Lue keskustelun säännöt.
Viimeisillään raskaana ja tuli ero miehestä :( Miten selvitä eteenpäin?
Yksinäinen tuleva äiti
14.07.2021 |
Hei ja haluan jo etukäteen sanoa, että tämä ei ole provo kun sitä provoa aina huudellaan joka aloituksessa. En ole aiemmin aloituksia tänne kirjoittanut viikkoa vuosia olen palstaa lukenut.
Eli tosiaan itse asiaan. Olen raskaana viikolla 38 ja synnytys voi siis käynnistyä milloin tahansa. Raskaus itsessään on ollut fyysisesti ja henkisesti rankka eikä vähiten siksi, että raskauden puolivälistä lähtien miehen ja minun suhde on rakoillut ja nyt ilmeisesti ero tuli. Raskaus itsessään oli vahinko (pillerit petti), mutta kumpikin tottui ajatukseen tulevasta lapsesta nopeasti.
Ongelmat alkoivat muutama kuukausi sitten ja nyt tuntuu, että ainoa vaihtoehto on ero. En ymmärrä miehen käytöstä enää ollenkaan. Kavereidensa seurassa mies vaikuttaa odottavan innolla vauvan tuloa, mutta kotona kahden kesken mies ei koskaan puhu vauvasta ellen itse ota asiaa puheeksi. Hän ei ole kertaakaan ollut mukana neuvolassa eikä kuulemma halua / pysty tulla synnytykseen mukaan. Tuntuu kuin hän olisi enemmän kiinnostunut uudesta työpaikastaan kuin omasta perheestään. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa hänen ajatuksistaan liittyen lapseen tuloon yms, mutta siitä ei ole tullut mitään koska mies ei osaa keskustella. Tämä keskustelu kyvyttömyys onkin yksi suurimmista syistä miksi eroa mietin. Emme ennen riidelleet usein, mutta tuntuu nykyään riitoja tulevan jatkuvasti koska toisen kanssa ei pysty keskustelemaan kuin aikuiset. Mies aina sulkeutuu tai toteaa, että ainako sitä pitää haastaa riitaa.
Kaksi päivää sitten tilanne eskaloitui sen verran, että sain tarpeekseni ja lähdin omalle asunnolle (minulla yhteisen kodin lisäksi toinen oma asunto). Lähtiessä sanoin miehelle, että ota yhteyttä kun osaat keskustella kuin aikuiset. Itsellä kun on yleensä tapana hoitaa asiat puhumalla eikä vaikeamalla. Kaksi päivää olen odottanut, että mies ottaisi yhteyttä. Osoittaisi edes jonkinlaista kiinnostusta minua ja tulevaa lastansa kohtaan. Ei ole kuulunut soittoa eikä viestiä. Kavereiden kanssa kuulemma viettää aikaa normaalisti eikä ole puhunut meistä mitään. Eniten satuttaa ajatus siitä, että voin joutua lähtemään synnyttämään hetkellä minä hyvänsä eikä häntä tunnu kiinnostavan tuleva lapsi enää ollenkaan.
Miten ihmeessä tästä jatkan eteenpäin? Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki jo raskauden takia eikä nämä ihmissuhdeongelmat helpota asiaa ollenkaan. Onko täällä muita jotka ovat eronneet raskaus / lapsivuodeaikana?
Anteeksi jos aloitus oli sekava 😢 Ajatukset ihan sekaisin
Kommentit (79)
"pillerit petti vahingossa" tämän vuosikymmenen kovimman raskausbuumin aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen tapaus. Nainen raskauspsykoosissaan karkottaa miehen pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tästä kommentista ei tulla pitämään, mutta tosiasia on, että ehkäisy petti. Kyseessä ei ole toivottu raskaus. Ei myöskään ole helppoa vaatia aborttia. Olet puhunut perheestänne, mutta pitikö teidän miehen puolelta tulla koskaan perheeksi? Puhuitteko siitä jo ennen kuin tulit raskaaksi? Teillä on pitkä matka edessä, mutta tosiasiat pitää ensin tunnustaa.
Mun mielestä vahinkoraskauksissa (kun ehkäisystä on huolehdittu) miehillä on täysi oikeus vetäytyä perhe-elämästä ja isän roolista. Mutta kyllä noita tärkeitä päätöksiä pitäisi tehdä vähän aiemmin. Nainen on jo 38 viikolla raskaana, eikä mies ole vieläkään saanut suutaan auki. Toi on ihan käsittämättömän vastuutonta!
Joo, jos kumpikin on huolehtinut omalta osaltaan. Siis myös mies.
