Lue keskustelun säännöt.
Miksi siskoni arvostelee minua jatkuvasti?
15.07.2014 |
Koko pienen ikäni oon kuunnellut kun mun neljä vuotta vanhempi sisko arvostelee mua. Itse hän ei näe tätä loukkaavana tms. vaan hän vaan sanoo mitä mieltä on, on kuulemma suorapuheinen. Jännä vaan että koskaan ei osaa sanoa mitään positiivista vaan etsii ne negatiiviset piirteet ja huomauttelee niistä niin kahden kesken kuin porukassa.
Esimerkkinä kun ollaan baarissa, joku mies tulee kehumaan mun silmiä niin seuraavana päivänä sisko sanoo, että hän pitää rumana tuollaisia silmiä kuin mulla, sellaiset kuin hänellä/jollain muulla on kauniimmat. Olen lyhyempi kuin hän, jolloin hän haukkuu minulle lyhyitä ihmisiä "tapiksi" ja "hukkapätkäksi" ja kuulemma miehetkin karsastaa lyhyitä naisia, hänen mielestään. Mulla on isommat rinnat, niin ne on lehmäntissit, hänellä on paljon kauniimmat omasta mielestään. Ylipäätään kaikki piirteet mussa on perseestä, ne positiiviset piirteet mistä tykkään itsessäni hän lyttää maanrakoon ja revittelee negatiivisilla piirteillä, varsinkin porukassa, joka on tosi noloa. En kehtaa enää hänen kanssaan mennä mihinkään yhteisiin bileisiin kun se mun haukkuminen ja lyttääminen alkaa aina. Eikä se rajoitu vaan ulkoisiin asioihin vaan lisäksi elämänvalintoihin, poikaystäviin jotka on siskon mielestä ihan kauheita eikä hän huolisi koskaan, älykkyyteen (haukkuu tyhmäksi ym..) ja siskon mielestä mä olen meistä kahdesta se tyhmä duunari jolla ei ole aivoja eikä lahjoja muuhun kuin perseen pyyhkimiseen (olen lähihoitaja), ei hän kyllä itsekään ole kuin ammattikoulun käynyt.
Miksi joku haluaa olla noin ilkeä? Siskoni mukaan mä olen liian herkkä eikä mulla ole huumorintajua, että ne kaikki on ihan puhtaasti vaan vitsejä. Mua ei kyllä enää yhtään naurata :( Mua ahdistaa siskon seurassa, en uskalla olla oma itseni ja tunnelma on ihan eri muiden kavereiden kanssa. Mun kaverit ei tykkää siskostani yhtään eikä siskolla ole muutenkaan yhtään oikeaa ystävää, kavereita kyllä. Jatkuva haukkuminen on kyllä tehnyt tehtävänsä ja mulla on itsetunto tosi huonossa jamassa. Olen yrittänyt katkaista välit mutta aina jossain vaiheessa mulla käy sääliksi sisko ja annan sille aina anteeksi.Mitä nyt?
Kommentit (21)
Voi olla, että myös siskosi itsetunto on aivan pohjamudissa ja yrittää sinua lyttäämällä epätoivoisesti nostaa itseänsä ylemmäs. Oletko koskaan naljailun jälkeen kertonut, että hänen puheensa satuttavat eivätkä naurata ollenkaan? Kannattaa hitaasti, mutta päättäväisesti hiljalleen irtautua siskosi seurasta, joka nähtävästi satuttaa sinua isommassakin mittakaavassa. Haluatko pitää sellaista ihmistä elämässäsi, jonka seurassa et tunne itseäsi hyväksi? Sano myös siskollesi, ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä niin paljon kuin ennen hänen loukkaavan käytöksensä takia. Ehkä hänkin alkaa ymmärtää jäädessään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut että ne puheet satuttaa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Yritin kans takaisin sanomista, naljailin jostain hänen tekemisistään niin hän suuttui kauheasti enkä ole sen jälkeen enää uskaltanut sanoa mitään. Yritän uskotella itselleni, että siskon puheet ei ole totta, en ole ruma, mutta kun osa niistä asioista mille hän nauraa on totta (esim lyhyys tai isotissisyys) niin jotenkin ajattelen että ne muutkin on varmaan sitten totta.
En tiedä kumpi on se omituinen meistä kahdesta.
ap
Yksi sana ja se on: mustasukkaisuus. Juontaa juurensa lapsuuteenne, ilmeisesti syntymäsi aiheuttamaan shokkiin siskossasi. Ette te taida tuosta selvitä koskaan. Mulla sama juttu oman isosiskoni kanssa.
