Miksi jotkut ihmiset vihaavat KAIKKEA liikuntaa ilman "pätevää" syytä?
En itsekään ole mikään liikuntahullu, mutta tykkään käydä pyörälenkeillä (3-4 krt/vk) ja kävelemässä. En vain ymmärrä, miksi jotkut ihmiset suorastaan vihaavat kaikkea liikuntaa ilman, että heillä olisi suurempia fyysisiä rajoitteita, jotka estävät liikunnan harrastamisen.
Mikä siinä liikkumisessa niin inhottaa? Itselleni tulee ainakin AINA parempi olo - niin fyysisesti kuin henkisesti - liikunnan jälkeen.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ikinä tule liikunnasta hyvä olo. Ei ikinä. Ei edes silloin kun harrastin aktiivisesti ja kilpailin kansallisella tasolla. Jossain vaiheessa älysin lopettaa, kun ymmärsin, ettei joka päivä tarvitse olla pää kipeä, paha olo, ärsyyntynyt, hikinen jne. Taisi olla silloin kun loukkaantumisen takia olin jalkaleikkauksessa ja levossa liikunnasta viikkoja. Nykyään vain hyötyliikuntaa ja koiran kävelytystä.
No sinähän liikut päivittäin, tollo.
Palstan logiikkaa - joku söi ja eli terveellisesti, ja jäi auton alle = liikunta vaarallista ja terveellinen ruokaki ihan turhaa.
Eli sama löhötä ja ahmia.,ei kuole ainakaan yhtäkkiä.
Ap voisi vähän avata logiikkaansa että miten joku rajoite saisi vihaamaan liikuntaa, ruuanlaittoa, virkkaamista tai muutakaan harrastusta?
Itselläni on niin hitaat refleksit että en pärjäisi F1 kisoissa tai rallissa, mutta en sentään vihaa moottoriurheilua sen takia.
Entä mikä olisi "pätevä syy" jonkun harrasteen vihaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tottumiskysymys varmaan. Lapsesta asti jos kulkee ensin rattaissa ja sitten autolla / bussilla jokapaikaan niin kävelyt, pyöräily ja kaikki mahdollinen liikunta on ihan vierasta.
Mä olen lapsesta asti kulkenut pyörällä tai kävellen kaikki työ-, koulu- ja harrastusmatkat kesät ja talvet. Inhoan siltikin liikuntaa.
Olen alkanut välttelemään liikuntaa, en nyt suoranaisesti sitä vihaa, mutta jos voin valita auton tai hissin niin valitsen sen.
Nuorempana olisin valinnut toisin. Silloin oli ihan hyvä kunto, eikä portaat tai 15km pyöräily rasittanut. Nyt olen kolmisen vuotta omistanut auton ja liikkunut sillä kaikkialle, elämään mahtui vain työ ja arki-illat meni lasten kanssa. Olin uupunut, valitsin aina ja kaikessa sen helpoimman vaihtoehdon.
No nyt olen totaalisen rapakuntoinen. Liikkuminen tuntuu pahalta - reidet hankaavat, kengät puristavat, hiki tulee, hengästyttää, rintsikoiden olkaimet valuvat, housut valuvat taskujen painosta tai jos tavarat kassissa niin hihna hankaa. Mitä iloa tästä muka saa?
Noh, yritän nyt kesällä saada kunnon nousemaan. Lasten kanssa liikkuminen on ihan kivaa yhdessä tekemistä ja niin kuin se on lapsille hyväksi, on se sitä myös minulle itselleni. Kunhan kunto taas kasvaa, eiköhän tästä pysty myös nauttimaankin :).
En minä vihaa liikuntaa. Toisinaan on vain vaikea suhtautua siihen ettei keho enää pysty samaan kuin aiemmin ja kehitys on hidasta verrattuna aiempaan.
En tykkää hikoilusta niin yleensä liikunta ei kauheasti natsaa. Pyrin kuitenkin liikkumaan tarpeeksi terveyssyistä! Mutta ei se mitään herkkua ole.
luulisi ihmisen myös osaavan ajatella, että olen nyt aikuinen ja voin lähteä kokeilemaan löytäisinkö liikunnan ilon.
