Kun kolme aikuista, isä ja tytär ja tyttären ystävä ovat lomalla ja isä ostaa tyttärelleen korun, niin pitäisikö ostaa myös tuolle ystävälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä on tapahtunut. Usein noilla lomilla yksi asia johtaa toiseen, etenkin näin helteellä.

Helteellä pitää muista juoda vettä ja välttää alkoholia. Alkoholiperheessä ja sen ympärillä pyörivälle nuorille alkoholisteille se voi olla vaikeaa, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

No ei todellakaan pidä ostaa. Olisi tosi outoa saada koru ystävän isältä. Kieltäytyisin jos moista joku jostain kumman syystä edes ehdottaisi. Joku ruokailu, kahvit, jäätelöt tms on ok ja normaalia vanhemman tarjota myös aikuisen lapsensa kaverille, mutta myös ihan ok olla tarjoamatta. Kaverillasi on vinksahtanut ajatusmaailma ja luulee ilmeisesti olevansa joku maailman napa, mitä kaikkien pitää passata ja palvoa.

Ovatko lomailemassa Dubaissa? Sieltä saa VIP-tuotteita edullisesti.

Omg sun kaverilla ja isällä on varmaan salasuhde ja siksi kaveri pahastui, kun hänelle ei ostettu korua. No ei vaan, taitaa olla kyllä trolli

Eli siis mietit että 3 aikuista lähtee matkalle ja yksi tarjoaa kahvit vain toiselle?

Tää tilanne vaikutti hänestä varmaan samalta jos kyseessä oli 2 euron koru.

Ehkä hänelle tuli ulkopuolinen olo/tunne ettei kuulunut samaan seurueeseen. Että tää oli teidän isä-tytär-reissu eikä teidän koko porukan yhteinen.. ehkä hän ei ole kateellinen korusta vaan surullinen siitä että häntä ei laskettu joukkoon mukaan?

41

Kyllä setämiesten kuuluu ostaa lahjoja nuorille naisille.

Tasapuolisuus?

Kaikkea sitä lukeekin, mutta harvoin mitään näin typerää.

Vierailija kirjoitti:

No tilanne on nyt se, että ystäväni suuttui minulle kun isäni osti minulle korun matkalla, oli kuulemma törkeetä kun hänelle ei ostettu ja mietin, että oliko tuo nyt törkeää. Toisaalta ymmärrän isääni, sillä eihän hän ole ystäväni ystävä.

Ap

Siis ystäväsi suuttui sinulle isäsi tekemisistä? Ei ihan aikuismaista käytöstä ollut se. Sinullahan ei ole päätösvaltaa siihen, mitä isäni rahoillaan tekee, joten väärää puuha haukkui ystäväsi nyt.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen kokoonpano lähteä reissuun, aikuiset ystävykset ja toisen isä..

Mitä erikoista siinä on? Suunniteltiin isän kanssa tuota matkaa ja ystäväni halusi lähteä kyseiseen paikkaan myöskin mutta hänellä ei ollut matkakumppania ja kysyi sitten että voisiko lähteä mukaan ja kun isälleni sopi niin sitten mentiin.

Ap

Ei tarvitse ostaa. Jos ostaisi omalle tyttärelle , antaisin sen myöhemmin eikä ystävän aikana. Jollakin tavalla tuntuu väärältä, jos ystävä katsoo vierestä, kun toista hemmotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Vierailija kirjoitti:

No tilanne on nyt se, että ystäväni suuttui minulle kun isäni osti minulle korun matkalla, oli kuulemma törkeetä kun hänelle ei ostettu ja mietin, että oliko tuo nyt törkeää. Toisaalta ymmärrän isääni, sillä eihän hän ole ystäväni ystävä.

Ap

Jos ystäväsi on 12v ymmärrän kiukkukohtauksen varhaisteinin uhmaikään kuuluvana ilmiönä. Sitä vanhemman henkilön tulisi hallita normaalit käytöstavat eikä edes olettaa saavansa kavereidensa vanhemmilta koruja, saati sitten alkaa kiukutella kun ei niitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen kokoonpano lähteä reissuun, aikuiset ystävykset ja toisen isä..

Mitä erikoista siinä on? Suunniteltiin isän kanssa tuota matkaa ja ystäväni halusi lähteä kyseiseen paikkaan myöskin mutta hänellä ei ollut matkakumppania ja kysyi sitten että voisiko lähteä mukaan ja kun isälleni sopi niin sitten mentiin.

Ap

Noniin. Eli ystäväsi oli ilmeisesti pettynyt kun tää reissu oli edelleen enempi isä-tytär-reissu kuin semmoinen johon hänkin olisi kuulunut mukaan. Ei siis kokenut olevansa tärkeä matkalla muutenkaan.

Tää ei johdu teistä vaan todennäköisesti hylätyksitulemisen/ulkopuolisuuden kokemuksista. Onko hän ollut omassa perheessään aina ulkopuolinen tai onko hyvät suhteet vanhempiin/sisaruksiin?

Hän ehkä kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin ja samanlaista suhdetta kuin sinulla ja isälläsi.

En ole mikään psykologi, olen kasvatusalalla ollut. :) Mutta mulle on psykoterapeutit ym sanoneet että mulla on hyvä kyky lukea ihmisiä. Tiedoksi teille alapeukuttajillekin.

Outo kaveri sinulla. Ottaisin etäisyyttä. Ei todellakaan tarvitse vanhemman ostaa koruja millekään lapsen kavereille. Työssäkäyvä aikuinen voi ostaa korunsa itse. Mutta röyhkeitä ihmisiä löytyy paljon. Kannattaa ottaa etäisyyttä. Kohta hän vaatii isältäsi testamenttia tai muuta vastaavaa. Sen verran pimahtaneelta tyypiltä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Eihän tuossa ole tolkkua? Jos kyseessä on esim. ruokaa tai herkkuja niin on kohteliasta tarjota kaikille tai ei ollenkaan. Mutta jos vaikka vanhempi tulis kaupasta ja sanois löytäneensä sulle paidan niin se on aivan eri asia.