Kun kolme aikuista, isä ja tytär ja tyttären ystävä ovat lomalla ja isä ostaa tyttärelleen korun, niin pitäisikö ostaa myös tuolle ystävälle?

Te olette kyllä ihan kajahtaneita. Älkää vertailko tätä mihinkään jätskeihin tai kotona annettaviin herkkuihin. Eiköhän jokainen ymmärrä että on epäkohteliasta tarjota jotain karkkia vaan omalle lapselle eikä kylässä olevalle kaverille. Mutta tässä on kyse aikuisista ihmistä ja korulahjasta. Tietenkään koko seurueelle ei tarvitse ostaa. Kaikkea sitä lukee kun vanhaksi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Eli jos isä ja tyttö päättävät lähteä lomalle ja tytön ystävä tunkee matkaan, vanhan isän pitää jättää ostamatta aikuiselle tytölleen kiitokseksi lahjaa, ettei aikuisella, työssä käyvällä ystävällä tule paha mieli.

Kuka edes tunkee itsensä tuollaiselle lomalle. Olen matkustanut vanhan äitini tukena ja kokisin oudoksi, jos ystäväni haluaisi tulla matkaan.

Äitini on reissulta halunnut ostaa minulle aina jotain pientä muistoa kiitokseksi, että olen lähtenyt avuksi hänelle. Eli hänen pitäisi ostaa myös jollekkin hänelle random naiselle myös lahja, joka on kutsumatta vääntynyt matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Miksi vänkäätte siitä onko _velvollisuutta_ ostaa? No ei tietenkään ole!

Mutta kohtelias ja hienovarainen ihminen osaa myös _jättää_tekemättä_ väärällä hetkellä tai väärässä seurassa asioita! Isän ois kannattanut ostaa se eri hetkellä tai vaikka salaa.

Miks isä ylipäätään tarjoutui ostamaan ap:lle matkamuiston? Eikö apn luulis ostavan omat matkamuistonsa itse?

Sen sijaan ymmärtäis paremmin ett jos käydään jossain matkalla niin viedään tuliaisia vaikka tuttaville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Miksi vänkäätte siitä onko _velvollisuutta_ ostaa? No ei tietenkään ole!

Mutta kohtelias ja hienovarainen ihminen osaa myös _jättää_tekemättä_ väärällä hetkellä tai väärässä seurassa asioita! Isän ois kannattanut ostaa se eri hetkellä tai vaikka salaa.

Miks isä ylipäätään tarjoutui ostamaan ap:lle matkamuiston? Eikö apn luulis ostavan omat matkamuistonsa itse?

Sen sijaan ymmärtäis paremmin ett jos käydään jossain matkalla niin viedään tuliaisia vaikka tuttaville

Sä oot kyllä ihan dorka, tai sitten ap:n ystävä 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Miksi vänkäätte siitä onko _velvollisuutta_ ostaa? No ei tietenkään ole!

Mutta kohtelias ja hienovarainen ihminen osaa myös _jättää_tekemättä_ väärällä hetkellä tai väärässä seurassa asioita! Isän ois kannattanut ostaa se eri hetkellä tai vaikka salaa.

Miks isä ylipäätään tarjoutui ostamaan ap:lle matkamuiston? Eikö apn luulis ostavan omat matkamuistonsa itse?

Sen sijaan ymmärtäis paremmin ett jos käydään jossain matkalla niin viedään tuliaisia vaikka tuttaville

Perheissä nyt saatetaan ostaa omille rakkaille lahjoja, eivätkä ne lahjat ulkopuolisille kuulu. Siinä ei ole mitään sopimatonta tai epäkohteliasta. Ei tarvitse olla edes hienovarainen, koska tuttava on täysin ulkopuolinen henkilö. Et sä tule sun kavereiden vanhempia perimäänkään, vaikka kävisit siellä joka päivä kylässä ja vaikka ne hyvin tuntisitkit. Perhe on perhe, muut muita, joten turhaan yrität tehdä draamaa asiasta, joka ei sulle kuulu. Kaveri on aikuinen työssäkäyvä ihminen ja hän voi ostaa itse matkamuistonsa. Ap:n isä voi sen sijaan ostaa tyttärelleen lahjan, ja se ei kuulu kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

No tilanne on nyt se, että ystäväni suuttui minulle kun isäni osti minulle korun matkalla, oli kuulemma törkeetä kun hänelle ei ostettu ja mietin, että oliko tuo nyt törkeää. Toisaalta ymmärrän isääni, sillä eihän hän ole ystäväni ystävä.

