Onko kellään jäänyt lapsiluku vajaaksi mukavuudenhalun takia?
Meillä oli kolme lasta vahvasti suunnitelmisssa mutta nyt kun laspet ovat 3 ja 5v. ja vihdoin päästy sellaiseen mukavaan rytmiin että omaa aikaakin on ja yöt nukutaan läpi, emme taida kolmosta sittenkään hankkia. Ajatuskin tunnin välein yöllä nousemisesta uuden vauvan kanssa ahdistaa ja haluamme olla henkisesti ja fyysisesti vahvoja hoitaaksemme nämä kaksi voimakastahtoista vipeltäjää täysipäisiksi aikuisksi.
Onko muita?
Kommentit (22)
Mikäs järki tuossa tilanteessa ois lisää niitä lapsia pykätä? Jos kerta tilanne nyt mielestänne otollinen, niin miksi muuttaa sitä? Toki kolmatta (ja neljättä, ja viidettä) rakastaisitte, mutta miksi tehdä lapsia jonkin "no kolme lasta ois tosi kiva!" -suunnitelman mukaan.
Meillä oli neljä suunnitteilla, mutta kolmannen synnyttyä emme enää jaksaneet enempää. Eikä kaduta kyllä yhtään, matkustelu on riittävän hankalaa jo kolmen kanssa.
Se kai se loppuviimeksi on se syy miksi mulla ei ole yhtään lasta, mukavuudenhalu. Siksi mulla ei varmaan ole miestäkään. No, leikki leikkinä. Ei todellakaan ole mitään järkeä pitää jääräpäisesti kiinni jostakin alkuperäisestä lapsiluku-suunnitelmasta. Elämä muuttuu ja tilanteet sen mukana. Minusta on järkevämpää muuttaa suunnitelmia, ei se ole merkki luovuttamisesta tai mukavuudenhalusta. Se vain on yksinkertaisesti järkevämpää kaikkien osapuolten kannalta. Ystäväni päätyi loppujen lopuksi aborttiin kun toinen lapsi osoittautui vaikeasti autistiseksi. Ymmärrän hyvin ettei hän jaksanutkaan enää kolmatta lasta vaikka oli alunperin niin toivonut ja ajatellut.
Hyvä että ajattelette ja suunnittelette asiaa jo etukäteen.
Meillä yksi lapsi, toista ei tule. Rakastan lastani yli kaiken, mutta mukavuudenhaluisina päätimme ettemme haluakaan enrmpää. Lapsi on nyt alakoulussa ja arkielämä helppoa.
No, mei ei olle vielä hankittu 3. taloudellisista ja mukavuuksellisista syistä. Aikalailla sama tilanne, kun teillä, mutta meillä päinvastoin ei pelota vauvan heräily yms. vaan se,miten paljon se sitoo molempia vanhempai välittömään kotiympäristöön
Paitsi, että me oikeasti haluttaisiin se 3. Sulla ononnellinen asema,kun tiedät, ettet oikeastaan edes halua 3. lasta.
- laphilainen
Mielipiteet muuttuu, kun elämänkokemus kasvaa, ja se on todella ok! Niin oikeastaan kuuluukin käydä.
Minusta lapsiluku ei ole vajaa, jos joskus on päättänyt, että kolme lasta on hyvä määrä, mutta kahden jälkeen tuntuukin jo hyvältä. Silloin lapsiluku onkin "täys" jo kahdesta. Jos kahden jälkeen taas tuntuu, että perheestä vielä "puuttuu" lapsi, on lapsiluku vajaa ja myöhemmin tätä syntymätöntä voi ikävöidä kovastikin.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 09:25"]
Mikäs järki tuossa tilanteessa ois lisää niitä lapsia pykätä? Jos kerta tilanne nyt mielestänne otollinen, niin miksi muuttaa sitä? Toki kolmatta (ja neljättä, ja viidettä) rakastaisitte, mutta miksi tehdä lapsia jonkin "no kolme lasta ois tosi kiva!" -suunnitelman mukaan.
[/quote]
No nimenomaan ei olla kolmatta tekemässä. ??
ap
Mietin myös kolmatta vaikka kuopus on vasta 10kk. Vauvakuume iski, mutta järki sanoo toista mieltä. En jaksa kolmatta ainakaan vielä, jos parin vuoden päästä. Sillonkin mukavuussyistä olisi parempi jättää tekemättä. Toisaalta tuntuu, että jotain puuttuu. Jos asia ahdistaa ja tuntuu vielä sillonkin etten jaksa, ei enempää. Ei kannata tehdä jos ei tunnu siltä.
