Lue keskustelun säännöt.
En usko, että minun olisi vaikea saada uutta kumppania sinkkuna, vaikka olen vanha
14.07.2021 |
Minulta kysyttiin tätä eräässä ketjussa ja olen miettinyt siitä asti kuinka on. Luulen, että se olisi minulle helppoa kuten aina on ollut. Ei samanlaista, mutta helppoa kuitenkin.
Perustan mielipiteeni niihin vaikutelmiin, joita olen täältä saanut ja nuorison pariutumista seurannut. Ne jotka eivät löydä partneria etsivät sitä Tinderistä ja deittisovelluksista sen sijaan, että tapaisivat paljon potentiaalisia kumppaneita. Sitä kautta tapaa enemmän ihmisiä, säästää valtavan määrän aikaa ja hermoja, koska normaalin elämän kuvioissa a) näkee heti onko kumppani ulkoisesti ja tuntumaltaan sopiva b) ei saa pakkeja vääristä syistä itsekään (ks. edellinen kohta) mikä säästää itsearvostusta. Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvät eivät pakit toistuessaan voi olla vaikuttamatta mielialaan.
Palstalla tasoteorian rinnalla pariutumisen vaikeudessa kulkevat koko ajan elämän muut ongelmat, joita ei voi ohittaa pariutumisessa. Näitä ovat yksinäisyys, masennus, mielenterveyteen liittyvät syyt ja sitten elämän vakauteen ja talouteen liittyvät syyt, jotka kaventavat elämänpiiriä. Tämä kaikki vaikuttaa enemmän kuin ulkonäkö siihen miten vaikeaa tai helppoa pariutuminen on.
Tasoteoria tai sen kaltaiset pariutumista selittävät tekijät (tilastot siitä minkä verran sinkkuja on omassa ikäluokassa jne.) ovat kyllä myös tärkeitä. Siinä suhteessa sekä palstalta lukemani että itse kokemani perusteella uskallan väittää, että hyvännäköinen ja mukava vanhempi nainen on parisuhdemarkkinoilla jopa paremmassa asemassa kuin nuorena, sillä tarjonta on järkevämpää ja laajempaa. Jopa 10 vuotta nuoremmat miehet ovat ihan aikuisia ihmisiä, miehiä, ei lapsia (kuten olen aina ennen tottunut ajattelemaan, että nuori mies on minuun verrattuna lapsi). Toisin kuin palstalla väitetään, myös miehet pariutuvat suurin piirtein samanikäisten kanssa tai vähän nuorempien. Oma ikähaarukkani siis olisi laajentunut, miesten pysynyt ennallaan.
Tämä on puhtaasti teoreettista pohdiskelua, tällä hetkellä ajatuksena on, että mieheni on viimeinen ihminen, jonka kanssa olen yhdessä, tärkein, paras ja viimeinen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Olin 43-vuotias jäädessäni sinkuksi. Minulta vei reilut seitsemän vuotta löytää mies, johon rakastuin ja jonka kanssa nyt olen avliitossa. En toki ollut kovin aktiivinen, nettideittailun hylkäsin hyvin pian ja baareissa kävin vain muutaman kerran kaikkien niiden vuosien aikana. Mutta kyllä fakta on, että tuon ikäluokan eronneita, korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia miehiä (joilla on lapset tehty ja isoksi kasvatettu) on pääkaupunkiseudulla vain rajallisesti. Ja ne vähät viedään käsistä.
Niin, sinunkin kokemuksesi vahvistaa ajatuksiani. Löysin sopivan, vaikket edes kovin aktiivisesti etsinyt. Jos haluaa löytää kumppanin, ei etsintää kannata mielestäni rajata pk-seudulle tai edes Suomeen riippuen siitä mitkä omat elämän kuviot normaalisti ovat. Kaikkialla on mukavia miehiä.
