Lue keskustelun säännöt.
Viimeisillään raskaana ja tuli ero miehestä :( Miten selvitä eteenpäin?
Yksinäinen tuleva äiti
14.07.2021 |
Hei ja haluan jo etukäteen sanoa, että tämä ei ole provo kun sitä provoa aina huudellaan joka aloituksessa. En ole aiemmin aloituksia tänne kirjoittanut viikkoa vuosia olen palstaa lukenut.
Eli tosiaan itse asiaan. Olen raskaana viikolla 38 ja synnytys voi siis käynnistyä milloin tahansa. Raskaus itsessään on ollut fyysisesti ja henkisesti rankka eikä vähiten siksi, että raskauden puolivälistä lähtien miehen ja minun suhde on rakoillut ja nyt ilmeisesti ero tuli. Raskaus itsessään oli vahinko (pillerit petti), mutta kumpikin tottui ajatukseen tulevasta lapsesta nopeasti.
Ongelmat alkoivat muutama kuukausi sitten ja nyt tuntuu, että ainoa vaihtoehto on ero. En ymmärrä miehen käytöstä enää ollenkaan. Kavereidensa seurassa mies vaikuttaa odottavan innolla vauvan tuloa, mutta kotona kahden kesken mies ei koskaan puhu vauvasta ellen itse ota asiaa puheeksi. Hän ei ole kertaakaan ollut mukana neuvolassa eikä kuulemma halua / pysty tulla synnytykseen mukaan. Tuntuu kuin hän olisi enemmän kiinnostunut uudesta työpaikastaan kuin omasta perheestään. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa hänen ajatuksistaan liittyen lapseen tuloon yms, mutta siitä ei ole tullut mitään koska mies ei osaa keskustella. Tämä keskustelu kyvyttömyys onkin yksi suurimmista syistä miksi eroa mietin. Emme ennen riidelleet usein, mutta tuntuu nykyään riitoja tulevan jatkuvasti koska toisen kanssa ei pysty keskustelemaan kuin aikuiset. Mies aina sulkeutuu tai toteaa, että ainako sitä pitää haastaa riitaa.
Kaksi päivää sitten tilanne eskaloitui sen verran, että sain tarpeekseni ja lähdin omalle asunnolle (minulla yhteisen kodin lisäksi toinen oma asunto). Lähtiessä sanoin miehelle, että ota yhteyttä kun osaat keskustella kuin aikuiset. Itsellä kun on yleensä tapana hoitaa asiat puhumalla eikä vaikeamalla. Kaksi päivää olen odottanut, että mies ottaisi yhteyttä. Osoittaisi edes jonkinlaista kiinnostusta minua ja tulevaa lastansa kohtaan. Ei ole kuulunut soittoa eikä viestiä. Kavereiden kanssa kuulemma viettää aikaa normaalisti eikä ole puhunut meistä mitään. Eniten satuttaa ajatus siitä, että voin joutua lähtemään synnyttämään hetkellä minä hyvänsä eikä häntä tunnu kiinnostavan tuleva lapsi enää ollenkaan.
Miten ihmeessä tästä jatkan eteenpäin? Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki jo raskauden takia eikä nämä ihmissuhdeongelmat helpota asiaa ollenkaan. Onko täällä muita jotka ovat eronneet raskaus / lapsivuodeaikana?
Anteeksi jos aloitus oli sekava 😢 Ajatukset ihan sekaisin
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Usein mies ajattelee, että hänet on syrjäytetty, kun lapsi tulee hänen tilalleen. Miksi pakotat miehen synnytykseen. Minunkaan mieheni ei halunnut tulla mukaan. Minä sanoin miehelle, että tuon hänelle valmiin vauvan . Meillä on kaksi lasta. Mies on ollut hyvä isä, vaikka ei ollutkaan synnytyksessä.
Vai syrjäytetty 😂 ei jestas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huomenta Tarina-täti, ap!
Ja siis tälläinen parisuhde tarina tänään. Huh huh.
Luuletko sinä, ettei sinua täällä tunneta, vaikka varoiksi itse jo ilmoitit alussa, että tarinasi ei ole provo.
On se. Se on nimenomaan provo.
Tyylisi on pettämätön ja tarkka lukija ja palstailija huomaa sun aloituksesi välittömästi.
Rauhoitu jo, hyvä ihminen ja ota ne lääkkeesi.
Olet näin helteillä entistä sekavampi.