Meillä on nyt 3 ja itselleni tuo riittäisi. Mies haluaisi vielä yhden.
Nyt kun mies ollut kesälomalla olen toivonut että tajuaisi miten rankkaa tämä on jo kolmen kanssa. Haluaisin, että mieheltä laitettaisiin piuhat poikki.
Jaa. Meillä ei missään vaiheessa päätetty. montako lasta tehdään. Kolmannen jälkeen oli tuntu, että porukka on tässä tämän hetkisen ajattelun mukaan. Lisää tulee, jos alkaa siltä tuntua.
Mulle on jotenkin vieras ajatus tuo että olisi etukäteen päättänyt jonkun lukumäärän johon pyrkii. En ole itse miettinyt noin tarkkaan etukäteen. Olisimme periaatteessa olleet tyytyväisiä yhteenkin lapseen, mutta elämä yllätti ja saimme kaksi. Enempää ei tule osittain ihan mukavuussyistä. Haluamme matkustella lasten kanssa, asua lähellä keskustaa, antaa aikaa kummallekkin... asioita jotka on helpompia pienemmälle perheelle.
Olisin halunnut toisen, mutta mies ei osallistunut ensimmäisenkään hoitamiseen.
En halunnut yksin hoitaa niin jäi tekemättä
Meille kävi toisinpäin. Ensin ei haluttu yhtään, sitten yksi mutta sitten tuli toinenkin.
On jäänyt lapsiluku vajaaksi. Miehen mukavuudenhalun vuoksi. Hän ei halua kolmatta. Yksinkään en voi sitä tehdä. -tuttaa jonkin verran, mutta toisaalta, ei aina mene kuten haluaisi.
Eihän elämä muutenkaan mene omien ennakkosuunnitelmien mukaan. Ennen lapsia on "hyvä" kuvitella, että jokin tietty lukumäärä olisi hyvä. Mutta jos todellisuus osoittaa jotain muuta, niin silloin voi perääntyä suunnitelmasta. VArsinkin jos/kun molemmat vanhemmat ovat sitä mieltä.
Suunnittelin minäki aikanaan opiskelijaelämän loputtua, että kypsänä aikuisena asun omakotitalossa, minulla on kaksi koiraa ja kolme lasta. No, asun rivarisssa (omasta valinnasta), ei ole koiria, mutta on pari liskoa, ja lapsia on kaksi eikä enempiä tule. Juurikin minulle sopiva elämä!
Meillä on kaksi lasta, 2- ja 4-vuotiaat. Suunnitelmissa oli kolme lasta. Mutta. Mies ei osallistunut lasten hoitoon ja yöheräilyihin vauva-aikana ollenkaan. Joten kolmatta ei tule. En jaksa enää yksin valvomista ja kanniskelua. Meillä molemmilla lapsilla oli koliikki, joten liian tuoreessa muistissa on oma väsymys ja riittämättömyyden tunne. Mies haluaisi kolmannen, mutta itse olen valmis sterilisaatioon!
lapsiluku? sairasta. niin sairasta.
Kuka ihmeessä suunnittelee kolmen lapsen tekemistä? Aivan järkyttävän kallista ja hankalaa jo yhden lapsen perheen pyörittäminen.
Jos nyt jätetään pois raskauden ja vauvavaiheen kärsimykset ja keskitytään vain 3-17v lapsiin niin kyllä yhdessäkin riittää tekemistä ja resurssien kuluttamista niin ettei aikaa ja rahaa riitä matkusteluun, opiskeluun ja harrastuksiin riittävästi, vaikka vanhemmuus itsessään tietysti kivaa ja antoisaa onkin.
Olin salaa haaveillut kolmesta lapsesta. Luulen että kolmas lapsi olisi ollut mahdollinen jos meillä olisi ollut vähän paremmat tukijoukot, olin aika uupunut ja yksinäinen kuopuksen vauva-aikana eikä mitään hoitoapua ollut saatavilla. Samoin olen pätkätyössä erittäin vaativalla alalla ja työnsaannista täytyy taistella, työuran yhdistäminen kolmilapsiseen perheeseen olisi merkinnyt lisähaasteita ja stressiä, kolmilapsinen perhe kun tarvitsisi lasten kasvaessa isomman kodin ja enemmän tulojakin.
Ajattelen lastenlasten elämää liian pienellä maapallolla, ruuhka ja nälkä ei ole mukavaa.
Ei vajaaksi, mutta ei tule enempääkään. Lapset 10, 7, 5 v.