Ap, mun exällä alkoi joku kriisi raskauden aikana, mm.omat lapsuuden traumat (perheväkivalta) nousi pintaan. Alkoi käyttää paljon alkoholia ja juotuaan alkoi olla väkivaltainen. Erosin tietenkin. Loppuraskaus meni muuttaessa ja yrittäessä turvata oman ja vauvan hengen. Sairaalassa olin avoin, hlökunta oli aivan ihanaa! Lastenlääkäri sanoi, että nykyaikana lapsen voi olla jopa kokonaan parempi ilman isää kuin isän kanssa, joka on mm. itsekäs, keskenkasvuinen ja kyvytön hoitamaan edes itseään.
Mun neuvot:
1. Varmista verkostosi ja hae nyt jo keskustelukontakti esim.neuvolan psykologi. Ota muutenkin vastaan kaikki apu, minkä saat. Hae sitä aktiivisesti, jos muuten et saa.
2. Lepää/nuku, kun vauva nukkuu.
3. Organisoi arki siten, että saat aikaa myös vain olla ja tehdä mielialaa nostavia, itselle mielekkäitä juttuja. Joka päivä.
Siivoamiset sun muut voi odottaa. Niissä ehkä verkostosi voi auttaa? Itse myös siivosin aina vauva kantorepussa tai vieressä turvakaukalossa. Lapsen kasvaessa hänet voi ottaa mukaan kotipuuhiin, ne voi olla ihania vuorovaikutushetkiä nekin.
Tee kerralla isoja annoksia ruokaa ja pakasta osa. Käytä hyvällä omallatunnolla myös valmisruokia aina välillä.
3. Yritä ottaa rennosti. Itse joustin turhasta vaativuudesta, priorisoin suhteen ja vuorovaikutuksen vauvaani sekä omaan jaksamiseen.
4. Valitse kummit, jotka on halukkaita aktiiviseen kummiuteen. Itse tein virheen ja lapsen kaksi kummia oli passiivisempia kuin muu verkosto. Eivät osanneet edes luoda suhdetta kummilapseensa, vaan jäivätkin etäisiksi. Hyvien ja aktiivisten kummien saaminen lapselle voi kuulemani mukaan olla valtavan iso helpotus. Valitse siis tarkkaan ja kysele etukäteen mielessä olevien henkilöiden omia käsityksiä kummina olemisesta.
5. Lapsen kasvaessa (ja jos isä ei ole hänen elämässään) hae lapselle mieskaveri tai joku muu tukihenkilö
Ah, unohtui tärkeä; käytä aktiivisesti hyödyksi lastenvalvojan tapaaminen: jos isä tunnustaa lapsen, kirjalliset sopimukset elatuksesta ja näkemisestä. Jos näissä ilmenee ongelmia, ole aina lastenvalvojaan yhteydessä. Älä käytä energiaa isän kanssa taisteluun, jos se sellaiseksi menee.
Lisääkin olisi, muttei ehdi. :( Tsemppiä, selviät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi johtua monesta asiasta, jos sinulla on taipumusta uhriutua/osoittaa mieltä niin en ihmettele yhtään miehen "välinpitämättömyyttä".
Olin itse sellaisessa suhteessa, ja alussa ihmettelin mitä olen taas tehnyt väärin, yritin korjata välit/asiat mikä oli erittäin hankalaa koska en tiennyt missä ongelma oli. Syyttelyä syyttelyiden perään, mutta juurisyytä ongelmiin ei selvinnyt.
Esimerkkinä raivokohtaus koska olin"kaivanut" voita paketista sen sijaan että olisin vetänyt veitsellä päältä.Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ottaa etäisyyttä, mua ei kiinnostanut riidellä koska koin että minua ei kuunnella / minun mielipiteillä ei ole merkitystä, elin oli helpompaa vaan olla hiljaa ja odottaa että toinen rauhoittui.
Oletettavasti odottaa että rauhoitut / tuut järkiisi, ja palaat kotiin.
Jotkut raskaana olevat naiset ovat hormoonihöyryissään aika epäloogisia ja tunteiden vietävinä, joten välillä on valitettavasti aika vaikeata ottaa toista tosissaan.
Tässäpä taas vastuuttoman ja sanan kunnia ymmärtämätön mies. Kun on niin raskasta kun miehestä tuntuu pahalta kun nainen on raskaana ja käy läpi asiaa mitä mies ei koskaan joudu käymään niin onhan se niin että miehestä TUNTUU pahalta. Sen rinnalla naisen 9kk työ omalla keholla ei ole mitään ja nainen EI saa olla muuta kuin iloinen, pirteä ja kepeä koska muuten miehelle tulee paha mieli. Nainen ei saa koskaan olla vaivaksi ja jos on niin mies kostaa hylkäämällä vähintään henkisesti. On meillä mahtavat miehet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikivauvojen kanssa ei pidä hankkia vauvoja.