Minusta miehet ovat sekä komeampia että fiksumpia vanhempina, joten potentiaalisia on enemmän kuin nuorena. Nuorena en nimittäin juuri koskaan nähnyt komeita miehiä missään, fiksuista puhumattakaan. Eli olen varmaan itsekin muuttunut fiksummaksi ja viisaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 43-vuotias jäädessäni sinkuksi. Minulta vei reilut seitsemän vuotta löytää mies, johon rakastuin ja jonka kanssa nyt olen avliitossa. En toki ollut kovin aktiivinen, nettideittailun hylkäsin hyvin pian ja baareissa kävin vain muutaman kerran kaikkien niiden vuosien aikana. Mutta kyllä fakta on, että tuon ikäluokan eronneita, korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia miehiä (joilla on lapset tehty ja isoksi kasvatettu) on pääkaupunkiseudulla vain rajallisesti. Ja ne vähät viedään käsistä.
Niin, sinunkin kokemuksesi vahvistaa ajatuksiani. Löysin sopivan, vaikket edes kovin aktiivisesti etsinyt. Jos haluaa löytää kumppanin, ei etsintää kannata mielestäni rajata pk-seudulle tai edes Suomeen riippuen siitä mitkä omat elämän kuviot normaalisti ovat. Kaikkialla on mukavia miehiä.
Minusta miehet ovat sekä komeampia että fiksumpia vanhempina, joten potentiaalisia on enemmän kuin nuorena. Nuorena en nimittäin juuri koskaan nähnyt komeita miehiä missään, fiksuista puhumattakaan. Eli olen varmaan itsekin muuttunut fiksummaksi ja viisaammaksi.
Olin aikoinaan 1,5 vuotta parisuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja vaikka pystyimme tapaamaan kuukausittain, jopa pari kertaa kuussa + viettämään lomat yhdessä, en enää halunnut etäsuhdetta niin pitkällä välimatkalla. Puolisonikaan ei asu(nut) pks:lla mutta kuitenkin sen verran lähellä että pystyimme halutessamme viettämään kaikki viikonloput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 43-vuotias jäädessäni sinkuksi. Minulta vei reilut seitsemän vuotta löytää mies, johon rakastuin ja jonka kanssa nyt olen avliitossa. En toki ollut kovin aktiivinen, nettideittailun hylkäsin hyvin pian ja baareissa kävin vain muutaman kerran kaikkien niiden vuosien aikana. Mutta kyllä fakta on, että tuon ikäluokan eronneita, korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia miehiä (joilla on lapset tehty ja isoksi kasvatettu) on pääkaupunkiseudulla vain rajallisesti. Ja ne vähät viedään käsistä.
Niin, sinunkin kokemuksesi vahvistaa ajatuksiani. Löysin sopivan, vaikket edes kovin aktiivisesti etsinyt. Jos haluaa löytää kumppanin, ei etsintää kannata mielestäni rajata pk-seudulle tai edes Suomeen riippuen siitä mitkä omat elämän kuviot normaalisti ovat. Kaikkialla on mukavia miehiä.
Minusta miehet ovat sekä komeampia että fiksumpia vanhempina, joten potentiaalisia on enemmän kuin nuorena. Nuorena en nimittäin juuri koskaan nähnyt komeita miehiä missään, fiksuista puhumattakaan. Eli olen varmaan itsekin muuttunut fiksummaksi ja viisaammaksi.
Olin aikoinaan 1,5 vuotta parisuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja vaikka pystyimme tapaamaan kuukausittain, jopa pari kertaa kuussa + viettämään lomat yhdessä, en enää halunnut etäsuhdetta niin pitkällä välimatkalla. Puolisonikaan ei asu(nut) pks:lla mutta kuitenkin sen verran lähellä että pystyimme halutessamme viettämään kaikki viikonloput.
Ymmärrän tuon näkökulman, itse olen kuitenkin hyvinkin liikkuvaista sorttia (asun useammassa paikassa) eli en ole sillä tavalla paikkaan sidottu. Uskoisin, että se näkökulma, että kumppania etsitään vain oman paikkakunnan läheltä voi olla yksi tekijöistä, jotka tekee pariutumisesta joillekin ihmisille niin vaikeaa. Voi esimerkiksi olla, että haluttua kumppanityyppiä siellä on erittäin vähän - kuten juuri mainitsemasi akateemiset hyvätuloiset ja fiksut miehet pk-seudulla, joista on kova kysyntä. Tietysti taloudelliset resurssit vaikuttavat siihen miten kaukaa parisuhteen voi hankkia, jos esimerkiksi on työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 43-vuotias jäädessäni sinkuksi. Minulta vei reilut seitsemän vuotta löytää mies, johon rakastuin ja jonka kanssa nyt olen avliitossa. En toki ollut kovin aktiivinen, nettideittailun hylkäsin hyvin pian ja baareissa kävin vain muutaman kerran kaikkien niiden vuosien aikana. Mutta kyllä fakta on, että tuon ikäluokan eronneita, korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia miehiä (joilla on lapset tehty ja isoksi kasvatettu) on pääkaupunkiseudulla vain rajallisesti. Ja ne vähät viedään käsistä.
