Lue keskustelun säännöt.
Viimeisillään raskaana ja tuli ero miehestä :( Miten selvitä eteenpäin?
Yksinäinen tuleva äiti
14.07.2021 |
Hei ja haluan jo etukäteen sanoa, että tämä ei ole provo kun sitä provoa aina huudellaan joka aloituksessa. En ole aiemmin aloituksia tänne kirjoittanut viikkoa vuosia olen palstaa lukenut.
Eli tosiaan itse asiaan. Olen raskaana viikolla 38 ja synnytys voi siis käynnistyä milloin tahansa. Raskaus itsessään on ollut fyysisesti ja henkisesti rankka eikä vähiten siksi, että raskauden puolivälistä lähtien miehen ja minun suhde on rakoillut ja nyt ilmeisesti ero tuli. Raskaus itsessään oli vahinko (pillerit petti), mutta kumpikin tottui ajatukseen tulevasta lapsesta nopeasti.
Ongelmat alkoivat muutama kuukausi sitten ja nyt tuntuu, että ainoa vaihtoehto on ero. En ymmärrä miehen käytöstä enää ollenkaan. Kavereidensa seurassa mies vaikuttaa odottavan innolla vauvan tuloa, mutta kotona kahden kesken mies ei koskaan puhu vauvasta ellen itse ota asiaa puheeksi. Hän ei ole kertaakaan ollut mukana neuvolassa eikä kuulemma halua / pysty tulla synnytykseen mukaan. Tuntuu kuin hän olisi enemmän kiinnostunut uudesta työpaikastaan kuin omasta perheestään. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa hänen ajatuksistaan liittyen lapseen tuloon yms, mutta siitä ei ole tullut mitään koska mies ei osaa keskustella. Tämä keskustelu kyvyttömyys onkin yksi suurimmista syistä miksi eroa mietin. Emme ennen riidelleet usein, mutta tuntuu nykyään riitoja tulevan jatkuvasti koska toisen kanssa ei pysty keskustelemaan kuin aikuiset. Mies aina sulkeutuu tai toteaa, että ainako sitä pitää haastaa riitaa.
Kaksi päivää sitten tilanne eskaloitui sen verran, että sain tarpeekseni ja lähdin omalle asunnolle (minulla yhteisen kodin lisäksi toinen oma asunto). Lähtiessä sanoin miehelle, että ota yhteyttä kun osaat keskustella kuin aikuiset. Itsellä kun on yleensä tapana hoitaa asiat puhumalla eikä vaikeamalla. Kaksi päivää olen odottanut, että mies ottaisi yhteyttä. Osoittaisi edes jonkinlaista kiinnostusta minua ja tulevaa lastansa kohtaan. Ei ole kuulunut soittoa eikä viestiä. Kavereiden kanssa kuulemma viettää aikaa normaalisti eikä ole puhunut meistä mitään. Eniten satuttaa ajatus siitä, että voin joutua lähtemään synnyttämään hetkellä minä hyvänsä eikä häntä tunnu kiinnostavan tuleva lapsi enää ollenkaan.
Miten ihmeessä tästä jatkan eteenpäin? Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki jo raskauden takia eikä nämä ihmissuhdeongelmat helpota asiaa ollenkaan. Onko täällä muita jotka ovat eronneet raskaus / lapsivuodeaikana?
Anteeksi jos aloitus oli sekava 😢 Ajatukset ihan sekaisin
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huomenta Tarina-täti, ap!
Ja siis tälläinen parisuhde tarina tänään. Huh huh.
Luuletko sinä, ettei sinua täällä tunneta, vaikka varoiksi itse jo ilmoitit alussa, että tarinasi ei ole provo.
On se. Se on nimenomaan provo.
Tyylisi on pettämätön ja tarkka lukija ja palstailija huomaa sun aloituksesi välittömästi.
Rauhoitu jo, hyvä ihminen ja ota ne lääkkeesi.
Olet näin helteillä entistä sekavampi.