Siskosi on tietenkin se oudompi osapuoli. Ei sinussa ole mitään vikaa, meillä jokaisella on omat piirteemme ja ominaisuutemme, oli se sitten isotissisyys, lyhyys, likinäköisyys, pottuvarpaisuus tai harvahampaisuus. Ei ole järkeä alentua hänen tasolleen kinastelemaan tai pilkkaamaan takaisin. Kannattaa ehdottomasti jäädyttää välit ja katsoa mitä tapahtuu. Tottakai läheisen ihmisen mielipide alkaa vaikuttamaan jo omaankin käsitykseen itsestään.
Huh! Itse olen isosisko ja kehun siskoani joka välissä. Mielestäni hän on kaunein ja ihanin sisko, mitä toivoa saattaa. Joku aiheuttaisi hänelle pahaa mieltä niin puolustusreaktio olisi automaattinen.
Kurjalta kuulostaa teidän tilanne. :(
Mitä jos itse yrittäisit luoda positiivista ilmapiiriä ja sanoisit kivoja asioita siskollesi? Ehkä se lopettaa tuollaisen ihmeellisen käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pitkä sitten olet ja rintojesi koko? Entäs siskos mitat? miltä muuten näytät? kannattaa vaan ingoorata koko tyyppi pilaa itsetuntos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä ole siskosi kanssa. Kateellinen se on. Todella hankala olla tuollaisten ihmisten kanssa :/
heti tuli tämä laulu mieleen :D voimia, ei ole helppoa kun joku kuitenkin niin tärkeä ihminen arvostelee jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla mitalla siskollesi takaisin. Mulla on 2 nuorempaa siskoa ja huumori kukkii kyllä heidän kans. Joskus tuon toisen nuoremman siskon tosikkomaisuus ja töksäyttely oudoksuttaa; saattaa halveerata muka huumorilla. Pamautan kyllä takasin ja siitä oppinut. En anna polkea itseäni jalkoihinsa. Sanoa räväytän just ja samalla mitalla. Nauran päälle. Mutta se jääkin sitten siihen ja oppii ettei minun kanssa kovin pitkälle mene. Olen omasta mielestäni siskoille ystävällinen ja veljillekin ystävällinen ja hyväntahtoinen. Mutta puolensa pitää pitää. Sellaista se on. Ja yleensäkin muillekin ihmisille, joita elämän varrella on tullut vastaan, niin jos joskus harvoin joukossa on ollut sellaisia naljailijoita, niin näyttää niille ettei heilauta mihinkää. Joskus niistä on tullut hyviä kavereita kun saaneet vähän vastakaikua omille tarkoituksilleen. Jospa siskosi haluaisi vähän sananvääntöä ja ilmaa puhdistavaa riitaa hakien itselleen vastakaikua ja rauhoittuisi kun läväytät puolihuolimattomasti tilanteessa hänestäkin jotakin...voi vähän ruveta miettimän miltäse tuntuu? Ei kannata olla liian kiltti.
Mulla ollut toisin päin. Itse olin se naljaileva isosisko, varmasti todella rasittava. Kuitenkin, kotoa muuttamisen jälkeen, ja hiukan aikuistuttua olen oppinut pitämään suuni kiinni siskoni ulkonäöstä ja muista "vioista", pukeutukoot miten tykkää.
Ainoastaan nykyinen ongelma on se, että sanonpa mitä tahansa, kehuja (tai jos vaikka en edes sano mitään), niin siskoni kokee sen naljailuksi. Kerran ihmettelin, onko hän lähdössä yöpöksyillä kaupoille (batman lökärit, näytti ihan oikeasti yöhousuilta), niin hän suuttui, kun taas arvostelin pukeutumista.. oli/on ilmeisesti joku muoti-ilmiö, minkä olen missannut.
Teen parhaani olematta se ilkeä isosisko, mutta se käytös on niin juurtunut siskoni mieleen, että hänen on erittäin vaikea nähdä minun muuttuneen, tai edes yrittävän olla oikeasti kiva. Ainoa, mistä olen arvostellut enää hänen pukeutumista, on työhaastattelut. Koittanut oikeasti auttaa, että siistimmillä vaatteilla saisi jo helpommin töitä, mutta ei suostu uskomaan, koska "ei nykyaikana enää ulkonäköä katsota". No, en sanoisi, että (siskoni kokoa S) pukeutumalla XL/XLL yksisarvishuppariin työhaastatteluun olisi se paras päätös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana ja se on: mustasukkaisuus. Juontaa juurensa lapsuuteenne, ilmeisesti syntymäsi aiheuttamaan shokkiin siskossasi. Ette te taida tuosta selvitä koskaan. Mulla sama juttu oman isosiskoni kanssa.
