Lue keskustelun säännöt.
Tein kokeen "ystävilleni". Tulos? Minulla ei ole ainuttakaan.
19.07.2014 |
Jostain syystä yhteydenpito on jäänyt sosiaalisen median tasolle, koska aina kun soitan tai yritän olla muuten yhteydessä, minut torjutaan. Olen kuitenkin tavannut viimeksi alkukesästä "ystäviäni", mutta huomasin jo silloin miten he puhuivat päälle, eivät kuunnelleet juttujani jne. Tein siis kokeen sosiaalisessa mediassa...
Ilmoitin eräästä järkyttävästä, isosta tapahtumasta. Pidin huolen, että se näkyy paitsi kavereilleni, mutta myös kavereiden kavereille, josko keskustelua syntyisi ja tapahtuman mahdollisesti missanneet näkisivät sen viimeistään sitä kautta. YKSIKÄÄN "YSTÄVISTÄNI" EI KOMMENTOINUT MITENKÄÄN KOKO ASIAAN. Sain kuitenkin tietää toista kautta, että olivat juorunneet tämän asian eteenpäin! Mutta eivät kysyneet minulta että olenko kunnossa, kuinka tuo tapahtuma on edes mahdollinen jne. Yksikään ei soittanut, laittanut sähköpostia tms. että haluanko jutella aiheesta.
Omia sivujaan ovat päivittäneet ahkerasti.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:59"]
Jotenkin tuntuu, että jos olisi kaunis ja etenkin rikas (kavereita voisi pyytää nyt kesällä esim mökille/veneilemään kanssaan), ja jos olisi kova puhumaan p** ihmisistä, olisi kavereita enemmän. Tällainen peruskiva, toisista väittävä, tavallista elämää elävä jää yksin (ei ole kiinnostava). Näinkö se on?
[/quote]
Tjoo pitkälti näin. Yksi tärkeä asia on introverttisyys / ekstroverttisyys.
Tuollaisista ihmisistä pitää vaan pyrkiä eroon. Sama kaveripiireissä ja työpaikalla. Pienyrittäjänä en itse palkkaisi ihmistä, josta haistaa kilometrien päähän itseään täynnä olemisen lemun. Ei heistä ole työntekijöinäkään oikastaan yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama homma. Eilenkin olivat olleet viettämässä iltaa. En jaksa enää itse kutsua itseäni rientoihin ja kyläilemään yms. Ollaan sitten yksin kun ei seura kiinnosta...
Minulla sama homma. Eilenkin olivat olleet viettämässä iltaa. En jaksa enää itse kutsua itseäni rientoihin ja kyläilemään yms. Ollaan sitten yksin kun ei seura kiinnosta...
Ahdistavinta tässä ehkä on se, että olen vasta 24-vuotias ja alan jo nyt katkeroitua muihin ihmisiin. En yritä enää löytää uusia ystäviä, koska pelkään jääväni taas kerran rannalle ruikuttamaan. Olen tullut siihen tulokseen, että minussa on jotain vikaa, en vain tiedä mitä.
9
Oikeasti tunnen kyllä myötätuntoa teitä kohtaan, mutta teidän asenne on aika marttyyrinen. :) Kaikki lähtee teistä itsestänne, jos välitätte kielteistä "energiaa", niin sitä myös saatte takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:39"]
Kuulkaahan te jankuttaja-akat joita tässä ketjussa on useampia. Mikäli haluatte huomioita itseenne tai keskustella ystävienne kanssa niin miten olisi jos suoraan soittaisitte heille, kuten normaali-ihmiset tekevät sen sijaan, että jankutatte täällä jostain fb-testeistänne. Onko ihme, että kukaan ei jaksa sellaisiin vastata. Kaiken maailman joutavia ämmiä!
Ap oli kyllä yrittänyt soitella...
[/quote]
No ei se aina mene näin, tämän "kielteisen enegian" kanssa.