Suksi kuuseen. Ei ole tervettä päivystää koko ajan palstalla,syynätä jokaista viestiä ja tehdä analyysia tyylistä, ja aloitta sitten provoulina. Päivystää nimittäin pitää, jos pystyy kaikkia samantyylisiä aloituksia vertailemaan. Jospa menisit nyt lääkepurkillesi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sääliksi käy miestä. Eipä arvannut, millaiseen suohon loikkasi.
Älkää erotko. Vauvan tuleminen varsinkin vahingossa on iso elämänmuutos ja vaatii sopeutumisaikaa. Sinnittele miehen kanssa ainakin eka vauvavuosi ja katso sitten tilannetta. Myös ammattilaiselle puhuminen voisi auttaa, yritä suostutella/syyllistää mies pariterapiaan
Harvassa ovat niin yksinkertaiset miehet, jotka vielä aikuisenakin haluavat leikkiä kotileikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin odottavana sanoisin sulle, että keskity nyt raskauteen ja synnytykseen. Keskity omaan hyvinvointiin. Tossa vaiheessa raskautta tää teidän parisuhdekriisi on todella suuri taakka. Ehkä mies tuleekin synnytykseen ja ottaa isän roolin lapsen synnyttyä. Jos näin käy, niin teillä on vielä toivoa. Voitte hakea apua neuvolalta. Ja joka tapauksessa neuvoisin, että haet keskusteluapua neuvolalta jo nyt yksin. Jos mies ei ryhdistäydy vauvan synnyttyä, niin erohan se sitten on.
Vauvan hoitaminen, etenkin ensimmäisen, on sen verran energiaa vievää puuhaa, ettei siinä saa olla mitään ylimääräisiä haittatekijöitä. Jos mies ei ota vastuutaan, hän on riippakivi. Silloin on parempi olla yksin. Ja se kyllä onnistuu.
Tämä maa on pullollaan totaaliyhäreitä. Pienperheyhdistyksestä saa tukea. Neuvolasta voi saada tukea. Ja tottakai sun läheisiltä. Mutta ihan hyvin se sujuu ittekseenkin, kun ei ole sitä miestä riippakivenä. Arki on simppelimpää.
Eli sanoisin sulle, laita katse kohti synnytystä. Yritä olla ajattelematta miestä nyt liikaa. Ota yhteyttä neuvolaan, että tarviit keskusteluapua. Jos et halua olla yksin synnytyksessä, kysele lähipiiristä tukihenkilöä mukaan. Tai yksin odottavana voit myös saada 50 eurolla Ensi- ja Turvakotiliitolta doulan.
Itse jätin kumppanini toisella kolmanneksella. Meillä oli vähän erilainen tilanne. Mies pimahti (tai sitten ei enää jaksanut esittää ja paljasti todellisen luonteensa) ja alkoi käyttämään väkivaltaa minua kohtaan. Mulla on nollatoleranssi väkivaltaan. Mun ei tarvitse elää pelossa, enkä todellakaan halua sitä elämää lapselle.
Sain keskusteluapua neuvolasta. Mulla on myös auttanut, että on ollut aikaa totutella ajatukseen yksinhuoltajuudesta. Onhan toi varmasti pelottavampi tilanne noin myöhäisessä vaiheessa raskautta. Mutta sä pärjäät kyllä, kävi miten kävi. Ja koskaan ei tiedä. Voihan siitä urposta mieslapsesta kuoriutuakin kelpo isä ja kumppani, kun näkee oman lapsensa ensi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksin odottavana sanoisin sulle, että keskity nyt raskauteen ja synnytykseen. Keskity omaan hyvinvointiin. Tossa vaiheessa raskautta tää teidän parisuhdekriisi on todella suuri taakka. Ehkä mies tuleekin synnytykseen ja ottaa isän roolin lapsen synnyttyä. Jos näin käy, niin teillä on vielä toivoa. Voitte hakea apua neuvolalta. Ja joka tapauksessa neuvoisin, että haet keskusteluapua neuvolalta jo nyt yksin. Jos mies ei ryhdistäydy vauvan synnyttyä, niin erohan se sitten on.
