Lue keskustelun säännöt.
Onko lapset nykyisin pulleampia/lihavampia kuin ennen?
14.07.2021 |
Olen kiinnittänyt nyt kesän tultua huomiota siihen, että moni lapsi tuntuu olevan nykyisin paljon pulleampi kuin lapset yleensä omassa lapsuudessa. Lapsen kavereista ja omien kavereiden lapsilla suurella osalla on oikeasti mahaa ja selluliittia. Kyse siis 1-2-luokkalaisista ja sitä nuoremmista.
Minusta ilmiö on vähän huolestuttava, koska aikuisistakin tuntuu vuosi vuodelta olevan enemmän selkeästi ylipainoisia. Varsinkin naisissa. En tiedä muistanko itse väärin, mutta minusta omassa lapsuudessa 90-luvulla lihavia oli paljon vähemmän. Omaa luokkakuvaa katsoessa meillä oli 28 lapsen luokalla 1-3 pulleampaa lasta, mutta verrattaessa nykylapsiin nämä oman luokan pulleat ovat nykyisin se uusi normaali ja hoikemmat lapset vähemmistössä. Mistähän tämä johtuu?
Ja lisäyksenä. Ilmiö ulottuu mielestäni kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja keskiluokkaisissa perheissä näkee myös koko ajan vaan enemmän perheitä, joissa kaikki jäsenet ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Sääli että "body positive"-liike tuhoaa myös lapset.
Tuhon tielle jouduttiin jo paljon ennen kuin mistään body positivestä oli kuultu. Ei sillä etteikö se jouduttaisi matkaa hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan miehissä on kylläkin enemmän ylipainoisia kuin naisissa. Lapsien lihavuudesta en osaa sanoa, mutta ei niitä lihavia lapsia mielestäni mitenkään ylenpalttisesti näy.
En tiedä miksi tätä alapeukutetaan kun esim. tästä artikkelista selviää, että miehissä on enemmän ylipainoisia kuin naisissa:
https://yle.fi/uutiset/3-10987800
Ja näköjään, että joka neljäs lapsi tai nuori on ylipainoinen.
En jaksa katsoa linkkiä mutta kerrotaanko siinä että naisissa on enemmän lihavia, ja keskimääräinen BMI on lopulta lähes sama.
Vaikka naisissa on vähemmän ylipainoisia. Kertoo meinaan siitä että naisissa on enemmän sairaalloisen lihavia, jos ne kerran ottaa 10% ylipainoisten määrän kiinni
Vierailija kirjoitti:
Hampurilaisbaarissa viime viikolla taisi olla juomat M, L, ja XL kokoisia. Missä S? Annoskoot yleensäkin ovat suurentuneet, itse toivon usein, että saisin ostaa lasten annoksen. Vain harvoissa paikoissa onnistuu. Minulla jää useimmiten puolet syömättä kaikista ravintola-annoksista, myös salaateista. Melkein ruokahalu menee kun eteen kannetaan jättikokoinen annos.
Jättimegaburgerit ja lounasbuffetit ovat tätä päivää, ei ihme, että kansa lihoo. Nuoriso ajelee skuuteilla pienetkin matkat, kansa jakaantuu niihin jotka harrastavat paljon liikuntaa ja niihin jotka eivät liiku ollenkaan, kuten jenkeissä. Toinen ryhmä lihoo. Eikä se ole pelkästään yksilön oma asia, kun yhteisestä kassasta haittojen kulut maksetaan. Inhimillinen kärsimys ja huono itsetunto lisäksi näille lihaville lapsille.
Mikä järki tuollaisessa kokoluokittelussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Ehdottomasti otat nyt yhteyttä ravitsemusterapeuttiin, jos lapsi tosiaan syö 2000-2500 kcal päivässä ja napostelut päälle! Tuo on liikuntaa harrastavalle aikuisellekin paljon.
Tänään aamupalaksi hampurilainen ketsupilla ja juustolla, lounaaksi subway plus cokis ja jäätelö, hedelmiä välipalaksi ja kello on vasta 15.
Toivotonta..