Vaikka itse olisi kuinka energinen, iloinen ja panostaisi ystävyyteen, voi toinen osapuoli olla todella outo tapaus ja veemäinen luonne (miksiköhän on joskus tullut edes tutuiksi)?
Itse olin koettanut olla hyvä ystävä; en rasittanut ongelmillani, autoin jos pyydettiin, kutsuin kylään ja sovin tapaamisia kaupungille shoppailemaan/kahville jne.
Olematta marttyyri, ainoastaan realisti, olen saanut vastakaiuksi olla ongelmien kuuntelija, apuja en saanut jos tarvitsisin (nykyään en enää edes pyydä), kun olin sairaana enkä päässyt kauppaan/apteekkiin, harvoin sain kutsuja kylään - bileisiin - tapahtumiin.
Nyt olen enemmän aikaa yksin pyöräillen, leffoissa käyden, lukien enkä oikeastaan kärsi yhtään.
Nautin meditoinnista, luonnosta sekä musiikista. Ei tule mielipahaa eikä ole odotuksia, joita ihan turhaan kasaa "ystäville".
Sanon iloiset heit, jos satutaan tapaamaan ja se on siinä.
Elämä on tasapainoista ja antoisaa, enkä ole edes kiinnostunut enää muiden menoista ja elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti näyttää monilla tässä viimeistään n. 25 ikävuoden kohdalla kaverisuhteet ruveta rakoilemaan, erityisesti jos on ollut kaveriporukka, niin sitä on vaikea tai mahdoton enää saada koolle... Pidän yhteyttä lukioaikaiseen kaveriporukkaani juuri facebookissa ja olen pitänyt heitä hyvinä ystävinäni. Kuitenkin sitä mukaa kun jokainen on löytänyt miehen itselleen (minä en) ja muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, niin on se yhteydenpito heidän osaltaan jäänyt hyvin laimeaksi. Varmaan tämäkin porukka hajoaa täysin viimeistään sitten kun jollekulle syntyy lapsia.
Ketään ei vaan kiinnosta enää se yksi (tässä tapauksesa minä), jonka elämä onkin vähän erilaista kuin muiden. Oma elämäni ei ole kulkenut samoja ratoja... Keskenään nuo siis vielä pitävät yhteyttä ja tapaavat useammin. En vain jotenkin enää kuulu ilmeisesti joukkoon ja harmittaahan se.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:02"]No ei se aina mene näin, tämän "kielteisen enegian" kanssa.
Vaikka itse olisi kuinka energinen, iloinen ja panostaisi ystävyyteen, voi toinen osapuoli olla todella outo tapaus ja veemäinen luonne (miksiköhän on joskus tullut edes tutuiksi)?
Itse olin koettanut olla hyvä ystävä; en rasittanut ongelmillani, autoin jos pyydettiin, kutsuin kylään ja sovin tapaamisia kaupungille shoppailemaan/kahville jne.
Olematta marttyyri, ainoastaan realisti, olen saanut vastakaiuksi olla ongelmien kuuntelija, apuja en saanut jos tarvitsisin (nykyään en enää edes pyydä), kun olin sairaana enkä päässyt kauppaan/apteekkiin, harvoin sain kutsuja kylään - bileisiin - tapahtumiin.
Nyt olen enemmän aikaa yksin pyöräillen, leffoissa käyden, lukien enkä oikeastaan kärsi yhtään.
Nautin meditoinnista, luonnosta sekä musiikista. Ei tule mielipahaa eikä ole odotuksia, joita ihan turhaan kasaa "ystäville".
Sanon iloiset heit, jos satutaan tapaamaan ja se on siinä.
Elämä on tasapainoista ja antoisaa, enkä ole edes kiinnostunut enää muiden menoista ja elämästä.