Aspiriini polvien välissä estää ei-toivotut raskadet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos katsoisit rauhassa että miten mies ottaa vauvan elämäänsä kun se on syntynyt? Ehkä hän vain tarvitsee aikaa ja että asia konkretisoituu. Ei sen takia kannata perhettä hajottaa että toinen ei ymmärrä isän rooliaan ennen lapsen syntymää. Et saa mieheltä tukea raskausaikana ja se on varmasti kuormittavaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta ehkä asiat voivat kääntyä vielä hyvään suuntaan kun annat hänelle aikaa? Doula synnytykseen mukaan niin pärjäät kyllä. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi johtua monesta asiasta, jos sinulla on taipumusta uhriutua/osoittaa mieltä niin en ihmettele yhtään miehen "välinpitämättömyyttä".
Olin itse sellaisessa suhteessa, ja alussa ihmettelin mitä olen taas tehnyt väärin, yritin korjata välit/asiat mikä oli erittäin hankalaa koska en tiennyt missä ongelma oli. Syyttelyä syyttelyiden perään, mutta juurisyytä ongelmiin ei selvinnyt.
Esimerkkinä raivokohtaus koska olin"kaivanut" voita paketista sen sijaan että olisin vetänyt veitsellä päältä.Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ottaa etäisyyttä, mua ei kiinnostanut riidellä koska koin että minua ei kuunnella / minun mielipiteillä ei ole merkitystä, elin oli helpompaa vaan olla hiljaa ja odottaa että toinen rauhoittui.
Oletettavasti odottaa että rauhoitut / tuut järkiisi, ja palaat kotiin.
Jotkut raskaana olevat naiset ovat hormoonihöyryissään aika epäloogisia ja tunteiden vietävinä, joten välillä on valitettavasti aika vaikeata ottaa toista tosissaan.Tässäpä taas vastuuttoman ja sanan kunnia ymmärtämätön mies. Kun on niin raskasta kun miehestä tuntuu pahalta kun nainen on raskaana ja käy läpi asiaa mitä mies ei koskaan joudu käymään niin onhan se niin että miehestä TUNTUU pahalta. Sen rinnalla naisen 9kk työ omalla keholla ei ole mitään ja nainen EI saa olla muuta kuin iloinen, pirteä ja kepeä koska muuten miehelle tulee paha mieli. Nainen ei saa koskaan olla vaivaksi ja jos on niin mies kostaa hylkäämällä vähintään henkisesti. On meillä mahtavat miehet
Sinulleko kunnia tarkoittaa että otetaan mukisematta vastaan syytöksiä, raivoamista, mököttämistä, tavaroiden heittelyä ym huonoa käytöstä? Kun on kyse naisista, niin kaikkea pitää hyväksyä ja ymmärtää, ja tietysti unohtaa kaiken sen silloin kun naiselle sopii, mutta voi herrajumala jos miehellä sattuu olemaan huono päivä, ja haluaa hetken olla omissa oloissaan töiden jälkeen. Eihän se käy! Miehen tehtävä on olla naisen nyrkkeilysäkki!
Vähän valoa sun tekopyhään tupaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan epäsuosittu mielipide mutta se voi päteä teidän tilanteeseen. Osalla miehistä iskee perheenperustamisen yhteydessä pesänrakennusvietin sijaan elannonhankkimisvietti. Mies saattaa kokea kaikkein tärkeimmäksi turvata itselleen hyvän aseman töissä ja sitä kautta varmistaa sen, että hänen perheensä eli sinä ja vauva olette taloudellisesti turvatussa asemassa.
Tiedän että äitinä varmasti odotat puolisolta toisenlaista tukea, mutta hän ei välttämättä pysty siihen. Tuo käytös saattaa olla hänelle luontevin tapa valmistautua vauvan tulemiseen.
Kannattaa ehkä yrittää ymmärtää tilannetta myös tuolta kannalta. Ja on tärkeää, että hankit itsellesi muutakin tukiverkkoa esim. isovanhemmista ja ystävistä.
En kuitenkan itse lähtisi vielä tuolla perusteella eropapereita kirjoittamaan. Saattaa olla että molemmat ylireagoitte nyt tilanteeseen ja jostain syystä ette pääse samalle aaltopituudelle keskusteluissanne.
Niin, ja tuo synnytykseen osallistuminen. Nykyäänhän se on melkeinpä vaatimus, mutta on edelleen miehiä, joita se pelottaa - ja siis useimmiten nimenomaan pelottaa, vaikka he eivät sitä kehtaa myöntää. Tiedän isän joka pyörtyi synnytyssaliin, eikä ole sen jälkeen mennyt synnytyksiin mukaan. Ehkä ajatus synnytyksestä kammottaa miestäsi jostain syystä.