Vauvan hoitaminen, etenkin ensimmäisen, on sen verran energiaa vievää puuhaa, ettei siinä saa olla mitään ylimääräisiä haittatekijöitä. Jos mies ei ota vastuutaan, hän on riippakivi. Silloin on parempi olla yksin. Ja se kyllä onnistuu.
Tämä maa on pullollaan totaaliyhäreitä. Pienperheyhdistyksestä saa tukea. Neuvolasta voi saada tukea. Ja tottakai sun läheisiltä. Mutta ihan hyvin se sujuu ittekseenkin, kun ei ole sitä miestä riippakivenä. Arki on simppelimpää.
Eli sanoisin sulle, laita katse kohti synnytystä. Yritä olla ajattelematta miestä nyt liikaa. Ota yhteyttä neuvolaan, että tarviit keskusteluapua. Jos et halua olla yksin synnytyksessä, kysele lähipiiristä tukihenkilöä mukaan. Tai yksin odottavana voit myös saada 50 eurolla Ensi- ja Turvakotiliitolta doulan.
Itse jätin kumppanini toisella kolmanneksella. Meillä oli vähän erilainen tilanne. Mies pimahti (tai sitten ei enää jaksanut esittää ja paljasti todellisen luonteensa) ja alkoi käyttämään väkivaltaa minua kohtaan. Mulla on nollatoleranssi väkivaltaan. Mun ei tarvitse elää pelossa, enkä todellakaan halua sitä elämää lapselle.
Sain keskusteluapua neuvolasta. Mulla on myös auttanut, että on ollut aikaa totutella ajatukseen yksinhuoltajuudesta. Onhan toi varmasti pelottavampi tilanne noin myöhäisessä vaiheessa raskautta. Mutta sä pärjäät kyllä, kävi miten kävi. Ja koskaan ei tiedä. Voihan siitä urposta mieslapsesta kuoriutuakin kelpo isä ja kumppani, kun näkee oman lapsensa ensi kertaa.
Mies teki jo ryhtipäätöksen ja antoi lapsen sitä haluavalle osapuolelle riesaksi. Ei kannata enää elätellä toiveita siitä. Näin molemmat pääsivät eroon riippakivestä ja voittivat, eikö niin :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sääliksi käy miestä. Eipä arvannut, millaiseen suohon loikkasi.
MIehen pitää miettiä mihin suohon loikkaa ja kantaa loikkaamisestaan vastuu, aina. Ei pidä kulkea housut kintuissa ja pitää laittaa ainakin kondomi päälle jo heti kun edes yrittää.
Nainen nalkuttaa, lähtee ovet paukkuen pois kotoa ja syyttää miestä. Että mä rakastan naisten logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin odottavana sanoisin sulle, että keskity nyt raskauteen ja synnytykseen. Keskity omaan hyvinvointiin. Tossa vaiheessa raskautta tää teidän parisuhdekriisi on todella suuri taakka. Ehkä mies tuleekin synnytykseen ja ottaa isän roolin lapsen synnyttyä. Jos näin käy, niin teillä on vielä toivoa. Voitte hakea apua neuvolalta. Ja joka tapauksessa neuvoisin, että haet keskusteluapua neuvolalta jo nyt yksin. Jos mies ei ryhdistäydy vauvan synnyttyä, niin erohan se sitten on.
Vauvan hoitaminen, etenkin ensimmäisen, on sen verran energiaa vievää puuhaa, ettei siinä saa olla mitään ylimääräisiä haittatekijöitä. Jos mies ei ota vastuutaan, hän on riippakivi. Silloin on parempi olla yksin. Ja se kyllä onnistuu.
Tämä maa on pullollaan totaaliyhäreitä. Pienperheyhdistyksestä saa tukea. Neuvolasta voi saada tukea. Ja tottakai sun läheisiltä. Mutta ihan hyvin se sujuu ittekseenkin, kun ei ole sitä miestä riippakivenä. Arki on simppelimpää.
