisit, että tuo turha korjausviesti vie vain muiden lukuaikaa, ja tekee ihan turhan hidastetöyssyn tähän ketjuun. Joten: mikään ei viestissäsi kuuluta suunnatonta älykkyyttä vaan sellaista peruskömpelön ja kökköä ihmistyyppiä. Sori, failed!

Ai niin! Tällä palstalla typoista tulee usein kamalat huudot, joten koetin varautua etukäteen. Sain silti huudot. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ENn mä tiedä. Mä oon taiteilija perheessä kasvanut ja kuiitenkin oleen aina kiinnostunut erilaisista ihmisistä. Löydän erilaisia puoolia ja sittten itse haaahuilen sumussa ja yritän tässsä maailmassa epätoivoisestikin aina toitotellla sillointällöin itsellleni että mikä olisi se vahvin yhteiskunnassa tavallaan jossakin pärjääämisessä. Pitäiisi aloittaa lukuharrastus ja jonkinllainen opiskelu että päääsisi eroon siitä ja saisi omia eväiitäkin vähän reppuuun.

Sehään on esim se yksi apulannnan biisikin että toista ihmistä pitkin ei voii itseeensä matkustaa.

Muttta kyllä se ainakin kanssa täytyy sanoa minkä olen hoksottimellani oivaltanut tärkeänä ja ehkää jopa tärkeimpänä asiana kaiken alkoholisoitumisien keskellä että se etttä kun kokee täysillä olevansa läsnä hetkesssä kiinni täysillä koko repertuaari aivojen jokaiista hermosolua myöden täydesssä terässä niiin se on sitä tavoiteltavaaa.

Muttta sekin on tietyllä tapaa jännä kokemus sinällään kun sekään ei ole mikään itsestääänselvyys vaan siihen liittyy kun mitä itse osaan kertoa siitä niin no tietyysti alkoholin vaikutukseen liittyy tietynlainen spontaanius ja niin edelleen mutta se balanssi kaiiken sen välillä niiin en itseasiassa vielä ole varma siiitä. Kovaatsihan tuolla esim jotain yrttejä lääkinnällisiin tarkoituksiiin mainostetaaan. Tiedä sitten mihin tämäkään sitten lopulta liittyy ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ENn mä tiedä. Mä oon taiteilija perheessä kasvanut ja kuiitenkin oleen aina kiinnostunut erilaisista ihmisistä. Löydän erilaisia puoolia ja sittten itse haaahuilen sumussa ja yritän tässsä maailmassa epätoivoisestikin aina toitotellla sillointällöin itsellleni että mikä olisi se vahvin yhteiskunnassa tavallaan jossakin pärjääämisessä. Pitäiisi aloittaa lukuharrastus ja jonkinllainen opiskelu että päääsisi eroon siitä ja saisi omia eväiitäkin vähän reppuuun.

Sehään on esim se yksi apulannnan biisikin että toista ihmistä pitkin ei voii itseeensä matkustaa.

Muttta kyllä se ainakin kanssa täytyy sanoa minkä olen hoksottimellani oivaltanut tärkeänä ja ehkää jopa tärkeimpänä asiana kaiken alkoholisoitumisien keskellä että se etttä kun kokee täysillä olevansa läsnä hetkesssä kiinni täysillä koko repertuaari aivojen jokaiista hermosolua myöden täydesssä terässä niiin se on sitä tavoiteltavaaa.

Muttta sekin on tietyllä tapaa jännä kokemus sinällään kun sekään ei ole mikään itsestääänselvyys vaan siihen liittyy kun mitä itse osaan kertoa siitä niin no tietyysti alkoholin vaikutukseen liittyy tietynlainen spontaanius ja niin edelleen mutta se balanssi kaiiken sen välillä niiin en itseasiassa vielä ole varma siiitä. Kovaatsihan tuolla esim jotain yrttejä lääkinnällisiin tarkoituksiiin mainostetaaan. Tiedä sitten mihin tämäkään sitten lopulta liittyy ja miten.

Ehkä se liiittyy joo osaltaa varmaaa johoinkin defensseihin mitä jo ihmiskunnalllakin on ollut aikojen alusta saaakka. Mutta en tiedä näistä.

Osa oikeasti älykkäistä, jopa nerokkaista ihmisistä edustaa tätä ns savant-osastoa ja monesti pidetään hiukan kummallisena. Mutta suurinta osaa älykkäistä ihmisistä pidetään muuten normaaleina mutta älykkäinä.

Vierailija kirjoitti:

Osa oikeasti älykkäistä, jopa nerokkaista ihmisistä edustaa tätä ns savant-osastoa ja monesti pidetään hiukan kummallisena. Mutta suurinta osaa älykkäistä ihmisistä pidetään muuten normaaleina mutta älykkäinä.