Ap

Ap, etkö ymmärrä, tämä oli arvokas oppitunti: nyt tiedät poistaa kyseisen ystävän elämästäsi. Tuollaiset loukkaantujat kun karsii niin elämä on huomattavasti mukavampaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Miksi vänkäätte siitä onko _velvollisuutta_ ostaa? No ei tietenkään ole!

Mutta kohtelias ja hienovarainen ihminen osaa myös _jättää_tekemättä_ väärällä hetkellä tai väärässä seurassa asioita! Isän ois kannattanut ostaa se eri hetkellä tai vaikka salaa.

Miks isä ylipäätään tarjoutui ostamaan ap:lle matkamuiston? Eikö apn luulis ostavan omat matkamuistonsa itse?

Sen sijaan ymmärtäis paremmin ett jos käydään jossain matkalla niin viedään tuliaisia vaikka tuttaville

Sä oot kyllä ihan dorka, tai sitten ap:n ystävä 😁

No voi. Toivottavasti sulle tuli nyt hyvä mieli kun haukut tuntemattomia keskustelupalstalla! Mä uskon hyviin käytöstapoihin, en koe että muiden nimittely tois mulle mitään onnea.

En ole puolustellut ap:n ystävää tai väittänyt että hänen isän pitänyt ostaa yhtään mitään - päinvastoin ekojen joukossa sanoin että ap:n ystävältä noloa käytöstä eikä isällä ole velvollisuutta ostaa yhtään mitään.

Sen sijaan oon yrittäny ap:lle aluksi arvailla miksi kaveri on reagoinut niinkuin on. Monilla täällä tuntuu olevan haasteita luetun tekstin ymmärtämisessä ja sieltä rivien välistä luetaan asioita ja mielipiteitä. Pitäis olla mun mielestä ihan itsestään selvää että jos joku kirjoittaa kommentin jossa yrittää ymmärtää mitä on tapahtunut tai miksi joku ap:n tarinan henkilö6 käyttäytyy tavalla x niin se ei tarkoita että kommentoija puolustaa ap:n tarinan henkilöä tai on tämän puolella. Tätä tapahtuu keskustelupalstoilla niin usein että mulla meinaa mennä usko ihmiskuntaan.

Mun mielestä tää aihe ei ollut edes keskusteluavauksen arvoinen mutta vastasin siksi, että mulla on joskus ollut sellainen "suuttuu kaikesta" lapsuudenkaveri, joka mm. sai vanhemmiltani kyydin ja koska me ei toimittu sen pillin mukaan niin se suuttui ja katosi jonnekin. :) että tuttua on mulle. Mulle ostettiin tuolloin jotain myös. ;)

Älkää tehkö olettamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut tilanne missä ton suuttumuksen ymmärtäisi (mut luulis silti ettei kehtais kiukutella), olisi sellainen, jossa olisitte tunteneet lapsuudesta asti sekä hänellä olis ollu jonku merkkipäivä (esim. valmistuminen) josta ois pitäny onnitella ja sinulla ei olisi ollut.

Silloin olis tosi tökeröä ostaa lahja omalle lapselle muuten vain.

Olen eri mieltä, vaikka kyseisellä kaverilla olisi syntymäpäivä kyseisenä päivänä niin tarinan isällä ei ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa lapsensa kaverille. Saati estettä ostaa omalle lapselle jotain. Merkkipäivästä voi ja tuleekin onnitella, muttei ole mitään velvollisuutta lahjoa.