Vaikka aloitus on monta vuotta vanha niin aihe lienee jossain aina ajankohtainen. Ehkä yleisintä juuri kahden sisaren kesken.
Minä sain jatkuvaa nälvintää isosiskolta nuorena, aikuisena enemmän tai vähemmän peiteltyä ylenkatsetta. Kumma kyllä hän on kuitenkin ollut aina kateellinen minulle; ulkonäöstä, huumorintajusta, taiteellisista lahjoista. Olisikohan iloinen jos puhuisimme asiasta ja hän saisi tietää kuinka paljon on itsetuntoani kolhinut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut toisin päin. Itse olin se naljaileva isosisko, varmasti todella rasittava. Kuitenkin, kotoa muuttamisen jälkeen, ja hiukan aikuistuttua olen oppinut pitämään suuni kiinni siskoni ulkonäöstä ja muista "vioista", pukeutukoot miten tykkää.
Ainoastaan nykyinen ongelma on se, että sanonpa mitä tahansa, kehuja (tai jos vaikka en edes sano mitään), niin siskoni kokee sen naljailuksi. Kerran ihmettelin, onko hän lähdössä yöpöksyillä kaupoille (batman lökärit, näytti ihan oikeasti yöhousuilta), niin hän suuttui, kun taas arvostelin pukeutumista.. oli/on ilmeisesti joku muoti-ilmiö, minkä olen missannut.
Teen parhaani olematta se ilkeä isosisko, mutta se käytös on niin juurtunut siskoni mieleen, että hänen on erittäin vaikea nähdä minun muuttuneen, tai edes yrittävän olla oikeasti kiva. Ainoa, mistä olen arvostellut enää hänen pukeutumista, on työhaastattelut. Koittanut oikeasti auttaa, että siistimmillä vaatteilla saisi jo helpommin töitä, mutta ei suostu uskomaan, koska "ei nykyaikana enää ulkonäköä katsota". No, en sanoisi, että (siskoni kokoa S) pukeutumalla XL/XLL yksisarvishuppariin työhaastatteluun olisi se paras päätös :)
No mitä jos antaisit sen siskon ihan itse päättää miltä näyttää? Ei se sinun mielipiteesi sitä paitsi ole se oikea, vaikka isosisko oletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ihan oikeasti vaan antaisit olla? Tuollainen ihminen tajuaa aiheuttamansa mielipahan aikanaan, jos tajuaa koskaan. Mutta mutta, se tapahtuu vain jos asettat selkeät omanarvontuntoiset rajat. Sisarrakkauden höpinä on puppua usein, kiun mustasukkaisuus ja kateus sävyttää suhdetta. Silloin vain totaalinen ghostaus auttaa, ja tekee ihmeitä omalle mielenrauhalle myös.
Mulla on tuollainen veli. Onneksi ollaan jo keski-käisiä, niin on voinut valita ollaanko tekemisissä vai ei. Yllätys, yllätys - ei olla. Viimeinen kohtaaminen meni niin pahaksi, että varoitin häntä jatkamasta tai laitan hänet estoon. Ei lopettanut, no nyt on puhelut ja mailit estetty. Vihdoin rauha.
Minä olen tyhmä mutta ahkera. Siskoni on oikeasti fiksu.
Osaan neuloa, mutta vain mallista. Siskoni on luova.
Kotini on kaunis vain koska minulla on rahaa. Siskoni on luova.
Minulla on rahaa koska vastenmielisesti aina ajattelen rahaa. Rahaa jota sisko on koko ajan "lainaamassa". Siskoni on taiteilijasielu.
Olen akateeminen koska minulla ei ole mitään käden taitoja. Siskoni on luova.
Olen huono äiti. Lapseton siskoni on paljon parempi aikuinen lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut toisin päin. Itse olin se naljaileva isosisko, varmasti todella rasittava. Kuitenkin, kotoa muuttamisen jälkeen, ja hiukan aikuistuttua olen oppinut pitämään suuni kiinni siskoni ulkonäöstä ja muista "vioista", pukeutukoot miten tykkää.
Ainoastaan nykyinen ongelma on se, että sanonpa mitä tahansa, kehuja (tai jos vaikka en edes sano mitään), niin siskoni kokee sen naljailuksi. Kerran ihmettelin, onko hän lähdössä yöpöksyillä kaupoille (batman lökärit, näytti ihan oikeasti yöhousuilta), niin hän suuttui, kun taas arvostelin pukeutumista.. oli/on ilmeisesti joku muoti-ilmiö, minkä olen missannut.
