Lue keskustelun säännöt.
Onko lapset nykyisin pulleampia/lihavampia kuin ennen?
14.07.2021 |
Olen kiinnittänyt nyt kesän tultua huomiota siihen, että moni lapsi tuntuu olevan nykyisin paljon pulleampi kuin lapset yleensä omassa lapsuudessa. Lapsen kavereista ja omien kavereiden lapsilla suurella osalla on oikeasti mahaa ja selluliittia. Kyse siis 1-2-luokkalaisista ja sitä nuoremmista.
Minusta ilmiö on vähän huolestuttava, koska aikuisistakin tuntuu vuosi vuodelta olevan enemmän selkeästi ylipainoisia. Varsinkin naisissa. En tiedä muistanko itse väärin, mutta minusta omassa lapsuudessa 90-luvulla lihavia oli paljon vähemmän. Omaa luokkakuvaa katsoessa meillä oli 28 lapsen luokalla 1-3 pulleampaa lasta, mutta verrattaessa nykylapsiin nämä oman luokan pulleat ovat nykyisin se uusi normaali ja hoikemmat lapset vähemmistössä. Mistähän tämä johtuu?
Ja lisäyksenä. Ilmiö ulottuu mielestäni kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja keskiluokkaisissa perheissä näkee myös koko ajan vaan enemmän perheitä, joissa kaikki jäsenet ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lihavista lapsista ei tehdä lastensuojeluilmoitusta? Nämähän tarvitsevat ohjausta ravinnon suhteen. Miksi tähän ei puututa neuvoloissa?
Miksi pitäisi tehdä lasu kun lapsi jo on neuvolassa, joka neuvoo. Meinaatko että lapsi otettaisiin huostaan perheen ruokatottumusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovathan ne. 80-luvulla koulussa oli se yksi lihava lapsi, nykyään taas hoikat lapset ovat vähemmistöä.
Minä olen huolissani toisesta lapsestani. Me vanhemmat ollaan hoikkia ja toinen lapsi myös. Kuitenkin toinen lapsista, 11-vuotias, on tanakampi ja selvästi on mahaa, vaikka kouluterkan mielestä normaalipainoinen.
Hän on tosi passiivinen ja etenkin nyt kesällä liikunta vähentynyt kun ei ole koulumatkapyöräilyä. Lisäksi kärttämässä jotain herkkuja koko ajan (ei saa kotona). Karkkipäivä on ja silloin mättäisi minkä pystyy ellei rajattaisi määrää voimakkaasti. Sen sijaan isovanhemmat, jotka asuvat lähellä, tarjoavat herkkuja kielloista huolimatta viikoittain.
Miksi vaan toinen lapsi on noin perso herkuille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähteekö lapsen selluliitti ikinä pois?
Lapsi huonolla ruokavaliolla ja lihonut nopeasti +5kg tämän vuoden aikana. Kyseessä poika 8v. Vatsa on täynnä selluliittia, kauttaaltaan.Eihän lapsen selluliitti voi olla pysyvää? Lähtee kun tulee kasvupyrähdys?
Järkyttää, että vanhemmat pilanneet lapsen vartalon jo pienenä poikana, jos selluliitti ei lähde koskaan pois.
Miksi kukaan ei puutu lasten ylipainoon. Surettaa, koska lapsilla ei ole omaa itsehillintää. Ja siis ei kai se terveydelle haitallista ole mutta surettaa se silti, kai se jotain kehosta ja hyvinvoinnista kertoo jos selluliitti ilmestyy yhtäkkiä kauttaaltaan?
Mun pojillani oli vauvana täysimetyksellä kankut täynnä selluliittia. Ei surettanut vaikka ”vartalot olivat pilalla”.
Miksi et syönyt vähärasvaisemmin imetyksen aikana ja miten kehtaat kehuskella asialla?
Mielestäni vauvat olisi pitänyt laittaa ravitsemusterapeutille.
Hoh hoijaa oikeastiko nyt joku kuvittelee että imettävän äidin pitää ryhtyä vähentämään rasvaa, ettei vauvasta tule pullukka.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huolissani toisesta lapsestani. Me vanhemmat ollaan hoikkia ja toinen lapsi myös. Kuitenkin toinen lapsista, 11-vuotias, on tanakampi ja selvästi on mahaa, vaikka kouluterkan mielestä normaalipainoinen.