Ja siis tämän pointti siis että ellet ole oman elämäsi Rain Man, mikä on aika epätodennäköistä, lienet suhteellisen älykäs mutta siitä huolimatta outo ja sosiaalisesti kömpelö.

Vierailija kirjoitti:

Siis *olen

Älykäs ihminen ei olisi tehnyt tätä korjausviestiä, eikä varsinkaan kirjoitusvirhettä aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykäs ihminen olisikin outo ja hullu, sitä siedetään jos henkilöstä on jotain hyötyä ja iloa muille. Esim. kaikki eksentriset mutta erittäin viisaat professorit.

Ehkä mun pitäisi siis olla hyödyllisempi. Eli sillä voisin kompensoida sitä, että olen outo. Haluaisin olla ihan tavallinen, mutten vain kykene sellaiseen, vaikka yritys on ollut kovaa. Jopa kaverinikin pitävät outona ja tulee lähinnä paha mieli, kun olin kuvitellut olevani hyväksytty edes heidän parissaan. Parilla tutulla on oikeasti psyykkisen puolen diagnoosit itsellään (ovat avoimia niistä muutenkin) ja heidänkin mielestä olen friikein ihminen, jonka tuntevat.

Mulla ei edes ole mitään erityisen poikkeavia mielenkiinnonkohteita tai ulkoista tyyliä, ei mitään diagnoosejakaan tai maneereja ja tosiaan kovasti yritän olla kuin muutkin. Mutta en vain osaa.

Sinä olet minä. Ihan samoja kokemuksia. 

Yksi läheinen ystäväni esitteli minut outona - kuulin siitä jälkeen päin. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, etten jaksa enää edes yrittää olla tavallinen. Ei se auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis *olen

Älykäs ihminen ei olisi tehnyt tätä korjausviestiä, eikä varsinkaan kirjoitusvirhettä aloitukseen.

Perustele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykäs ihminen olisikin outo ja hullu, sitä siedetään jos henkilöstä on jotain hyötyä ja iloa muille. Esim. kaikki eksentriset mutta erittäin viisaat professorit.

Ehkä mun pitäisi siis olla hyödyllisempi. Eli sillä voisin kompensoida sitä, että olen outo. Haluaisin olla ihan tavallinen, mutten vain kykene sellaiseen, vaikka yritys on ollut kovaa. Jopa kaverinikin pitävät outona ja tulee lähinnä paha mieli, kun olin kuvitellut olevani hyväksytty edes heidän parissaan. Parilla tutulla on oikeasti psyykkisen puolen diagnoosit itsellään (ovat avoimia niistä muutenkin) ja heidänkin mielestä olen friikein ihminen, jonka tuntevat.

Mulla ei edes ole mitään erityisen poikkeavia mielenkiinnonkohteita tai ulkoista tyyliä, ei mitään diagnoosejakaan tai maneereja ja tosiaan kovasti yritän olla kuin muutkin. Mutta en vain osaa.

Sinä olet minä. Ihan samoja kokemuksia. 

Yksi läheinen ystäväni esitteli minut outona - kuulin siitä jälkeen päin. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, etten jaksa enää edes yrittää olla tavallinen. Ei se auta.

Olen aika lähellä luovuttamista myös. Olen sitten vain outo, ota tai jätä -periaatteella. Hyväksykööt ne, jotka hyväksyvät ja ihmetelkööt he, jotka ihmettelevät. Kuitenkin olen hyväntahtoinen ja asiallinen oikeasti. Se muiden tarpeiden ja oletettujen mielipiteiden perässä hyppelehtiminenkään ei nimittäin ainakaan tähän mennessä ole riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tällainen. Äärettömän älykäs, mutta hieman outo. Olemme tehneet hupia myös esim. Adhd ja autismin kirjon oiretestejä, ja hänellä on kyllä kohtuullinen määrä autismin kirjon ominaisuuksia. Ne varmasti mieheni kohdalla selittävät "outouden". On siis sosiaalisesti yksinkertaisesti hieman erilainen kuin muut, tavanomaista suorempi ja rehellisempi, toisinaan mielipiteissään jyrkkä, avoimen utelias ja sen vuoksi saa ihmiset avautumaan nopeasti, epävarmuutta tuntiessaan ujo mutta halutessaan todella sulava ja charmikas (rooli, jonka on tietoisesti opetellut, kun ei nuorena osannut puhua ihmisille). Erityisimpänä piirteenään hän on täysin immuuni sille, mitä muut hänestä ajattelevat. Useimmitenhan tämä on hyvä asia, piirteen ansiosta hän on saavuttanut vaikka mitä ja uskaltanut toteuttaa unelmiaan. Mutta sosiaalisissa tilanteissa se voi aiheuttaa ongelmia, koska hän ei sisäsyntyisesti osaa yhtään esittää muuta kuin on, vaikka se tekisikin sosiaalisesta tilanteesta muille helpomman.