Aamulla mies teki aamupalan hampurilaissämpylään vaikka olisi ollut ruisleipääkin. Mies osti rasvaisia suklaamuroja joissa 450kcal/100g, paketti meni 4päivässä.
Yksin on vaikea yrittää muutosta ja kun mies tosiaan itsekin tykkää syödä kaikkea epäterveellistä niin sen mielessä esimerkiksi lihapullasubi on ”terveellistä ” koska se ei ole hampurilainen tms. Tai aamupalaksi hampurilaissämpylä sulatetulla juustolla ja ketsupilla on terveellinen ym. Tai nuudelit terveellinen välipala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Ehdottomasti otat nyt yhteyttä ravitsemusterapeuttiin, jos lapsi tosiaan syö 2000-2500 kcal päivässä ja napostelut päälle! Tuo on liikuntaa harrastavalle aikuisellekin paljon.
Tänään aamupalaksi hampurilainen ketsupilla ja juustolla, lounaaksi subway plus cokis ja jäätelö, hedelmiä välipalaksi ja kello on vasta 15.
Toivotonta..
Aamulla mies teki aamupalan hampurilaissämpylään vaikka olisi ollut ruisleipääkin. Mies osti rasvaisia suklaamuroja joissa 450kcal/100g, paketti meni 4päivässä.
Yksin on vaikea yrittää muutosta ja kun mies tosiaan itsekin tykkää syödä kaikkea epäterveellistä niin sen mielessä esimerkiksi lihapullasubi on ”terveellistä ” koska se ei ole hampurilainen tms. Tai aamupalaksi hampurilaissämpylä sulatetulla juustolla ja ketsupilla on terveellinen ym. Tai nuudelit terveellinen välipala.
Lisään vielä että nämä siis 8v pojan ruoat, sellaiset mistä aikuinenkin lihoisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Luuletko sinä tosissasi, että lapsi ei huomaa salasyömisiäsi?
Tuosta lapsi vaan oppii itse syömään salaa ja saa todella huonon mallin.
Olen niin itsekäs että haluan välillä syödä omassa kotonani herkkuja. Jos syön esim. Pätkiksen kahvin kanssa tms.
Lasten edessä ei voi syödä koska puolison mielestä silloin täytyy antaa herkkuja lapsillekin. Ja vetoaa lasten edessä siihen.
Mies varmaan haluaa että lapset on pyöreitä koska itse on, en ymmärrä. Mutta vetoaa siihen että minä en voi kieltää lapsia syömästä herkkuja jos itse syön. Vaikka syön todella maltillisesti herkkuja ja olen täysin normaalipainoinen. Samalla mies syöttää lapsille ranskalaisia, nugetteja ja nuudelia ja minä en saa siis syödä riviä suklaata antamatta lapsille myös..
Lasten lihavuus johtuu siis myös vanhempien erilaisista tavoista .
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni on vakaasti sitä mieltä, että sokerijugurtit ja -rahkat, suklaavanukkaat, lauantaimakkara, sininen lenkki ja nakit on ihan perusruokaa. Pitää suurinpiirtein lapsen laiminlyömisenä sitä, ettei osteta moista kuraa kotiin. Paitsi hodareita tehdään ehkä kerran kuussa.
Meillä herkkuja saa syödä viikonloppuisin. Ostetaan perjantaina kohtuullinen määrä (max 200g) ja lapset saa sitten itse päättää syövätkö kaikki heti vai viikonlopun kuluessa. Päädyttiin tähän, koska lapsilta jäi lähes aina yli herkkuja yhtenä päivänä syödessä eikä haluttu opettaa siihen, että yhtenä päivänä pitää mättää tai sitten jää syömättä. Tehdään myös ”roskaruokaa” kerran viikossa, mutta itse tehtynä on paljon helpompi vaikuttaa siihen mitä esim. hampurilainen sisältää ja kuinka epäterveellistä se on. Ja ranskalaisten sijaan voi tehdä itse lohkoperunoita.
Mutta meilläkin isovanhemmat molemmin puolin roudaa herkkuja. Juuri mummu tuli lasten kanssa uimaan ja toi ison kassillisen herkkuja ”evääksi”. En ymmärrä.