Vierailija kirjoitti:
Etsi ystävä, sukulainen tai vaikka maksullinen doula, jonka otat mukaan synnytykseen, älä enää yritä tai ajattelekaan miestä sinne. Ei kaikista miehistä vain ole siihen. Näin pystyt valmistautumaan synnytykseen tapahtumana positiivisella mielellä, jonkun luotettavamman henkilön kanssa, ilman että siihenkin liittyy jatkuvaa pettymyksen vatvomista. Parisuhdeongelmat sitten erikseen.
Tämä oli hyvä neuvo!
Nyt on pakko sanoa, että kyllä ennen oli paremmin....mikä nykyajan miehiä vaivaa. Kaikki pitää saada ja elämän olla helppoa. Heti kun tulee vähän kupruja elämään, poistutaan takavasemmalle ja mennään kavereiden kanssa kaljalle. Pitää olla talo/vaimo/perhe ym. ym. mutta mitään ikävää sen taholta ei saa olla. Vaimo ei saa vaatia kotitöitä, ei saa vaatia olemaan lapsen kanssa...
Jopa viimeisillään oleva vaimo voidaan noin vaan "hylätä".
Ei sinne maksullisia tarvitse haalia, synnytykseen saa asiantuntevaa apua synnystyssairaaloissa. Nyt ei ole kauhea tungoskaan vielä. Itsellení arvokkaana apuna oli toki sisareni joka opiskeli sairaanhoitajaksi, hänestä tuli sittemmin lapseni kummi. Hän on ollut hyvä henkinen tuki, vaikka välimatkaa 800 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan syntymä on iso elämänkriisi, olipa kyseessä sitten odotettu ja hartaasti toivottu lapsi tai yllätys. Sen mukanaan tuomaa elämänmuutosta ihmiset prosessoivat eri tahdissa, ja se on ymmärrettävää. Se, mikä ei taas ole ok, on toisen puhumattomuus ja vetäytyminen, kun olette yhdessä tätä elämänmuutosta kokemassa. Suosittelen, että hankitte miehen kanssa keskusteluapua asap ja jatkatte käyntejä myös vauvan synnyttyä koko ensimmäisen vuoden ajan. Tätä suosittelen siitäkin huolimatta, että lopulta päätyisitte eroon, sillä yhteinen vanhemmuus jatkuu erosta huolimatta.
Oma parisuhteeni melkein kaatui esikoisen synnyttyä, sillä puoliso ei vain kyennyt prosessoimaan vanhemmuuden ja elämänmuutoksen herättämiä tunteita. Hänestä tuli aivan mahdoton aikuisvauva, joka laskeskeli koko ajan menettämiään vapaa-ajan puuhia ja raivosi milloin mistäkin. Tilanne tasottui vähitellen, ja perhe-elämä alkoi sujua ihanasti. Toisen lapsen synnyttyä kävi ilmi, että ongelmat olivat edelleen olemassa, ja perhe-elämä muuttui helvetiksi. Raivokohtaukset jatkuivat, ja hän mm. ilmoitti että vauva on pilannut hänen elämänsä. Muutaman vuoden näitä raivareita ja uhriutumista katseltuani erosimme. Tarinan opetus on, että vanhemmuus on aivan valtava mullistus ihmisen elämässä, ja jotkut ihmiset tarvitsevat ammattiapua sen käsittelyyn. Ex-puolisollani oli paljon käsittelemättömiä asioita lapsuudenperheessään, ja tunnetaidot täysin kehittymättömät. Jos olisimme menneet perheterapiaan jo esikoisen vauva-aikana, ehkä eroltakin olisi voitu välttyä. Nyt tilanteet ehtivät kärjistyä niin pahoiksi, että omalta puoleltani mitään rakkautta tai kunnioitusta häntä kohtaan ei ollut enää jäljellä eron koittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vain mieslapsi ei kommunikoi avoimesti ja rehellisesti. Mies kertoo suoraan, mitä ajattelee raskaudesta ja sen jatkamisesta.
Eikös tämä raskaus ollut vahinko? Silloin se on yllätys miehellekin. Miehen voi olla melko vaikea hahmottaa, mitä kaikkea yhtäkkiä maailmaan tuleva lapsi ja isyys pitävät sisällään. Mies ei välttämättä itsekään oikein tiedä, mitä ajattelee raskaudesta. Luultavasti aika pelottava tilanne miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella kunnioituksella tulevaa äitiä kohtaan on silti pakko todeta, ettei miestä voi pakottaa (onneksi) ottamaan mitään roolia tulevan lapsen suhteen. Jos äidistä tuntuu ettei pärjää, lapsen voi myös antaa adoptioon. Näin ongelma siirtyy seuraavalle ja voi keskittyä taas omaan onnellisuuteen ja elämään.