Teen parhaani olematta se ilkeä isosisko, mutta se käytös on niin juurtunut siskoni mieleen, että hänen on erittäin vaikea nähdä minun muuttuneen, tai edes yrittävän olla oikeasti kiva. Ainoa, mistä olen arvostellut enää hänen pukeutumista, on työhaastattelut. Koittanut oikeasti auttaa, että siistimmillä vaatteilla saisi jo helpommin töitä, mutta ei suostu uskomaan, koska "ei nykyaikana enää ulkonäköä katsota". No, en sanoisi, että (siskoni kokoa S) pukeutumalla XL/XLL yksisarvishuppariin työhaastatteluun olisi se paras päätös :)
No mitä jos antaisit sen siskon ihan itse päättää miltä näyttää? Ei se sinun mielipiteesi sitä paitsi ole se oikea, vaikka isosisko oletkin.
Näin juuri teen, pakko antaa olla, koska ei halua mielipiteitäni kuulla.
Koitin auttaa, kun taas valitteli, että töitä ei saa millään. On ollut jo siis jonkin aikaa työttömänä, ja saanut vain muutamia keikkoja. Annoin siis vinkiksi asiat, mitkä kaikkien pitäisi tietää:
- muokata CV:tä (annoin mallin, mitä käyttää, kun hänen nykyinen cv on neljä sivua pitkä)
- pukeutua siististi työhaastattelussa
Helpottaa työnhakua. Tottakai töihin voi sitten laittaa mitä tykkää, kunhan tuosta ensimmäisestä vaiheesta pääsisi yli.
Vähän samanlaisesta kokemusta, vaikka itselläni ei kyseessä ollutkaan sisko. Jos suoraan puhuminen ei ole autanut niin on aika selkeää, että hän valitettavasti haluaa aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, jotta itse saisi paremman olon.
Ensi kerralla porukassa, jos hän alkaa taas haukkumaan sinua. Niin nolaa sinä hänet. "Marja, taasko sulla alkaa noi minun haukkumiset porukassa, mitä jos välillä puhuttaisiin jostain muusta."
Jos sua yhtään lohduttaa, (vaikka ei se varmastikaan kivalta tunnu, kun omasta siskosta kyse), niin siskollasi on todella surkea itsetunto. Hän ei saa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan tyydytystä, eikä myöskään kestä, jos joku muu on onnellinen tai iloinen. Tai jos joku muu peräti saa kehuja, koska sehän automaattisesti tarkoittaa, että hän on alempiarvoinen.
Itsetunto muodostuu suurimmaksi osin jo lapsuudesta, että onkohan hänen kohdallaan mennyt jotakin pieleen? Mutta ehkä hän voisi hyötyä vaikka terapiasta. Ainakin tunnistat itse miksi hän tekee näin, jotta hänestä itsestään tunuisi vähemmän huonolta tai paremmalta. Eli aina, kun kerrot että loukkaannuit tai pahoitit mielesi niin se on hekrkua hänelle. Yritä olla reagoimatta ainakaan negatiivisesti niin voi olla, että piikittelyt ainakin sinun osaltasi loppuvat. Valitettavasti siskon oloon se ei kuitenkaan vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyhmä mutta ahkera. Siskoni on oikeasti fiksu.
Osaan neuloa, mutta vain mallista. Siskoni on luova.
Kotini on kaunis vain koska minulla on rahaa. Siskoni on luova.
Minulla on rahaa koska vastenmielisesti aina ajattelen rahaa. Rahaa jota sisko on koko ajan "lainaamassa". Siskoni on taiteilijasielu.
Olen akateeminen koska minulla ei ole mitään käden taitoja. Siskoni on luova.
Olen huono äiti. Lapseton siskoni on paljon parempi aikuinen lapsilleni.
Tuotanoin... Oletko sinä sellainen pohjimmiltaan kateellinen isosisko vai syvästi masentunut (tuo viimeinen lause vähän hyppäsi silmille)?
Siskosi voi ajatella samaa litaniaa, mutta vaihtaa luovan tilalle sanan lapseton.
Miksi oot sen kanssa tekemisissä. Jos ei seura miellytä, vaan ainoastaan negatiivista löytyy (hänen mielestään) sinusta, niin ehkä kannattaa miettiä olisiko vika kuitenkaan sinussa. Kun ei se ole, sen voi sanoa kuka tahansa tuosta jopa tuntematta sinua. Sääli on tunteena vaarallista itsellesi, jos tunnet sitä aivan väärissä paikoissa liikaa.