Taas näitä isovanhempien uhreja, en tajua. Mummulle ja lapsille voi sanoa että se on mummun oma herkkukassi, me syödään näitä eväitä kotoa. Ja kun lapset eivät ole paikalla, kertoa isovanhemmille selkeät ruokasäännöt, jos itseltä puuttuu auktoriteettiä niin voi sanoa että nämä ohjeet saatiin neuvolasta/koulusta/lääkäriltä ja näin lapset syövät. Meillä mummu tietää että kahvilaan voi mennä mutta kaksivuotias ei ota korvapuustia vaan jonkun pienen suolaisen leivän tai hedelmän.
Jos taas joku dementikko kyseessä, herkut vaan roskiin tai antaa pois, niin että lapset eivät edes näe niitä. Jos isovanhemmat esimerkiksi pitäis lapsia autossa ilman turvaistuimia ja -vöitä, kyllähän siihenkin puututtais. Aivan yhtä tärkeä on ravinto ja lapsen jaksaminen ja kasvu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsille ei kyllä kukaan syötä mitään roskapaskaa eikä karkkivuoria, ei edes lapsen toinen vanhempi. Ei edes oma äitini.
Olen jo mummoikäinen ja muistan, miten lapsuudessani 40-50-luvulla ajateltiin, että ihmisen on parempi olla hiukan normaalia tukevampi, niin taudit eivät tartu niin helposti. Eniten pelättiin keuhkotautia. Mutta vaikka ihmiset olivatkin tukevampia, niin ei heillä ollut tuollaisia röllykkämahoja. Saattoi johtua ainakin kahdesta syystä: se tanakkuus oli hankittu syömällä aivan tavallista ruokaa, joka tämän päivän mittareilla mitaten ei ehkä ole optimaalinen ruokavalia, mutta puuttuivat siitä kuitenkin sipsit, karkit, hampparit, limsat jne. Toinen syy oli se, että ihmiset, lapsetkin, liikkuivat omin jaloin paljon enemmän kuin useimmat nykyihmiset. Ei ollut autoja, ei aina edes polkupyöriä, rattaissa ei kyörätty isoja mukuloita, vaan jo parivuotias jaksoi hyvin kävellä esim. kauppareissulla. Niissä rattaissa istui usein jo uusi lapsi tai sitten ne oli myyty seuraavalle tarvitsijalle. Tämä nykyinen röllykkälihavuus on seurausta elintason noususta, mutta myös vähävaraisuudesta. Ostetaan halpaa höttöä, joka ei sisälläjuurikaan hyviä ravintoaineita, mutta lihottaa senkin edestä. Ja kun ei sitten liikuta juurikaan muuta kuin sängystä sohvalle ja jääkaapille, niin eipä energiaa kulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken buffassa kuulin, kuinka viereinen vanhempi kyseli n viisivuotiaalta otatko leivän, otatko sitä ja tätä. Ihan ekaksi lapset saivat isot lasit mehua. Kaikki tuon perheen ruuat jäivät lautaselle ja roskiin. Itse annostelin sen mitä omasta mielestäni sopii lapsille, monipuolisesti vähän kaikkea, mutta ei liikaa, ja hyvin söivät. Niin salaattia kuin kukkakaalia ja kalaa. Ei mitään jankkausta edestakas. Kun lapsi sanoi olevansa kylläinen, sai lopettaa omaan näläntunteensa mukaan.
Uimarannalla olen huomannut, että ylipainoisilla vanhemmilla on melkein aina ylipainoiset lapset. Hoikkien vanhempien lapset on hoikkia. Johtuuko tämä perheen ruokavalinnoista vai perintötekijöistä vai molemmista, en osaa sanoa.
Muistelen, että Briteissä nuori mies haastoi vanhempansa oikeuteen lapsuudenaikaisesta sairaalloisesta ylipainostaan ja olisi voittanut jutun. Lapsiparka oli ruokittu ranskanperunoilla ja rasvassa paistetulla kalalla, fish and chips. Oli monenlaisia terveysongelmia ja syyllisiksi todettiin vanhemmat. Fyysisen terveyden romuttumisen lisäksi myös psyykkiset ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on lihavia nykyisin. En ymmärrä, miksi vanhemmat päästää ja syöttää lapsensa lihaviksi.