Kuvailit juuri aikalailla minut. Olen suora, rehellinen, jyrkkä. Osaan näytellä sosiaalisia tilanteita. Minuakaan ei pätkääkään kiinnosta mitä tuntemattomattomat minusta ajattelevat(miksi ihmeessä pitäisi). Työelämässä pärjään hyvin ja läheisimmät ihmiset osaavat minua arvostaa, mutta ongelmia tulee puolituttujen kanssa.

Tiedostan itse vajavaisuuteni ja yritän sitä parantaa mutta huomaan esim kaupassa käydessä että myyjät alkavat dissaamaan koska minusta näkee päällepäin ettei tilanne ole mukava. Kyse voi olla esim siitä että minulla on kuuma ja haluan äkkiä ulos, epämukavuus näkyy naamasta ja myyjä ajattelee että olen hänelle ärtyisä. pah.

Koska olet oikeasti outo ja tyhmä. Todelliset nerot eivät todistele nerokkuuttaan. Aivan niin kuin oikeasti rikkaiden ei tarvitse kehua omaisuudellaan. Vain nousukkaat harrastavat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Koska olet oikeasti outo ja tyhmä. Todelliset nerot eivät todistele nerokkuuttaan. Aivan niin kuin oikeasti rikkaiden ei tarvitse kehua omaisuudellaan. Vain nousukkaat harrastavat sitä.

En livenä kasvokkain todistele mitään muuten kuin ehkä pahimmissa haukkumistilanteissa ihan lähimmilleni. Esim. exäni haukkui minua toistuvasti tyhmäksi, niin oli pakko vetäistä se Mensa-kortti esiin sitten.

Paitsi ettei sekään riittänyt, vaan exä keksi tarkemmin eriteltyjä puutteita henkisissä kyvyissäni. Minulla ei kuulemma ollut riittävästi systeemiälyä, vaikka hän itse asiassa oli sen asian suhteen täysin väärässä.

Itsetunto, sosiaaliset taidot ja testiäly ovat toisistaan erillisiä ominaisuuksia, vaikka ne voivatkin korreloida keskenään tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Koska olet oikeasti outo ja tyhmä. Todelliset nerot eivät todistele nerokkuuttaan. Aivan niin kuin oikeasti rikkaiden ei tarvitse kehua omaisuudellaan. Vain nousukkaat harrastavat sitä.

Nousukas voi olla oikeasti rikas myös. Vertauksesi ontuu siltäkin osin.

Sut ns diagnosoi oudoksi ihmiset jotka ovat mt-potilaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykäs ihminen olisikin outo ja hullu, sitä siedetään jos henkilöstä on jotain hyötyä ja iloa muille. Esim. kaikki eksentriset mutta erittäin viisaat professorit.

Ehkä mun pitäisi siis olla hyödyllisempi. Eli sillä voisin kompensoida sitä, että olen outo. Haluaisin olla ihan tavallinen, mutten vain kykene sellaiseen, vaikka yritys on ollut kovaa. Jopa kaverinikin pitävät outona ja tulee lähinnä paha mieli, kun olin kuvitellut olevani hyväksytty edes heidän parissaan. Parilla tutulla on oikeasti psyykkisen puolen diagnoosit itsellään (ovat avoimia niistä muutenkin) ja heidänkin mielestä olen friikein ihminen, jonka tuntevat.

Mulla ei edes ole mitään erityisen poikkeavia mielenkiinnonkohteita tai ulkoista tyyliä, ei mitään diagnoosejakaan tai maneereja ja tosiaan kovasti yritän olla kuin muutkin. Mutta en vain osaa.

Ehkä seurasi ei ole sopivaa sulle. Itsellä oli sama olo koko nuoruuden nuoreen aikuisuuteen asti jolloin päätin vihdoin jättää aiemmat "kaverini". Nykyään on enemmän omanhenkistä seuraa eikä kukaan enää pidä minua erityisen outona. Näissä asioissa vaikuttaa paljon kiinnostuksenkohteet, asuinpaikka ja sosioekonominen taustakin valitettavasti. Jos kaverisi on vaan sattumalta samalle luokalle osuneita jotka vielä korostaa joka käänteessä kuinka olet outo, niin varmasti alat pitääkin itseäsi outona. Kyseenalaista se.

Hyvä neuvo. Kannattaa kyseenalaistaa se, mitä muut ihmiset väittävät sinun olevan. Etenkin, jos se on jotain niinkin ympäripyöreää ja monitulkintaista kuin "outo". Millä tavalla outo? Missä tilanteessa? Keneen verrattuna? Näihin kysymyksiin moni ei osaa lainkaan vastata.

