Tein kokeen "ystävilleni". Tulos? Minulla ei ole ainuttakaan.

Tervetuloa klubiin tuosta syystä en ole kahteen vuoteen pitänyt mitään yhteyttä kehenkään

ja voin kertoa että tuntuu paremmalta kun ei tarvitse välittää kenestäkään.

Sama tilanne: kun yhteydenpito ystäviin oli täysin yksipuolista minun suunnastani lähtevää, lakkasin lopulta kokonaan pitämästä yhteyttä heihin.

En ole katunut, vaikka välillä yksinäisyys kirpaisee.

Nähtävästi olen sitten paskaa seuraa tai jotain, mutta en todellakaan tee tuollaisilla "ystävillä" yhtään mitään.

Mielummin yksin, kuin huonossa seurassa!

Kuulostaa ap, että olet hysteerinen. Ilmeisesti suosikki tv-ohjelmassasi on tapahtunut jotain ja tämä on ollut iso tapahtuma sinulle, mutta ei kaikki sellaisia jaksa kommentoida. Nyt suosittelen, että pyydät jotain ystävääsi ottamaan hartioistasi kiinni ja ravistelemaan kunnolla ja tämä yleensä auttaa hysteeriseen käytökseen!

Mulle sattui eräs tapaturma muutama viikko sitten ja kukaan "ystävistäni" ei noteerannut koko asiaa. Ja muhun otetaan yhteyttä yleensä silloin, kun tarvitaan jotain ...keleen palveluksia. Ja joo, olen mieluummin yksin. Ap, mä niin tiedän miltä susta tuntuu!

Ihan sama juttu. Minulla on sentään kaksi kaveria, joiden kanssa yhteydenpito on molemminpuolista. Tosin tiedän, ettei nää kaverit musta kauheesti välitä, heille on miehet ja liuta parempiakin ystäviä. Mutta menetin monta ystävää, kub testasin heitä ja aloin odottaa, että he ottaisivat minuun ensin yhteyttä.

Miksi ihmiset on niin passiivisia?

Kuulkaahan te jankuttaja-akat joita tässä ketjussa on useampia. Mikäli haluatte huomioita itseenne tai keskustella ystävienne kanssa niin miten olisi jos suoraan soittaisitte heille, kuten normaali-ihmiset tekevät sen sijaan, että jankutatte täällä jostain fb-testeistänne. Onko ihme, että kukaan ei jaksa sellaisiin vastata. Kaiken maailman joutavia ämmiä!

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:39"]Kuulkaahan te jankuttaja-akat joita tässä ketjussa on useampia. Mikäli haluatte huomioita itseenne tai keskustella ystävienne kanssa niin miten olisi jos suoraan soittaisitte heille, kuten normaali-ihmiset tekevät sen sijaan, että jankutatte täällä jostain fb-testeistänne. Onko ihme, että kukaan ei jaksa sellaisiin vastata. Kaiken maailman joutavia ämmiä!

[/quote]

Luitko aloitusta kunnolla? "aina kun soitan tai yritän olla muuten yhteydessä, minut torjutaan" ei auta soitella.

Minulla on myös samanlainen tilanne. Joskus harvoin, jos jonkun tavoittaa ja sovitaan tapaavamme, minulle yleensä tehdään kylmästi oharit. Tänäänkin erään "ystävän" oli tarkoitus tulla käymään, mutta pari päivää sitten luin facebookista hänen olevan menossa juuri tänään aivan toiselle paikkakunnalle. Ei minkäänlaista inahdustakaan suuntaani, ettei olekaan tulossa.

En jaksa tätä enää. Yksinäisyyskin ahdistaa, mutta en viitsi enää pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ilmeisesti minusta välitä paikan vertaa. Syyn haluaisin kyllä tietää, miksi näin käy aina.

Tuli mieleen kun kerran töistä lähtiessä tervehdin työkaveria (naista, olen itsekin nainen) muodostamalla huulillani sanan "Moi!" ja sain takaisin sellaisen "mitä helvettiä" -ilmeen. Myöhemmin tämä nainen kavereineen käyttäytyi lähelläni tavalla, jota voisi pitää työpaikkakiusaamisena. Ilmeisesti tuo äänetön "Moi" tulkittiin flirttailuksi.

Minulla on myös paha tapa hymyillä aivan omia juttujani samalla kun katse vaeltaa. Karsastuksen vuoksi saattaa vielä näyttää että katson ihan muualle, kuin oikeasti katson. Varmaan minua pidetään aika flirttiniä.