Miksi turhaan pilata kahta tai kolmea elämää pienillä ongelmilla, kun ratkaisu kaikkeen on olemassa?
"miehet eivät ymmärrä"
"tunne-elämän ongelmia"
" miestä ei voi pakottaa"
Mitä ihmeen vauvoja miehet ovat???? Kymmenvuotias ihmisenalku voi olla kehittymätön tunne-elämässään ja häneltä ei todellakaan vaadita ottamaan mitään vastuuta. Mutta aikuinen MIES ei pysty sisäistämään muutosta elämässään? Niinkuin lapsen saaminen olisi joku elämänmittainen tragedia, johon vaaditaan tuntien terapiat. Oikeasti? Läheisen traaginen kuolema, onnettomuudet ym. ovat tragedia, lapsen tuleminen on iloinen asia, mutta vain suomalainen mies masentuu siitä niin, että pitää koko perhe hylätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi hylätä oman lapsensa. Mies ei tajua mitä on menettämässä. Pieni lapsi on täysin syytön ongelmiinne.
Vierailija kirjoitti:
"miehet eivät ymmärrä"
"tunne-elämän ongelmia"
" miestä ei voi pakottaa"
Mitä ihmeen vauvoja miehet ovat???? Kymmenvuotias ihmisenalku voi olla kehittymätön tunne-elämässään ja häneltä ei todellakaan vaadita ottamaan mitään vastuuta. Mutta aikuinen MIES ei pysty sisäistämään muutosta elämässään? Niinkuin lapsen saaminen olisi joku elämänmittainen tragedia, johon vaaditaan tuntien terapiat. Oikeasti? Läheisen traaginen kuolema, onnettomuudet ym. ovat tragedia, lapsen tuleminen on iloinen asia, mutta vain suomalainen mies masentuu siitä niin, että pitää koko perhe hylätä?
Ei tässä ymmärtääkseni ole mistään mullistavasta kyse. Jokaisella on oikeus päättää elämästään ja tulevaisuudestaan. Luulisi naislapsenkin näin yksinkertaisen asian ymmärtävän. Vauvahössötys ei oikeuta kohtelemaan toisia kynnysmattona tai unohtamaan heidän olemassaoloaan, tämänkin luulisi olevan yksinkertaista. Suurin osa suhtautuu perheenlisäykseen vain yhtenä vastaan tulevana ongelmana lisää ja ottaa vastuun raahatakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet pärjäämään hyvin vauvan kanssa tarvittaessa yksinkin. Minäkin olin ekat 7 v totaali yh ja vauva oli elämäni suurin onni. Se oli niin ihanaa pitää sitä sylissä, työnnellä rattaita, kun se kasvoi jne. En moneen vuoteen edes muistanut, että miehiä on olemassakaan, vauva oli niin keskeinen asia elämässäni. Jos lapsella on hyvä ja vastuullinen isä, se varmasti helpottaaarkea paljon. Mutta jos se mies on huono ja yksi mieslapsi perheessä, sellainen on pelkkä painolasti ja tuo ylimääräistä stressiä.
Nyt sun kannattaa heti soittaa läheisille ja järjestää tukiverkkoja niin, että saat hoitoapua, jos/kun tarvitset.
Onnea ihanan vauvelin johdosta!
PS. Jos et ole naimisissa, vaihda kirjat äkkiä omaan asuntoosi. Jos ei ole naimisissa ja asuu eri osoitteessa kuin mies, saa silloin automaattisesti yksinhuoltajuuden, mikä voi olla parempi, jos on huono mies.
Vierailija kirjoitti:
Läheisen traaginen kuolema, onnettomuudet ym. ovat tragedia, lapsen tuleminen on iloinen asia, mutta vain suomalainen mies masentuu siitä niin, että pitää koko perhe hylätä?
Lapsen tuleminen ei suinkaan aina ole iloinen asia. Varsinkaan silloin, kun lapsi tavalla tai toisella on vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP! Vauva on tuhat kertaa ihanampi kun mies ikinä!
Minulle miehenä ensimmäisen lapsen syntymä oli tosi iso elämänmuutos ja vähän pelkäsinkin sitä kaikkea sairaala- ja neuvolahössötystä mitä asiaan liittyi. Olin mukana synnytyksessa vaikka sielläkin kuulemma tein kaiken väärin. Mutta kun lapsi oli syntynyt olin aivan myyty. Yritin parhaani kotona mitä töiden tekemiseltä pystyi ja jaksoin. Toisen lapsen kohdalla muutos ei ollut niin iso ja ymmärsin, että osaa naisiakin ne neuvolajutut pelottavat/inhottavat/epäilyttävät, joten yritin olla paremmin tukena niissäkin.