Niin, sinunkin kokemuksesi vahvistaa ajatuksiani. Löysin sopivan, vaikket edes kovin aktiivisesti etsinyt. Jos haluaa löytää kumppanin, ei etsintää kannata mielestäni rajata pk-seudulle tai edes Suomeen riippuen siitä mitkä omat elämän kuviot normaalisti ovat. Kaikkialla on mukavia miehiä.
Minusta miehet ovat sekä komeampia että fiksumpia vanhempina, joten potentiaalisia on enemmän kuin nuorena. Nuorena en nimittäin juuri koskaan nähnyt komeita miehiä missään, fiksuista puhumattakaan. Eli olen varmaan itsekin muuttunut fiksummaksi ja viisaammaksi.
Olin aikoinaan 1,5 vuotta parisuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja vaikka pystyimme tapaamaan kuukausittain, jopa pari kertaa kuussa + viettämään lomat yhdessä, en enää halunnut etäsuhdetta niin pitkällä välimatkalla. Puolisonikaan ei asu(nut) pks:lla mutta kuitenkin sen verran lähellä että pystyimme halutessamme viettämään kaikki viikonloput.
Vielä tästä se, että se millainen työ on tietysti rajoittaa kumppanin hakemista, omaa työtäni voi esimerkiksi tehdä lähes missä tahansa, joten se ei rajoita. Muuttaminen jopa toiseen maahan voisi olla uuden alun saamiseksi itselleni keskeistä, jos elämäntilanteeni muuttuisi ihan ilman kumppanin etsimistäkin. Uusi asuinpaikka tuo myös uudet ja tuoreet ajatukset. En kuitenkaan lähtisi mihinkään kauas, vaan maahan, jossa jo nyt vietän paljon aikaa enkä ottaisi miestä kulttuurista, jota en jo valmiiksi tuntisi omakseni. On varmaankin aika tasapainottelua sen välillä mikä on liikaa muutoksia ja mikä taas edistää paikalleen jämähtämistä.
Jos olet Ap edelleen hyvännäköinen, niin sinulla ei tule olemaan mitään vaikeuksia löytää uutta kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet Ap edelleen hyvännäköinen, niin sinulla ei tule olemaan mitään vaikeuksia löytää uutta kumppania.
Sepä rohkaiseva ajatus hyvännäköisille vanhemmille sinkkunaisille.
Katson tuon kiperäksi kysymykseksi kuitenkin. Miehet ovat tykänneet aina minusta vähän liikaakin, eikä se toistaiseksi ole muuttunut, mutta en voi tietää mikä tositilanteessa olisi kysyntä. Niin kuinnei kukaan varattu nainen voi tietää koska seksiMA ja parisuhdMA ovat eri asioita kuten palstalta olemme oppineet.
Miehet keskimäärin silti rakastuvat helpommin ja ovat romanttisempia, ehkä se ei ole muuttunut. Ennole ainakaan huomannut. He kaipaavat naisen sulostuttavaa vaikutusta elämään, ainakin mun kokemuksen mukaan vanhempinakin. Siksi jokainen tuntemani sinkkunainen on löytänyt itselleen hyvän miehen vanhempanakin. Jos siis on itse halunnut.
Haluaisit siis testata viehätysvoimaasi tositilanteessa.
No, onneksi ei tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit siis testata viehätysvoimaasi tositilanteessa.
No, onneksi ei tarvitse?
En halua, onneksi ei ehkä tarvitsekaan. Ei silloinkaan vaikka elämäntilanne muuttuisi ja mieheni rakastuisi toiseen. Keräisin luuni ja sirpaleet ja muuttaisin pois.