Ulkomaalaiset miehet nyt aina luulevat, että jos heidän kanssaan vaihtaa jonkun ystävällisen sanan ihan vain koska ollaan työkavereita, niin se on kutsu päiväkahveille.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:55"]

Tuli mieleen kun kerran töistä lähtiessä tervehdin työkaveria (naista, olen itsekin nainen) muodostamalla huulillani sanan "Moi!" ja sain takaisin sellaisen "mitä helvettiä" -ilmeen. Myöhemmin tämä nainen kavereineen käyttäytyi lähelläni tavalla, jota voisi pitää työpaikkakiusaamisena. Ilmeisesti tuo äänetön "Moi" tulkittiin flirttailuksi.

Minulla on myös paha tapa hymyillä aivan omia juttujani samalla kun katse vaeltaa. Karsastuksen vuoksi saattaa vielä näyttää että katson ihan muualle, kuin oikeasti katson. Varmaan minua pidetään aika flirttiniä.

Ulkomaalaiset miehet nyt aina luulevat, että jos heidän kanssaan vaihtaa jonkun ystävällisen sanan ihan vain koska ollaan työkavereita, niin se on kutsu päiväkahveille.

[/quote]

sori väärä ketju!! :-)

Näinhän se menee. Olen analysoinut itseni puolueettoman neutraalisti, miettien eri tapahtumia, asioita ja kommentteja menneisyydestä.

Olen reilu, ymmärrän erilaisuutta ja erilaista huumoria, en tyrkytä itseäni mitenkään, kuuntelen, keskustelen, kerron kysyttäessä rehellisen mielipiteeni, jonka perustelen hyvin, mutta silti kunnioittaen ystävää, jonka mielipide saattaa olla päinvastainen. Annan apuani tarvittaessa, rahaa en lainaa, kun sitä ei ole, enkä muutenkaan. Jos kylään tullaan, vaikka pitkäksi viikonlopuksi, pesen vieraankin pyykit, ruoka on hyvää, tunnelma rento ja vieraan ehdoilla mennään, vaikka nukkuisi iltapäivään, niin sitten nukkuu.

Eräs henkilö piti yhteyttä vuosikausia, koska tunsin yhden julkkiksen. Kun en sitten ollut kuullut tästä julkusta mitään pitkään aikaan, viileni myös tämä ystävyys. Puhelut menivät niin, että "ystävä" kysyi heti aluksi, että mitä tälle julkulle kuuluu. Koitin siinä sitten niitä näitä vääntää. Kun en tietenkään voinut kertoa kenenkään yksityisasioista, sain mennä.

Lopuksi on menty siihen pisteeseen, että kännissä ovat alkaneet sopertaa, kuinka hyvä elämä mulla on, ihana mies, sekä sitten ikävä kyllä alettu tyrkyttää itseä sille ihanalle miehelleni. Ja homma on jatkunut selvittyäkin. Ja mitään muuta ei haluta, kuin niitä palveluksia; "Puhu sä sille mun puolesta, voisitko kysyä sitä ja tätä, voinks mä tuoda yhden (täysin tuntemattoman) sun luo yöksi, kun ei ole paikkaa minne mennä"? Jne.

Mä olen niin väsynyt, ei tuollaisia kukaan jaksa. Nyt on sitten vaan mies seurana, mutta ei miehen kanssa voi "puhua miehistä", luuhata kirppareilla, vertailla meikkejä ja tuoksuja, harrastaa naisten juttuja, höpötellä gööltookkia yms. Ja mulle ei kukaan voi edes olla kade, kun en ole rikas, en kaunis, eikä ole muuta kuin yhteinen rivarikämppä kumppanin kanssa. Työkin on huonopalkkainen osapäiväduuni.

Työkaveritkin valittaa aina, kun joku ystävä teki paskajutut jne. joten aika yleinen on tämä tilanne. Ja olen jo sen ikäinen, että aikaa olisi, kun koti ja lapset ei vie suurinta osaa elämästä. Lapsiperheen arki on toinen, ystävätkin ovat samassa elämän tilanteessa, eli lapset ovat pääroolissa. Mihin katosi tuo voimavara, ystävyys? Onko sitä?

Minun ystäväni soitti juuri tulevansa luokseni yllätysvierailulle tänään. Matka 3000 km. Mukavaa. 

Ihmiset ovat nykyään hyvin itsekeskeisiä ja kaikista/kaikesta pitäisi hyötyä. Kun toisesta ei enää hyödy, sen voi lempata.