Eli sanoisin sulle, laita katse kohti synnytystä. Yritä olla ajattelematta miestä nyt liikaa. Ota yhteyttä neuvolaan, että tarviit keskusteluapua. Jos et halua olla yksin synnytyksessä, kysele lähipiiristä tukihenkilöä mukaan. Tai yksin odottavana voit myös saada 50 eurolla Ensi- ja Turvakotiliitolta doulan.
Itse jätin kumppanini toisella kolmanneksella. Meillä oli vähän erilainen tilanne. Mies pimahti (tai sitten ei enää jaksanut esittää ja paljasti todellisen luonteensa) ja alkoi käyttämään väkivaltaa minua kohtaan. Mulla on nollatoleranssi väkivaltaan. Mun ei tarvitse elää pelossa, enkä todellakaan halua sitä elämää lapselle.
Sain keskusteluapua neuvolasta. Mulla on myös auttanut, että on ollut aikaa totutella ajatukseen yksinhuoltajuudesta. Onhan toi varmasti pelottavampi tilanne noin myöhäisessä vaiheessa raskautta. Mutta sä pärjäät kyllä, kävi miten kävi. Ja koskaan ei tiedä. Voihan siitä urposta mieslapsesta kuoriutuakin kelpo isä ja kumppani, kun näkee oman lapsensa ensi kertaa.
Mies teki jo ryhtipäätöksen ja antoi lapsen sitä haluavalle osapuolelle riesaksi. Ei kannata enää elätellä toiveita siitä. Näin molemmat pääsivät eroon riippakivestä ja voittivat, eikö niin :).
"Miehen" pitää oppia puhumaan suoraan. Olisihan sen voinut sanoa heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Nyt hän on vain kiusannut itseäänkin roikkumalla epämieluisassa tilanteessa yli puoli vuotta. Semmosia mieslapsia meillä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sääliksi käy miestä. Eipä arvannut, millaiseen suohon loikkasi.
MIehen pitää miettiä mihin suohon loikkaa ja kantaa loikkaamisestaan vastuu, aina. Ei pidä kulkea housut kintuissa ja pitää laittaa ainakin kondomi päälle jo heti kun edes yrittää.
Tämä. Naisen pitää kantaa vastuu ja olla synnyttämättä liikakansoitettuun maailmaan, jossa lapselle seuraa väistämättä kärsimystä ja kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miehen" pitää oppia puhumaan suoraan. Olisihan sen voinut sanoa heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Nyt hän on vain kiusannut itseäänkin roikkumalla epämieluisassa tilanteessa yli puoli vuotta. Semmosia mieslapsia meillä täällä.
Mikä järki siinä on vakipildestä luopua, jos ei jaksa lähteä uutta etsimään? Pelaa pelin loppuun asti ja vasta sitten pakon edessä paremman hakuun. Ei lapset tällaiseen suunnitelmallisuuteen pysty. Lapset ovat päinvastoin niitä naiiveja idealisteja ja prinsessalasit päässä pyöriviä hermoraunioita. Kyllä sitä pienen kiusan jaksaa, kun vaan yökynttilä palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sääliksi käy miestä. Eipä arvannut, millaiseen suohon loikkasi.
MIehen pitää miettiä mihin suohon loikkaa ja kantaa loikkaamisestaan vastuu, aina. Ei pidä kulkea housut kintuissa ja pitää laittaa ainakin kondomi päälle jo heti kun edes yrittää.
Tämä. Naisen pitää kantaa vastuu ja olla synnyttämättä liikakansoitettuun maailmaan, jossa lapselle seuraa väistämättä kärsimystä ja kuolema.