Toisin sanoen näiden ajatusleikkien takana varmaan osittain on pelko siitä, että mies rakastuu toiseen . Vaikkei siitä ole ollut mitään merkkiä, mutta onhan se aina mahdollista.
Sama juttu, olen naimisissa mutta nytkin olisi ottajia jonossa. Nelikymppinen jo mutta ihan nätti ja nuorekas ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa (vaikka itse sanonkin) ja työssä missä tapaa paljon ihmisiä aina jotain kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen naimisissa mutta nytkin olisi ottajia jonossa. Nelikymppinen jo mutta ihan nätti ja nuorekas ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa (vaikka itse sanonkin) ja työssä missä tapaa paljon ihmisiä aina jotain kautta.
Höpsistä. Sinä vain kuvittelet ja uskottelet että ottajia olisi ja että olet nätti ja nuorekas. Et ole. Lähipiirisi ei vain viitsi kertoa totuutta sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen naimisissa mutta nytkin olisi ottajia jonossa. Nelikymppinen jo mutta ihan nätti ja nuorekas ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa (vaikka itse sanonkin) ja työssä missä tapaa paljon ihmisiä aina jotain kautta.
Höpsistä. Sinä vain kuvittelet ja uskottelet että ottajia olisi ja että olet nätti ja nuorekas. Et ole. Lähipiirisi ei vain viitsi kertoa totuutta sinulle.
Kerro tuo niillekin parille miehelle jotka nyt ovat kirjoittaneet että jos olisin sinkku niin pyytäisivät treffeille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kenenkään ei ole helpompaa saada halutessaan parisuhdetta, kuin 40-50+ eronneen naisen. Tulijoita olisi tungokseen asti, eri asia kelpaako niistä kukaan. Moni valitsee olla mieluummin ilman.
Vaikka joku olisi päällisin puolin kiinnostunut, niin ei kannata ajatella että he olisivat kiinnostuneita parisuhteeseen asti. Maailma on flirttiä ja paskapuhetta ja irtoseksin haluisia miehiä täynnä. Parisuhdemateriaali on vähissä. Tämä on ikävä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen naimisissa mutta nytkin olisi ottajia jonossa. Nelikymppinen jo mutta ihan nätti ja nuorekas ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa (vaikka itse sanonkin) ja työssä missä tapaa paljon ihmisiä aina jotain kautta.
Ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja se että tapaa paljon ihmisiä ovat ulkonäön lisäksi hyvin tärkeitä. Niin uskon.
Vierailija kirjoitti:
Siis kenenkään ei ole helpompaa saada halutessaan parisuhdetta, kuin 40-50+ eronneen naisen. Tulijoita olisi tungokseen asti, eri asia kelpaako niistä kukaan. Moni valitsee olla mieluummin ilman.
Jos kuka tahansa kelpaa niin sitten ei ehkä olisikaan helppoa saada kumppania, luulen. Näin molempien sukupuolten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka joku olisi päällisin puolin kiinnostunut, niin ei kannata ajatella että he olisivat kiinnostuneita parisuhteeseen asti. Maailma on flirttiä ja paskapuhetta ja irtoseksin haluisia miehiä täynnä. Parisuhdemateriaali on vähissä. Tämä on ikävä totuus.
Tuota tuossa yhdessä viestissä juuri tarkoitin. ParisuhdeMA ja seksiMA ovat eri asioita. Ja kun perheen perustamisen motiivi puuttuu molemmilta ollaan eri positioissa kuin nuorena. Plus että molemmilla on jo omat vakiintuneet kuviot ja persoona. Sopivan löytäminen voi olla
Siis yhtä vaikeaa kuin nuorenakin, mutta eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka joku olisi päällisin puolin kiinnostunut, niin ei kannata ajatella että he olisivat kiinnostuneita parisuhteeseen asti. Maailma on flirttiä ja paskapuhetta ja irtoseksin haluisia miehiä täynnä. Parisuhdemateriaali on vähissä. Tämä on ikävä totuus.