Hän on tosi passiivinen ja etenkin nyt kesällä liikunta vähentynyt kun ei ole koulumatkapyöräilyä. Lisäksi kärttämässä jotain herkkuja koko ajan (ei saa kotona). Karkkipäivä on ja silloin mättäisi minkä pystyy ellei rajattaisi määrää voimakkaasti. Sen sijaan isovanhemmat, jotka asuvat lähellä, tarjoavat herkkuja kielloista huolimatta viikoittain.
Miksi vaan toinen lapsi on noin perso herkuille?
Voiko johtua siitä, että me ollaan kaikki yksilöitä ja omanlaisiamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähteekö lapsen selluliitti ikinä pois?
Lapsi huonolla ruokavaliolla ja lihonut nopeasti +5kg tämän vuoden aikana. Kyseessä poika 8v. Vatsa on täynnä selluliittia, kauttaaltaan.Eihän lapsen selluliitti voi olla pysyvää? Lähtee kun tulee kasvupyrähdys?
Järkyttää, että vanhemmat pilanneet lapsen vartalon jo pienenä poikana, jos selluliitti ei lähde koskaan pois.
Miksi kukaan ei puutu lasten ylipainoon. Surettaa, koska lapsilla ei ole omaa itsehillintää. Ja siis ei kai se terveydelle haitallista ole mutta surettaa se silti, kai se jotain kehosta ja hyvinvoinnista kertoo jos selluliitti ilmestyy yhtäkkiä kauttaaltaan?
Mun pojillani oli vauvana täysimetyksellä kankut täynnä selluliittia. Ei surettanut vaikka ”vartalot olivat pilalla”.
Miksi et syönyt vähärasvaisemmin imetyksen aikana ja miten kehtaat kehuskella asialla?
Siksi että tutkimuksista tiedän äidinmaitolihavuuden korreloivan voimakkaasti myöhemmän iän hoikkuuden kanssa.
Jopa sikiöaikaiset olot vaikuttavat. Suurista ikäluokista tuli lihomiseen taipuvaisia, kun vanhempansa kärsivät aliravitsemuksesta sodan jälkeen. Tätä kannattaa kaikkien nykypäivän jojoilijoiden miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset alaluokilla ja kummankaan luokalla ei ole yhtään lihavaa lasta, yhteensä n. 50 lasta. Enkä muista nähneeni koko koulussa yhtään lihavan näköistä lasta, ala-aste kyseessä. En toki varmaan kaikkia lapsia ole nähnyt, mutta sinänsä ihme, ettei ainakaan täällä ole tuota ongelmaa. Tosin pieni paikkakunta ja lähistöllä ei ole mitään mäkkäreitä tms. Ja suurin osa tuntuu pyöräilevän kouluun. Toki muualla sitten näitä ylipainoisia lapsia valitettavasti näkee.
Kyllä, suurin osa lapsista on aivan normaalipainoisia, mutta kun ollaan jännän äärellä eli ”huolestuneita” ylipainoisista lapsista, niin niitä sitten bongaillaan joka paikasta. Ihminen havaitsee sitä, mitä ajattelu on virittynyt havainnoimaan. Joillain se kiinnostus kohdentuu muiden ylipainoon ja muiden lasten ylipainoon. Mitähän Freud sanoisi tästä.
Jos joka neljäs lapsi on ylipainoinen niin toki ”suurin osa” ei ole, mutta aika suuri osa kuitenkin on. Sehän tässä on huolen aiheena. Samoin voit sanoa, että ”suurin osa” suomalaisista aikuisista ei ole vyötärölihavia, sillä vain 46 prosenttia on. Kyllä siitä silti kannattaa olla huolissaan.
Jos 2-6 vuotiaista pojista joka neljäs (24 %) on ylipainoinen ja luku vain kasvaa iän myötä niin että se kutsuntaikäisten nuorten miesten kohdalla on 27 prosenttia niin onhan se nyt ihan pirun huolestuttavaa. Tämän takia sitten enemmistö sekä miehistä että naisista on kolmikymppisenä jo ylipainoisia. Se on kansanterveyden kannalta iso ja kallis ongelma.
Arjen liikkuvuuden lisääminen olisi yksi keino parantaa tilannetta. Nyt lyhyilläkin matkoilla suositaan autoa kävelyn tai pyöräilyn sijaan. Tutkimusten mukaan päivittäisen askelmäärän nostaminen länsimaiden keskimääräisestä vajaasta 5000 askeleesta 8000 askeleeseen vähentäisi merkittävästi sairastavuutta ja ennenaikaisia kuolemia. Se tarkoittaa päivässä noin paria kilometriä ’ylimääräistä’ kävelyä. Samalla kuluu kaloreita.