Joten peli ei ehkä vielä ole menetetty, mutta en ap:na olisi noin ehdoton tuosta sovun hieromisesta. Joskus kannattaa niellä ylpeys ja tehdä aloite sovintoon jos toinen ei jostain kykene. Puhukaa tuntemuksistanne ja odotuksistanne. Puhukaa paljon.
Kuten joku jo aiemmin ehdotti, hankkikaa keskusteluapua asap! Tekstin perusteella olette selvästi nuoria ja kumpikin kipuilee tavallaan suuren elämänmuutoksen edessä. Se ei vielä tarkoita, että tarvii heti luovuttaa ydinperheen suhteen. Ja vaikka parisuhteesta ei tulisikaan mitään, sinä ap tarvitset selvästi tukea ja empatiaa uudessa tilanteessa ja mies ei tällä hetkellä ole se taho, joka kykenee sitä antamaan, joten kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Se on aivan ehdottomasti myös vauvan hyvinvoinnin edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hyi saakeli mikä ”mies” sulla. Tuollaisen kanssa olet lisääntynyt?! Hankkikaa itsekunnioitusta h elvetti soikoon.
Ei ole noin simppeliä. Miehelle ei-suunniteltu raskaus voi olla todella ikävä juttu. Aborttia mies ei halua tai kehtaa vaatia. Vastentahtoisuuttaan miehen voi olla vaikea naiselle näyttää, jos nainen on raskaudesta innoissaan. Sitten mies saattaa naisen mieliksi sanoa ja näytellä, että suhtautuu myönteisemmin raskauteen kuin tosiasiallisesti suhtautuukaan.
Miestä ei voi pakottaa tuossa tilanteessa. Jos alat miestä syyllistää, mies saattaa häipyä tiehensä ja päätyä elatusmaksujen maksajaksi. Riitainen ero ei ole kenellekään eduksi. Tilanteesi vaikuttaa melko hankalalta. Onnea matkaan.
?? Ei ole simppeliä?? Mikä helvetti tätä yhteiskuntaa vaivaa kun yritetään poistaa kaikki vastuu yksilöltä. Mikäli harrastat seksiä, sinun täytyy, miehenä, olla valmis myös vahinkoihin, ja kyetä ennen tämän tapahtumista puhumaan vaihtoehdoista. Mikäli mies näyttelee, että 'joo se on ok' - mutta on oikeasti eri mieltä, vastuu on "miehen" eikä kenenkään muun. Ihan oma päätös se on se kikkeli työntää naiseen, jolloin hyväksyy mahdolliset seuraamukset, ja tässä tapauksessa raskauden.
Jaaha, siellä kolahti. Onkohan itse porsinut epärehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi hylätä oman lapsensa. Mies ei tajua mitä on menettämässä. Pieni lapsi on täysin syytön ongelmiinne.
Tämä. Kolmas ihminen on täysin syytön siihen että joutuu syntymään kurjuuteen liikakansoituksen keskelle vasten tahtoaan.
Siksi sellaista vahinkoa EI PITÄISI PÄÄSTÄ TAPAHTUMAAN MISSÄÄN OLOSUHTEISSA.
1) Älä parittele!
2) Jos parittelua on ihan pakko (muuten joku kuolee tai ilmastonmuutos pahene) tapahtua, niin silloin kakkoseen!
Vierailija kirjoitti:
Ei sinne maksullisia tarvitse haalia, synnytykseen saa asiantuntevaa apua synnystyssairaaloissa. Nyt ei ole kauhea tungoskaan vielä. Itsellení arvokkaana apuna oli toki sisareni joka opiskeli sairaanhoitajaksi, hänestä tuli sittemmin lapseni kummi. Hän on ollut hyvä henkinen tuki, vaikka välimatkaa 800 km.
Se asiantunteva apu ei ole 24/7 synnyttäjän vierellä. Ne käy välillä piipahtamassa ja tsekkaamassa tilanteen. Tämä rajaa jo joitain synnytystapoja pois. Esimerkiksi vesiallas kivunlievitykseen ei ole mahdollinen, ellei sulla ole oma tukihenkilö tai doula mukana.
Etsi ystävä, sukulainen tai vaikka maksullinen doula, jonka otat mukaan synnytykseen, älä enää yritä tai ajattelekaan miestä sinne. Ei kaikista miehistä vain ole siihen. Näin pystyt valmistautumaan synnytykseen tapahtumana positiivisella mielellä, jonkun luotettavamman henkilön kanssa, ilman että siihenkin liittyy jatkuvaa pettymyksen vatvomista. Parisuhdeongelmat sitten erikseen.