Poikani (29v) on edelleen sinkku

Anna hänen olla sinkku. Hänen suhdekuviot etc ei sinulle kuulu. 

Fiksu mies! Äidistään huolimatta. T. Sinkkunainen 31

Sori äiti, olen homo enkä ole viitsinyt kertoa.

M29

(No en todennäköisesti ole poikasi, mutta oma äitini varmaan voisi tehdä samanlaisen aloituksen)

Itsevarmuutta, sosiaalisia taitoja, oppii sanomaan mitä naiset haluaa kuulla, hyvä työ, oma asunto ja oma auto, voimaharjoittelua, jotta se lukiolaisen ryhti korjaantuu edes hieman enemmän uimarin kropaksi. Ja vielä joku kuvaustaitoinen ystävä, joka osaa ottaa hyvät profiilikuvat tinderiin. Näillä ohjeilla onnistuu. Muutokseen menee 1-10 vuotta, ap pojan tapauksessa varmaan 10 vuotta, koska tuntuu teidän koko perhe olevan ihan pihalla siitä, miten mies löytää itselleen puolison.

Olennaista tässä on se, että poikasi edelleen neitsyt

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ööh" Suomessa on yli puolimiljoonaa sinkkua, joten ei ole ainoa laatuaan....  Minusta ei ole pojallesi kumppaniksi. Mutta miksi minusta tuntuu nyt sille, että pojan sinkkuus on jollekulle toiselle isompi ongelma kuin itse pojalle?   

Meidän suvussa käytännössä kaikki on naimisissa eikä eroperheitäkään ole. Perherakkassa piirissä on tottakai tärkeää, että ihmisellä on kumppani. Toivon, että poikanikin sellaisen vielä löytää

AP

Ymmärrän yskän. - Itse olen poikaasi vanhempi ja ilm samantapaisessa lähipiirin jakava. Toki lähipiiriini kuuluu myös avioeronneita ja "jo" leskiä; niinkuin ilm pojallasikin /teillä.

Yhtä kaikki. Lienee minun syytä olla iloinen siitä, että vaikka lähipiirini, kuten vanhempani tai sisarukseni ja tai vaikka kummilapseni toivosivat minun(kn)  löytävän oman kumppanin ja rakkaan rinnalleni, niin minun täytyisi varmaan yritää olla iloinen tai tyytyväinen siihen, etteivät kovinkaan huokaile saati tivaa, että mikäs mättää kun rinnallani ei vieläkään ole ketään parisuhdekumppania tai hänen tapaistaan, jonka kanssa olisin tapaillut jo joitain kertoja.

 Ja onneksi saatoin myös itse hieman naurahaa kun vasta hiljattain viisi -vuoias kummiyttöni kysyi, että onko mulla tyttöystävä tai voisinko otaa heidän uuden kissan ystäväkseni, koska se on kovn kiltti ja sen koira kaveri just kuoli ja se jäi niinku yksin. - Vaikka onhan sillä meidät mut silti " 

Vierailija kirjoitti:

Olennaista tässä on se, että poikasi edelleen neitsyt

M36

In your dreams! - Vaikka mistä sinä tällaista päättelit, että olisi?  - ja miksi se olisi olennaista? 

29v ja neitsyt lmao.

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista tässä on se, että poikasi edelleen neitsyt

M36

In your dreams! - Vaikka mistä sinä tällaista päättelit, että olisi?  - ja miksi se olisi olennaista? 

Minulla on tapana keskittyä olennaiseen eli tiedän. Ja joo lmao tosiaan tälle "miehelle". Äitin pitää homma pojalle kesäheilatkin kun ei ite osaa:DD

M36

Annat poikasi olla ihan rauhassa, kyllä aikuinen ihminen kumppanin hankkii jos kiinnostaa. Toisen ihmisen intiimiasiat eivät kuulu teille pätkääkään.

Paras keino olisi yrittää päästä johonkin korkean statuksen kouluun ja tutustua koulukavereihin

Vierailija kirjoitti:

Paras keino olisi yrittää päästä johonkin korkean statuksen kouluun ja tutustua koulukavereihin

Poika on käynyt koulut jo vuosia sitten. Valmistui huippuarvosanoin Helsingin yliopistosta (FM)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino olisi yrittää päästä johonkin korkean statuksen kouluun ja tutustua koulukavereihin

Poika on käynyt koulut jo vuosia sitten. Valmistui huippuarvosanoin Helsingin yliopistosta (FM)

Voi voi. Kyllä sieltä yliopistosta pitäisi nörttipojalle löytyä tyttökaveria. Tai sanotaan näin, että jos sieltä ei löydy niin ei löydy kyllä mistään muualtakaan.

Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Oikea nimitys on poikamies. Ärsyttää tuo lainasana "sinkku".

Vierailija kirjoitti:

Oikea nimitys on poikamies. Ärsyttää tuo lainasana "sinkku".

Ei ole tosiaankaan mikään poika. Vapaa herra hän on. Ihme alentavaa kieltä viljellään, vaikka ulospäin esitetään niin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu poika, pääsee paljon helpommalla.

Miksi helpolla pääsemisestä on tullut joku ihmeen hyvän elämän mittari? Kaikki elämässä menee huonommin silloin kun imee peukkua safe spacessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Ehkä se on sinkku omasta tahdostaan.

Yksikään mies ei ole omasta tahdostaan sinkku. Heidän on pakko saada nainen elämään.

Olisi jos sen voisi työntää kaappiin kun ei tarvitse.

Minä tunnen useita ikäisiäni miehiä ketkä ei ole koskaan seurustellut. Asun kaupungissa ja ikää kolmenkympin tienoilla. En pidä sitä erikoisena jos ei ole seurustellut koskaan oli sitten kolmekymppinen tai ysikymppinen.

Miksi se on outoa jos ei seurustele tai ei halua seurutella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ööh" Suomessa on yli puolimiljoonaa sinkkua, joten ei ole ainoa laatuaan....  Minusta ei ole pojallesi kumppaniksi. Mutta miksi minusta tuntuu nyt sille, että pojan sinkkuus on jollekulle toiselle isompi ongelma kuin itse pojalle?   

Meidän suvussa käytännössä kaikki on naimisissa eikä eroperheitäkään ole. Perherakkassa piirissä on tottakai tärkeää, että ihmisellä on kumppani. Toivon, että poikanikin sellaisen vielä löytää

AP

Jätä poikasi rauhaan ja anna hänen elää omaa elämäänsä.

Millaisia nämä 20-30 vuotiaat naiset on, sohvalla makoilevia someprinsessoja suurin osa, on todella surullista nähdä millaista elämää tällaisten naisten kanssa miehellä on, käy töissä ja teet kotona vielä raskaan työpäivän jälkeen kaiken, mitä saat kiitokseksi, et mitään.