Mulla on myös menossa koe. Päätin odottaa, milloin muhun otetaan yhteyttä ja halutaan nähdä, kun alkoi tuntua että mua ei oteta tosissaan ja olen vain kuski. Nyt koko muu porukka on nähnyt toisiaan tässä puolen vuoden aikana facen mukaan noin 20 kertaa. Mua ei ole ikinä pyydetty mukaan. Kerran tuli viesti et "unohdettiin laittaa sulle viesti. Seuraavalla kerralla sitten." Näemmä ovat unohtaneet senkin jälkeen.

Kertoo varmaan myös jotain, että meillä on tapana, että muut maksaa baariin kuskien pääsymaksun. Mä oon ollut joka kerta yhtenä kuskina, oon aina joutunut maksaan itseni sisään ja muut kuskit on päässeet ilmaiseksi muiden maksaessa.

Surettaa ihan hirveästi, oon tuntenut osan näistä ihmisistä 20 vuotta ja ne vain... unohtaa mut jo silloin kun nähdään. En jaksa enää kysellä nähtäisiinkö, kum ei mua selvästi haluta mukaan. Jos itse järjestän jotain kaikki saapuu paikalle pari tuntia myöhässä eikä kukaan edes ilmoita siitä mitään ja mulla ei ole oikeutta loukkaantua.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:39"]Kuulkaahan te jankuttaja-akat joita tässä ketjussa on useampia. Mikäli haluatte huomioita itseenne tai keskustella ystävienne kanssa niin miten olisi jos suoraan soittaisitte heille, kuten normaali-ihmiset tekevät sen sijaan, että jankutatte täällä jostain fb-testeistänne. Onko ihme, että kukaan ei jaksa sellaisiin vastata. Kaiken maailman joutavia ämmiä!

[/quote]

Luitko aloitusta kunnolla? "aina kun soitan tai yritän olla muuten yhteydessä, minut torjutaan" ei auta soitella.

Minulla on myös samanlainen tilanne. Joskus harvoin, jos jonkun tavoittaa ja sovitaan tapaavamme, minulle yleensä tehdään kylmästi oharit. Tänäänkin erään "ystävän" oli tarkoitus tulla käymään, mutta pari päivää sitten luin facebookista hänen olevan menossa juuri tänään aivan toiselle paikkakunnalle. Ei minkäänlaista inahdustakaan suuntaani, ettei olekaan tulossa.

En jaksa tätä enää. Yksinäisyyskin ahdistaa, mutta en viitsi enää pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ilmeisesti minusta välitä paikan vertaa. Syyn haluaisin kyllä tietää, miksi näin käy aina.

[/quote]

Hän on unohtanut. Miksi et laittanut viestiä että luit hänen olevan jossakin muualla ja varmistanut että eikö hän todella ole tulossa. Vahinkoja sattuu kaikille. Ja jos ei ole vahinko, on ihan hyvä herätellä toisen omatuntoa ystävällisesti. Älkää murjottako ääneti vaan pankaa ihmiset tilille teoistaan. Niin se kunnioituskin hankitaan.

Niin, sinua voidaan kohdella kuin kasaa paskaa mutta jos hermostut tai loukkaannut siitä, muut SUUTTUVAT!

Jotenkin tuntuu, että jos olisi kaunis ja etenkin rikas (kavereita voisi pyytää nyt kesällä esim mökille/veneilemään kanssaan), ja jos olisi kova puhumaan p** ihmisistä, olisi kavereita enemmän. Tällainen peruskiva, toisista väittävä, tavallista elämää elävä jää yksin (ei ole kiinnostava). Näinkö se on?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:51"]Niin, sinua voidaan kohdella kuin kasaa paskaa mutta jos hermostut tai loukkaannut siitä, muut SUUTTUVAT!

[/quote]

Jep. Kuulostaa tutulta.

Joo, ei ole ystävyydestä kyse tuossa. Minulla on paljon ystäviä, ja heille kaikille on yhteistä halu osoittaa halunsa olla läsnä elämässäni.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:59"]Jotenkin tuntuu, että jos olisi kaunis ja etenkin rikas (kavereita voisi pyytää nyt kesällä esim mökille/veneilemään kanssaan), ja jos olisi kova puhumaan p** ihmisistä, olisi kavereita enemmän. Tällainen peruskiva, toisista väittävä, tavallista elämää elävä jää yksin (ei ole kiinnostava). Näinkö se on?

[/quote]

Siltä vaikuttaa. En hauku muita, enkä kerro muiden asioita eteenpäin. Siksi minuun otetaan yhteyttä vain kun halutaan purkaa omaa sydäntä, sillä olen hyvä kuuntelija enkä juorua eteenpäin.