Ei toki velvoitetta, mutta ois se tökeröä käytöstä lahja onniteltavan nenän edessä jos tämä on koko ikänsä tuntenut perheen.

Tuskin kellään on pakottavaa tarvetta ostaa huvikseen lahja just silloin kun onniteltava sattuu olemaan mukana.

37

Käsittääkseni kyseessä ei ole enää mitään pikkutyttöjä, kun molemmat ovat palkkatyössä. Ei isällä ole mitään velvoitetta ostaa koruja tyttären palkkatyössä olevalle kaverille, vaikka kuinka olisi synttärit.

Miksi vänkäätte siitä onko _velvollisuutta_ ostaa? No ei tietenkään ole!

Mutta kohtelias ja hienovarainen ihminen osaa myös _jättää_tekemättä_ väärällä hetkellä tai väärässä seurassa asioita! Isän ois kannattanut ostaa se eri hetkellä tai vaikka salaa.

Miks isä ylipäätään tarjoutui ostamaan ap:lle matkamuiston? Eikö apn luulis ostavan omat matkamuistonsa itse?

Sen sijaan ymmärtäis paremmin ett jos käydään jossain matkalla niin viedään tuliaisia vaikka tuttaville

Kohtelias ihminen tarjoutuu maksamaan vaikka jälkiruuat kaikille, kohteliaan ihmisen ei oleteta ostavan koko seurueelle jotain mitä haluaa omalle perheenjäsenelleen antaa. Järki käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

"jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita", näin kirjoitit ja kyllähän tuosta suoraan voi tulkita, että tämän mukaan väität siis ap:takin prinsessaksi, kun puhutaan hänen tilanteestaan. Lisäksi ap joutui sinulle vääntämään rautalangasta jotain minkä oli jo aiemmin sanonut. Sulla vaan meni tunteisiin näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

"jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita", näin kirjoitit ja kyllähän tuosta suoraan voi tulkita, että tämän mukaan väität siis ap:takin prinsessaksi, kun puhutaan hänen tilanteestaan. Lisäksi ap joutui sinulle vääntämään rautalangasta jotain minkä oli jo aiemmin sanonut. Sulla vaan meni tunteisiin näköjään.

Ja höpöhöpö. Silloin olisin puhunut suoraan ap:sta.

Mut hei, kannattaa toki ylitulkita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

"jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita", näin kirjoitit ja kyllähän tuosta suoraan voi tulkita, että tämän mukaan väität siis ap:takin prinsessaksi, kun puhutaan hänen tilanteestaan. Lisäksi ap joutui sinulle vääntämään rautalangasta jotain minkä oli jo aiemmin sanonut. Sulla vaan meni tunteisiin näköjään.

Ja höpöhöpö. Silloin olisin puhunut suoraan ap:sta.

Mut hei, kannattaa toki ylitulkita asioita.

Siis sun teoreettinen kysymys, joka oli täysin sama kuin ap:n tilanne, ei kuitenkaan millään tavalla viitannut ap:een? Riiiiiiiight.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikuisista ihmisistä kyse, ei tarvitse ostaa. Lapsille (sanoisin, että yläkouluikäisille tai nuoremmille) ei saa tehdä niin, että toiselle ostetaan ja toiselle ei.

Kyllä lapsikin ymmärtää, että ei ole mitään pakkoa ostaa koruja kummallekin. Lapsen kaveri on mukana, kun ostamme lapselle uuden puhelim. Sinusta pitäisi siis ostaa sille kaverillekin uusi puhelin, ettei kaverille tule paha mieli? 

Mikäli kaveri haluaa korun ja hänellä ei ole maksumahdollisuutta, niin hän voi soittaa vanhemmilleen, jotka maksavat korun hinnan mukana olevalle aikuiselle esim. mobilepayn avulla. Sama henkilö sitten maksaa kummankin lapopsen korut.

No itseasiassa mulle kävi juurikin niin että mulle ostettiin lukio-ikäisenä puhelin ja kaveri oli mukana. Suuttui siitä.