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Mä kirjoitin tuonne ylemmäs huolestani ja omasta lapsesta. Meillä on kodin aterioilla auttanut se, että lapselle laitetaan ruuan yhteyteen tosi paljon niitä kasviksia joista pitää. Tyyliin joka aterialla on 2 porkkanaa raakana ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja. Silloin tulee väkisinkin syötyä vähemmän sitä muuta, kuten nyt vaikka pastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tavallista kotiruokaa, itse tehtynä ja karkkipäivä kerran viikossa. Myös liikunta, että lapsi valitsee mieluisan lajin ja sitä sitten harrastetaan 2-6 kertaan viikossa niin pysyy kuosissa aikuiseksi asti. Nämä on näitä rutiineja- kuulostaa tylsältä mutta toimii todella hyvin. Toimii aikuisella myös!
Oma tyttöni 16 v on 161 ja 47 kg eli normaalipainoinen vaikka itse olen merkittävästi lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. Ja todennäköisesti lihava aikuisuus edessä. Elintottumukset lähtökohtaisesti vinksallaan. Lisäksi lapsuusaikana rasvasolut voivat jakautua, jos niille annetaan täytettä. Näin ollen lapsena lihavalla on hoikkiin lapsiin verrattuna aikuisenakin paljon enemmän rasvasoluja, jotka pitävät kiinni sisällöstään. Jos lihoo vasta aikuisena, rasvasolujen määrä ei sentään kasva ja rasvasta on helpompi päästä eroon.
Hampurilaisbaarissa viime viikolla taisi olla juomat M, L, ja XL kokoisia. Missä S? Annoskoot yleensäkin ovat suurentuneet, itse toivon usein, että saisin ostaa lasten annoksen. Vain harvoissa paikoissa onnistuu. Minulla jää useimmiten puolet syömättä kaikista ravintola-annoksista, myös salaateista. Melkein ruokahalu menee kun eteen kannetaan jättikokoinen annos.
Jättimegaburgerit ja lounasbuffetit ovat tätä päivää, ei ihme, että kansa lihoo. Nuoriso ajelee skuuteilla pienetkin matkat, kansa jakaantuu niihin jotka harrastavat paljon liikuntaa ja niihin jotka eivät liiku ollenkaan, kuten jenkeissä. Toinen ryhmä lihoo. Eikä se ole pelkästään yksilön oma asia, kun yhteisestä kassasta haittojen kulut maksetaan. Inhimillinen kärsimys ja huono itsetunto lisäksi näille lihaville lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tätä yhtä joka ei pysty käsitellä omaa/lapsensa ylipainoa muuten, paitsi hyökkäämällä asiallisiin kommentteihin.
Lapsena kun saa huonot opit ruokailusta ja liikunnasta niin on tosi vaikea aikuisena muuttaa tottumuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tavallista kotiruokaa, itse tehtynä ja karkkipäivä kerran viikossa. Myös liikunta, että lapsi valitsee mieluisan lajin ja sitä sitten harrastetaan 2-6 kertaan viikossa niin pysyy kuosissa aikuiseksi asti. Nämä on näitä rutiineja- kuulostaa tylsältä mutta toimii todella hyvin. Toimii aikuisella myös!
Itse en ymmärrä tätä karkkipäivän demonisointia! Kun kerroin lapsuudestani psykoterapeutilleni, hän sanoi, että vanhempani ovat olleet tyranneja kun eivät ole antaneet mun mässyttää karkkia vapaasti. Karkkipäivä kuulemma vääristää lapsen suhdetta kehoon ja ruokaan. No jaa, itse en koe noin. Normaalipainoinen olen ollut suurimman osan iästäni. Opiskeluvuosina tuli lipsuttua herkkujen ja alkon suhteen.
Joka päiväiset herkut pilaavat hampaat ja koko kropan.
Terveisiä Pajulahden Urheiluopistolta!
Täällä nyt lomailemassa ja kyllä on sanottava, että läskejä on aivan valtavasti.
Poikkeuksen muistivat luistelijatytöt sekä muut tavoitteellisesti harjoittelevat.
Myös läskejä vanhempia, jotka tuputtavat lihaville lapsilleen lisää ruokaa, kun ”samalla rahalla saa!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ylipaino tulee vielä rutkasti pahenemaan
Ja silloin sinä pääset loistamaan sillä, että minähän sanoin! Ja että sinun lapsesi ja sinä itse ette ole ylipainoisia. Sinun sädekehä sitten loistaa entistä kirkkaampana. Onnea jo nyt poikkeuksellisesta näkemyksellisyydestäsi!