Monesti oudoiksi muita päin naamaa nimittelevät ovat pohjimmiltaan neuroottisia ja epävarmoja. Sellaisia, jotka ovat omasta mielestään aitoja ja persoonallisia mutta jotka siitä huolimatta vahtivat, rajoittavat ja pienentävät itseään koko ajan. Osalla on myös aika kehittymätön huumorintaju eli ottavat tosissaan enempi vähempi kaiken. Varsinkin itseironia menee heiltä yli hilseen.

On myös totta, että kaikki seura ei ole hyvästä. Jos olet jossain porukassa tullut leimatuksi oudoksi, halutaan sinut myös pitää siinä roolissa ryhmädynamiikan säilymisen vuoksi. Kaikki yhteisöt eivät ole terveitä ja useissa porukoissa tarvitaan joku yleinen nokittava ilmapiirin säilymisen takia. Jos vain mahdollista eli kyseessä ei ole esim. työpaikka, niin tällaiset laumat kannattaa jättää taakseen, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Loppujen lopuksi voit paljon paremmin itseksesi kuin jatkuvasti sinua mollaavien ja väärin ymmärtävien ihmisten seurassa.

Kyllähän älykäs voi olla vaikka olisi lukihäiriö (yleistä autismtikirjolla)!

Neron ja mielipuolen erottaa saavutuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykäs ihminen olisikin outo ja hullu, sitä siedetään jos henkilöstä on jotain hyötyä ja iloa muille. Esim. kaikki eksentriset mutta erittäin viisaat professorit.

Ehkä mun pitäisi siis olla hyödyllisempi. Eli sillä voisin kompensoida sitä, että olen outo. Haluaisin olla ihan tavallinen, mutten vain kykene sellaiseen, vaikka yritys on ollut kovaa. Jopa kaverinikin pitävät outona ja tulee lähinnä paha mieli, kun olin kuvitellut olevani hyväksytty edes heidän parissaan. Parilla tutulla on oikeasti psyykkisen puolen diagnoosit itsellään (ovat avoimia niistä muutenkin) ja heidänkin mielestä olen friikein ihminen, jonka tuntevat.

Mulla ei edes ole mitään erityisen poikkeavia mielenkiinnonkohteita tai ulkoista tyyliä, ei mitään diagnoosejakaan tai maneereja ja tosiaan kovasti yritän olla kuin muutkin. Mutta en vain osaa.

Ehkä seurasi ei ole sopivaa sulle. Itsellä oli sama olo koko nuoruuden nuoreen aikuisuuteen asti jolloin päätin vihdoin jättää aiemmat "kaverini". Nykyään on enemmän omanhenkistä seuraa eikä kukaan enää pidä minua erityisen outona. Näissä asioissa vaikuttaa paljon kiinnostuksenkohteet, asuinpaikka ja sosioekonominen taustakin valitettavasti. Jos kaverisi on vaan sattumalta samalle luokalle osuneita jotka vielä korostaa joka käänteessä kuinka olet outo, niin varmasti alat pitääkin itseäsi outona. Kyseenalaista se.

Hyvä neuvo. Kannattaa kyseenalaistaa se, mitä muut ihmiset väittävät sinun olevan. Etenkin, jos se on jotain niinkin ympäripyöreää ja monitulkintaista kuin "outo". Millä tavalla outo? Missä tilanteessa? Keneen verrattuna? Näihin kysymyksiin moni ei osaa lainkaan vastata.

Monesti oudoiksi muita päin naamaa nimittelevät ovat pohjimmiltaan neuroottisia ja epävarmoja. Sellaisia, jotka ovat omasta mielestään aitoja ja persoonallisia mutta jotka siitä huolimatta vahtivat, rajoittavat ja pienentävät itseään koko ajan. Osalla on myös aika kehittymätön huumorintaju eli ottavat tosissaan enempi vähempi kaiken. Varsinkin itseironia menee heiltä yli hilseen.

On myös totta, että kaikki seura ei ole hyvästä. Jos olet jossain porukassa tullut leimatuksi oudoksi, halutaan sinut myös pitää siinä roolissa ryhmädynamiikan säilymisen vuoksi. Kaikki yhteisöt eivät ole terveitä ja useissa porukoissa tarvitaan joku yleinen nokittava ilmapiirin säilymisen takia. Jos vain mahdollista eli kyseessä ei ole esim. työpaikka, niin tällaiset laumat kannattaa jättää taakseen, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Loppujen lopuksi voit paljon paremmin itseksesi kuin jatkuvasti sinua mollaavien ja väärin ymmärtävien ihmisten seurassa.

Raskasta ollut jättää kaikki laumat, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Neron ja mielipuolen erottaa saavutuksista

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Neron ja mielipuolen erottaa saavutuksista

Mikä on korkein saavutus tässä elämässä?