Mun suvussa on nyt huomattavan lihava lapsi, oikeasti ei ole koskaan ollut edes yhtään lihavaa aikuista ennen kummankaan vanhemman puolella.
Lapsen äidin kanssa ei voi edes keskustella asiasta, itkee tai vetoaa johinkin nepsyhäiriöihin. Sukulaiset on teini-ikää lähestyvästä lapsesta huolissaan. Kaikkea on yritetty, mutta sipsiä ja limsaa vaan vedetään tietokoneen ääressä, eikä tietoakaan liikunnasta "koska lapsi ei halua". Myös kouluterveydenhoito on tarjonnut apua, äiti vaan uhriutuu. Lapsen isä tekee kuin äiti haluaa.
Ollaan mietitty, kuka sukulainen ottaa kontolleen välirikon ja sanoo asiat kuten ne on niin että jotain tapahtuu, uhkaa vaikka lasulla.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on lihavia nykyisin. En ymmärrä, miksi vanhemmat päästää ja syöttää lapsensa lihaviksi.
Mun suvussa on nyt huomattavan lihava lapsi, oikeasti ei ole koskaan ollut edes yhtään lihavaa aikuista ennen kummankaan vanhemman puolella.
Lapsen äidin kanssa ei voi edes keskustella asiasta, itkee tai vetoaa johinkin nepsyhäiriöihin. Sukulaiset on teini-ikää lähestyvästä lapsesta huolissaan. Kaikkea on yritetty, mutta sipsiä ja limsaa vaan vedetään tietokoneen ääressä, eikä tietoakaan liikunnasta "koska lapsi ei halua". Myös kouluterveydenhoito on tarjonnut apua, äiti vaan uhriutuu. Lapsen isä tekee kuin äiti haluaa.
Ollaan mietitty, kuka sukulainen ottaa kontolleen välirikon ja sanoo asiat kuten ne on niin että jotain tapahtuu, uhkaa vaikka lasulla.
Lapsen läskeys on pahoinpitely. Aivan kuten olisi aliravitsemuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkkipäivät lapsuudessa oli hyvä juttu. Nyt lapset on riippuvaisia sokerista ja herkuista.
Seurasin just kun parikymppuset veti työpaikalla energiajuoman toisensa perään ja aamusta heti valmiita kahvijuomia ja limsaa. Pulskia olivat. Limsat oli lapsena erityisherkku, niitä ei juotu litrakaupalla koko ajan. Muurenkin vaikuttaa, että nuorisolla on jatkuva tarve syödä tai juoda jotain. Puutostila vai tottumus?
Lihavia lapsia näkee nykyään todella paljon. Yleensä koko perhe on lihava koiraa myöten. Surettaa, että lemmikitkin syötetään niin lihaviksi, että niiden on vaikea liikkua.
Mun luokalla oli yksi lihava poika ihan ekaluokasta lukioon asti, vuosien varrella taisi olla 2 tai 3 sellaista "tanakkaa". Eli ihan selvästi lihavia on nyt enemmän, onhan tästä tietty jo aikaa, ekaluokalle 1971.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seuraisit uutisia niin tietäisit että lasten lihavuuden lisääntymisestä on puhuttu ainakin viimeiset viisi vuotta. Tietäisit myös, että miehistä suurempi osa on ylipainoisia kuin naisista, mutta tokihan kaltaisillesi on aina naisen _ulkonäkö_ se kiinnostavampi asia.
No, omassa tuttavapiirissä nimenomaan naiset ovat lihavia ja miehet eivät niinkään. Kuten jo aloituksessa toin ilmi, puhuin vaan omista havainnoinneista. Esim. kävin lisäkoulutuksessa viime kesänä. 20 koulutuksessa olevasta 8 oli naisia ja 12 miehiä. Naisista olin itse ainoa normaalipainoinen, miehissä taas oli vain yksi ylipainoinen.