Juu toki ei pidä ostaa sille kaverillekin puhelinta, mutta kannattaa jättää noi lahjanostoreissut erikseen. :)

Meillä tosin kävi niin että oli etukäteen tiedossa kaverilla että käydään kaupassa ja mennään ostamaan puhelinta kun sovittiin että hän pääsee meidän kyydillä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

"jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita", näin kirjoitit ja kyllähän tuosta suoraan voi tulkita, että tämän mukaan väität siis ap:takin prinsessaksi, kun puhutaan hänen tilanteestaan. Lisäksi ap joutui sinulle vääntämään rautalangasta jotain minkä oli jo aiemmin sanonut. Sulla vaan meni tunteisiin näköjään.

Ja höpöhöpö. Silloin olisin puhunut suoraan ap:sta.

Mut hei, kannattaa toki ylitulkita asioita.

Siis sun teoreettinen kysymys, joka oli täysin sama kuin ap:n tilanne, ei kuitenkaan millään tavalla viitannut ap:een? Riiiiiiiight.

Usko mitä haluat.

Oletatko ihan tosielämässäkin että joku viittaa kommentillaan _just_suhun_?

Mä en vastaa enää tähän ketjuun, tylsä ketju.

Hölmö kysymys. Vieras lapsi on vieras lapsi ja oma on oma. Vieraan lapsen omat vanhemmat voivat ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikuisista ihmisistä kyse, ei tarvitse ostaa. Lapsille (sanoisin, että yläkouluikäisille tai nuoremmille) ei saa tehdä niin, että toiselle ostetaan ja toiselle ei.

Kyllä lapsikin ymmärtää, että ei ole mitään pakkoa ostaa koruja kummallekin. Lapsen kaveri on mukana, kun ostamme lapselle uuden puhelim. Sinusta pitäisi siis ostaa sille kaverillekin uusi puhelin, ettei kaverille tule paha mieli? 

Mikäli kaveri haluaa korun ja hänellä ei ole maksumahdollisuutta, niin hän voi soittaa vanhemmilleen, jotka maksavat korun hinnan mukana olevalle aikuiselle esim. mobilepayn avulla. Sama henkilö sitten maksaa kummankin lapopsen korut.

No itseasiassa mulle kävi juurikin niin että mulle ostettiin lukio-ikäisenä puhelin ja kaveri oli mukana. Suuttui siitä.

Juu toki ei pidä ostaa sille kaverillekin puhelinta, mutta kannattaa jättää noi lahjanostoreissut erikseen. :)

Meillä tosin kävi niin että oli etukäteen tiedossa kaverilla että käydään kaupassa ja mennään ostamaan puhelinta kun sovittiin että hän pääsee meidän kyydillä kotiin.

Väitän kyllä satasella, että normaali henkilö osaa iloita siitä, että kaveri saa uuden puhelimen. Sellainen henkilö, jolla on myötätunnon kanssa kehitettävää niin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Ap

En väittänyt sinua prindessaksi vaan vastasin ja heitin teoreettisen kysymyksen keskustelijalle 54. Kai ymmärrät eron siinä?

Toiseksi, jos sinusta tuntuu "hölmöltä selitellä enempää", miksi sitten tehdä keskustelu vauva-palstalle? Et kuvaillut aloituksessasi paljoa, tottakai lisäkysymyksiä satelee. Ei kai me muuten osata auttaa? Eikä mikään näistä vastauksista välttämättä sovi sun tilanteeseen. Parhaimman vastauksen saat kun kysyt kaveriltas mistä kenkä puristaa. Me ei sitä voida tietää.

"jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita", näin kirjoitit ja kyllähän tuosta suoraan voi tulkita, että tämän mukaan väität siis ap:takin prinsessaksi, kun puhutaan hänen tilanteestaan. Lisäksi ap joutui sinulle vääntämään rautalangasta jotain minkä oli jo aiemmin sanonut. Sulla vaan meni tunteisiin näköjään.

Ja höpöhöpö. Silloin olisin puhunut suoraan ap:sta.

