Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto - taidehistoria
15.07.2014 |
Olen alkanut pyörittelemään päässäni ajatusta siitä, että hakisin yliopistoon opiskelemaan. Taidehistoria pääaineena kiinnostaa minua kaikista eniten. Kuinka opiskelijavalinnat tehdään? Riittääkö menestyminen pääsykokeissa vai katsotaanko myös lukion päättötodistuksen arvosanoja? Jos arvosanat vaikuttavat niin mitkä ovat taidehistorian kannalta ne tärkeimmät?
Tässä vähän jo googlailinkin ja aion vielä jatkaa, mutta tahtoisin kuulla myös niitä, jotka ovat kyseistä ainetta päässeet opiskelemaan. Kertokaa millä hoiditte itsenne sisään? :)
Kiitos jo etukäteen kaikille asiallisesti vastanneille
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 00:30"]
Tiedän yhden taidehistorioitsijan, on töissä eräässä Suomen suurimmista taidemuseoista. Toki varmaan vaikuttaa, mitä opiskeluaikana tekee ja keihin tutustuu. Mutta ei mikään ei ole mahdotonta!
[/quote]
Sitten sillä oli erittäin hyvät suhteet jotain kautta tai on jo väitellyt ja kerännyt mainetta. Varsinkin museoihin on todella vaikea päästä palkattuna työntekijänä, edes pätkähommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisikos kukaan vastata AP:n kysymykseen? :D Väittelyksi meni tämäkin ketju...En ole siis aloittaja, vain sivustaseuraaja, jolla ei ikävä kyllä ole vastausta.
Ihana ala joo, jos on rikas puoliso tai paljon perittyä omaisuutta ja voi elellä kotirouvana.
Ap:n kysymykseen, kannattaa katsoa suoraan yliopistojen valintaperusteista. Opiskelijavalinnathan on muuttumassa, mutta tähän mennessä useimmiten opiskelijat on valittu niin, että puolet pelkän valintakokeen ja puolet yhteispisteiden (lähtöpisteet + valintakoe) perusteella. Esimerkiksi HY:ssa saa lähtöpisteitä useimmista yo-tutkinnon aineista, samoin Turun yliopistossa. Ja yliopistot katsovat vain kirjoitusten tuloksia, lukiotodistuksen arvosanoilla ei ole väliä.
Tähän jankkaamiskeskusteluun sanoisin, että totta kai aina on näitä kokemuksia, että on vain pätkätöitä ja ei työllisty jne. Sanoisin kuitenkin, että useimmiten opiskelijoilla on tällainen pelko siinä 2. ja 3. opiskeluvuoden paikkeilla (kuten tällä vastaajan ystävälläkin). Eli silloin, kun on sellainen tunne, että on jo alalla sisällä, mutta toisaalta ei ole mitään työkokemusta eikä vielä kovin realististista kuvaa koko alasta ja kaikista työmahdollisuuksista. Tämä ei siis koske vain taidehistoriaa tai vain kulttuurialaa, vaan on aika yleinen ajattelutapa monella alalla (lukuunottamatta tietysti niitä aloja, joilla on varma työllisyys, lääkärit, sosiaalityöntekijät jne.). Työskentelen itse opinto- ja uraneuvonnan parissa ja tunnen jonkin verran kulttuuri- ja taidealaa, ja sanoisin että verkostoilla ja omilla kiinnostuksenkohteilla sekä sivuaineilla on paljon merkitystä, ja tietysti sillä että oikeasti tekee sen tutkinnon loppuun. Taidehistoria pääaineena ei tarkoita sitä, että ainoa mahdollisuus työllistymiseen olisi taidemuseo, vaan kuten monet muutkin akateemiset alat, siitä on mahdollisuus työllistyä aika moneen paikkaan. Tunnen etäisesti joitakin taidehistoria pääaineena valmistuneita maistereita. Yksi heistä on museopedagogi, kaksi työskentelee Suomen kulttuuri-instituuteissa, yksi on suurlähetystön kulttuuriosastolla ja yksi mainostoimistossa ad:na. Kaikki alle 35-vuotiaita, joilla valmistumisesta noin viisi vuotta. Tottakai hekin ovat (olleet) pätkätöissä ja tehneet myös koulutustaan vastaamatonta työtä jossain vaiheessa, mutta niin varmaan aika monet opiskelijat. En siis näkisi taidehistorian opiskelua lainkaan turhana tai menolippuna kortistoon, pitää vain löytää kaikki mahdollisuudet ja tilaisuudet ja olla avoimin mielin esimerkiksi sivuainevalintojen suhteen. Ja kuten monella muullakin akateemisella alalla, mahdollisuudet saada työtä ovat paljon suuremmat pääkaupunkiseudulla kuin joissain pikkukaupungeissa, valitettavasti.
Ei liene suuri yllätys, että AV vastustaa kaikkea taidealan koulutusta ja ylipäätään ihan kaikkea, josta ei ole mahdollisimman helppo työllistyminen mahdollisimman keskinkertaiseen työhön.
Suurin osa palstan lukijoista kun on täysin kunnianhimottomia ja työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Lisäyksenä vielä viestiini, että useimmiten tuo ajatus siitä, ettei ala työllistä, katoaa myöhemmin, sitten kun on tehnyt harjoittelun, saanut jalkaa oven väliin, tutustunut alan eri toimijoihin ja löytänyt sen "oman juttunsa". Toki joillekin voi käydä niin, ettei saa hyvää harjoittelupaikkaa tai löydä omaa suuntaansa, ja silloin voi tuntua siltä, ettei ala työllistä. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien kokemus, mutta toki taidehistoria on sellainen pääaine, että opiskelijan pitäisi olla avoin ja ehkä enemmän aktiivisempi kehittämään itseään ja ammattitaitoaan kuin jollain muulla alalla.
Tiedän yhden taidehistorioitsijan, on töissä eräässä Suomen suurimmista taidemuseoista. Toki varmaan vaikuttaa, mitä opiskeluaikana tekee ja keihin tutustuu. Mutta ei mikään ei ole mahdotonta!