[/quote]
No on se vähän "energioista" kiinni. Teidän kaikkien viestit kuulostaa aivan samanlaisilta, yritätte väkisin muodostaa ystävyyttä sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa teillä ei selvästikään ole mitään yhteistä. Myös muiden ihmisten vikojen listaaminen ja omien hvien puolien korostaminen on vähän erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:02"]No ei se aina mene näin, tämän "kielteisen enegian" kanssa.
Vaikka itse olisi kuinka energinen, iloinen ja panostaisi ystävyyteen, voi toinen osapuoli olla todella outo tapaus ja veemäinen luonne (miksiköhän on joskus tullut edes tutuiksi)?
Itse olin koettanut olla hyvä ystävä; en rasittanut ongelmillani, autoin jos pyydettiin, kutsuin kylään ja sovin tapaamisia kaupungille shoppailemaan/kahville jne.
Olematta marttyyri, ainoastaan realisti, olen saanut vastakaiuksi olla ongelmien kuuntelija, apuja en saanut jos tarvitsisin (nykyään en enää edes pyydä), kun olin sairaana enkä päässyt kauppaan/apteekkiin, harvoin sain kutsuja kylään - bileisiin - tapahtumiin.
Nyt olen enemmän aikaa yksin pyöräillen, leffoissa käyden, lukien enkä oikeastaan kärsi yhtään.
Nautin meditoinnista, luonnosta sekä musiikista. Ei tule mielipahaa eikä ole odotuksia, joita ihan turhaan kasaa "ystäville".
Sanon iloiset heit, jos satutaan tapaamaan ja se on siinä.
Elämä on tasapainoista ja antoisaa, enkä ole edes kiinnostunut enää muiden menoista ja elämästä.
[/quote]
No on se vähän "energioista" kiinni. Teidän kaikkien viestit kuulostaa aivan samanlaisilta, yritätte väkisin muodostaa ystävyyttä sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa teillä ei selvästikään ole mitään yhteistä. Myös muiden ihmisten vikojen listaaminen ja omien hvien puolien korostaminen on vähän erikoista.
[/quote]
Ne ystävyydet joissa itse olen pettynyt perumisten takia ovat kyllä olleet olemassa ja aktiivisina aikaisemmin. Kyse ei ole muodostamisesta vaan ystävyyssuhteen ylläpidosta. Terveisin tähän viestiketjuun kertaalleen jo kommentoinut.
minulla oli yksi tuttava, jota tapasin ehkä kerran viikossa useimmiten hänen aloitteestaan. hänen tapanaan oli pitää minua terapeuttinaan ja valittaa, vinkua, vikistä, yrittää saada sympatiaa... jatkuvasti jauhaa omista "ongelmistaan" (todellisia first world probleemeja vielä). Jos yritin puhua itsestäni ja omista jutuistani, hän ehkä ynähti jotain ja alkoi taas jauhaa itsestään. Sanomattakin on selvää, etten ollut niin kauhean innoissani tästä ihmisestä, hän oli kauhea energiasyöppö ja muutenkin ärsyttävä tapaus. Tuttavuutemme oli mielestäni erittäin pinnallisella tasolla. Yllättäen hän piti minua ystävänään, mikä oli oikeastaan aika ahdistavaa. Lopetin yhteydenpidon enkä vastannut hänen kontaktiyrityksiinsä. Hän ei meinannut tajuta sitä sitten millään, saattoi soittaa monta monta kertaa päivässä. Loppui sekin onneksi.
En sano, että joku ketjun ihmisistä on tällainen henkilö, mutta tämä minun tuttavani oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten itse olet kohdellut näitä ystäviä?
Mä oon ignoorannut yhtä kaveria ketjussa kerrotuilla tavoilla, en esim yleensä vastaa viesteihin tai tapaamisehdotuksiin mitään. Tälle on kuitenkin syy: tämä kaveri tiesi aina mua paljon paremmin, miten mun pitäisi elää, laittoi mm. Pyytämättä pitkiä sähköposteja siitä, kuinka olen huonossa duunissa, irtisanoudu heti ja hae sinne ja tänne. Järjettömän rasittavaa. Lisäksi puhuu aina paskaa mun hyvistä ystävistä ja jälleen tietää, mitä he tekevät väärin, vaikka hän on heitä ohjeistanut noin ja näin. Ei siis nähdä nykyään juuri koskaan ja jos nähdään, niin ei ikinä mun aloitteesta. Kun en vaan jaksa.