Kuinka sinun elämäsi on mennyt, onko ollut pekkää kärsimysta ja kuolemaa. Oman lapseni ja oma elämäni ei ole mennyt moiseen malliin. Afrikassakin syntyy lapsukaisia tiuhaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tästä kommentista ei tulla pitämään, mutta tosiasia on, että ehkäisy petti. Kyseessä ei ole toivottu raskaus. Ei myöskään ole helppoa vaatia aborttia. Olet puhunut perheestänne, mutta pitikö teidän miehen puolelta tulla koskaan perheeksi? Puhuitteko siitä jo ennen kuin tulit raskaaksi? Teillä on pitkä matka edessä, mutta tosiasiat pitää ensin tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Afrikassakin syntyy lapsukaisia tiuhaan tahtiin.
Meinaatko, että kun kerran Afrikassa käyttäytyvät vastuuttomasti, niin sitten suomalaisillekin on ihan okei käyttäytyä yhtä vastuuttomasti?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tästä kommentista ei tulla pitämään, mutta tosiasia on, että ehkäisy petti. Kyseessä ei ole toivottu raskaus. Ei myöskään ole helppoa vaatia aborttia. Olet puhunut perheestänne, mutta pitikö teidän miehen puolelta tulla koskaan perheeksi? Puhuitteko siitä jo ennen kuin tulit raskaaksi? Teillä on pitkä matka edessä, mutta tosiasiat pitää ensin tunnustaa.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
No onhan tossa ollut kuukausia aikaa "hahmottaa".
Sääliksi käy miestä. Eipä arvannut, millaiseen suohon loikkasi.
MIehen pitää miettiä mihin suohon loikkaa ja kantaa loikkaamisestaan vastuu, aina. Ei pidä kulkea housut kintuissa ja pitää laittaa ainakin kondomi päälle jo heti kun edes yrittää.
Tämä. Naisen pitää kantaa vastuu ja olla synnyttämättä liikakansoitettuun maailmaan, jossa lapselle seuraa väistämättä kärsimystä ja kuolema.
Kuinka sinun elämäsi on mennyt, onko ollut pekkää kärsimysta ja kuolemaa. Oman lapseni ja oma elämäni ei ole mennyt moiseen malliin. Afrikassakin syntyy lapsukaisia tiuhaan tahtiin.
Veikkaisin että enemmän kärsimystä ja kuolemaa kuin syntymättömällä.
Varmahan ei kai voi olla, ehkä syntymätönkin kokee kipua joskus ja kuolemanpelkoa ja rakkaiden kuolemaa 🤔
Toki ymmärrän denialismisi jos olet jo mennyt lisääntymään. Ei sitä enää peruakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tästä kommentista ei tulla pitämään, mutta tosiasia on, että ehkäisy petti. Kyseessä ei ole toivottu raskaus. Ei myöskään ole helppoa vaatia aborttia. Olet puhunut perheestänne, mutta pitikö teidän miehen puolelta tulla koskaan perheeksi? Puhuitteko siitä jo ennen kuin tulit raskaaksi? Teillä on pitkä matka edessä, mutta tosiasiat pitää ensin tunnustaa.
Mun mielestä vahinkoraskauksissa (kun ehkäisystä on huolehdittu) miehillä on täysi oikeus vetäytyä perhe-elämästä ja isän roolista. Mutta kyllä noita tärkeitä päätöksiä pitäisi tehdä vähän aiemmin. Nainen on jo 38 viikolla raskaana, eikä mies ole vieläkään saanut suutaan auki. Toi on ihan käsittämättömän vastuutonta!
Raskaana olevat hankalampia kumppaneilleen kuin mitä tilanteessa huomaavatkaan. Passuuttamista, rageilua, itkua, asiat oman navan ympärillä, ylianalysointia eikä välttämättä jaksa olla kiinnostunut tarpeeksi siitä mitä kumppanille myös oikeasti kuuluu. Tukeminen suhteessa on molemminpuolista oli aihealue mikä tahansa.
Nyt ap palaa toiselle asunnolle juttelemaan.
Ja tungos on jo alkanut. Pahin kiire on heinä- ja elokuun. Nyt eletään heinäkuun puoliväliä. Ensisynnyttäjä synnyttää keskimäärin aikaan 40+5, eli kyllä se ap:n tapauksessa menee suurella todennäköisyydellä juuri sinne ruuhkahuipulle.