Mut hei, kannattaa toki ylitulkita asioita.

Siis sun teoreettinen kysymys, joka oli täysin sama kuin ap:n tilanne, ei kuitenkaan millään tavalla viitannut ap:een? Riiiiiiiight.

Usko mitä haluat.

Oletatko ihan tosielämässäkin että joku viittaa kommentillaan _just_suhun_?

Mä en vastaa enää tähän ketjuun, tylsä ketju.

Jos tosi elämässä liityn keskusteluun, joka on nimenomaan musta, niin kyllä?! Oikeasti, what the hell...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä saa ostaa omalle lapselleen ihan mitä haluaa, eikä hän ole velvollinen ostamaan kaikille seurueessa yhtään mitään. On sitten eria asia olla hienotunteinen, esim. jos tietää lapsen kaverin olevan vähävarainen tai köyhä. Yksi koru on mielestäni ok, mutta en sen enempää hukuttaisi omaa lasta lahjoihin toisen katsellessa vieressä. 

Tuo ystäväni on perinyt ja saanut ilmaiseksi ihan kaiken mitä ihminen tarvii, asunnot ja autot ja mökit. On myös töissä ja hänellä on hyvä palkka. Itse olen matalapalkka-alalla. Isä halusi antaa minulle muiston tuosta matkasta kun katselin erästä korua. Ystävälläni oli aivan hyvin itselläänkin varaa ostaa ihan mitä mieleen tuli ja siksi en voinut ymmärtää mitenkään tuota kohtausta minkä hän järjesti.

Ap

Ah no matkamuisto! Eli ei siis kallis koru kyseessä.

Isäsi tarkoitti hyvää mut onhan se vähän outoa että jos joku lähtee 2 hlön kanssa matkalle ja tarjoutuu toiselle ostamaan "matkamuiston". Vaikka ootkin hänen tytär. Ootte aikuisia niin oisithan voinu jotain itsekin ostaa.

Toki kaverilta vähän noloa suuttua tuosta mutta... oisko tottunu "paremmissa piireissä" siihen että tuttavat tarjoo semmosiakin asioita lahjaksi mitä normikansalla ei oo tapana ostaa?

Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi mikä tahansa rihkama, niin isällä ei ole mitään velvollusuutta ostella millekään tyttären ystäville yhtään mitään, eikä se ole mitenkään epäkohteluasta edes. Ihme prinsessoja tällä palstalla.

Ei ole velvollisuutta, mutta jos oma lapsesi ei ole "prinsessa" niin miksi ostat hänelle tavaroita kun mukana on vieraita?

Eihän silloinkaan lapsille anneta huvikseen mitään erityistä silloin kun kylässä on vieraita? Ainakin meillä kotona aina tehtiin niin että jos kylään tuli vieraita niin heidän edessään ei annettu meille mitään extraa, koska se olisi pitänyt tarjota myös vieraille. Muuten olisiollut epäkohteliasta.

Minusta tuntuu hölmöltä selitellä enempää kun kuvion olen jo tehnyt selväksi, mutta kerron nyt kuitenkin, että isäni halusi tuolle matkalle. Minulla ei ole niin hyvä rahatilanne tällä hetkellä että olisin edes halunnut lähteä, mutta isä ei halunnut sinne yksin niin sanoi maksavansa matkani jos lähden, ettei hänen tarvi mennä yksin. Oltiin siis isän kanssa lähdössä kahdestaan ja kun ystäväni kuuli että mennään, niin kysyi että voiko lähteä mukaan ja se sopi kaikille, oli kivaa saada lisäseuraa matkaan. Olin siis niin prinsessa, että isäni halusi ostaa minulle muiston ja ystäväni suuttui siitä.

Saattaa olla, että ystäväsi on saanut kaiken taloudellisen hyvän, mutta ei henkilökohtaista huomiota vanhemmiltaan. Jotenkin nyt kateellinen, että isäsi huomio sinut. En muutoin ymmärrän noin typerää käytöstä.

Ap