Tiedän ap niin ton tilanteen. Jollain tavalla ihan kiva tietää etten oo ainut kenelle näin käynyt, että ympärille kerääntynyt vain "ystäviä"... Oon miettiny vuoden päivät mikä minussa mahtaa olla "vikana"... Onneksi oon tutustunut muutamiin vähän aidompiin ystäviin, ja ystävyys on töysin erillaista mitä aikaisempien kanssa..:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti välit poikki tollasiin "ystäviin" jotka tekee törkeitä ohareita. Ihan oikeasti. Mielummin sitä on ylpeästi yksin ja ajan kanssa ehkä löytää kunnon ystävän kuin on edes tekemisissä noiden kanssa. Eli ei ehkä fb:stä tarvi poistaa mutta et vaan enää ota kontaktia äläkä välitä heistä. Minut on monta kertaa kaverit hylänneet kun kasvoin eli tiedän mistä puhun. Yksinäisyyden tunne kyllä katoaa ajan kanssa, aluksi se on vaikeaa. Vika ei myöskään ole sinussa välttämättä, joskus vaan tulee tutustutta tosi ääliöihin ihmisiin. Kaverisi ovat moukkia ja törkeitä, anna heidän mennä. Mulla on 3 kunnon ystävää ja osan löysin aikuisiällä. Ei ole helppoa, mutta sen arvoista se odotus silti.
Itsekin olen 24-vuotias ja kaveriporukkani on hajaantunut ja kaikilla uudet kuviot meneillään, ilmeisesti myös ystävyyssuhteissa. Aina saa olla itse ottamassa yhteyttä ja sillonkaan aina onnistu tapaaminen.... Yksinäistä on.
Ohhoijaa mitä itsesäälistä kitinäpaskaa taas tuo avaus. Varmaan ne sun fb-kaverisi ovat jo aikoja sitten mm. piilottaneet sun päivityksesi seiniltään turhanpäiväisinä tai ruikuttavina ja senkään takia tuo sun testisi ei ottanut tulta alleen. Tai sitten se sun testisi on jo ollut niin naurettavan läpinäkyvä, ettei vaan oo mennyt heillä läpi ja ovat jo tienneet kyseessä olevan kusetus.
Itse en kertaakaan ota yhteyttä kehenkään huomiohuoraajaan, eli niihin "VOI KAMALA!"-päivitysten tekijöihin koska jos asia on kirjoittajan mielestä niin kamala, että pitää fb:n purkautua, se kerrotaan siinä kokonaan tai sitten ei kirjoiteta mitään. Mä en oo enää vuosiin mennyt noihin typeriin fb-päivityksiin mukaan, vaan oletan että jos tuttavalleni on käynyt jotein oikeasti kamalaa, kuulen sen muuta kautta kuin facesta. Esim. tuttavalta ihan suoraan, tekstarina, sähköpostina, puhelinsoittona. SILLOIN tilanne on eri.
Mutta että mä osaan inhota näitä testaajia mitä ap:kin on. Mitä sä sait siitä? Et yhtään mitään. Mutta ystäväpiirissäsi on saletisti juteltu siitä miten naurettavia juttuja tulet kirjoittaneeksi huomion kaipuussa.
Luulin että olen ainoa. Vaikka ei ole kiva että muillakin on yksipuolista yhteydenpitoa ja ohareita niin jotenkin lohduttaa etten ole ainut jolle käy niin. Varsinaisia suoria ohareita minulle ei ole tehty yli kymmeneen vuoteen mutta viime hetken perumisia jne. aivan jatkuvasti.