Ja en ole itse mies vaan keski-ikäinen täti, jolla on jo aikuiset lapset. Yritin vastata sillä tavoin kuin vastaisin omalle lapselleni, jos hän olisi vastaavassa tilanteessa.
Pikasilmäyksellä luulin ensin että otsikossa lukee: ”Miten edetä selvinpäin?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies aina sulkeutuu tai toteaa, että ainako sitä pitää haastaa riitaa"
Oletko vakoillut meidän suhdetta? Ihan sama mistä asiasta yritän puhua, niin "ainako riitaa haastat". Mies saa sikailla minkä haluaa mutta mistään ei saa eikä voi ikinä puhua, muusta kuin säästä tai ruoasta.
Paljon on "markkinoilla" hyviä ja kauniina, naisia joilla nuoria lapsia ja useitakin. Miestä etsimässä ja oikea parisuhde toiveena. Kummalliseen suuntaan on tässä menty!
Kun ikää on 20-40v. Niin siinä saa deittipalstoja ja sovelluksia aika pitkään katsella ja hyvä tuuri sattua että lopputulos on yhteinen elämä saman katon alla. Onhan se iso harmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap kaikki tavarat siellä omassa asunnossasi ja ruokaa pakastimessa jne?
Tuossa vaiheessa asennoituisin niin, että asun siellä vauvan kanssa ja järkkäisin kaiken kuntoon niin, että olisi helpompaa arkea.
Olin itse totaali-yh ja olin hommannut sellaiset varastot, ettei olisi tarvinnut lähteä kauppaan ostamaan itselle ruokia tai vessapapereita tai vaippoja tms mitään melko pitkään aikaan... Oli vauvalle sänky pedattuna ja vauvanrattaat valmiina, siis ihan kaikki valmiina, vauvanvaatteet ja tarvikkeet jne.
Jos näitä on nyt miehen kämpillä, niin pyydä kavereita auttamaan viemään kaiken omaan kotiisi. Käy myös kaupassa ja ylipäänsä laita kaikki systeemit valmiiksi.
Mulle tuli löhtö yhtäkkiä jo rv 34 sairaalaan, kun ennenaikainen synnytys uhkasi ja pääsin pois kotiinnvasta vauvan kanssa. Oli suuri helpotus, että kaikki oli valmiina odottamassa.
Keskity siis nyt näihin käytännönasioihin ja valmista alku vauvan kanssa mahdollisimman helpoksi itsellesi.
Onnea ihanasta vauvelista!
Joku puhui eropaperien kirjoittamisesta.
Eipä ap taida naimisissa olla, kun lähti sieltä miehen luota omaan kotiinsa.
Helpompi niin, ei ainakaan sitä paperisotaa tarvitse käydä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on "markkinoilla" hyviä ja kauniina, naisia joilla nuoria lapsia ja useitakin. Miestä etsimässä ja oikea parisuhde toiveena. Kummalliseen suuntaan on tässä menty!
Kun ikää on 20-40v. Niin siinä saa deittipalstoja ja sovelluksia aika pitkään katsella ja hyvä tuuri sattua että lopputulos on yhteinen elämä saman katon alla. Onhan se iso harmi
Siinä jää lapsi helposti isättä. Harva mies haluaa riesakseen ja elätettäväkseen toisen lykkimiä kersoja.
Mitenhän ap:n tilanne ratkesi?
Minulla kanssa vähän samanlainen tilanne. Valmistun kohta ja jo pidemmän aikaa miehe kanssa ollut puhetta, että muutetaan yhteen ja samahan tuo olisi jo lapsiakin hankkia. Ollaan ji sen ikäisiä että biologisesti on viimeiset vuoder käsillä.
Ehkäisy siis jätetty pois sillä ajatuksella että ei ole maailmanloppu jos vauva tulisi. Nyt se sitten pärähti, plussa testiin. Miehelle kerroin toki heti. En tiedä enää mitä odotin reaktioksi, mutta en ainakaan sitä mitä sain.
Mies huusi hulluna että tämähän laitetaan sitten kesken eikä minulla ole mitään vastaansanomista. Haluaa kuulemma lapsia, mutta sitten parin vuoden päästä ja on niin nuorikin. Elämä edessä jne. Mies on siis kohta 40v. Eli käänsi takkinsa lopullisesti.
Hyvin puettu sanoiksi, vaikka nainen olenkin. Toivottavasti mahdolliset vasta-argumentit ovat myös perusteltuja, eikä tuttua av-laatua: "SINÄ IKINÄ MITÄÄ EMÄTINTÄ SAISIKAAN PERÄKAMMARISTA HUUTELET KUN ET PÄÄSE REIKÄÄ LYPSÄMÄÄN MUAHAHAHAHAAA!!!!!!!!!!!1"