Tuota tuossa yhdessä viestissä juuri tarkoitin. ParisuhdeMA ja seksiMA ovat eri asioita. Ja kun perheen perustamisen motiivi puuttuu molemmilta ollaan eri positioissa kuin nuorena. Plus että molemmilla on jo omat vakiintuneet kuviot ja persoona. Sopivan löytäminen voi olla
Siis yhtä vaikeaa kuin nuorenakin, mutta eri tavalla.
Minusta ja lähipiirini kokemuksesta se on iän myötä paljon vaikeampaa, juuri noista syistä jotka mainitsit. Seksiä ja kaikenlaisia kevytsuhteita on helppo saada, muuta todellakaan ei, vaikka pitäisi itseään kuinka viehättävänä tapauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka joku olisi päällisin puolin kiinnostunut, niin ei kannata ajatella että he olisivat kiinnostuneita parisuhteeseen asti. Maailma on flirttiä ja paskapuhetta ja irtoseksin haluisia miehiä täynnä. Parisuhdemateriaali on vähissä. Tämä on ikävä totuus.
Tuota tuossa yhdessä viestissä juuri tarkoitin. ParisuhdeMA ja seksiMA ovat eri asioita. Ja kun perheen perustamisen motiivi puuttuu molemmilta ollaan eri positioissa kuin nuorena. Plus että molemmilla on jo omat vakiintuneet kuviot ja persoona. Sopivan löytäminen voi olla
Siis yhtä vaikeaa kuin nuorenakin, mutta eri tavalla.Minusta ja lähipiirini kokemuksesta se on iän myötä paljon vaikeampaa, juuri noista syistä jotka mainitsit. Seksiä ja kaikenlaisia kevytsuhteita on helppo saada, muuta todellakaan ei, vaikka pitäisi itseään kuinka viehättävänä tapauksena.
Ei tässä ole kyse vain siitä, että naisen olisi vaikeampi saada parisuhdetta. Ihan yhtä vaikeaa se on miehille, jotka parisuhdetta etsivät. Ei vähän vanhemmalla iällä enää riitä mikään puolivillainen. Jos nyt eroaisin omasta suhteestani, tuskin olisin enää miehistä kiinnostunut muuta kuin jonkun kevyen tapailun merkeissä, jos sitenkään.
Vaikka joku olisi päällisin puolin kiinnostunut, niin ei kannata ajatella että he olisivat kiinnostuneita parisuhteeseen asti. Maailma on flirttiä ja paskapuhetta ja irtoseksin haluisia miehiä täynnä. Parisuhdemateriaali on vähissä. Tämä on ikävä totuus.
KOMPPAAN TÄTÄ KOMMENTTIA. Naimissa olevilla tuntuu olevan vientiä, mutta se johtuu siitä, että ovat naimisissa ja oikea parisuhde tuntuu todella epätodelliselta. Jos eronneet ja leskeksi jääneet miehet saatavat olla 'heti viennissä', mutta heille taitaakin löytyä se uusi partneri jostain 'todella läheltä' eikä hakemalla muiden sinkkujen joukosta. Jos hyvännäköinen sinkkunainen lähestyy ja osoittaa kiinnostustaan niin miehet lähtevät karkuun. Parempi olla ihan tavis tai sitäkin 'huonommassa jamassa' niin vientiä saattaa löytyä. Surullista, mutta totta... Yhä pätee se, että nainen haluaa naida itseään 'ylöspäin' ja miehelle kelpaa itseään 'alempitasoinen'. Näin ollen luonnonlaki on, että mitä tasokkaampi nainen sitä todennäköisemmin jää ypöyksin, ei ole avioliittomateriaalia muuta kuin ikivanhassa maailmassa, jota ei ole satoihin vuosiin ollut.
Olin 43-vuotias jäädessäni sinkuksi. Minulta vei reilut seitsemän vuotta löytää mies, johon rakastuin ja jonka kanssa nyt olen avliitossa. En toki ollut kovin aktiivinen, nettideittailun hylkäsin hyvin pian ja baareissa kävin vain muutaman kerran kaikkien niiden vuosien aikana. Mutta kyllä fakta on, että tuon ikäluokan eronneita, korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia miehiä (joilla on lapset tehty ja isoksi kasvatettu) on pääkaupunkiseudulla vain rajallisesti. Ja ne vähät viedään käsistä.