Yksi kaveri perui ihan hiljattain KOLMESTI meille tulon, johon teki alunperin itse aloitteen. Joka kerta vain sanon ystävällisesti että olet tervetullut edelleen, ymmärrän että esteitä on ollut, ilmoita sitten kun pääset. Nyt ei ole tyypistä kuulunut mitään viikkoihin vaikka viimeisin viesti oli tyyliä 'ethän vain ala ajatella etten halua tavata teitä, tosi kovasti haluan' ja minä edelleen sanoin että tule ihan milloin vaan.
Parista leikkauksesta kun olen ollut viikkoja toipilaana yksin asuessani niin kukaan ei ole silloinkaan kysynyt tarvitsenko apua. Kyse ei ole siitä että haluaisin olla passattavana ja palveltavana, vaan normaalista avusta jota itsekin tarjoan kavereille joilla on hankala tilanne.
Olen tullut siihen tulokseen että pitäkööt tunkkinsa. Enpähän ole riippuvainen kenenkään avusta.
Nojoo. Tosi ikävää jos oikeita ystäviä ei ole, mutta onneksi heitä voi avoimin mielin hankkia elämän aikana uusia. Mutta suoraan sanottuna luulen itsekin, että osa tähänkin ketjuun vastaneista ihmisistä on niitä todella dramaattisia tunnesyöppöjä, jotka vaativat aina "ystäviltään" huomiota sillä hetkellä kun juuri he sitä tarvitsevat ja vaativat, toisten (lue: kaikkien mahdollisten ihmisten lähipiiristä) täytyy keskittyä heihin ja heidän dramaattiseen ja traagiseen elämäänsä. Tällaisten ihmisten ystävänä, tai edes tuttavana, oleminen on oikeasti aika raskasta ja kuluttavaa.
Eli, joko vuotovaikutuksessa jokin mättää, eikä välttämättä sen ystävän puolelta - tai sitten teillä ei ole vain omanhenkisiä ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:39"]Kuulkaahan te jankuttaja-akat joita tässä ketjussa on useampia. Mikäli haluatte huomioita itseenne tai keskustella ystävienne kanssa niin miten olisi jos suoraan soittaisitte heille, kuten normaali-ihmiset tekevät sen sijaan, että jankutatte täällä jostain fb-testeistänne. Onko ihme, että kukaan ei jaksa sellaisiin vastata. Kaiken maailman joutavia ämmiä!
[/quote]
Luitko aloitusta kunnolla? "aina kun soitan tai yritän olla muuten yhteydessä, minut torjutaan" ei auta soitella.
Minulla on myös samanlainen tilanne. Joskus harvoin, jos jonkun tavoittaa ja sovitaan tapaavamme, minulle yleensä tehdään kylmästi oharit. Tänäänkin erään "ystävän" oli tarkoitus tulla käymään, mutta pari päivää sitten luin facebookista hänen olevan menossa juuri tänään aivan toiselle paikkakunnalle. Ei minkäänlaista inahdustakaan suuntaani, ettei olekaan tulossa.
En jaksa tätä enää. Yksinäisyyskin ahdistaa, mutta en viitsi enää pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ilmeisesti minusta välitä paikan vertaa. Syyn haluaisin kyllä tietää, miksi näin käy aina.
[/quote]
Hän on unohtanut. Miksi et laittanut viestiä että luit hänen olevan jossakin muualla ja varmistanut että eikö hän todella ole tulossa. Vahinkoja sattuu kaikille. Ja jos ei ole vahinko, on ihan hyvä herätellä toisen omatuntoa ystävällisesti. Älkää murjottako ääneti vaan pankaa ihmiset tilille teoistaan. Niin se kunnioituskin hankitaan.
[/quote]
Päivä ennen tuota facebook päivitystä laitoin hänelle viestin, jossa varmistelin hänen tuloaan. Vastausta ei tullut. Olisi varmaan tosiaan pitänyt reagoida heti, mutta nyt on jo vähän myöhäistä.