Minun on ihan yhtä helppo löytää liikunnan ilo kuin esimerkiksi turpaansaamisen ilo, nolatuksi ja naurunalaiseksi tulemisen ilo, mokaamisen ilo jne.
liikunta vie aikaa, siinä tulee hiki, hengästyy ja paikat kipeytyy. Toki ihminen joka jotakin tekee, väkisin jonkin verran liikkuu. Metsätyöt, klapien teko ja niiden liiteriin roudaaminen sekä talvella niiden kantaminen sisälle 2-4 kopallista päivittäin on liikkumista sekin. Ja siitä tulee hyvä olo sen kautta, että tarpeellinen työ tuli tehtyä. Mutta ei liikkumisen itsensä takia. Pelkästään liikkumisen takia en liiku, vaan sillä helkutin rehkimisellä täytyy olla jokin konkreettinen hyöty ja päämäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pätevä syy vihata liikuntaa?
Hyvä kysymys. Sitäpä minäkin ihmettelen.
Ap
Ajanhukkaa! Kävellä ilman päämäärää pitkin pusikoita. Mitä hauskaa siinä on, ei mitään.
Tuota minäkin usein mietin pitkis hölkilläni,mutta silti tulee lähdettyä,omalla kohdallani kyse lienee enemmän tavasta kun ei mitään suurempia tavoitteitakaan ole.
Samahan se on rakastaa tai vihaa. Sehän on täysin jokaisen oma asia eikä sitä tarvitse tuoda julki. Jos jokainen pitäisi turpansa kiinni niin kellään ei olisi paha mieli.
Kroonisesta sairaudesta johtuen liikkuminen erittäin kivuliasta, jopa kevyt kävely (joka siis pakko...). Käyn myös 1 km:n kävelyllä päivittäin, pakosta. Ja vihaan jokaikistä hetkeä!
Hengästyminen ja hikoileminen ällöttävät.
Aika omituinen ihminen pitää tuolloin olla, jotain vikaa jo lapsuudesta läpi nuoruuden aikuisuuteen, jos ei mitään iloa saa mistään erilaisesta liikuntalajista.
Suoraan sanottuna ärsyttää kun itselläni on läheinen joka valittaa viikoittain jotain kipuja / kolotuksia jotka on aivan normaaleja mutta häviäisivät kun viitsisi päivittäin edes jollain tapaa liikkua, kävelisi, pyöräilisi, venyttelisi hieman. Ihmisvartalo tarvitsee liikettä, ihan siinä missä ne lemmikkikoirat mutta ihmiskroppa on parhaimmillaan kun liikunta on monipuolista. Suorastaan v*t*ttaa kun joku valittaa jatkuvasti mutta ei voi kävellä edes 100m kauppaan kun sekin matka ajettava autolla, tuhlaa yhteiskunnan varoja kun jatkuvasti valittaa vaivojaan lääkäreille vaikka suurin osa näistä olisi korjattavissa elintavoilla / liikunnalla jne. Oikeasti mitä haittaa on kävellä tai pyöräillä välillä jonnekin, saati jos on vielä työtön ja päivät pitkät aikaa tehdä mitä haluaa? Ja ihan sama jos nuo on jollekin jotain inhokkeja jostain syystä, harrastakoot kukin mitä haluaa mutta pääasia että jotenkin liikkuisi päivittäin. Raikas ulkoilma tekee hyvää.
Jotenkin tämä keskustelu on kuin jotain lasten juttuja lukisi. Juu, ei aina ehkä ole helppoa juosta pidempiä matkoja, liikkua päivittäin pyörällä / kävellen jne ja syödä terveellisesti ja juoda niitä vihermehuja jne. Tai nuo asiat on hyvin helppoja, mutta vaikeampaa on kieltäytyä pizzasta ja viikonlopun karkeista jne ja että jäisi vain kotiin tekemättä mitään. Mutta kun on aikuinen niin tietää mikä itselle on hyväksi (kuten tietäisi mikä kasvavalle lapselle) ja siksi on vain elettävä parhaansa mukaan niissä määrin.
Inhoan liikuntaa siksi, koska siitä tulee paska fiilis. Liikunta nyt ei vaan ole koskaan napannut, koska en ole koskaan saanut mitään mielihyvää siitä. Ihan riittävän pätevä syy, siis. Eivät kaikki pidä liikunnasta eikä tarvitsekaan. Ihmisiä on erilaisia. Vähän sama kuin sanoisi homolle, että nyt sinun kuuluu vain pitää naisista, piste. Jos ja kun liikunta on vastenmielistä pakkopullaa, niin miksi sitä pitäisi harrastaa väkisin?