Sinun tuttavapiirissäsi naiset ovat lihavia, miehet eivät. Ja olit lisäkoulutuksessa, jossa punnitsit muut osallistujat ja mittasit heiltä rasvaprosentit ym. Nyt minäkin uskon, että melkein kaikki naiset ovat lihavia kun taas melkein kukaan mies ei ole. Se on minulle nyt pätevästi todistettu! Kiitos!
Tietenkin on, kun asutaan kerrostaloissa ja syödään mäkkäriä. Vapaa-aikaa ei remuta ulkona vaan istutaan kännykkä tai tabletti kourassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni on vakaasti sitä mieltä, että sokerijugurtit ja -rahkat, suklaavanukkaat, lauantaimakkara, sininen lenkki ja nakit on ihan perusruokaa. Pitää suurinpiirtein lapsen laiminlyömisenä sitä, ettei osteta moista kuraa kotiin. Paitsi hodareita tehdään ehkä kerran kuussa.
Meillä herkkuja saa syödä viikonloppuisin. Ostetaan perjantaina kohtuullinen määrä (max 200g) ja lapset saa sitten itse päättää syövätkö kaikki heti vai viikonlopun kuluessa. Päädyttiin tähän, koska lapsilta jäi lähes aina yli herkkuja yhtenä päivänä syödessä eikä haluttu opettaa siihen, että yhtenä päivänä pitää mättää tai sitten jää syömättä. Tehdään myös ”roskaruokaa” kerran viikossa, mutta itse tehtynä on paljon helpompi vaikuttaa siihen mitä esim. hampurilainen sisältää ja kuinka epäterveellistä se on. Ja ranskalaisten sijaan voi tehdä itse lohkoperunoita.
Mutta meilläkin isovanhemmat molemmin puolin roudaa herkkuja. Juuri mummu tuli lasten kanssa uimaan ja toi ison kassillisen herkkuja ”evääksi”. En ymmärrä.
Taas näitä isovanhempien uhreja, en tajua. Mummulle ja lapsille voi sanoa että se on mummun oma herkkukassi, me syödään näitä eväitä kotoa. Ja kun lapset eivät ole paikalla, kertoa isovanhemmille selkeät ruokasäännöt, jos itseltä puuttuu auktoriteettiä niin voi sanoa että nämä ohjeet saatiin neuvolasta/koulusta/lääkäriltä ja näin lapset syövät. Meillä mummu tietää että kahvilaan voi mennä mutta kaksivuotias ei ota korvapuustia vaan jonkun pienen suolaisen leivän tai hedelmän.
Jos taas joku dementikko kyseessä, herkut vaan roskiin tai antaa pois, niin että lapset eivät edes näe niitä. Jos isovanhemmat esimerkiksi pitäis lapsia autossa ilman turvaistuimia ja -vöitä, kyllähän siihenkin puututtais. Aivan yhtä tärkeä on ravinto ja lapsen jaksaminen ja kasvu.
Meillä on hoikat lapset, joten ei olla saatu mitään ohjeita mistään. En ala valehtelemaan isovanhemmille. Toivoisin, että asiallinen huomauttaminen auttaisi. Lasten ja isovanhempien suhde on kuitenkin paljon muutakin kuin vain niitä herkkuja eikä tosiaan niin mustavalkoinen asia, että alkaisin rajoittamaan näkemistä sen takia tai riitelemään. Ja oikeasti jokainen isovanhempi vuorollaan ajattelee, että ei se haittaa, jos heidän kanssa vähän herkuttelee. Lisäksi meidän lapset on kouluikäisiä, joten pitkälti kommunikoivat isovanhempien kanssa ihan itse. Jonkun 2-vuotiaan kanssa onkin helppo piilottaa herkut eikä meilläkään isovanhemmat silloin vielä herkkuja taputtaneet.
Luuletko sinä tosissasi, että lapsi ei huomaa salasyömisiäsi?
Tuosta lapsi vaan oppii itse syömään salaa ja saa todella huonon mallin.