No nyt osui johonkin näköjään pahasti. Onpas tympeää kommentointia.
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun näistä lihavuusasioista on vaikea keskustella , koska se keskustelu kuitenkin tavallaan loukkaa ylipainoisia.
En tiedä miten se lapsen painoon puuttuminen ja sen hallinta on niin vaikeaa. Omalla kohdalla se johtuu siitä että olen sukupolvea, jossa minun itse ei tarvinnut opetella ko.taitoa tai vanhempieni ei tarvinnut sitä minuun harjoittaa . Koska siis karkkipussit oli pieniä, pitsa harvinaista herkkua yms. 1980-1990 luvulla oli erilaista. Lisäksi itse olen ilmeisesti geneettisesti sellainen etten liho kun puoliso taas ei ja painon kanssa kamppailut koko ikänsä.
Nyt olemme miehen kanssa joten aivan kädettömiä tässä asiassa koskien lasten lihavuutta. Olemme tyytyväisiä jos lapsi syö 50g kurkkua päivässä. Meidän pitäisi muuttaa omat ruokailutottumukset täysin. Minä en liho siitä ruoasta mistä muut lihoo ja puoliso ei pysty luopumaan siitä ruoasta mistä hän ja lapset lihoo. Puolisolla on siihen oikeus koska on aikuinen mutta entäs lapset..
Minä itse alan kallistua siihen, että se ravitsemusterapeutti olisi hyvä asia.
Ja kauheaa myöntää että olen niin itsekäs että en itse haluaisi luopua hyvästä ruoasta vain siksi että lapsi lihoo. Mutta pakko kai se on? Karkit syön nykyään jo salassa, juustoa otan salassa ja kaiken napostelun yritän tehdä salaa ettei saa mallia. Mutta jos lapsen joka ateriassa on kaloreita 400-500 ja niitä on 5 päivässä ja napostelut päälle niin lihottaahan se. Ollaan yritetty että ei anneta ruokaa mutta surkeaa on kuunnella kun nälkää valittaa.
Mutta ymmärrän että vanhempien vika se on, ei kenenkään muun. Vertaistukea kiitos ja neuvoja.
Ehdottomasti otat nyt yhteyttä ravitsemusterapeuttiin, jos lapsi tosiaan syö 2000-2500 kcal päivässä ja napostelut päälle! Tuo on liikuntaa harrastavalle aikuisellekin paljon.
Oma isäni on vakaasti sitä mieltä, että sokerijugurtit ja -rahkat, suklaavanukkaat, lauantaimakkara, sininen lenkki ja nakit on ihan perusruokaa. Pitää suurinpiirtein lapsen laiminlyömisenä sitä, ettei osteta moista kuraa kotiin. Paitsi hodareita tehdään ehkä kerran kuussa.
Meillä herkkuja saa syödä viikonloppuisin. Ostetaan perjantaina kohtuullinen määrä (max 200g) ja lapset saa sitten itse päättää syövätkö kaikki heti vai viikonlopun kuluessa. Päädyttiin tähän, koska lapsilta jäi lähes aina yli herkkuja yhtenä päivänä syödessä eikä haluttu opettaa siihen, että yhtenä päivänä pitää mättää tai sitten jää syömättä. Tehdään myös ”roskaruokaa” kerran viikossa, mutta itse tehtynä on paljon helpompi vaikuttaa siihen mitä esim. hampurilainen sisältää ja kuinka epäterveellistä se on. Ja ranskalaisten sijaan voi tehdä itse lohkoperunoita.
Mutta meilläkin isovanhemmat molemmin puolin roudaa herkkuja. Juuri mummu tuli lasten kanssa uimaan ja toi ison kassillisen herkkuja ”evääksi”. En ymmärrä.
Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Ala-asteella 2000-luvun alussa olin ainoita lihavia lapsia ja toki tämän takia jouduin toisten silmätikuksi (tukiksi). Nykyään koulujen jälkeen karkkiostoksille vyöryvässä naperolaumassa on yhdellä jos toisellakin kunnon röllykkää. Ja huonot ryhdit, eikö lapset nykyisin enää liiku lainkaan? Itse pulskana pentuna silti juoksin lähimetsässä kiipeilemässä puihin. Olemus ei ollut löysä ja apaattinen kuten turhan monella nykyajan lapsella.